Tuskattaren tuska, pennut syntyvät vihdoin !!

Harakansilmä kaarsi korviaan sivuille, se ei pitänyt tilanteesta vaik' ei ollut itse tilanteen uhri. Uroksen oli pakko nuuhkaista veriklimppiä saadakseen tiedon siitä mikä se oikeasti oli, koska se oli suurempi veriklimppi kuin yleensä nähtiin.

'' Tottakai. '' Uros nosti päätänsä, sehän oli selvää että se auttaisi nyt puolisoaan. Harakansilmä tähyili lammikkoa, ja kun sai näköpiiriinsä lammikon, mutta pienen sellaisen, laski tämä päätänsä. '' Noniin nojaa minuun, ja yritä pysyä pystyssä.'' Uros odotti että Tuskatar nojaisi siihen ja lähtisi sitten vasta hitaasti liikkeelle kohti lammikkoa.

Tuskatar nojautui Harakansilmän tuuheaan turkkiin. Neito katsoi ensin rasittuinein silmin urosta, mutta lähti sitten hieman pökkien likkeellle ja odotti Harakankin lähtevän.

Täytyy juoda... Tuskatar ajatteli itsekseen. Vesi saattaisi auttaa naaraan pahaan oloon ja mutenkin virkistää. Narttu halusi pian juomaan, että pääsisi pentujensa luokse.

Tuskatar lähti liikkeelle ja niin lähti uroskin, Lammikolle olisi hetki matkaa mutta kyllä se taittuisi pian.

Kun lammikolle oltiin saavuttu istahti uros ihan sen rajaan, odottamaan että narttu saisi juotua. Harakansilmäkin lipitti vettä pariin kertaan kostuttaakseen kuivaa suutaan.

Tuskatar kurottui veden ääreen ja lipitti himokkaasti vettä suuhunsa. Kamala, oksennuksen maku katosi pian naaraan kidasta ja olo parani koko ajan. Pian paha olo oli poissa ja nrtu nousi ylös.

" Mennään. Haluan nähdä pentuni... Meidän pentumme " Tuskatar sanoi ja nyt pieni lempeyden pilke, loisti sen silmäkulmasta. Kolossa odottivat kaksikon pennut, niiden tulevaisuus.


// Minun hahmojeni nimeksi tulevat siis Lieska ja Kohtalo :3

Uros katseli toisen juomista, hyvä vaan että vesi maistui, Vielä raikas semmoinen. Taisi olla tämä lammikko ihan tuorean sateen aiheuttama. '' Noniin, juo vaan se helpottaa. '' Harakansilmä mutisi ja katsahti ympärilleen valppaasti.

Sitten narttu olikin jo valmis, uroskin nousi ja odotti että Tuskatar pystyi itse kävelemään kololle. Ja sitten kaksikko lähti liikkeelle, Harakansilmä askelsi tyynesti mutta sen mielessä velloi silti pieni levottomuus. '' Niin niin, meidän pentumme. '' Uros sanoi sitten ja hymynpilke käväisi sen tummillasuupielillä.

// Kauniit nimet, minun pentuni nimiksi tulee Mustatiira ja Hiirenkorva. Mikäli nyt otan nartun ja uroksen ^^

Tuskatar rojahti väsyneenä kololle ja asettui pentujen vierelle. Ne olivat hyvin pieniä, ja vikiseviä. Ensin naaras nyrpisti kuonoaan hieman, mutta sitten se näki erään penun. Oranssihtavan, joka punki tarmokkaasti kohti lämpöä. Kunnon pentuja näistä tulisi.

" Olikohan tämä tämän kaiken arvoista ? " Neito mutisi ja katsoa vilkaisi Harakkaa silmäkulmastaan kysyvästi. Jos pennuista olisi hyviksi susiksi, ne selviytyisivät. Jos taas eivät... Noh, se nähtäisiin sitten.

