Liittyminen Ovelan Laumaan - Kultaturkki

((Dino tänne hukkansa kanssa. Ajankohta on kuiva ja harvinaisen kuuma toukokuu))

Kultaturkki jolkotti hermostuneena aina vain lähemmäs Sysimetsän lauman rajoja. Se oli vihdoin päättänyt pyrkiä laumaan ja ajatus hermostutti nuorta narttua kovasti. Se paitsi jännitti, myös hivenen pelkäsikin. Jos sitä ei hyväksyttäisikään, niin mitä se sen jälkeen tekisi? Lähtisi pois nolona? Kultaturkki ei ollut koskaan erityisemmin pelännyt maineensa menettämistä, sellaiset asiat olivat sille täysin vieraita, mutta onneaan se havitteli kiivaasti vaikkeikaan toisten kustannuksella. Narttu hidasti jo nopeasti reippaseen kävelyyn. Kevät oli ollut erikoisen kuiva ja ensimmäiset helteetkin olivat jo saapuneet todellakin etuaikaisina. Kultaturkki ei ollut pahemmin kiinnittänyt moiseen huomiota vaan nauttinut täysin sydämin kauniista ja lämpimistä säistä. Viime aikoina narttukin oli kuitenkin alkanut panemaan poikkeuksellista säätä merkille, eikä ollut enää varma oliko oikeutettua nauttia helteistä jotka saattaisivat aiheuttaa todella kuivan kesän.

Narttu pysähtyi lopulta kiven kohdalle, jonka oletettavasti itse lauman alfa, Ovela, oli merkannut. Kultaturkki tanssahteli paikallaan ja haukahti sitten kokeeksi. Jos joku laumalainen, jossei nyt itse alfa sentään, kuulisi sen ja saapuisi paikalle, olisi sen vain toivottava parasta. Mikäli ei, voisi tilanne käydä varsin tukalaksi.

Joku kutsui. Ovela lakkasi linkuttamasta kohti metsää ja hetken epäröinnin jälkeen vaihtoi suuntaa. Se lähestyi nyt kiertäen kiveä, jonka oli hetki sitten merkinnyt. Yleensä se tunnisti laumalaisensa äänestä, ne jotka partioivat rajoilla, mutta ei se voinut ihan täysin varma olla kuitenkaan. Ehkä joku pesillä yleensä viihtyvistä vartijoista oli eksynyt ruuan perässä kauemmaksi ja havainnut jotakin. Tasaisen varmasti Ovela jatkoi. Kuiva ruoho kahisi sen tassujen alla. Kevätsateet olivat antaneet odottaa itseään ja luonto oli kitukasvuinen ja kuiva. Raskainta oli, että tänä vuonna karibujen vaellus oli myöhässä. Niitä ei näkynyt vieläkään kuin muutama hajanainen yksilö ja joka aamu mennessään tarkistamaan laidunmaat Ovela joutui pettymään.

Vanha susiuros saapui pienemmälle kivelle lähelle rajamerkkiään ja loikkasi sen päälle. Hyppy ei ollut enää niin ketterä, kuin se oli ollut aikoinaan. Vanhuus oli alkanut toden teolla kalvaa. Tällä haavaa Ovela voi kuitenkin hyvin.

Merkillä seisova susi ei kuulunut sen laumaan. Tuuli toi kirsuun oudon tuoksun eikä toisen ulkonäkökään täsmännyt kenenkään Ovelan laumalaisen kanssa. Kuka se oli ja mitä se teki hänen reviirillään?

[[Anteeksi ihan tolkuttomasti pitkä kesto, oli hirveän kiireinen loppukuukausi koulussa]]