Adrenaliini tekee temppujaan. - Loppu slut.

Sulka jolkotteli Hiekan luo,katsoi taakseen sanoen " Tule,Pilvi olihan se niin?
haavat hänen nuole puhtaiksi jotta haava happea saisi" ja sitten
narttu taas käänsi katseensa totisesti urokseen ja laittoi kokkareen tämän kuonon
eteen." NYT!!! HUKKA HYVÄ ELÄMÄSTÄ TAISTELE!! NUOLE POIS!!!! NESTETTÄ
TARVITSET"

Hopeaturkki oli taistellut jo kahta sutta vastaan samaan aikaan elämässään ja sen aika
na menettänyt hyvän ystävän Liekin ken tipahti järveen joten hän ei halunut enään moista
asiaa joka lausutaan kuolemaksi.

Pilvi katsoi toista ja kun se sai käskyn nuollla haavat hän oli heti valmis toimimaan, Pilvi nyökkäsi toiselle vastaukseksi. Narttu asteli Hiekan luokse ja asettautui siihen nuolemaan haavoja varovasti ja hellästi. Pilvi nuoli veristä ystäväänsä jolla oli ollut tunteita narttua kohtaan ja aikaisemmin oli nartulla ollut Hiekkaa kohtaan tunteita, mutta se olivat nyt jakautuneet kahteen suuntaan ja Pilvi tunsi usein sydämmen tuskia tästä asiasta.
Pilvellä oli tunteita Hiekkaa ja Revontulta kohtaan, mutta kumman näistä valitsisi? Nyt Hiekka tarvitsisi kumppania huolehtimaan hänestä tai ainakin jotakuta huolehtimaan toisesta joksikin ajaksi. Pilvi oli valmis jäämään ystävänsä luokse niin kauaksi ajaksi kuin vain olisi tarve.
*Miten Hiekalle näin oli käynyt? Miksi olen aina joka paikassa liian myöhään? Ja miten minä omat ongelmanmi veilä jaksan?* Pilvi mietti nuollessaan Hiekkaa varoen ettei satuttaisi toista hirveästi.

Hiekan korvat kavahtivat huudon suuntaan taas. '' Älä narttu hyvä huuda. '' Sai Hiekka ähkittyä vaivoiltaan ja nosti päätänsä, pian se tunsikin avonaisissa haavoissaan karheita lipaisuja. Hukka oli kavahtaa mutta tunnistikin suden Pilveksi, mikä onni että nartut olivat osuneet paikalle juuri nyt.
Uros haukkasi lumesta ja pureskeli sen vaivalloisesti suussaan, päivä oli kaunis mutta tapaturmainen. Hiekka siirsi katsettaan Pilveen ja haukkasi sitten korvat luimussa, ei kuitenkaan alistuvasti vaan ahdistuneesti, taas lumesta. Kumminkin moiset haukkaamiset ja pään ylhäällä pito veloitti taas Uroksen voimia ja tämä laski päänsä takaisin kuivalle ruoholle, ilma oli mukavan lämmin. Onneksi tämä ei tapahtunut kesähelteillä, sillä silloin olisivat haavat voineet tulehtua suuremmalla riskillä.

Edelleen Sulka vain seiso paikoillaan katsoen Hiekkaa totisesti.
Jokin hymyn pilke tämän kasvoilla oli mutta ei niin nähtävä kuitenkaan.
Pian hopeaturkki kuitenkin muisti fasaanin ja kääntyi katsomaan sitä.
Sitten tämä väläytti hampaitaan,sulki silmänsä ja puraisi äkisti kylkiluiden
välistä suolia jotka olivat helppo syötävä. Narttu tiesi sen sillä tälle syötettiin
pentuna samaa ruokaa kun tälle oli sattunut jotakin tai kun tämä oli ollut väsynyt.
*muistoja*

Pilvi koitti etsiä pahimpia paikkoja nuoli niitä parhaansa mukaan. Narttu ei piitannut Hiekan vaivautuneisuudesta niin hirveästi, koska se tiesi tekevänsä oikein auttaessaan ystävää. Narttu luimisti hetkeksi korvansa ihan vain syyttä, mutta luimisti vain. Pilvi tosin ei tiennyt olisiko se Hiekalle ystävä vai ihan muuta, Pilvi ei tiennyt mitä tehdä ja koitti olla ajatelematta sitä. Pilvelle tuli yhtäkkiä mieleen se mitä oli kokenut Hiekan kanssa ollessaan ja upposi omiin ajatuksiinsa.

