(( Ruoste )) suoritettu

Valkea alfamme kierteli rajojaan hädissään se oli kuullut tulipalsoita pitkin laaksoa ja pelkäsi kuollakseen sen leviävän omalle reviirilleen. se jolkotteli rajoilla vahvistamatta niiden tuoksua lainkaan. kunens se pysähtyi ja kääntyi kannoillaan. " kuka siellä ? " se huudahti tuttuun tapaan matallalla äänellään jossa tällä kertaa sointui pieni häivähsyn huolta.
Valkea alfamme halusi ehtiä pelastamaan laumansa ennenkuin mitään suurenpaa ehtisi tapahtua. se oli hiljattain kuullut että sen otto pennut pääsky ja varpunen olivat kuolleet tämä oli alfalle raskasta ja nyt se toivoi vain että muu lauma seliviäisi. se pysyi piakallaan haistellen ilmaa häntää viivana takanapäin odottaen vieraan suden hajua.

Samaan aikaan, Aarnimetsän alueella liikuskeli laumaan kuulumaton hukka. Lurjus ja liero. Ainakin laumalaisten mielestä, jos ei kuulunut laumaan. Tai ehkä. Ei se tiennyt mitä muut siitä ajattelivat. Ruoste halusi liittyä Vallan riveihin, sillä se oli ystävystynyt Surman kanssa ja halusi olla lähellä tätä. Ja oli Ruosteella omatkin syynsä, mutta niitä se ei paljastanut.

" Hmm..? " Herra mumahti ja höristi rusehtavia korviaan. Ja kappas. Sehän olikin susi. Ja varmaankin itse Valta. Alfa. Nyt pitäisi vain päästä juttelemaan ilman tappelua. " Valta...? " Ruost sanoi ja katoi pää kallellaan tuota valkeaa urosta. Olisi kunnia liittyä tämän joukkoon.

Valta piti asemansa ylväänä ja ikään kuin sesahtui ylväästi paikallaan varsin kookas valkea ehkä jopa hivenen karhumainen otus katsahti ruostetta arvioivasti " kyllä olen valta, mitä teet reviirilläni " se kysäsi varsin rauhallisesti ja tyynesti. Se oli tälläiseä aikana varsin tarkka kulkijoista mutta se piti silmälä tarkemmin tuulen suuntaa joten ei näyttänyt elettä että hyökkäisi tunkeilijan kimppuun vaikka tuo oli tullut luvatta reviirille. Valta odotti toisen vastausta yhä arvioiden toista.

Uros ravisti turkiaan ja kumarsi susimaisesti Vallalle. Se osoitti kunnioitusta alfaa kohden. " Arvon valta, olen kuullut sinusta ja olisi kunnia liittyä laumaasi. Aarnimetsän laumaan " Ruoste sanoi kunnioittavalla äänellä ja katsoi valkeaa urosta silmiin. Surma oli kertonut Vallasta hieman, joten toinen oli taatusti kunnioituksen ansaitseva susi.

// Anteeksi lyhyys :S

Valkea uroomme katseli toista mittavasti tuon puhellessa laumaan liittymisestä " Vai niin, Näinä aikoina moni kaipaa lauman turvaa, mitä sinulla on tarjota meille ? " Valta kysäisi sitten toiselta varsin tarkkana ja siirtäen katseesna toisesta tuon kasvoihin. Valkea varsin kookas alfa oli ollut hiljai elon alla pitkään ilman raja kisitoja saati muutakaan. nyt laumassa oli paljon uutta oli uhka tulipallolle ja lauman arvoasteikossa oli ruusu noussut alfa nartuksi.
Valkea alfamme piti katseensa toisessa odottaen tämän vastausta.

Ruoste hymähti. " En ole erikoinen susi. Olen tavallinen, metsän susi, mutta minulla on silti tarjottavana tuki ja luottamus. Suojelen laumaani, perhettäni, vaikka henkeni kaupalla, ja suostun alimpiinkin tehtäviin jos se on lauman parhaaksi " Uros sanoi nöyrällä äänellä, mutta silti itsevarmalla. Se ei ollut kynnysmatto, mutta ei mikään pompotteliakaan. Jos se pääsisi mukaan Vallan riveihin, olisi se ylpeä koko loppu elämäkseen.

Ruoste katsoi Valtaa silmiin, kysyvästi ja kunnioittavasti. SEhän oli ennen kuulunut Haukan laumaan, mutta lauma ei ollut sille koti. Se ei tuntunut kodilta. Mutta Aarnimetsän lauma oli kuulostanut siltä ja vahvasti.

Valta katsoi toista tutkailevasti toisen sanat olivat yksinkertaiset ja totuuden omaiset joten valkea alfamme katsahti pesilleen ja pian takaisin saapuneeseen mahdollsieen uuteen jäseneen. " Hienoa, olet tervetullut laumaamme ole kuin kotonasi " Valta totesi sitten verkkaan leppoisasti ja tyynesti toiselle. " on hyvä että lauma pysyttelee joko pienissä ryhmissä täten välttyisimme vaaralta menettää laumaa kokonaan tulen armoille. kuten varmasti tiedät että metsäpalon vaara on suuri myös täällä. "