Uros jäi istumaan kolon suulle vartioimaan, oli ollut uuvuttava päivä urokselle henkisesti. Mutta Tuskattarelle vielä uuvuttavampi sekä fyysisesti että psyykkisesti. Harakansilmä käänteli korviaan tarkkaavaisena kolon ja sitten maiseman suuntaan, mietteliäs pilke silmissään katseli Harakansilmä hetken pentujaan. ' Eihän minun pitänyt saada jälkikasvua, sitoutua kumppaniin taikka koskaan edes rakastua... itsehillintäni on huonona... ryhdistäydy Harakka. ' uros mietti hieman harmissaan, nyt tulisi vastuu parin pennun kasvattamisesta. '' Oli, usko pois vaan. Kyllä sinä sen viimeistään sillon huomaat kun pennut varttuvat. '' uros vakuutteli, vaikka uskoi että pari pennuista kuolisi, mutta syytä Harakansilmä ei vielä ollut miettinyt.

Tuskatar murahti hiljaa, kun pennut kävivät sen nisille, mutta silti lempeä pilke hohti sen silmäkulmassa. Pienet pennut, sen ja Harakan jälkeläiset, sen ja Harakan tulevaisuus.

" Ja mehän teemme näistä kunnon susia, emmekä mitään luimistelioita " Ruskeaturkki sanoi päättäväisellä äänellä ja katsoi Harakkaa suoraan sen kiiluviin silmiin. Neito ravisti päätään, ja samalla kutsui urosta lähemmäksi. Naaras halusi olla Harakansilmän lähellä, vielä hetken. " Tule tänne " Tuskatar virkkoi ja heilautti laiskasti tummaa häntäänsä maata pitkin. Pennut möyrivät sen ruskean vatsanvieressä ja imivät maitoa, minkä kerkesivät.

Harakansilmä pelkäsi ettei Tuskattaren äidinvaistot heräisi, tai jos heräisivät niin ne olisi varmaan vähäisemmät kuin tavallisilla lempeäsielusilla susilla. '' Niin niin, mutta ei silti Veren laumalaisia. '' Harakansilmä nyökkäsi pari kertaa, Tuskattarella oli kovat suunnitelmat mutta saisi nyt nähdä miten kävisi. Saisiko kumpikaan pidettyä penikoita ruodussa?

Harakansilmä kuuli kutsun, mutta epäröi kolon pienen koon suhteen. Kumminkin järkevänä sutena raapi uros kolon aukkoa isommaksi. Vahvat kynnet raastoivat kolon suuta nopeasti isommaksi, ja välillä uros kauhoi multaa kolon suulta. Viimein kolon suu oli tarpeeksi iso että Harakansilmä mahtuisi siihen kunnolla puoliksi makaamaan, joten uros asettuikin niin.

Tuskatar näykkäisi leikillään Harakansilmää sen korvasta ja lipaisi huuliaan. Oli ilo olla tällaisen suden kanssa, koska kuka tahansa ei neidolle olisi käynyt. Pienokaisten silmät avautuisivat kuukauden tai parin päästä, joten olisi ilo nähdä millaisia palloista tulisi.

" Nimetään ne myöhemmin " Tuskatar sanoi ja hailautti häntäänsä. Ainakin oranssihtavan penun nimeksi tulisi Lieska. Se olisi varmaa. Mutta, muista ei neito tiennyt. Harakka saisi päättää muutaman nimen, sillä naaras ei jaksanut ottaa vastaan kuin pienen vastuun juuri nyt. Kellertävät silmät tapittivat pentuja, Harakkaa ja taas pentuja. Oli ällistyttävää että ne olivat nyt siinä. Vihdoin, ja kovan synnytyksen jälkeen, ne makasivat siinä niin. hassua, miten aika kuluu, kun on hauskaa... Juupa juu. Ei Tuskattarella kovin hauskaa ollut, kun se oli odottanut pentuja. Eikä synnytyskään ollut hirvittävän hauska tapahtuma.

// Anteeksi mut nyt tämmönen pika pika postaus ku olen kaverin luona, muutes on sinun vuorosi Naalin ja Kuoleman pelissä :D ja muuten, sitten kun vastaat niin voit vaikka laittaa siihen että ukkonen alkaa ja sitten syttyisi se tulipalo? :p //

'' Sopii minulle. '' Harakansilmä vastasi vaisusti ja jäi katselemaan pentuja, ihanaa että Tuskatarkin oli päässyt tuskistaan. Hassua, miten nartun nimi sopi tähän tilanteeseen. '' Tiedätkös, olen onnellinen. Ja uskon että nuokin ovat. '' Uros lausahti ja tökkäsi sitten hennosti kirsullaan rääpäleitä.

