Korpin hetki koittaa - päättynyt

Kevät oli vierinyt hurjaa vauhtia kohti hutikuun loppua. tämä tarkoitti sitä että Korpin vatsassa asustavat pienet suden alut tekivät tuloaan. Huomattavasti jo tuhdinpaan kuntoon päässyt korppi asteli pesillä levottomasti ympäriinsä etsien itselleen kyllinviielää piakkaa. Susi neiti joka rakasti kaiken kaikkiaan viielää ilmaa ja varsinkni talven tuomaa kylmyyttä tiettyihin rajoihin saakka tunsi olonsa tuskalliseksi tässä lämmössä.
Mustaturkkinen Korppi asettui läähättäen pienen kolon suu aukolle eripari silmät väsymyksestä kertoen.
Korpin katse oli ikään kuin tyhjyydessä, se ei tienynt mitä tuleman piti se luotti alfaansa ja toivoi kuitenkin että tämä tulisi paikalle kun mahdollinen synnytys alkaisi. Korpilla oli ikävästi kuumuuden lisäksi tunnetiloja jollion sen teki mieli huutaa ja lakata hengittämästä. Sillä oli tunne etät kaikki ei tulisi menemään niinkään helposti
Sillä oli myös tunen että vastassa oelvien pentujen lukumäärä ei jäsii kahteen tai kolmeen kuin useimmiten ensisynnytäjillä oli tapana. Sen sijaan Korppi tunsi vasten mielisesti itsensä velvolliseksi synnyttämään pienokaiset maailmaan. sitä iljetti ajatuskin että se oli siitä lähtien kiinni jossian ikuisesti. No niinpä msutaturkkinen narttumme irvistieli itsekseen pesäkolonsa suulla kunens tunsi olonsa hyvin väsyneeksi ja tuskaiseksi ja ssiirtyi pesäkoloon sammalien ja heinien sekaan asettuen huohottaen makamaan se irvisteli yhä purukalustonsa näkyville " missä ihmeessä se uroksen retale on silloin kun sen tukea tarvittaisiin. .. " Korppi marisi itsekseen hyvinkin kiukkusiesti sitä sattui ja sen olo oli kamala eikä se tienynt miten päin se olisi pahnoilal ollut. Se ulvahti kivuliaasti ja huohotti kaksinkertaisesta enemmän kuin aijemmin. Korppi polon synnytys oli lähtenyt kutakuinkin käyntiin eikä neito osanntu edes arvata että tämä olis i vielä alkua.

(( Safiiri jolkottaa paikalle ))

Mustaturkkinen naaras käyskentelu pesäluolilla. Se oli juuri päässyt tänne, kunnes huomasi hahmon. Se oli Korppi. Toinen näytti siltä että hetki oli koittanut.

" Vai niin. Vai syntyvät penikat nyt " Safiiri sanoi osittain ivallisesti, mutta asteli Korpin luokse. Se ei ollut koskaan saanut pentuja, joten se ei voinut tietää miten paljon tuskia Korpi saisi niskaansa.

Mustaturkkinen otuksemme käänsi katseensa sitä kohti tulevaan safiiriin joak kehtasi vielä kyseenalaistaa tilanteen. Neitosemme ikään kuin katsahti eriparisilmillään kohti safiria " Sinä oelmaton epämääräinen otus kehtaa ntulal luokseni ja käyttää tuolalista äänen sävyä, voisti sen sijaan olla hyödyksi ja tuoda minulle jotain pientä purtavaa.... " Se tokaisi tuolle varsin ilkeästi. korppi nitomme oli varsin tempperamenttinen eikä antanut itsensä jälkeen liittyneiden hyppiä silmille. Eihän Korppimem ollut mitään sen järisyttävämpä äasemaa laumassa vietätnytkään mutta sen luonne oli kova eikä se niin vain antaisi periksi omegalle saatikka sitten kenellekkään muulle. Korpin tila oli varsin kuumottava vatsassa tuntui ilkeää poltto ja olo oli muutenkin varsin tuskainen. se tuijotti eripairilla silmillään safiiria joko tuo teksii asialle jotian vai jäisikö se typeryyttään ärsyttämään Korppia jokao li jo kyllin huonotuulinen vointinsa vuoksi. Korppi odotti yhä itse alfaa paikalle, sillä Veri oli luvannut tulla piakalle kun hetki koittaisi tai näin ainakin Korppi oli asia najatellut.

