Miten sinä tänne löysit?

Narttu päästi iirti kuultuaan vitsauksen, ja hypähti sitten takasiensa varaan ja niin että laski etusensa toisen kyljelle. Yrittäen jotenkuten töniä siitä Naalia kumoon.

Kaatui Naali tai ei, oli narttu pian jo päättänyt lopettaa. Ennen kuin joku tai jokin näkisi sen että Kuolemaa oli hetken, vain hetken verran lapsettanut. Kuolema vetäytyi istumaan, läähättäen ja silmiään siristellen katsellessaan kauniisti nousevaa aurinkoa.

Naali istahti Kuoleman vierelle ja kohdisti katseensa myöskin tuohon aurinkoon. Kuolemassa oli vanautunut piirre, jota valkoturkki ei ollut kuvitellutkaan löytävänsä naaraasta. Silto kookas uros oli sisimmässään tiennyt, ettei Kuolema niin paha ollut. Paha oli ulkokuori tai puolet sisältä. Naalin kylmä sydän oli alkanut sulaa tälle omalaatuiselle naaraalle, mutta muille susille se oli vielä ja aina jäätävä.

'' Auringonnousu merkitsee aina ongelmia, muut eläimet herää ja saalistus vaikeutuu. Kaikki on hoideltava yöllä... '' Narttu mumisi, nyt se oli taas kuoreensa vetäytynyt ja yritti pitää pokkansa, eihän sen sopinut leikkiä kuin pentu urosten kanssa.

Huokaisu livahti nartun suusta, ja Kuolema jatkoi sitten; '' Tulee liian kuuma kesä, pelkään että seuraavaksi karibut ja muut riistat lähtevät laaksosta... '' Kuolema sanoi asiallisesti ja mulkaisi sitten koloonsa, joka vaikutti tyhjältä ja kotoisalta.

Naali hymähti. Yöllä oi viileämpää ja mukavampaa liikkua. Silti päivisin oli helpompi nähdä, ja liikkua muiden susien kanssa. Tsoin Naali ei oikein laumoissa liikkunut. Se iti enemminkin omasta rauhasta, kuin meluisasta sakista.Silti Veren lauma kutsui sitä enemmän kuin koskaan ennen.

Kuuma kesä tosiaan olisi tulossa ja riistaa tuskin olisi yhtä paljon kuin ennen. Myös metsäpalovaara oli suuri kuumalla ja kuivalla kesällä. Jos palo tulisi susia saattaisi kulla. Tosin, uros pelastaisi suunilleen itsensä. Ei ketään muyta, kai ?

Narttu tuhahti, olisikohan tuosta uroksesta mihinkään? Se katui että oli hypähtänyt kuin pentu toisen kanssa leikkimään ilman sen kummempaa tietämystä. Kirottu uros.... Niin laski syyt omilta hartioiltaan narttu uroksen hartioille, se Naalin vika että vilpitön Kuolema oli langennut leikkimään ja peuhaamaan.

'' Noniin, nyt sinä tulet kanssani metsälle tai merkitsen sinut täysin hyödyttömäksi. '' Narttu saneli töykeästi ja tästä-asiasta-ei-enään-puhuta-ja-piste! - tyylillä. Lähti jo valmiiksi jolkottelemaan syvemmäs tasankoa missä oli jokseenkin enemmän rehvastoa ja luultavammin myös enemmän riistaa.

Naali tuhahti ja seurasi Kuolemaa hieman diivamaisen näköisenä. " Ja mitäs me metsästämme ? " Valkoturkki kysyi ja katsoi toista kysyvällä katseella. Kiilusilmä ja toinen olisivat ehkä hyviä toimimaan saalsiutksessa yhdessä.

// Lyhyt ;( //

'' Karibuja. '' Narttu kulki matalana, voisi olla että ateriaksi päätyisi vain pari vaivaista rusakkoa.
Eihän kukaan ollut sanonut että sorkkaeläimiä edes oli tasangolla, voisi olla että pari heikkoa yksilöä ajautunut laumastaan tai jopa sairasta.

// Juu ei mtn, täältäkin tuli : / ))

Naali nyökkäsi ja lipaisi huuliaan. " Kuulostaa hyvältä " herranen tokaisi ja seurasi Kuolemaa tiiviisti. Karibun liha kuulosti herkulliselta ja nälkä vaivasi Naalia hyvin pahasti.

// Wäää, inspis on taas josskain >< //

Kirsuun osui vieras haju, selvästi jonkimmoisen riistaeläimen ja luultavammin vielä karibun.

