Miten sinä tänne löysit?

Naali naurahti. Huvittava ajatus. Jos sillä olisi jälkikasvua, se olisi niiden kanssa tälläkin hetkellä. Kasvattaisi niistä kestäviä ja vahvoja susia.

" Ei ei, minulla ei ole jälkikasvua " Valkoturkki sanoi rennosti. Siitä ei tulisi kovin hyvää isää jos se joskus pennun palleroisen tulisi saamaan. Mutta kaipa uroksen suku päättyisi siihen itseensä. Toki sen sisko Tuskatar jatkaisi omaa sukuaan, mutta kaksikko ei ollut biologisia sisaruksia. Tuskatar saisi omat pentunsa.

'' Olet nimittäin hieman epäilyttävä, anteeksi vain. '' Kuolema sanoi suoraan ja mumahti jotain epäselvästi ja katseli Naalia.
Narttu ei ollut tietonen siitä että pian sen harteille sysättäisiin sen oman siskon pentu, mitä sitten tapahtuisi? Menettäisikö narttu Naalin, joka oli ainoa susi-siskoaan lukuun ottamatta- joka oli nartun ystävä, tai edes hyvänpäivän tuttu.

Kuolema ryhtyi nuolemaan etusiaan niitä välillä kirputtaen. Vilkaisi silti silmäkulmastaan välillä Naalia ja sen tekemisiä.

Naali hymähti. Epäilytä epäilyksen perään. Sitä se oli kokenut koko sen elämän. Mutta kaipa joskus joku ymmärtäisi sitä. Ehkä.

" Entä sinä ? Haluaisitko sinä penikoita korviisi roikkumaan ? " Uros kysyi ja höristi korviaan. Se ei oikeastaan ollut valmis isäksi, mutta jos oikea naaras tulisi tielle saattaisivat pennut olla ihan OK. mutta se tietysti riippui aivan nartusta ( jos sellaista tulisi ). Kukaan ei tulisi rakastamaan Naalia jonka sydän oli kuin kylmä jää.

'' En. '' Narttu vastasi yksitoikkoisesti.

Ja jatkoi sitten etustensa nuolemista, se oli harmi et ei kaulan alle päässyt kirputtamaan. Miksi ei kaula voinut taipua minne tahansa? Narttu murahti ja siirtyi sitten kirputtamaan anturoitaan ja niiden välejä mukamas siihen keskittyneenä.

Naali nyökkäsi. Sekään ei halunnut penikoira kiusaksi. Kuitenkin Kuoleman läsnäolo sai uroksen jotenkin.. Rennoksi. Kuolema oli yksi harvoista susista joiden kanssa Naali oli tullut ylipäätään toimeen. Nyt sen sydän saattaisi joko särkyä tai täyttyä onnesta.

// Lyhyt //

'' Oletko sinä koskaan ollut rakastunut ja tullut torjutuksi? '' Kuolema siirsi sitten katseensa taas urokseen.
Narttua kiinnosti uros, mutta viellä vain ystävämielessä. Liian nopeat päätöksen poiki vain harmia.

'' Minut torjui eräs Viilto, ja vielä narttu. Se väitti ensin rakastavansa minua, ja odotti vastatunteita heti minulta. Mutta olihan hän tärkeä minulle, mut' ei ehkä puoliso-ainesta narttuna. '' Narttu hymähti ja seurasi Naalin reaktiota.

Naali tuhahti. " Kuka nyt minua rakastaisi ? Minua ei ole,- eikä tulla rakastamaan " Valkoturkki sanoi kylmästi. Osittain aihe kirpaisi sen sydäntä, mutta se tunne oli vain pieni. " Samaan sukupuoleen ei kannata rakastua. Siitä seuraa vain ja ainoastaan harmia " Naali sanoi ja mulkaisi maahan.

Vai oli toinen saanut pakit nartulta. Voiraukkaa, voi juu, todella... Naali ei ollut rakastanut ketään, tei mitään, mutta ehkä se muuttuisi piankin...<3

'' Älä pilkkaa! '' Narttu mulkaisi sadismia loistavilla silmillään urosta.

Kyllähän Kuolemakin tunsi itsensä mitättömäksi ja ei-rakastettavaksi. Mutta olikohan tulevaisuuden kirjoihin kirjoitettu rakkautta kaksikon välille? Mutta narttu etenisi hitaasti, jollei saisi rohkaisua tai uros tekisi rohkeita vetoja ja veisi ystävyyssuhdetta vielä pitemmällekin.