Safiiri murahti närkästyneenä, mutta lähti silti jolkottamaan pienen pensaan juurelle. Pensaasta kuului pieni vinkaisu ja naaras toi jäniksen Korpille.

Korppi oli varsin närkästyneellä tuulella sen olotila vain paheni eikä se tuntunut saavansa oiekaa asentoa millään. Ensikertalaisena neitomme ei edes tiennyt miten päin se olisi alkujaankaan ollut. Safiirin lähtiessä hakemaan ravintoa neitosemme yritti tasoittaa hengitystään ja pysyä tyyennä. Kipu sen vatsassa tutnui järjettömältä sen levitessä pitkin koko vartaloa hukak neito kuitenkin piti kasvonsa peruslukemilla safiirin palatessa jäniksne kanssa. Korppimme repi jäniksestä itselleen paloja mutta syöminen alkoi olal tuskallista eikä edellenkään löytynyt k yllin hyvää asentoa. Siron nartun vatsa oli sen muuhun kroppaan varsin suuri ja nyt jopa muodoton. Korppi mulkaisi tuskallisella katseella safiiriin " Oletko nähnyt Verta ?" se tokaisi. Se ei kyennyt oelmaan millänä tavalla ystävällinen tuskaisen kipunsa vuoksi joten sen ääni huokui kiukkusiuutta ja ärtyneisyyttä varsin voimakkaasti. Kroppi toivoi pian saavansa Veren paikalle. lisäksi se toivoi että homam lähtisi etenemään.
Meni jokunen tovi kun korppi oli levoton ja hengitti raskaasti kunens se ryhtyi ponnistamaan joka sai susi nartun huutamaan tuskissaan eikä pentua näytätnyt tulevan ulos vaikak narttu yritti ponnistaa.

Safiiri kävi makuulteen ja tuhahti. Se ei tiennyt mletä tuo tuntui ja että se sattui hyvin paljon. Sen ensinen toveri Sirppi oli juuri saanut viisi kuollutta pentua. Mutta, se ei tiennyt miten paljon tämä kaikki muuttaisi sen elämää laumassa.

" Näin kyllä. Kävin raportoimassa hänelle jokunen hetki sitten " Mustaturkki sanoi ja mulkaisi hieman Korppiin. Se laski päänsä etustensa väliin ja huokaisi. " Älä ponnista liian kovaa. Aivoistasi saattaa katketa verisuoni " Naaras sanoi kylmällä äänellä. Se oli osittain huolissaan Korpin tilasta. Oli totta että liian kovilla ponnistuksilla saattaisi aivoissa katketa verisuoni, ja seurauksena oli joko vakava aivovamma tai pahimmassa tapauksessa kuolema. Korppi oli näemmä nyt auennut kokonaan, mutta pentuja ei näkynyt vielä.

