Miten sinä tänne löysit?

Kuolema torkkui kolossaan liikkumatta, sillä ei korva värähtänykkään.

Uni oli samea ja siinä ei näkynyt muita kuin puita, tummia kuusia jotka olivat pudottamassa neulasiaan pikkuhiljaa. Oliko tulossa taas talvi? Narttu haukahteli protestoivasti ja haukahteli oikeastikkin vaimeasti pari kertaa. Ei vielä voinut tulla talvi! Juurihan kesä oli alkanut! Oli keskiyö ja useammat susista oli tiedottomina, mutta ei yksi joka eksyisi pian, hyvin pian Kuoleman omalle kololle.

Samaan aikaa, hämärällä säällä, keskellä yötä liikuskeli vahva ja valkoturkkinen susi. Silmät kuin kiiluvat tähdet, turkki kuin ensilumi. Sydän yhtä kylmä kuin jää ja katse terävä kuin kuusen-neulanen. Se oli Naali. Kokonimeltään Naali Valkoturkki Kiilusilmä.

Uros käveli tasangolla ja yht'äkkiä sen kirsuun sosui tuttu tuoksu. Ensin Naali ei muistanut tätä tuoksua, mutta sitten se muistui. Äksy ja vihainen susi. Kuolema ?

Naali lähti jolkottamaaan hajun perään ja löysi pian kolon josta haju kantautui.

Kuolema makasi liikkumati kolossaan, sen nyt harmahtava turkki näkyi paremmin yöllä kuin sen entinen musta turkki. Musta karva oli pysynyt vain talven yli ja nyt se oli saanut taas harmahtavaa loistetta, ja oli vaalentunut roimasti karvanvaihdon aikana.

Pari pientä rusahdusta ja muutakin ääntä kantautui nartun korviin, mutta tämä merkitsi ne vaarattomiksi ja jatkoi uniaan.

Naali asteli hiljaa kolon vierelle, ja aivan oikein. Kolossa makasi harmaaturkkinen narttu. Uros nyrpisi kuonoaan ja tuhahti. Normaalisti se olisi jättänyt naaraan siihen ja talssinut pois. nYT se ei tehnyt niin. Se ei tienyt kyllähään miksi ?

Valkoturkki asettui makaamaan lähelle koloa ja tuhahti. Se sulki slmänsä ja nukahti, ihme ja kumma, nopeasti. Yleensä urokselta meni unensaantiin ainakin noin vartti, mutta nyt se nukahti miltein heti.

Kuolema heräili, tämä tapahtui noin tunti jälkeen Naalin nukahtamisen, ja tunsi kirsussaan oudon mutta tutun hajun. Se pisti aivot raksuttamaan ja uninen narttu ei heti tunnistanutkaan hajua. Pian se suunnistikin katsettaan kololle, haukotteli rauhassa ja sitten vasta huomasi jotain valkoista kolon vieressä. Naali?! Narttu askelsi ulos uroksen eteen seisomaan tympeä ilme kasvoillaan.

'' Mitä sä täällä teet?! '' Esitti narttu sitten Naalille, tosin kiukkuiseen sävyyn ja korvat luimussa protestoivasti.

Naali heräsi äksyn kuuloiseen ärähtelyyn ja sanoi vaistonomaisesti;

" Anna minun olla... HÄ !? Kuolema ? Mitäs sinä täällä teet ? Olet näemmä löytänyt Ruosteen kolon... " Uros sanoi ja katsoi koloon. Se oli kuullut että Ruoste ja Siro olivat rakentaneet sen. Kai. No, valkoturkki nousi hitaasti ja venytteli raajojaan. Miksi toisen oli tulatava herättämään se näin pian ?

Tämä oli Kuoleman itse kaivama kolo, Naali oli selvästi erehtynyt. Kuolema oli kaivanut sen tänne tullessaan, mutta oli huomannut tuon kyseisen Ruosteen kolon toisella puolella itäistä tasankoa. Kaukana nartun reviiristä.

'' Mitä helvettiä sinä täällä teet?! Ja tämä on kuule senkin vätys minun itse kaivamani kolo! '' Narttu loksautti leukojansa kerran toisen kirsun edessä ärhäkkäästi. Miten tuo edes oli tänne tullut?!

Naali murisi ja mulkaisi toista kylmästi. Sitä ei kiinnostanut riidellä nartun kanssa joka oli näinkin äreä aamulla.

" Tänne löytää helposti. Haistoin jälkesi " Valkoturkki tuhahti ja katsoi hieman välinpitämättömästi Kuolemaa. Uros nuuhkaisi ilmaa ja tuhahteli taas. Toinen oli näemmä herännyt väärällä jalalla ja pahasti. Tai sitten toinen olisi aina tällainen. Harmiksi, Naalilla ei oikein ollut mikään myöntyvä luonne.