Narttu vilkaisi mitä toinen narttu puuhasi, mutta jotkoi pian nuolemista. *pian haavot olisivat jo paremmat tai ainakin osa* Pilvi puhui mielessään itselleen.

Ja Hiekka makasi velttona paikoillaan, sitä hävetti ja turhautti. Se tosin oli saanut kahden nartun huomiota, mutta sitä sattui ja Pilven haavojen nuoleminen kirveli jumalattomasti.

'' ARH! '' Suurinta haavaa kun pilvi nuolaisi nosti Hiekka salamana päänsä ja ärähti samassa, vietävä soikoot kun sattui. Sitten uros laski taas päänsä ja vaipui puolitiedottomuuteen nopeasti, taino ainakin väsyneenä puoliuneen.

Sulka hiipi aivan Hiekan viereen, tiputti suolet siiehn ja sanoi " Syö! Jotta voimia saat."
Siitä nuoresta pentumaisesta hurtasta oli kasvanut vastuullinen ja totinen susi.

Koska tämä oli koenut kovia eikä uskaltanut enään palata niin tämä meni hetkeksi makuulle
kolon nurkkaan.

Pilvi nuoli Hiekkaa, mutta kun Hiekkaärähti se lopetti sen haavan nuolemisen ja jatkoi pienemmillä haavoilla. Narttu huomasi toisen olevan väsynyt ja alkoi lopetella hieman nuolemista.

Hetken kuluttua Pilvi lopetti jo jonkin verran puhtaampien haavojen nuolemisen ja meni hieman syrjemmälle makaamaan, mutta Pilvi ei nukkuisi ei ainakaan niin kauan kun Hiekka oli noin heikkona. Narttu päätti pysyä ystävänsä tukena kunnes toinen olisi edes hieman virkeämpi.

Uros makasi paikoillaan melkein liikkumattomana, kunnes haistoi vierasta verta. Olihan fasaani jo aijemminkin verissään, mutta Hiekan oman veren haju oli tukkinut muut hajut hetkeksi. Limaiset suolet Hiekka näki silmäkulmastaan.

Sulka näkee paljon vaivaa vuokseni, miksi? olen hänelle tuiki tuntematon... Uros mietti ja nousi sitten parempaan makuu-asentoon vaivalloisesti, alkoi hiljaa syödä linnunraadon suolia. Eivät ne mitään helppoja sinänsä ollut syödä, koska limainen suoli meinasi luiskahtaa pariin otteeseen suusta uroksen pureskellessa liian hitaasti.

Sulan mieliala sai tämän alakuloseksi,mutta eipä hirveä pitkäksi aikaa kun tämä kuuli maiskuttelua.
Hyvä Hiekka..tiesin että voimasi vielä takaisin saat.. Narttu puuskahti ja kävi pitkäkseen kun
tunsi tehneensä oikein.

" Käydä voit hakemassa loput linnusta jos jaksat,muuten kysyä voit minulta !" Sanoi hopeaturkki
ja hymähti iloisesti,sillä jos Hiekka kykenisi nousemaan niin loput reflekseistä voisivat jälleen toimia.

Pilvi katseli Hiekan syömistä ja toivoi että olisi voinut tehdä enemmän, mutta kukaan ei voinut enään paljoakaan auttaa Hiekkaa. Pilvi oli iloinen että Sulka oli löytänyt Hiekan, koska Pilvi olisi itse voinut tulla liian myöhään paikalle ja nähdä kauhistuttavan näyn.
Pilvi laski päänsä etusten väliin ja sulki silmänsä, sille riitti että Hiekka oli nyt paremmassa kunnossa ja se oli hyvä merkki Hiekan parantumisen suhteen. Narttu oli osaksi mietteissään ja silti se oli valppaana, jos vaikka jotakin sattuisi olisi narttu ystäväänsä valmis auttamaan ja puollustamaan.