Naali hymähti. " Voi meitä kahta katkeraa hylkiötä " Uros sanoi sarkastisella äänellä ja vinkaisi sadistisesti. Naali tiesi että kukaan ei rakastaisi sitä koskaan, mutta se ei estäisi sitä rakastamasta jotakuta. Uros osasi toki rakastaa, mutta helppoa se ei tulisi olemaan. Naaraas pitäisi olla tietynlainen ja tietyn persoonallinen. Kuten Kuolema...

Kuolema mulkaisi taivasta, sen silmäluomet alkoivat tuntua turhankin raskailta ja haukotus karkasi nartun suusta.

Narttu vilkaisi olkansa yli koloonsa, olisihan siellä tilaa vielä Naalille. Mutta oliko urokseen luottamista? Ties mitä se yrittäisi, ja ties jos se yrittäminen lähentäisikin kaksikkoa. Narttu siirsi katseensa väsyneesti Naaliin, ei ollut paljoa yli keskiyön. '' Voit sinä koloonkin tulla.'' Kuolema leppyi, nousi ja ryömi omalle paikalleen kolosta ja asettui makuulteen.

Naali tuhahti hieman, mutta jäi silti kolon ulkopuolelle. Päivä oli ollut kiintoisa joten se halsui hetken omaa rauhaa. Kuolema saisi olla myös yksin ja rauhoittua. " Nuku sinä siellä vain " Uros toesi ja heilautti häntäänsä maata vasten. Silmäöuomet alkoivat painua umpeen ja pian Naali oli jo tiedottomuudessa. Uni maistui hyvin päivän päätteeksi ja ties mitä uros tulisi vielä kohtaamaan tulevaisuudessa...

Kuolema murahti toiselle vastaukseksi ensimmäitteeksi, mutta lisäsi sitten: '' Ei sitten jos ei kelpaa. ''

Narttukin vaipui tiedottomuuteen liiankin nopeasti, mutta uni oli vain katkonaista ja huonolaatuista. Se ei saanut sielulleen rauhaa kun kolon ulkopuolella oli uros, uhka reviirille. Narttu heräsi taas keskellä yötä, se vilkaisi ympärilleen varmistaakseen että mikään ei ollut muuttunut taikka muutenkaan ei ollut tapahtunut mitään. Sitten se vaipui taas tiedottomuuteen.

Naali nukkui sikeämmin kuin yleensä, mtta kyllähän sekin toki heräili yöllä muutamaan otteeseen,. Kuolema oli pysynyt kolossa koko yön ajan, tai ainakin niin uros olettin. Mistä se tiesi mitä naaras oli puuhastellut yön aikana.


AAMU

Valkoturki heräsi hiljaiseen linnun viserrykseen. Pitikit laululintujen herätä sirpittämään näin aikaisin. No kun kerran oltiin herätty, voisihan sitä ylöskin nousta. Naali venytteli raajojaan uneliaana ja lopuksi ravisti valkeaa turkkiaan. Sen täytyisi lähteä jossakin vaiheessa, mutta ehkä vasta myöhemmin.

Kuolema kuuli toisen haukotuksen, se oli maannut valkeilla jo tunnin ja miettinyt milloin hankkiutuisi Veren rajoille ja liittyisi uroksen riveihin. Se oli unohtanut Viillon, se oli ollut vain hetken huumaa. Kai. Eikä sen syvempää ollut kerinnyt hehkeytyä kaksikon välille, kai.

Tummanharmaaturkki askelsi kolostaan ulos verkkaasti, nuuhkaisi ilmaa ja huomasi ettei mikään ollut muuttunut sitten illan. Uros oli näemmä herännyt juuri.

Naali katsahti Kuolmaa. Toinen oli nämmä ollut hereillä pitkäänkin, tai mistä uros sen tiesi.

" Muuten, kuulutko kenties mihinkään laakson laumoista ? " Valkoturkki kysyi ja murahti. Se itse oli ajatellut Veren laumaan liittymistä, sen lauman uros koki parhaaksi.

// Lyhyt -.- //

'' En, mutta olen pian Veren riveissä. '' Narttu sanoi ja hymähti pariin kertaan.
Kuolema venytteli kunnolla raajojaan ja selkäänsä tultuaan kunnolla kolosta ulos ja asettui sitten istumaan tyynesti, vaikka keltaisissa silmissä salamoi. Aamu oli kaunis mutta kostea, milloinkohan helteet tulisivat taas?

Naalin huulille levisi häijyn näköinen hymy. Vai aikoi toinen Veren riveihin... Kiinoisaa, hyvin kiintoisaa.

" Minäkin olen ajatellut sitä. Veren riveihin liittymistä siis " Valkoturkki sanoi ja naurahti pahansävyisesti. Rinnemesän lauma sopi sille parhaiten, toisin kuin Sysimetsät,- tai Aarnimetsänlauma.

