Koski veren huuhtoaa, Kultaturkki päivän valaisee.- Kesken päättynyt.

Kultaturkki nyökkäsi Hiekan lyhyelle toteuamukselle. Ilmeisesti sutta ei haluttanut käsitellä aihetta läheisemmin, eikä narttu halunnut ystäväkseensä luokittelemaa urosta sellaiseen pakottaakaan. Mitä se edes olisi tehnyt mokomalla tiedolla? Narttu tajusi Hiekan jättäneen sen esittämään toiseen kysymykseen vastaamatta ja korvannut sen uudella. Kultaturkin ajatukset lähtivät jälleen harhautumaan aiheesta mutta Hiekan ääni palautti sen nopeasti maanpinnalle. Kultaturkki nuolaisi kaikessa rauhassa huuliaan ja laskeskeli laaksossa viettämiään noin osapuilleen. Tarkkaa määrää se ei kuitenkaan osannut sanoa: se eli yleensä hetkessä, eikä murehtinut tulevaa tai miettinyt mennyttä.
"En ole varma, mutta en kyllä paria viikkoa enempää," narttu sanoi hitaasti. "Uusia tuttavuuksia en ole pahemmin ehtinyt saamaan. Eräs Kuolema niminen narttu oli ihan mukava, tiedätkös, hänellä oli loistava huumorintaju. Ja sitten se Pyry, jonka jo mainitsinkin. Ihan mukava sekin tuttavuus," Kultaturkki innostui selittämään tapaamistaan susista.

Hiekka odotteli toisen vastausta ja tuo näytti harhailevan omissa maailmoissaan, voi tyttörukkaa. Miten se edes selvisi hengissä täällä?

'' Kuolema?! '' Hiiltyi Hiekka hetkeksi ja tuhahti sitten liiankin turhaantuneena. '' Se narttu meinasi surmata minut, ihme että pääsit hengissä sieltä. '' Mumahti Hiekka ja veti sitten päätään hieman takakenoon mietteliäänä. Vai oli Kultaturkki tavannut Kuoleman, ehkä kyseinen narttu oli erehtynyt tai sekoittanut Kuoleman johonkin toiseen. Sillä kokemuksen ansiosta tiesi Hiekka sanoa että Kuolema oli nimensä arvoinen.

Kultaturkki sävähti yllättyneenä Hiekan yhtäkkistä purkausta mutta kallisti sitten päätään mietteliäänä.
"Ei, kyllä sinä nyt olet tavannut jonkun toisen nartun kuin Kuoleman johon minä tutustuin. Ei se olisi minulta varmaan karvaakaan taittanut, todella mukava tapaus alku kankeuksien jälkeen," narttu tokaisi päättäväisenä. Kellertäväturkkinen susi nousi seisomaan ja ravisteli itseään antaumuksella. Vesiroiskeita lenteli ympäriinsä ja turkki pörröttyi mukavasti niin että se kuivuisi nopeammin.

[[ pahoittelen, lyhyt tuli. ]]

'' Vai niin, selvä selvä. '' Etukenoon nosti Hiekka päätänsä parin nyökkäyksen kera ja ravisteli itsekin toiseen kertaan tuuheaa turkkiaan joka oli rantahiekan väristä, tosin tummempaa selän ja niskan kohdilta ja sielläkin harmaita haivenia oli.
Hiekka haravoi toista katseellaan mietteliäs kaarre mustilla suupielillään. Susimaisen mumahduksen kera naurahti Hiekka sitten äsköiselle kisalle, oli se hulvatonta. Hyvä piristys hieman tummaan päivään.

Kultaturkki nyökytteli Hiekan myöntymiselle asian laitaan ja mumahti itsekin hyväksyvästi, työntäen asian mielestään. Hetken aikaa se oli hiljaa ja katseli vain ympärilleen rauhaisassa maisemassa. Ilta oli jo ehtinyt pitkälle ja noin kolmen tunnin päästä olisi jo pimeä. Asia ei huolestuttanut Kultaturkkia niin ollenkaan, yösija löytyisi aina jostain, jos sellaista edes tarvitsisi.
"Onko tai onko sinulla ollut sisaruksia? Minulla oli kolme, kaksi veljeä ja yksi sisko. Minä olin meistä nuorin, enkä tiedä mitä heille tapahtui sen jälkeen kun lähdin," vaikka aihe olikin omalla tavallaan henkilökohtainen ja arka, ei Kultaturkin hyväntahtoinen ja -tuulinen äänensävy järkkynyt vähääkään.