Korpin tuska oli suuri sen halu ponnistaa ol isuuri paineet koko kropassa tuntui epämiellytävältä ja tuskallsielta narttu ei kyennyt edes avaamaan silmiään kun Safirii puhui sille toisen kylmä äänenä svy sia korpin vain entistä enemmän kiukkusieksi. " mikä hitto sinä kuvittelet olevasi, tulet tänne ärhentelemään ja luulet itsesi liikoja... varoitan sinua jos äänen sävysi ei ala muuttua olen mennyttä kun tämä tuska on ohi " narttumme puhisi kivuliaasti hampaat irvessä safiirilel varoittaen tuota tuon käytöksestä j äänen sävystä. Korppi polo odotti yhä alfaa paiaklle mutta alfaa ei näkynyt. Korpin mielessä liikkui ajatuksia että Veri olisi pettänyt lupauksensa. niinpä Kropin susimaiset kasvot muuttuivat raivokkaiksi ja yhtä kipua tänynä oelva narttu nousi ylös ja karjui tuskaansa makaaminen teki pahaa seisominen tuntui avuttomalta silmissä sumeni eik äse tiennyt miten päin se olisi ollut. Korrpi neito läähätti raskaasti puhumattakaan raskaasta hengityksestä nartun silmät umpeutuivat kiinni ja tuo murisi ja vinkui kivusta ja samalla yritti ponnistaa mutta turhaan kipu vain yltyi entisetään eikä tulosta näytätnyt tulevan korppi menetti jo toivonsa.
" MISSÄ SE HALVATUN UROS VIIPYY HÄN SAA MAKAA TÄSTÄ..... . " korppi huusi tuskissaan maatessaan nyt kyljellään eikä enää kyennyt nosuemaan ylös koska kipu oli valahtanut jalkoihin asti. Synnytys oli käynnissä mutta nähtävästikkin siitä oli tulossa vaikea. korppi pelkäsi kuollakseen tuelvaa, se ei piitanut liankaan siitä mitä siitä ajateltiin se halus ipennusita eroon nopeasti ja halusi olonsa lievittyvän. Sitä janotti sen oli kuuma eikä hapen saantikaan ollut maan alla mikänä maailman paras. pesä kolo oli suuri mutta silti nini pieni tuskaisen nartun silmiin ja safiiri joka oli tullut paikalle yritti tietnkein olal enemmän avuksi kuin tiellä mutta ei korppimem sitä ymmrätänyt se yritti tasoittaa hengitystään ja rauhtoittua ja odottaa oiekai hetkeä ponnistaa.

Safiiri nousi ylös ja jolkotti läheisen puun juurelle. Puun juurella oli pieni, kovettunut lumikasa ja naaras haukkaisi sen suuhunsa hetkessä. Kylmä vesi suussaan, naaras jolkotti takaisin Korpin luokse ja valutti suustaan vettä toisen kasvoille sekä vatsalle ja ruumiille viilentääkseen toisen pahaa oloa. Vielä toisen vesiroiskun jälkeen naaras asetti alaruumiinsa toisen pään alle, jolloin toisen olisi helpompi olla, pää hieman koholla. Korpin pää oli nyt Safiirin alaselällä ja Safiiri laski taas mustan päänsä etustensa väliin.

Nähtävästi safiiri otti opikseen Korpin sanosita ja näki paremmaksi olal hiljaa nini korppimem jatkoi vaiekrointiaan kunens safiiri kiikutti sen luo kylmää sulanutta lunta joka helpotti ainakni hetkellsiesti oloa. toisen tunkiessa itsensä tueksi korpin olotilaa kohentamaan narttumme murahti epämärääisesti se ei olltu kovin läheisen haluinen mutta ei häätänyt toista poiskaan sillä olo tuntui senkun pahenevan ja poltto oli suuri Korpin sisällä ol itunen ikään kuin se olisi ollut tulessa. narttu sulki silmänsä ja irvisteli itsekseen ja keräsi kaikki voimansa hengittämiseen tämän jälkeen se huokais syvään ja ponnisti. se ponnisti hyvinkin suureen voimaan mutta muisti toisen sanat ja piti ne mielessään. Ponnistus teki kipeää ja se sai koko nartun tärisemään kauttaaltaan. mustaturkki oli onistuneesti synnyttänyt ensinmäisen pentunsa maailmaan. Korppi ei suostunut edes katsomaan pentua vaan se piti päänsä pois käännettynä pesän sein ämää kohden pitäen silmänsä kiinni hampaat irvessä mustat tassut pehmeään heinäiseen pesään upotettuna. Safiiri joutuisi ottamaan kätilön aseman jos halusi että pennut pysyisivät hengissä, ensinnmäinen pentu oli yhä sikiöpussissaan eikä korppi ollut sen suuntaan moksiskaan. pentu oli varsin kookas ja jäntevän oloinen mutta jos safiiri ei pitäsi ihuolta että tuo pääsisi nisille kuolisi tuo melko noepasti. Aivan korppimme ei ollut paras mahdollinen äiti tuleville pennuille.