'' Älä hemmetissä. '' Narttu puuskaisi ja naurahti itsekin hyväntuulisemmin, mutta viekas ilme palasi toisen naamavärkille.

Narttu hymyili pirullisesti, mutta hymy hyytyi ja mietteliäästi tummaturkki sitten naurahtikin. '' Jää sinun tavoitteesi sitten vain haaveeksi.'' Olihan se nyt tässä tilanteessa hyvä juttu nartulle, se pääsisi perseessä keikkuvista uroksista ja muistakin mukana kulkijoista. Vaik' ei sen tehnyt mieli aina olla yksin.

" Tarkoittiko tuo että minun pitäisi pitää tassuni poissa Veren mailta ? Enpä usko. Liityn jos haluan " Naali tuhahti ja katsoi Kuolemaa närkästyneenä. Sen ei tarvitsisi kysellä nartulta lupaa liittyä Rinnemetsän laumaan vaan päätöksen tekisi Naali itse ja tietysti Varpu. Kuolema saisi itse kestää urosta jos Naali pääsisi laumaan mukaan.

(( Taa tulee lyhyttä ))

'' Hrm... tyhmä! Tarkoitin ettet saa minua. '' Ja niin nosti nokkaansa narttu ylpeänä siitä että oli vaikeasti tavoiteltava, ei niin helppo nakki.
Ja kuinka ollakkaan, pettyisi narttu pahasti. Sillä Veri ei hyväksynyt laumaansa enään uusia jäseniä, ja aikoi häätää myös laumalaisiaan. '' Ja mitä jos minä en aijokkaan liittyä laumaan, ihan vaan siksi että sinä menet sinne? Pääsisin ainakin sinusta eroon. Helpolla. '' Naurahti narttu sitten kolkosti perään.

Naali tuhahti. Se nosti kuononsa pystyyn ja käänsi selkänsä Kuolemalle ja katsoi eteensä diivamaisesti virnuillen.

" Olet ihan pöhkö... " Valkoturkki naurahti ja heilautti häntäänsä hvittuneena. Kuoleman käytös oli huvittavaa ja muutenkin hieman omituista. Muurahaiseen oli saanut pukata luottamusta, vastusta ja sanoja vaikka millä mitalla, vaikka se olikin pikkuinen, mutta Kuolemaan sitäkin enemmän.

Kuolema katseli toisen nirppanokka-esitystä ja naurahti itsekin kepeästi uroksen naurahtaessa. Yksi mielialanvaihdos tulossa, pling!

'' Vai pöhkö...? Itse olet! '' ja niin leikkimisen tarkoituksella hypähti narttu tassut ojossa kohti urosta ja yritti kaataa toisen, adrenaliinia purkautui suonistoon pakolla ja sai nartun täysin leikkimisen huumaan. Nyt sen aikomus ei ollut satuttaa toista, mitä nyt saattoi nirhasta pari karvaa sieltä sun täältä leikki-näykkiessään Naalia.

Naali naurahti ja kttuia maahan kun nartun ruumin tönäisi uroksen valkeaa ruumista. Naali louskauti leukojaan kevyesti ja heilutti häntäänä. Valkoturkki hypähti eteen ja taakse leikkituulella. Naali nosti takamustaan ja sen pitkänhuiskea häntä heilahteli iloisesti ilmassa ja aiheutti kevyen ilmavirran.

" Heh, anna tulla ! " Naali sanoi leikkisästi ja hypähti eteenpäin, kohti Kuolemaa. Leikkiminen olisi mukavampaa kuin riitely.

Naali innostui, hyvä! Mietti narttu hyvillään ettei nolannut itseään. Mitä jos Naali olisi vain mulkoillut ja pitänyt koko narttua vastenmielisenä, siinä olisi mennyt koko suden maine ja kunnia, mitä sitä nyt oli jäljellä.

'' Ole valmis häviämään! '' Innostui narttu enemmän, sen häntä vispasi korkealla innostusta viestien. Ja niin hyppäsi narttu-samaan aikaan kuin Naalikin- kohti urosta ja yritti tarttua toisen olkaan hammasrivistöllään, niin ettei sitä kummemmin tuntisi.

Naali naurahti ja heilutti vimmatusti valkeaa häntäänsä. Kuolema ei ehkä ollutkaan niin synkkä, miltä näytti päälisin puolin tässä maailmassa. Pian uros tunsi iskun, hellän sellaisen, mutta iskun silti olallaan.

" Auts ! " Naali huudahti vitsillä