ei yhtä vaan kahta kauheammin - Kutsupeli Shui (Lempi a Uni)

Viiru oli juoksemassa idän ja etelän väliseltä reviiriltä.Oli kulunut jo puolituntia Ruoskan viennistä suojaan ja hukka oli läkähtymäisillään. Rajamailla oli kosteaa mutta tunkkaista."Sateen jälkeenhän maan kuuluisi olla raikkaimmillaan.Mitä ihmettä tuolla on tapahtunut?" Kuvioposki haukahteli itsekseen kiinnostuessaan näöstään.Sammalikossa oli jonottain tuoreen hajuista verta joka oli peräisin..uros sudelta!? Täällä oli senverran kosteaa että veri ei olisi edes etinyt kuivua ja siten voi hyvinkin olla mahdollista että nuoren hukan kuono temppuilee ja haju on jo päivän vanhaa.Sitä nuorukainen ei tiennyt joten tämä vain jatkoi etsimistään.

Lännensuuntainen taivas oli aivan musta ja samoin pitempi pohjoinen."Tämä ei ole yleistä.." ihmetteli uros ja katsoi ylös taivaalle.

Pian kauempaa kuului kova murahdus/karjaisu."Nyt mennään eikä meinata!" sanoi Viiru ja lähti juoksemaan kohta karaisun/murinan lähdettä.

Revontulihan se siellä makoili ja yritti olla osumatta puihin tai kompastumatta omiin jalkoihinsa.Viiru pysähtyi hetkiseksi korvat luimussa, häntä koipien välissä ja kysyi hiljaisella äänellä.."Mikä hätänä herra?" Kompuroiva uros kääntyi ja sanoi "Mikäkö hätänä..MIKÄKÖ HÄTÄNÄ!! olen puoli sokea tuon pahuksen tulipalon takia..SE ON HÄTÄNÄ!!!!" Nuorukainen oli pois tolaltaan ja paikitti vähänmatkaa.
"tu tulipalon????"

Uni oli törmännyt hetki sitten Lempeen, ja tarjonnut tälle seuraa. Pian kirsuun kantautui todella epämiellyttävä mutta heikko savun haju, mutta Lempi ei sitä haistanut.

'' Odota tässä, minä käyn katsomassa mitä tuolla on meneillään. '' Uni huikkasi vanhukselle ja lähti rytmikkääseen, nopeaan juoksuun kohti savua. Nuorukainen suorastaan järkyttyi nähdessään syyn, tulipalo! Ja kaksi hukkaa siihen seikoittuneena, toinen ilmeisesti hieman pahemmin loukkaantunut. '' Oletteko kunnossa? '' Huusi Uni parin metrin päästä. Pian ilmaa katkoi naisellinen, kuuluva ja krikas ulvonta, peräisin Unesta joka kutsui vanhusta paikalle.

Kuultuaan kutsun pakotti Lempi vanhoja tassujaan toimimaan, ja lähti rauhalliseen jolkotteluun siltä seisomaltaan. Mutta mitä lährmmäs se tuli, sitä enemmän se haistoi tulipalon ja lisäsi lopulta vauhtiaan. Lonkat huusivat kipua ja apua, mutta Lempi juoksi nyt, sen oli pakko juosta. Kun se saavutti päämääränsä riensi se suoraan Revontulen luokse, tarkastellen tuon haavoja '' tarvitsetko apua? ''