Safiiri huomasi toisen synnyttäneen jo yhden pennun. Mustaturkki hivutti tassunsa Korpin hännän alle ja työnsi pnnun luokseen. Pikkuinen tuskin selviytyisi ilman apua. Naaras nyrpisti hieman kuonoaan, sillä äitiys ei ollut oikein sen juttu. Silti se nuoli pennun puhtaaksi ja suoajsi sitä. Odottaen samalla muiden pentujen tuloa.

" Hyvä Korppi. Yksi on jo täällä, joten kai ne muutkin tulevat " Safiiri sanoi osittain kannustavasti, osittain turhautuneesti. Silti se yritti auttaa Korppia mahdollisimman paljon.

Korppi huohotti tuskissaan pitäen päänsä poissa jo syntyneestä pennusta lienee montako oli vielä tulossa sitä korppi ei tienynt mutta se oli kitiollinen että yksi oli jo poissa. kimpu tuntui yltyvän jälleen ja korppi tuhahti tuskallsiesti painaessana päänsä syvälle olkien sekaan 2 missä SE Veri kuppaa hän lupasi olal paikalla... ." Korppi huohotti kyynelissään kipu oli kova eik äse luottanut kehenlään muhuun kuin alfaan ja siksi halusi nyt tuon paikalle viakka safiiri pelsti ensinmäisen pennun hengen ei korppi ollut moksiksaan pennun terveydestä ei sitä kiinnsotanu siihern sattui ja se halusi pois se halusi eroon pennusita niin pian kuni se suinkni oli mahdollsita. korppi ryhtyi jällene ponnistmaaan mutta ei saanut pentua ulos vaikak yritti se teki kipeää ja pahasti.

Safiiri lähti pian etsimään jotakin. Pieni vesilammpiiko löytyi pian ja naaras hörppäsi taas suunsa täyteen kylmää vettä. Mustaturkki jolkotti Korpin luokse ja valutti vettä naaraan ylle. Toinen oli kuumeissaan, sillä supistukset olivat varmasti kivuliaita. Safiirin olisi tehnyt mieli vain jättää penikka tänne ja lampsia tiehensä, muttei se voinut jättää kaksikkoa tänne. Se murisi itsekseen ja kävi taas Korpin viereen. Pieni tumma pentu ryömi sokeana kohti Safiirn vatsaa, mutta naaras tökkäsi tämän pois.

" Minulta et saa maitoa, rääpäle " Naaras murahti, muttei muuten reagoinut pennun tekemisiin.

Korppi piti katseensa poissa pennusta yhä mursiten itsekseen .se odotti kovasti alfansa saapumista mutta eipä alfaa näkynyt. Korppi alkoi olla pettynyt alfaan. se oli luullut että tuo tulisi paikalle kuten oli luvannut. Veri seisoi aina sanojensa takana. Korppi oli ehtinyt kuvitella jo yhtä sun toista nuori narttu kutenkin kuuli safiirin puhuvan pennulle joka etsi nisille tietä mutta safiiri käännytti pennun pois. Safiiri joka oli korpin lähellä ollut synnytyksen alusta asti sai korpin kuvittelemaan että oli heikko tämä kutienkin teki paljon auttaakseen korppi poloa jatkamaan korpin ponnistelut olviat jääneet kivuliaaksi ja turhiksi toista pentua ei paljon kuulunut nartun ponnistuleusita huolimatta. Yksi pentu haahuili itskeseen kohti korpin vatsaa eikä menynt pitkään kun se tarttui nisään ja sai korpin säpähtämään ja käänätmään päänsä ja mulkoilemaan hampaat irvessä pentua joka käyskeneteli nisän kimpussa maitoa imien. Kropin teki mili tarrata pentua hampaillaan ja kiikuttaa se pois mutta vatsa oli tiellä eikä olo llut muutenkaan mikänä mainio. Pitkän ponnistuksen tuloksena oli kaksi pentua, kaksi pienikokoista urosta syntyi maailmaan lähes yhtä aikaan näin pentuja oli jo kolme kappaletta ja korppi ehti jo ajatella että se olisi loppu. Kahteen pentuun korppi ei kiinnittänyt mitänä huomiota se keksittyi vahtamaan murhan himoisesti yhtä nisillä olevaa pentua sillä se ei tienynt mitä se olisi tehnyt sen teki mili häätää se pois mutta olo oli liian tuskaine ylimääräisiin liikkeisiin. Tovin korppi ehti ajatella että olo helpottaisi, sillä poltto ja muutenkin olo kävin helpommaksi mutta äkillinen tuskallinen supistus laukaisi jälleen neidon turhautuneen olotilan ja siinä se sitten puski päätään sienämää vasten epäroivoisena kvisuta kankeana.