Hiekan muistiin palautui pakollakin Heinä, mitä sille kuului?

'' Onhan minulla sisko, Heinä. Ja oli veli. '' Hiekka mumahti vastaukseksi ja siirsi sitten katsettaan kiertelemään maisemaan.

// Voi viulu, nyt tuli kyllä lyhyt. Pahoittelen ;s //

Kultaturkki ei erityisemmin kiinnittänyt huomiota Hiekan murjottavaan äänensävyyn vaan pyyhkäisi sen syrjään omalla elämäniloisella tyylillään, jos sitä sellaiseksi saattoi kutsua. Ehkäpä huoleton ja lapsellinen olisivat sopivampia, vaikka ne yleensä meillettiinkin pahoiksi asioiksi?
"Heinä? Kerro hänestä lisää. Ja kuinka niin sinulla oli veli? Onko se kuollut?" narttu tiedusteli uteliaana ja häntä iloisena ja innostuneena vipattaen.

Hemmetin utelias kakara. Hiekka tukahdutti murahduksensa syvään huokaisuun, keskustelusta tulisi piinaava ja yskitoikkoinen näillä tiedoin. '' No veljemme tapettiin jo pentuna, ennen nimen antoa. Heinä matkasi kanssani laaksoon ja erosimme vuorilla, kuulemma löytänyt puolison ja kantaa pentujakin. Mitä olen kuullut, mutta eihän kaikkeen kuulemaansa voi luottaa. Heinä on parempi.. no hyvempi luontoinen kuin minä, parempi ystävänä. Ja muutenkin hyväsydämmisempi. '' Hiekka selosti ja siirsi sitten katseensa koskeen hetkeksi ennen kuin siirsi sen takaisin narttuun tympääntyneesti.

Kultaturkki ei huomannut ollenkaan Hiekan ärsyyntymistä. Hetkeksi se vaikeni miettien toisen sanomaa, mutta keksi jälleen nopeasti lisää kyseltävää.
"Voi, mihin veljesi kuoli? Kuka sen tappoi ja miksi? Vai sairastuiko se? Ja miksi te ette ole Heinän kanssa yhdessä? Oikeasti, saako sinun siskosi pentuja? Hirveän jännää," narttu hymyili leveästi ja uteliaana.

[[ lllyhyt. ]]

'' Isä tappoi sen koska se oli liian ... no ... surkea. Heinä saa kuulemma pentuja, en ole ihan varma mutta näin minulle kerrottiin. Taidankin tässä parin päivän päästä lähteä pitkin joutomaita kiertelemään ja ottamaan selvää. '' Vastasi Hiekka melko lyhyesti kaikkiin kysymyksiin, olipa toinen utelias. Hiekka laski sen paheeksi, ainakin omalla kohdallaan. Uroksella voisi palaa pinna hyvinkin nopeasti pelkällä kyselyllä ja liika-innostumisella. '' Entä sinun sisaruksesi ja veljesi? Minkälaisia he ovat? '' esitti uros sitten kysymyksen vuorostaan ettei Kultaturkki pääsisi pommittamaan kysymyksillä.

