Liekkien korventamat sudet (( Jatkopeli: Shui ))

Paarma ja Seinäruusu olivat matkanneet Solaan, vaikeasti tosin. Leiskat olivat vaatineet veronsa, mutta henki vielä säilyi. Sokea Paarma, oli luottanut täysillä Seinäruusuun koko matkan ajan, ja oli oppinut arostamaan tätä.

// Anteeksi kesto >////<

Narttu kompuroi mietteissään, sudenkyyneleet olivat turvottaneet sen silmän ja vieläkin meinasi tipahtaa kyynel tai pari sen silmäkulmasta.
Vaaleaturkkinen, kookas ja pehmeäluontoinen Seinäruusu kantoi kevyttä narttupentua joka vingahti välissä, äitiään kaipaavasti.
Vaaleaturkki pysähtyi viimein ja laski pennun alas, etustensa väliin.
'' Paarma, mitä me teemme näiden kanssa? '' Narttu kysyi huolissaan ja katseli Paarmaa korvat höröllä.

Paarma huohotti ja kuunteli mitä Seinäruusulla oli sanottavanaan. " Ensin meidän täytyisi etsiä sopiva narttu huolehtimaan niistä. Sitten se voi kuljettaa ne lopullisesti turvaan " Uros sanoi rauhallisesti ja höristi korviaan varautuneen näköisenä ja oloisena. Jokainen ääni saattaisi olla susi, ystävä tai vihollinen.

Harmaaturkin keho liikahteli vain vähän, ettei aiheuttaisi turhaa ääntä. Kuulo, oli nyt tärkeää. Toku Seinäruusu auttoi parhaansa mukaan, ei siinä mitään. " Tuntisitko sinä ketään ? " hukkanen kysyi ystävälliseen sävyyn ja höristeli korviaan, odottaen naaraan vastausta.

Seinäruusu näytti katselevan hyvinkin tiiviisti ja säälivästi narttupentua, joka nuuski ympäristöä. Varmasti kaivaten oman emonsa lämpimään kainaloon.

'' Paarma, ajattelin jos minä ottaisin tämän huostaani. Yritän puhua asiasta Haukan kanssa, olen valmis ottamaan vastuun. '' Seinäruusu sanahti melkeinpä äidillisestikkin.
Vaaleaturkkinen narttu puuskahti pari kertaa ja nuolaisi sitten pennun korvantaustaa.
'' Mutta tuolle toiselle joudumme etsimään uuden ottoemon, '' Seinäruusu puheli ja veti sitten henkeä raskaasti.

Paarma kuunteli tarkkaan. Vai aikoisi Seinäruusu pennun äidiksi. Raskas taakkahan siitä tulisi, mutta kaipa se kävisi. Siitä itsestään tuskin olisi vielä perheen isäksi, ehkä, ehkä ei. Mutta tuskin. " Uskon ,että sinusta tulee hyvä äiti " Uros sanoi hellällä äänellä ja huiskautti hännällään oikealle ja vasemmalle. Seinäruusu oli nuori, mutta hyvä esimerkki pikkuisille. Nyt pitäisi enään löytää emo toiselle pienokaiselle. Miettipä herranen hetken jos toisenkin ,mutta ei se tiennyt tai tuntenut oikein ketään. Orkidea ei halunnut pentuja ehei, eikä se voinut laumattomana sitä viedä toiseen laumaankaan... Jos se vain kävisi nopeasti kiikuttamassa pennun jnnekkin rajalle... Tai ehkä ei. Se ei ollut pennulle hyväksi. Mitäköhän kaksikko keksisi ?

Vaaleaturkki huokaisi syvään, niin, mitä tuolle toiselle tehtäisiin. Talvella oli muutenkin niukasti ruokaa ja sudet laihtuivat, joten varmaan kukaan ei halunnut ylimääräistä suuta ruokittavaksi.
Kun itsekin piti pysyä hengissä, mutta Seinäruusu aikoi ottaa riskin. Koittaa edes yhden pennuista pelastaa.

'' Jos kierrämme sisemmälle laaksoon, ja etsimme jonkun joka on myös valmis ottamaan riskin? '' Seinäruusu siirsi haikeaa katsettaan kauvemmas Paarmasta.
Valkeaturkin häntä harjasi maata sen heilahdellessa hitaasti puolelta toiselle, melkein hidastettuna.
Seinäruusu siirsi viimein katsettaan Paarman silmiin, hakien toiseen katsekontaktia uroksen kehaistetta vaaleaverikköä. '' Kiitos, Paarma, minä ainakin yritän. '' Seinäruusu saneli.

Narttu piti edelleenkin tiiviin katseensa uroksessa. '' Lähdemmekö eteenpäin vasta aamulla? '' ja narttu liukui makuulteen sitten hitaasti, harjassudelta näyttävän pennun kätkien puoliksi tiheän turkkinsa alle.