Ja hetken päästä hajun lähde näkyikin, yksinäinen, nilkuttava karibu päästi ilmoille kutsuhuudon laumalleen. Tuo olisi helppo saalis. '' Tule! '' Huusi narttu intoa täynnä ja lähti sitten oitis laukka-askelin kohti riistaa, johon se kohta upottaisi hampaansa.

Naali ehti vain hymähtää, kun sen jalat alkoivat jo viedä sitä kohti karibua. Naali juoksi vimmatusti ja meni toisellepuolelle eläintä. Uros näykki sitä jaloista ja se sai sirojalkaisen elikon kompuroimaan ja pian kaatumaan. yrittip tuo jalo eläin nousta taas jaloilleen, mutta Naali nappasi tätä kinni jaloista.

" Sinä et mene minnekkään " Valkoturkki murisi ja kiristi otettaan karibun jalassa.

Kuolema hiljensi vauhtiaan, sen ei kannattaisi nyt mennä karibun eteen tai voisi saada sorkasta. Naali teki hyvää työtä ja sai heikon eläimen ensin kompuroimaan ja sitten romahtamaan maahan. Nyt oli nartun aika toimia, tämä pienesti läähättäen hakeutui karibun kurkulle hampaineen. Se iski hampaansa sen nahkaan, yritti saada niitä läpi ja hetken päästä saikin. Puristi otettaan enemmän ja enemmän, mutta karibu ei ottanut kuollakseen. Kuolema päästi irti ja näykki karibun ryntäitä, apua huutava karibu yritti huitasta narttua kauvemmaksi etusillaan. Mutta Kuolema vain liikahti taakse hetkeksi ja näykki taas karibun kurkkua. Murahdellen välillä.

Naali huomasi että karibu yritti häätää Kuolemaa pois jaloillaan. Uros hypähti elikon niskalle ja upotti hamaansa tähän. Nyt karibu ei liikahtaisi mihinkään, muuten sitä sattuisi ja se vuotaisi kuiviin. Nyt narttu saisi tappaa tämän rauhassa, sillä nopeasti tätä elikkoa ei näemmä lamaannutettu.

Molemmat olivat kiinni kaulan seuduilla, se oli hyvä. Narttu iski hampaansa samaan kohtaan kun oli aluksikin purrut. Ja nyt piti lujaa kiinni. Elukasta vuosi verta ja se oli heikentynyt verenhukan takia. Nyt se lopetti sätkimisensä ja alistui kohtaloonsa, odotti kuolemaa.

Narttu lisäsi puristusvoimaansa, mitä siitä nyt oli jäljellä sillä Kuolema oli laittanut aikalailla kaikki peliin heti aluksi. Ja pian karibu kuolikin verenhukkaan, värjäten hukkien turkkeja ja maata punaiseksi.

Naali päästi irti karibusta ja huohotti hieman. Naalin suuhun oli valunut hieman eläimen verta, ja valkoturkki nuolskeli huuliaan tyytyväisenä. Ei ollut ihan helppoa kaataa tllainen eläin kahdestaan. " Hah, ei ollut helpoin elikko " uros hymähti ja ravisti turkkiaan tyytyväisenä. Karibu oli nyt sentään kaadettu, ja kaksikko voisi syödä sen pian.

Narttu virnisti ylpeänä itsestään, omasta mielestään se oli panostanut eniten kaatoon ja siksi saisi syödä ensin.
Kuolema askelsi kaadetun karibun vatsan kohdille, murahdellen vilautti hampaitaan urokselle viestiäkseen että syö ensin.

Narttu iski hampaansa ruhoon, repi sen ihoa auki ja sai sitten sisuskalut esiin. Hammasrivistönsä upottikin ruokapussiin, mistä valui sitten vihreää mömmöä. Veristä lihaa hotki narttu sitten.

Naali tuhahti ja haukotteli. Valkoturkki ravisti valkoista turkkiaan ja kävi istumaan ruhon viereen. " Syö sinä vain jos koet sen niin " uros tokaisi Kuolemalle ja nuuhkaisi karibun ruhoa kirsullaan. Naali tapitti kiilusilmillään Kuolemaa ja sen ruokailua karibun ruumiilla. Naali nuoli reidellään olevaa mustelmaa, jonka Karibu oli aiheuttanut.

Hotkittuaan vatsansa täyteen siirtyi Kuolema sivummalle nuolemaan verisiä huuliaan.