// Oih, anteeksi olen aivan pyörryksissä näiden pelejen kanssa ^^'


Tuskatar hymähti ja nuolaisi Harakkaa poskelle. Jos jokin menisi nyt pieleen, ei se olisi hyvä. Pennut olivat hyvin pieniä, joten ne eivät jaksaisi paeta karhua, jos sellainen tulisi ja vain toinen susi ei pystyisi puolustamaan toista sutta ja pentuja.


Taivaan tummat pilvet alkoivat keräästyä ja pian alkoi sataa kaatamalla. Hetken kuluttua kajahti suuri jyrinä. Ei kaukana, vaan aivan lähellä. Salamat iskivät kohti itää, päivastaiseen suuntaan, joten ehkei olisi hätää. Väärin meni. Pian suuri salama iski läheisen männyn latvaan ja puu alkoi palaa. Ensin savua ei haistanut, mutta pian se levisi vuoristoon. Liekit levisivät hitaasti, mutta lopulta varmasti. Ja tietysti kävi pahasti. Sade loppui. Tuskatar kirosi kolossa ja tuuppasi uroksen pois.

" Nyt on tuli hännän alla. Kirjaimellisesti. Pennut suuhun ja kiipeämään kallion seinämää, ja toivotaan ettevät liekit seuraa. Minä EN AIO KUOLLA !! " Ruskeaturkki sanoi ja hypähti ulos kolosta. Se nappasi Lieskan ja kolme muuta pentua kitaansa ja vinkkasi Harakkaa ottamaan loput.

Uros yllättyi toisen tuupatessa tätä pois. Ja sitten Uros jo käsittikin tilanteen.
Harakansilmä käväisi kolossa hakemassa kaksi jäljelle jäänyttä pentua, yhden narttupennun ja urospennun. Mustatiiran ja Hiirenkorvan, uros lähti ylemmäs vuoristoa minkä tassuistaan pääsi, vankkojen tassujen askeleet olivat varmat mutta yllättävän nopeat nyt. Uros oli tosissaan. '' Tuskatar! Juokse! '' Harakansilmä ulvahti minkä saattoi kahden pentujen tukkiessa sen suun.
Uros pääsi vihdoin ylemmäs vuoristolla, sen selviytymistahto oli luja ja Harakansilmä ei antaisi periksi. Tosin sitä huoletti että Tuskattarella oli pienempi kita mutta yksi pentu enemmän.

// Tiputtaako Tuskatar sen yhden pennun vai mitä sille yhdelle pennulle käy? :D //

Narttu juoksu uroksen perään ja yritti kiivetä kallion seinämää pitkin ylös. Kalliossa oli lovia, ja pieniä tasanteita, niin kiipeäminen sujui. Muta yht'äkkiä liekki roohahti suoraan Tuskataren alaruumiin kohdalla ja poltti naarasta. Ja samassa yksi pentu putosi keskelle leikkejä. Tuskatar huudahti ja laski kaksi pentua tasanteelle ja oletti että uros veisi ne turvaan.

Ruskeaturkki hyppäsi alas. Korkealta ja kovaa, ja sen tassut tärähtivät maahan. Se sattui, mutta nyt piti keskittyä pentuun. Siellähän se oli, LIEKKIENSAARTAMANA ?! Pentu vikisi ja sen musta turkki oli täynnä tuhkaa ja kipinöitä. Tuskatar juoksi leikkien läpi ja yritti etsiä pentua koska se nähnyt savussa ja hajuaistikin oli huono tässä tilassa. Lopuksi Tuskatar ei saanut enään henkiä ja mätkähti maahan. Raskaasti hengittävä naaras susi kuiskasi: " Anteeksi... " ja nousi ylös vaivalloisesti. Se tiesi ettei löytäisi pentu. Ja pian kuului vinkaus, viimeinen sellainen. Tuskatar juoksi, suurimmat turkinosat kiiltäen kipinöistä, seinämälle ja yritti kiivetä ylös. Kallio oli taivaallisen viileä, tuleen verrattuna. Pian Tuskatar pääsi ylös, mutta ei jaksanut enään. Se jäi roikkumaan laidalle ja sen silmät lupsuivat. Sitä pyörrytti ja savu oli tunkeutunut sen keuhkoihin.