Hiekka puuskahti kevyesti ja makasi taas paikallaan, ei se voinut muutakaan.
Susi ei ollut tietoinen kauheasti siitä mitä sen ympärillä tapahtui, sillä se oli puoliunessa ja muutenkin heikossa kunnossa verenhukan ja väsymyksen takia. Mutta olipahan nyt lisää kokemusta saatu ja no, arpia ' koristamaan ' kehoa vaikkei ne hienoja ollutkaan ja saattaisi vielä joskus aueta taikka tulehtua. '' Pilvi, miksi sinä olet täällä? '' Hiekka kysyi silmät kiinni. Hiekka siirsi aavistuksen päätään että pystyi vilkaisemaan yhtäkkiä Sulkaa'' Entä sinä, Sulka, miten sinä eksyit tänne? '' esitti uros molemmille kysymyksen ja jäi puoliunessa odottamaan vastausta, sitä paleli kun ilta oli hämärtymään päin.

Sulka nosti päätään ja vastasi ankaralla ilmeellä " ovelan laumasta tulin minä ja ystäväni
menetin. En puhua siitä tahdo"

Pilvi makasi liikkumatta ja hiljaa omiin mietteihinsä oppoutuneena.
Kun Hiekka esitti kysymyksen Pilvelle se heräsi haaveistaan, "no minä etsin sinua ja löysin, mutta en kerro miksi minä sinua etsin" Pilvi kertoi se oli tosiaan hieman tietämättään etsinyt Hiekkaa, narttu katsoi toista ja hymyili hieman. Pilvi tunsi olonsa turvatuksi Hiekan seurassa ja joku tuntui vetävän narttua Hiekkaa kohti. Narttu alkoi joka kerta Hiekan tavatessaan tuntea enemmän Hiekkaa kohtaan. Pilvi huomasi Hiekan palelevan ja sen teki mieli mennä sen viereen, hetken päästä narttu jo askelikin Hiekan luo ja asettautui tämän viereen koittaen lämmittää tätä.

Uros hymähti vain kuullessaan Sulan ja Pilven vastaukset. Pian se huomasikin vierellään lämpimän Pilven, Hiekka ei sanonut mitään. Se aukaisi silmänsä ja ummisti ne sitten. Pariin otteeseen juoksivat kylmänväreet uroksen selkäpiitä myöden.

'' Oletko tavannut sen Revontulen? '' Esitti uros kysymyksen heikosti, siirsi häntäänsä takasensa lämmikkeeksi ja yritti päästä pienempään kippuraan, ja vähä pääsikin muttei se vielä paljoa lämmittänyt.

Sulka käänsi korviaan hmetellen omituista nimeä ja vastasi " En ole en"
Narttua alkoi olla utelias ja tämä kysyi " kuka olla hän"

Pilvi katsoi Hiekkaan ja sanoi "en minä ole Revontulta vielä tavannut ja enkä välttämättä haluakkaan, mutta kun minä... pidän sinusta ja revontulesta... ja nyt haluan olla sinun kanssasi ja tahdon jatkaa sinun kanssasi... ja minä pidän sinusta enemmän" Pilvi sanoi hiljaa Hiekan korvaan, Pilvi halusi kertoa asiansa, mutta sitä ujostutti.

'' Revontuli on susi joka on tavallaan minun kilpailijani... '' Selvitti Hiekka mutta siirsi katsettaan kohti Pilveä sen kuiskatessa jotain uroksen korvaan. Hiekan mielestä Pilvi oli tehnyt päätöksensä liian myöhään ja uros oli jo asian antanut olla jo pitkästä aikaa sitten. Se ei tienny enää miten suhtautua asiaan nyt kun toinen yhtäkkiä pitikin siitä. '' Olisit päättänyt aijemmin. '' Tokaisi Hiekka melkein kylmästi Pilvelle ja siirsi päätänsä.

Sulan silmäluomet roikkuivat laiskasti kun tämä samalla naurahti vaikeroiden.
"Nuorta lempeä. Heheeee" Narttu puuskahti ja ravisteli päätään tyytyväisenä.

Sulka oli tosiaan menettänyt puolet entisestä itsestään joka olisi varmasti järkyttävää
niille ketkä ovat hänet jo nähneet/tavanneet...