(( Elikkä nyt on kolme urosta maailmassa ja yksi uros sekä narttu vielä tulematta, lisäksi ajattelin että voisi tula vielä kuudeskin pentu joka sitten kuolisi vaikak seuraavassa roolissani XD ja se saicculi saisi ilmaantua piaklle enennkun korppi ottaa jalat alleen ja etsii sen retkun käsiinäs XD )) ))

Safiiri katsoi Korppia hieman turhautuneena ja vaivaantuneena. Sen todellinen luonne käski sen ottamaan jalat alleen ja häipyä Silti se jäi naaraan luokse ja murahti kun yksi pennuista meni nisille. Mustaturkki nosti pikkuisen pois, koska se näytti häiritsevan Korppia.

" Sinä saat nyt luvan pärjätä ilman rääpäle ! " Safiiri ärähti ja huiskaisi pienen pennun tiehensä Korpin läheltä. Naaras tuskin halusi olla vielä tekemisissä pentujensa kanssa.

Jos safiiri jättäisi korpin nyt yksin se mitä luultavammin koituisi sen kohtaloksi kun korppi polo tuosta selviäisi. korpin pentuaj oli nyt kolmisen kipaletta tullut tähän maailmaan josita kaksi syntyivät yhtä aikaa. Pitkän ponnistuksen jälkeen maailmassa oli loputkin penikat joita oli nyt yhteensä kuusi. Korppi nousi ylös ja tunsi olonsa keveäksi mutta kummallsien huonovointiseksi. yksi pennusita oli kuollut ja kaikki muut näytiävt oelvan uroskia yhtä lukuunottamatta. Viisi tervettä varsin kookasta pentua oli sapaunut varvun jälkeläisinä laumaan. nyt korppi todelal odotti varvun sapauvan ja pahan tulisuus paistoi kauas.

Toinen oli näemmä saanut synnytyksen loppuun. Safiiri nousi ylös ja ravisteli turkkiaan. Sen mielestä prosessi oli turhauttava ja ahdistava jopa sille itselleen.

" Sinuna en liikkuisi. " Mustaturkki sanoi hieman kylmällä äänellä. Korpin oli levättävä, mutta omapa ol iasiansa. Safiiri ei jäisi turhaan lusimaan pesille, mutta nyt se pitäisi Korppia silmällä.

Korppi väläytti hampaitaan safiirille joka kielsi sitä liikumasta. Korppi olisi poistumassal uoalsta ja haukannut raitista ilmaa ja juonut jotian mutta se sitten lötkähti maahan ja mulkoili penikoita " Ole kiltti ja hae veri tänne " sse älähti sitten epävirallsiella äänellä safiriilel ja käänsi katseensa penikohiin. mitä niilel olemattomille vikiseville rääpäleille pitäisi tehdä ei korpista ollut äidiksi. pennut rämpivät kohti korpin vatsaa kilpaa ja korppi oli sada sätky kohtausken kun penikat tarttuivat kukin nisiin kunens korppi näki yhdne pennustioa olevan kuollut normaalisti korppi olisi syönyt mosien kuolleen rääpäleen mutta sen ei nyt vai ntehnyt mieli " ja jos voisit vie tuo otta pois " se osoitti kuonollaan kuollutta pentua.
Yksi ainut penikosita oli narttu kaikki muut näyttiväto levan uroskia ( musitinko oikein ) korppi pällisteli mietteliäänä nisillä oelvia penikoita ei siitä kyllä hyvää emo tulisi ei jos halusi hyvä luontoisia pentuja.