Kultaturkin silmät pyöristyivät toisen kertoessa itsestään innostuneina ja se avasi jo suunsa kyselläkseen lisää, kun Hiekka yhtäkkiä esittikin oman kysymyksensä. Narttu mietti hetken ennen kuin vastasi hitaasti ja samalla muistiaan otsa kevyessä rypyssä kaivellen.
"Emh, en muista heitä kunnolla, mutta veljeni olivat lähinnä kahdestaan ja minä taas siskoni kanssa. Siskon nimi taisi olla Takiainen tai joku sellainen ja veljet olivat Karhu ja Hirvi," narttu tirskahti. Se oli monet kerrat naureskellut veljiensä nimille, mutta ne olivat kieltämättä olleet osuvat.
"Takiainen oli todella kiltti, mutta yleensä komenteli minua," Kultaturkki jatkui muisteluaan mutta pudisti sitten päätään hymyillen.
"En minä muista kunnolla, parhain muistikuvani oli kun karhu tuli ja tappoi äidin," narttu puheli edelleen pirteästi, kuin olisi kertoillut jostain kovin hauskastakin asiasta. Sitten se muisti jälleen, että oli ollut todellakin aikeissa kysellä Hiekalta lisää. Harmi vain, ettei se ollut enää varma mikä äskeinen aihe oli ollut. Narttu pudisti päätään hämmentyneenä mutta työnsi aiheen sitten syrjään mielessään. Ilta oli jo pimentymässä nopeaa vauhtia, vaikka alettiinkin olla kesän puolella. Kultaturkkia ei väsyttänyt, vaikka parin tunnin kuluttua olisi kuitenkin epäilemättä aika mennä nukkumaan. Kaksikon ohi lepatti pieni nokkosperhonen. Narttu työnsi kuonoaan uteliaana lähemmäs, pienten siipien kauneudesta hurmaantuneena. Nopeasti susi kuitenkin nosti katseensa Hiekkaan.
"Sanoit ettet pidä linnuista. Entä perhosista?"

'' Vai että ovat he semmoisia. '' Hiekka pudisti hieman päätään, karhuista oli aina pelkkää harmia. Niistä olisi pysyttävä mahdollisimman kaukana aina tai voisi tulla rumaa jälkeä. Ikävä kyllä.

Hiekka siirsi myös katseensa mokomaan perhoseen, olihan sillä kivät kuviot ja oli ihan suloinen. '' En minä tiedä, onhan ne ihan leikkisiä ja suloja. Mutta ei sen enempää. '' urosta ei pahemmin kiinnostanut muut elukat, oli sitten kyseessä sitä isommat tai pienemmät olivat ne inhottavia ja ärsyttivät vain. Olihan uros talvella uhonnut viattomalle oravallekin tappavansa sen koska kyseinen kurre kävi hakemassa käpyjään liian läheltä. '' Entä pidätkö noista iljettävistä muista metsän eläimistä? '' Esitti Hiekka sitten kysymyksen yksitoikkoisesti.

// No lisättiin nyt sitten kysymys kun postaukseni oli niin mielikuvitukseton ja huono ettei siihen pystynyt vastaamaan! //

Kultaturkki kallisti jälleen ihmetellen päätään Hiekan pienoiselle jäyhyydelle. Minkä takia uros oli koko ajan noin torjuva? Olikohan sille tapahtunut joskus jotain, mikä oli aiheuttanut tällaisen käytösmallin syntymisen? Narttu hymyili mielessään ajatuksilleen ja pakoittautui takaisin maanpinnalle kuullessaan uroksen kysymyksen.
"Iljettävistä?" susi tarttui sanaan ja rypisti kulmiaan kuin ei olisi ymmärtänyt sanan merkitystä täysin.
"Ensinnäkin, minusta ne eivät ole iljettäviä, vaan ihan samanarvoisia kuin me sudetkin, ja vielä tarpeellisia. Mitä me söisimme jos peuroja tai jäniksiä tai karibuja ei olisi? Miten uusia puita saataisiin jos ei olisi mehiläisiä?" nartun sanat saattoivat olla hieman motkottaviakin, mutta ystävällinen äänensävy piti puheet mukavanpuoleisina.
"Joten minusta ne ovat oikein mukavia ja..." Kultaturkki mietti hetken miten pukisi asian sanoiksi.
"Minusta tuntuu että välillä ne ymmärtävät minua paremmin kuin muut sudet," narttu lopulta ilmaisi asiansa ja nyökytteli tyytyväisenä. Kultaturkki nousi raukeasti venytellen seisomaan ja päästi ilmoille haukotuksen. Ilta alkoi olemaan jo vanhenemaan päin ja nuori narttu oli väsynyt.
"Huh huh, uintiretki väsytti. Oletko sinä jo väsynyt? Minä ainakin hankkiutuisin jo mieluusti kolon suojaan yöksi," narttu vihjasi.

[[ Ei, siihen pystyy vastaamaan, mutta se ei ole järin mukavaa. Eikä tuo ollut missään nimessä huono. ]]

/ Tiedoksi muille. Peli jumitti niin paljon jne. Joten suljen tämän. /