Raukeuden tunne valtasi nartun ja Kuolema liukui makuulteen tyytyväisenä muristen, narttu oikoi etusiaan hetken väsyneesti ja laski sitten päänsä etustensa väliin. Kumminkin katsellen epäluuloisesti ja syyttävästi urosta, kuin toinen olisi tehnyt ja tulisi tekemään jotain sopimatonta.

Naali iski hampaansa lihaan ja repäisi suuren palan ja alkoi jauhaaan sitä hampaillaan. Edes jotakin pehmennystä piti siihenkin saada. Valkoturkin turkile oli roiskunut hieman verta, joten näyti kuin se olisi ollut tappelussa juuri hiljattain. Kiilusilmät puhkuivat kiitollisuutta, silä nälkäinen Naali oli, toden totta.

" Saitko tarpeeksesi ? " uros kysyi korvat hörössä ja katsoi tummilla silmillään narttua. Jos toinen ei enään söisi, söisi Naali luultavasti loput 2/4.

// Anteeksi kesto ;3

Ruoka näytti maistuvan hyvin, Kuolema oli tyytyväinen.

'' En, sain tarpeekseni. '' Kuolema vastasi ja laski päänsä rennosti maata vasten, nyt olisi aika ottaa pienet ruoka torkut. Niinpä narttu kierähti kyljelleen tassut oikoina, hengitti pari kertaa syvään ja ummisti silmiään. '' Älä sitten pölkkypää karkaa. '' narttu mumisi ennen kuin vaipui raukeaan puoliuneen, Naali oli kiinnostava muttei tarpeeksi kiinnostava voittamaan pienet nokoset. Ja ei uros varmaan pistäisi pahakseen jos narttu herpaannuttaisi epäilyksensä edes hetkeksi.

// Ei mitään : )) //

Naali katsoi viileästi, mutta hymyillen narttua ja kävi istumaan maahan. " Nuku vain, en lähde mihinkään " valkoturkki anoi ja kävi makaamaan. Korvat hörössä ja kiiluvat silmät vahdissa, se katseli ympärilleen ettei joku hyypiö pääsisi yllättämään. Jos Kuolema nukahtaisi pian, rauha olisi maassa.

// Sori, lyhyt :S

Ja niin narttu nukahtikin unen syvällisen ja ihmeelliseen maahan. Ulkootapäin, tai no, Naalin silmin Kuolema saattoi näyttää nyt hyvinkin vilpittömältä, haavoittuvaiselta ja heikolta nukkuessaan. Pian nartun jalat sätkähtivät unen villiintyessä, nyt oli tilanne parhaassa paikassa. Kuolema jahtasi unessaan Veren laumalaista kostoksi, ettei päässyt laumaan. Ja pian veri tirskui, raa'asti ja Kuoleman suupielillä tuttu vanha virne, kuten jokaisen elämän päättämisen jälkeen. Oli kulunut jo tunti tai puolentoista.

Narttu säpsähti hereille, katsahti ympärilleen. Ja mumahti sitten melko kuuluvasti; '' Ai, se olikin vain unta... sääli. '' ja sitten narttu ummisti taas silmänsä ja laski päänsä maahan nopeasti, mutta pysyi silti valkeilla. Silmät vain halusivat pysyä vielä kiinni.

Naali katsoi kun nartu nukahti. Sekin meinasi nukahtaa, mutta kun se tokaisi kuuluasti kommenttunsa ei valkoturkin silmään tullut ennään uni. Valkoturkki ravisti turkkiaan ja asteli Kuoleman vierelle. Toinen näytti niin kauniilta nukkuessaan ja sen sirot piirteet lumoaisivat kenet tahansa.

Naali lipaisi toisen poskea kevyesti ja asettui lopulta viidenmetrin päähän naaraasta, koska ei halunnut ahdistaa tätä. Päivä oli ollut raskas joten Naali ummsiti itsekkin silmänsä ja pian se jo olikin unten mailla.Se ei tiennyt mitä ympärillä tapahtui. Ei kuullut, haistanut tai mitään.

// Oliko siul mitään suunnitelmia vielä kaksikolle? :) Nimittäin ajattelin että Naalin nukkuessa kokisi narttu sopivan hetken tulleen, ja häipyisi? Tulisi sitten enemmän setvittävää seuraavaan peliin kanssa :D //

// Juu käy minulle :3 Naali voi taas etsiä Kuoleman x3

// Yep, tehdäänpä niin :D Ja täst tulee lyhyt ;s //

Narttu nousi ylös maasta, ja lähti sitten kevein liikkein ja äänettömin poispäin.
Pian se kohotti askellajiaan reippaaksi juoksuksi ja sitä kautta laukkamaiseksi, nyt sillä oli tilaisuus lähteä.