Uros murahti kuullessaan pienen tömähdyksen ja vingahduksen avuttoman pennun paiskautuessa vasten kovaa mutta todella kuumaa maata vasten. Harakansilmä joutui varovasti laskeutumaan alemmas, nyt sen oli kannettava viittä pentua. Ja niin isänvaistoinen susi nappasi suuhunta toisen pennuista, ja sai kulmahampaillaan vain otteen neljännen niskavilluksista.

Tuskatar ei nähtävästi saanut pelastettua viidettä pentua, uroksen lävisti surumielisyyden aalto. Muttan nyt ei saanut murehtia liikaa, nyt oli keskityttävä vain tulen pakenemiseen. Uros ulvahti rohkaisevasti, kumeasti ja käskevästi Tuskattarelle. Nyt ei narttu saisi antaa periksi. Harakansilmä aloitti jo ylemmäs kipuamisensa hitaasti, nyt sen oli oltava varovaisempi sillä neljäs pentu roikkui vain sen kulmahampaiden otteessa.

Tuskatar räpisteli jaloillaan ja ponnisti etusillaan ja päsi ian ylös. Neitokainen lähti kiipeämään huipulle, uroksen perässä. Kyynel vierähti tummaturkin silmänurkasta, mutta nyt ei ollut aikaa vetistellä. Lieskat hipoivat jo naaraan häntäkarvja ja nyt lisi kiihdytettävä vauhtia. Kynnet kalloita raastaen, narttu pinnisteli ja pääsi kuin pääsikin ylös asti. Kuola suusta hieman valuan Tuskatar läähätti ja yritti etsiä katseellaan Harakkaa ja muita pentuja.

" Harakansilmä !? " Ruskeaturkki huusi kita auki ja silmäili ympäritöä. Missä oli sen puoliso ? Missä olivat sen pennut ??

Uros oli päässyt hyvää vauhtia jo edeltä kalliolle, ja nyt se istui viileässä paikassa läähättäen. Tarkkaillen pentuja.
Kuului kutsu sankan savun läpi.

'' Täällä! '' Huusi uros kumean vastauksensa, odottaen että narttu suunnistaisi ääntä kohti. Uros köhi, sillä oli tuhkaa hengityksessä ja silmät verestivät pahasti. Hitaasti ja yllättävän tyynesti liukui uros makuulteen ja pökkäsi lähellä olevaa liikkumatonta pentua kirsullaan. Narttupentu inahti ja liikahti hiemasen, hyvä, elossa oli.

Tuskatar kuuli Harakan huudon ja lähti möyrimään sinnepäin. Pian neiti näki jo uroksen ja pennut. Hienoa, he olivat turvassa. Nyt naaras yritti vain pääst heidän lähelleen ja pakoon.

" minne *köh* mennään...? " ruskeaturkki köhisi ja yritti katsoa punaisiksimuuttuneilla silmillään urosta.

(( Anteeksi lyhyys ))

''Vähän kauvemmaksi. Odota hetki siinä, '' Vastasi uros ja napsaisi kaksi pennuista suuhunsa, kiihdytti rauhalliseen hölkkään pennut suussaan turvallisesti. Parinkymmenen metrin päähän laskikin ne kivirykelmän suojiin ja palasi hakemaan jäänyttä kahta pentua. Samalla kehottaen Tuskatarta seuraamaan.

''Tämä antaa suojaa, ja on viileä. Liekit eivät yllä tänne. '' Uros vakuutti. Ja istahti kivirykelmän viereen tyytyväisenä, mutta silti sydän hakaten ylikierroksilla tulen ansiosta. Ihme, että näinkin tyyni ja kylmäpäinen pelkäsi. Mutta kai se oli luonnollista.