Kuoleman teki mieli nirhaista toinen korva urokselta irti, mutta antoi olla. Nuristen ja mutisten se pujahti takaisin koloon. Makuulteen se asettui laiskasti muttei suostunut nukahtamaan kun kolon lähistöllä oleili toinen susi. Tiedottomuuteen vaipuninen ei tulisi kuuloonkaan tässä vaiheessa.

'' Miksi edes tulit tänne?! '' Murahti narttu kolon perältä tympääntyneesti, ihan kun ei saisi olla rauhassa edes omassa kolossaan. Se nyt tästä vielä puuttuisi että uros änkeäisi koloon sisälle.

Valkoturkki katsoi kun toinen meni koloon takaisin. Naali asetti päänsä etustensa väliin ja huokaisi.

" Olen kertonut jo. Sinä kiinnostat minua " Uros murahti ja katseli eteenpäin ruohikkoon. Se ei jaksanut murehtia Kuoleman ärähtelyitä.

Kuolema murahti vaimeasti, sitä ei kiinnostanut kuulla tuommoisia syitä jotka sen korviin kuulostivat täysiltä tekosyiltä. Mutta silti sen sisällä heräsi uteliaisuus ja pieni kiinnostus urosta kohtaan.

'' Miten niin kiinnostan? '' narttu käänsi päätään ja tukahdutti huokaisunsa tassunsa karvapeitettä vasten.

Naali käänsi päänsä kolon suuntaan josta se näki että Kuolema silmäili sitä. Jaahas, neidon pää siis kääntyi hieman. No, voisihan Kuolemankin sydämesä olla jotakin muutakin kuin kiveä.

" Olet omanlaisesi. Et sellainen tekopyhä luimistelia koja luikkii pakoon ensimmäisen vastoinkäymisen tapahduttua. Vahva ja hiljainen. Ja kauniskin " Uros virnisti ja heilautti häntäänsä. Naali lipaisi huuliaan ja haukotteli. Se oli sanonut sanottavansa, eikä enempää tulisi.

'' Älä edes yritä sopertaa että kohta vaadit minua puolisoksesikin. '' Narttu käänsi päätään huomatessaan että Naali oli huomannut moisen katselun. Narttu pelkäsi edelleen tekevänsä hätiköityjä päätöksiä ja ei päättäisi nyt tällä hetkellä yhtikäs mitään, muuta kuin että hyväksyi uroksen joten kuten. Kunhan ei yrittäisi selkään hyppiä. Kuolemalla oli hetki sitten juoksut, tavallista myöhemmin olivat nekin tulleet. Mutta ken tietää miksi. Pienoisen verran huumaamampaa hajua saattoi vielä ollut takertunut nartun sukupuolielimiin, mutta muuten parissa viikossa haju oli haihtunut melko hyvin.

Naali naurahti ja heilautteli häntäänsä. Huvittavaa kerassaan.

" No, ehkä " Uros sanoi leikkisästi ja hymähteli hassusti. Sitä huvitti ajatus kosio puuhissa olemisesta. Hauskaa juu, sen luonteen kanssa ei oikein romantisoitu, ainakaan paljoa. Uros oli huomannut toisen juoksut, mutta yritti parhaansa mukaan olla reagoimatta. Silti huumaava tuoksu leijui kutsuvatsi sen mustan kirsun yllä.

'' Älä edes yritä! '' Narttu nousi ja asteli kolonsa suulle toisen eteen istumaan virnistäen.

Narttu katseli tuota valkoturkkista urosta ja ravisti hieman päätänsä sitten, olihan tuo hyväkuntoinen ja lihaksikas. Sekä vankalta näyttävä ja hänestä saisi varmasti suojaa, mutta narttu pystyi suojelemaan itseään paremmin kuin hyvin. Mutta yllättävän usein väkivalta oli se ainoa ratkaisu ratkaista pulmat. '' Mitä sinä todella ajat takaa? '' Kuolema oli epävarma toisen todellisesta tarkoituksesta. Vaikka se oli pehmittynyt aavistuksen oli sen katse vieläkin julma, ja siitä se ei helpolla muuttuisi.

Naali virnisti ja heilautteli häntäänsä vasten tasangon heinikkoa. Huvittavaa tosiaan, Kuolema ja Muurahainen olivat aivan saman luonteiset, mutta Kuolema oli jotenkin niin erillainen.

" Noh ajattelin saada sinut tiineksi ja kun saat pennut häivyn toisen naaraan luokse " Naali sanoi vitsikkäästi ja naurahti omille sanoilleen. " No ei, en todellakaan. Minä vain lumouduin ja seurasin sinua. Olet mielenkiintoinen ja kaunis tottakai " Valkoturkki virkkoi ja nosti toista kulmaansa.