Safiiri tuhahti. Vai nyt minä saan olla joku noutaja ! Mustaturkki ajatteli ja narskutteli hampaitaan närkästyneesti. Sitä otti kalloon syvästi se että se oli ensimmäistä kertaa yrittänyt (pakolla) olla hyvä sydämminen, ja nyt sille naljailtiin ja kiitosta ei kuulunut. Safiiri haukkasi purukalustonsa väliin pienen tumman rääpäleen ja kuului vain pieni riksahdus. Kuolleen pennun ruumiin naaras heitti pois. Muut terveet pennut Korppi saisi luvan kasvattaa itse. Safiiri ei rupeaisi kasvattamaan siitä, ei ikinä.

" Ole hyvä vaan., älä turhaan kiitä..." Naaras murahti Korpille ja lähti kävelemään niskakarvat pystyssä poispäin, etsimään Verta. Sitä otti kalloon ja se murisi itsekseen.

Korrpineito kasvatamassa penikoita, ei ollut järin lupaava näky. Mutta se antoi kuitenkin jostian takaraivon takaa tulleesta ksäkystä pentujen olal nisillä ruokailemssa vaikak kok otouhu sai korpin itsetään nyrpitäsmään nokkaansa pyrki se pitmään itsensä rauhallisean. kun Safiiri kiikutti kuolleen pennun pois neitomme seurasi sitä katseellan ja toinen lähti sitten etsimään alfaa joten Korppi jäi odottelemaan itse alfan saapumsitapiaklle korppi ei ollut nyt tyytyväinen alfaansa. Veri oli pettänyt lupauksensa ja korppi joak oli mutuenkin heikossa mielentilassa sai tämnä asian kuullsomaan varmasti hyvinkni mielenkiintoiselta. Se ei ensinäkään teinnyt mitä se olisi tehtyt penikoiden kanssa.
pienokaiset ruokailivat tyytyväistä hivenen ehkä huonosti puhdistettuina korpin vatsan luona viksiten epämäärisesti kukin vuorollaan.

Safiiri jatkoi matkaansa ja kierteli pesille asti ja kävi rajat läpi. Mihin ihmeesen Veri oli oikein kadonnut ? Mustaturkki oli puhunut alfalleen juuri, mutta nyt tämä oli taas poissa niin yllättäen. Viimeksikin oli Safiiri saanut etsiä Verta kokonaisen päivän. Se oli käynyt läpi pesät, kohtaamispaikat, saalistusmaat, rajat ja käynyt jopa laumattomien alueella.

" Grrr, minut lähetetään etimäät sitä Verta, kuin pahaista noutajaa ! Seuraavalla kerralla saa Korpi etsiä mokoman ihan itse ! " Narttu murahteli itsekseen ja potki takajaloillaan kiviä. Sitä pänni ja pahasti. Murina ja hetkellinen rähähtely jatkuivat tovin, sillä Safiiri ei ollut niitä jotka tekivät työtä käskystä. Ainakaan kaikkea työtä.

korppi makoili pesässä pentujen kanssa yhä närkästyneenä kun verta ei kuulunut. " se pahuksen uros lupais olal piakalla.... " korppi p uheli itsekseen ja mulkoili åpentuja pahamianeisesti siitä ei hyvää äitiä tulisi ei ainkaan täätä menoa . Korpin kärsivällisyys alkoi olla lopuillaan se oli nosuta ylös ja lähetä itse etsimään mokomaa alfaa mutta se kutienkin päätti levätä vielä tovin ja luotti siihen että safiiri tulisi pian veren kanssa piaklle.