Pilvi katsoi hetken Sulkaan, mutta käänsi sitten katseensa Hiekkaan. "niin, mutta en voi sille mitään... annathan minulle anteeksi?" Pilvi sanoi osaksi kysymyksen ja osaksi anteeksi pyyntönä, se katsoi Hiekkaa ja korvat meni luimuun.
Pilvi pystyisi kunnioittamaan toista, mutta tulisi aina sanomaan oman mieli piteensä, ehkä. "pidän sinusta" Pilvi sanoi vielä ennen kuin Hiekka kerkesi vastaamaan. Pilven katse oli pyytävä ja toiveikas, mutta silti surullinen.

'' Ei Sulka, ei nuorta lempeä. Tässä ei ole lempeä yhtään! '' Oli Hiekka hieman tulistunut ja sitä suorastaan vitutti kaikki haavat ja oma väsymyksensä. Ja nyt tuo Pilven tunnustus, eikö se voinut ajatella yhtään aijempaa?

Hiekka ei vastannut mitään vaan vaipui tiedottomuuteen verenhukan takia, nartut ehkä luulivat sen nukkuvan mutta se oli tajuttomana ja samalla hengitys hidastui huomattavasti mutta pysyi ainakin liikkeessä.

Ruoska oli vihdoin palaamassa järvenrannalta ja hänestyä tuntui hyvältä että auringon säteet lämmittivät sen herkkää ja juuri vedestä tulletta vartaloa.

Kun hukka oli pääsyt jo kololle johon tämä jätti taistelijansa niin tämä haistoi
kaksi narttua ja yhden verisen vainun,se sai uroksen suun kuolaamaan,mutta
tämä pudisti veren päästään ja jolkotti kololle " Mitä ihmettä täällä on tapahtunut!!"
Ärähti Ruoska ja alkoi nuuskia ympäriinsä.Sulan tämä oli jo tavannut ja tämä kumarsi kohteliaasti tälle,kun taas Pilvi sai tämän hormoonit hyrräämään. Ruoska yritti päästä nuuskimaan tätä vähän tarkemmin,mutta onnistuukohan hän.?

//Sulka sitten livahti vaikka paikalta n_n//

Pilvi katsoi Hiekkaan ja oli hieman allapäin, pian se kuuli jonkun vieraan suden joka osoittautui urokseksi. Pilvi pysyi Hiekan vierelellä, kunnes vieras alkoi tunkea lähemmäs se sai Pilven nousemaan ja pitämään Ruoskaa tarkasti silmällä.
Pilvi piti toiseen etäisyyttä eikä päästänyt Ruoskaa lähelleen. Pian se alkoi etsiä vaivautuneella katseellaan johonkin hävinnyttä Sulkaa.
Pilvi pysähtyi ja katsoi Hiekkaan, narttu oli hieman huolissaan toisesta. Nartun huomio kiinnittyi hetkeksi Hiekkaan, pian se käänsi kuitenkin vaivautuneen katseensa Ruoskaan.
Pilvi koitti yhtä aikaa pitää silmällä Hiekan hyvin vointia ja toista urosta.

Uros nosti päätänsä kuullessaan raskaat askeleet, sen vastustaja tuli. Toisen olemus oli muuttunut, kuin se olisi selvittänyt päänsä yhtäkkiä. Hiekka katsahti toisen kumattusta Sulalle ja näki toisen rupeavan ahdistella Pilveä. Sitä ei Hiekka sallinut. Uroksella oli käheä ääni, joten se ei viitsinyt rasittaa itseään aukomallaan päätään Ruoskalle. Niin nousi Hiekka paremmin makuulle ja murisi matalalta varoituksia Ruoskalle, vilautteli hampaitaan ikeniään myöten ja piti korvansa terhakkaasti pystyssä näyttääkseen ettei se alistu tuolle urokselle. Muuten se voisi menettää Pilven kokonaan.

Ruoska katsoi kavalasti Hiekkaa ja ärähti takaisin tämä hypähti urosta päin varoituksena takaisin ja kääntyi taas kohti Pilveä " Ehehee. Nuori neiti, mitäs sinä täällä,oletko Hiekan tuttuja vai?" Tympeä kysymys matalalla, jalolla ja pelottavalla äänellä luultavammin vaipui toisen korvaan.