Kuolema virnisti, oli toisella otsaa pilailla moisesta asiasta joka saattoi olla herkemmälle nartulle kova pala nieltäväksi.

'' Jaa, tiedätkös. Sinä olisit sen jälkeen kuollut ja samoin se toinen narttukin. '' Kuolema virnisti ilkeästi omalle vitsilleen, tosin virnistys hyytyi pian ja kasvoille palasi tutun tyytymätön katse ja ilme. Sitten toinen oikaisikin tarkoitustaan, kuten narttu oli arvellutkin. '' Turhaan sinä tänne tulit '' vastasi tumma-harmaaturkkinen narttu ja siirsi katsettaan sitten hippusen nolostuunenakin. Vaikka se tunsi olonsa rennoksi, oli sen jokainen lihas valmiina toimimaan.

Naali naurahti ja hymähti. Se koki tilanteen hyvin sarkastiseksi.

" Ehkä niinkin " Uros sanoi rauhallisesti. Lopulta uros lähti kävelemään kohti tasangon laitaa. Jos Kuolema sit kaipaisi, saisi se tulla itse valkoturkin hakemaan.

(( Sry lyhyt ))

Kuolema hymähti toisen sanomaan ja hieman yllättyi kun toinen nousi lähteäkseen.

Jaahas, noinko röyhkeästi sitä vain lähdetään. Kuolema nousi myös ja juoksahti reippaasti toisen perään, narttu ahmaisi uroksen hännänpään hammasrivistönsä väliin ja nykäsi siitä kerran pari jotta toinen pysähtyisi kunnolla ja ei lähtisi.

Naali tunsi yht'äkkiä otteen hännässään ja pian se katsoi Kuolemaa hämillään.

" Mitäs sinä nyt ? " Valkoturkki sanoi hämmentyneenä, mutta varmalla äänellä. Miksi narttu oli tullut sen perään ? Toinenhan väitti Naalin reissun olevan turha ? Okei, tuosta neidosta ei ottan ut paljoakaan selvää.

Narttu päästi otteensa ja hieman nolostuneena siirsi katsettaan läheiseen ylipitkään ruohotuppoon ja siirtää sitten katseensa Naalin kiiluviin tähtisilmiin ja vastasi toisen esittämään kysymykseen; '' No... et sinä voi noin vain lähteä! '' Kuolema sanoi hieman epäuskottavasti, se halusi uroksen jäävän. Vaik' ei tuosta vielä sen kummallisempaa välittänytkään, mutta inho ja halveksunta oli kadonnut. Narttu vaihtoi etustensa asentoja hieman ahdistuneena. Sen mieliala vaihteli tuulensuunnan lailla arvaamattomasti, aina.

Naali katsoi Kuolemaan hieman ymmällään, mutta hymähti lopuksi. " Hyvä on " Uros vastasi ja heilautti valkoista häntäänsä. Ei se olisi lähdössä, jos ei neito sitä halunnut. Ihmetytti vain tuo äkillinen mielen muutos. Naali luuli toisen tahtoneen eroon tästä, mutta kaipa se oli ollut väärässä...

Valkoturkki katsoi Kuolemaa silmiin ja hymyn tapainen virne levisi sen huulille. Yleensä jääsydän ei antanut hymyä kellekkään, mutta jotenkn Kuolema oli sanut senkin esille.

Kuolema huomasi hymyn toisen suupielillä. '' Mutta älä kuvittele liikoja! '' Kuolema murahti suupieliensä lävitse todella vaimeasti. Miltein kuulumattomasti ja lähti kohti koloaan häntä rennosti puolelta toiselle välillä heiluen. Saisi Naali seurata tai ei.

// Lyhyt ;s //

Valkoturkki kiilusilmä katsoi hetken paikallaan Kuoleman per'ään, mutta lopulta seurasi hitaasti toisen luokse. Naali jäin silti kolon ulkopuolelle ettei tunkeilisi liikaa.

" Niinkuin neiti tahtoo " Uros sanoi 'kohteliaasti' ja istahti muutaman metrin päähän kolosta. Narttu saisi olla omassa rauhassaan jos sitä se mielytti.

// Samoin :S//

Narttu jäi reviiriteitoisena makaamaan kolon suulle etusiaan lepuuttaen kolon aukon ulkopuolella.

'' Onko sinulla jälkikasvua? '' Kuolema kysyi, voihan olla että uros oli paritellut nartun tiineeksi ja lähtenyt sitten omille teilleen pakoon vastuuta. Senlaista touhua ei Kuolema yksinkertaisesti hyväksynyt, vaik' ei narttu ehkä olisi se kaikista parhain emo omille pennuilleen itse, mutta ei se ainakaan pakenisi.