Safiiri istahti rajoille ja tuhahti. Alfa osasi toisinaan olla hyvin oikukas. Mustaturkki murisi karvat pystyssä ja mulkoili vihaisena ympäriinsä. Veri osasi kadota mystisesti ja sen narttu oli saanut kokea. Grrrr....

Minut lähetetään etsimäään, ja se ketale ei vaivaudu näyttäytymään Safiiri mutisi.

Varpu oli itseasiassa lähellä pesäluolia. Lähellä Korppia, joka pienoisessa pesässään ponnisteli maailmaan pienokaisia. Alfa jahkaili siitä, uskaltaisiko mennä ollenkaan Korpin luo, varsinkin kun Safiiri oli läsnä. Alfa mietti myös, miten suhtautuisi pentuihin, tämä ei ollut koskaan ennen saanut jälkeläisiä eikä tiennyt oikein, miten menetellä. Kuitenkin, kun Safiiri oli lähtenyt Korpin luota etsimään kadoksissa olevaa isää, Varpu otti hitaita ja hiljaisia askeleita pesän luo. Suden hampaissa roikkui kuollut villisian porsas, jonka se oli saalistanut Korppia varten. Pentujen vikinä ja inahtelu kuului alfan korviin ja siinä oli jotain, joka sulatti pienen osan Varpun sisimmästä. Uros nuuhki, josko pentujen tuoksu olisi kantautunut pesästä. Samalla se tajusi, että oli jo niin lähellä pesää jotta Korppi olisi voinut tämän huomata. Nopeasti alfa yritti koota itseään ja rohkeutta kohdata puolisonsa ja jälkeläisensä.

Ruskeankirjava Varpu astui pesän suulle ja laski päänsä alas nähdäkseen Korpin ja pienokaiset.
"Korppi minä.... miten v... tässäkö.... onko nämä meidän..?" Varpu takkuili sanoissaan, eikä tiennyt miten olisi itsensä ilmaissut ja tiputti porsaanraadon Korpin eteen.
Uteliaisuus otti valtaa kylmäkiskoisesta Varpusta ja se kurkotti kuonollaan nuuhkimaan pieniä myttyjä, jotka mönkivät emonsa nisille.

korppi makasi pentujensa kanssa sammalilla ja heinillä kun se nosti päänsä ylös harvianisen nopalla reaktiolla kun VArpu saapui paiklle siinä samassa korppi nousi jalilleen tuijotti verta varsin ärhäkkäästi, kunnes toinen tiputti porsaan nartun nenän eteen ja ryhtyi takeltelemaan sanojaan. korpin päässä surisi sen teki mili tiuskaista uroskelle jotian ja pahasti mutta jokni uroksen käytöksessä sai kovaluontoisen nartun varsin nopeasti leppymään sen aktse pysyi uroksessa kunnes se käänsi katseensap entuihin " Meidänpä hyvinkin, ja sinä olsiit voinut saapua hieamn aikaisemmin olisin tarvinntu tukeasi. jos kykenet kuvittelemaan että tämä ei ollut helppoa ilman safiiria nämä olisivat jokaine kuollut. " korppi puheli sitten hivnen kierällä äänellä. mutta se siirsi katseens atkaisin alfaan sen sydän tykytti varsin tiuhaan tahtiin eikä se enää teinnyt mitä se olisi voinut tehdä tai snaoa joten se tarrasi kiinni porsaaseen ja ryhtyi syömään kovan koetuksen jälkeen.

Safiiri talssi muristen kohit pessä sillä se ei jaksanut enään etsiä mokomaa alfaa. Mutt mitä sen silmät näkivätkään. alfa seisoi Korpin luona muina miehinä. Nyt mustaturkkia ketutti ja hurjasti.

" Noh !? Tuleeko kiitosta kun autoin morsiantasi pallojen kanssa ?! Eipä tietenkään ! " Safiiri murahti Verelle ja istahti alas. Se mulkoili hetken tympääntyneenä, mutta sitten tuhahti ja katsoi Korppia ja pentuja.