Tasanko täynnä yllätyksiä (kutsu peli)

/Trisha kera Katalan kiitos/

Valkea turkkinen ujohko narttu nimeltään Orvokki, kuljeskeli tasangolla toiveenaan saada syötävää. Orvokki tarkkaili surunsinisin silmin tasankoa ja nuuski välillä maata ja ilmaa, toiveenaan saada pienikin merkki ruuasta. Se oli tylsistynytkin ja mietteliäänä. Orvokki oppoutui omiin ajatuksiinsa 'tämä seutu vaikuttaa hyvältä ja täällä on riittävästi tilaa, minulle sopiva laumakin varmaan löytyy. Lauman löytäminen ei kuitenkaan ole helppoa tähän asti en ole kuitenkaan löytänyt juuri mitään elon merkkiä, tuskin minua kukaan haluaakaan laumaansa. Talveksi pitäisi kyllä jokin suoja löytää.' Narttu uppoutui aivan ajatuksiinsa ja unohti tarkkailla ympäristöään.

Katala ei yleensä liikkunut näillä main; se pysytteli omalla reviirillään. Tulipaloja seutannut riistan pakeneminen sai sen kuitenkin vaeltamaan pidemmälle ruuan toivossa. Tänäänkin se oli lähtenyt jäljittämään saalistaan, oletettavasti mehevää rusakkoa, reippaasti yli lauman rajojen. Itsevarmana sutena se ei suuremmin pelännyt laumattomien tapaamista. Oikeastaan se jopa toivoi sitä; kenties laumaton olisi sen vanhan lauman jäsen ja sillä olisi uutisia perheestä. Siitä ainoasta perheestä, jonka Katala oli koskaan tuntenut omakseen.

Ruskea uros pysähtyi haistelemaan kuuran peittämää ruohokumparetta, kun vieras tuoksu luikerteli sen kirsuun. Se ei ollut saaliin vaan suden tuoksu ja uros nosti päänsä saman tien. Sen mielenkiinto saaliiseen oli kadonnut ja silmät etsivät kiihkeästi tuoksun lähdettä. Se löytyikin vähän pidemmältä.

Vaalea susi, rakenteensa ja tuoksunsa perusteella narttu. Katala ei muistanut nähneensä sellaista sutta ennen. Se ei ollut niitä laumattomia, jotka yleensä liikkuivat Haukan reviirin rajoilla, eikä se ollut Katalan entisestä elämästä. Tätä sutta uros ei ollut ennen nähnyt.

Beta oli hetken kahden vaiheilla. Se voisi jolkottaa tiehensä ja antaa laumattoman mennä tai se voisi jäädä tarkkailemaan tätä. Katala päätyi hetken harkinnan jälkeen vaihtoehtoon kaksi.

Mietiskeltyään asioita narun selkäpiitä alkoi yllättäen karmia ja siitä tuntui kuin sitä oltaisiin tarkkailtaisiin, valko turkki nosti katseensa ja alkoi etsiä jotain, muttei tiennyt mitä. Pian sen näkö piiriin tulikin toinen susi, se mietti hetken mitä tekisi osaksi se olisi halunnut häipyä ja osaksi se halusi mennä tutustumaan.

Hetken narttu mietti, mutta uteliaisuus vei voiton lopulta ja se lähti rauhallisesti, sekä varoen kohti toista. Päästyään viitisen metrin päähän narttu pysähtyi kunnioittavasti, se koitti nuuskia ilmaa ja saada toisen hajun nenäänsä. Orvokki sai hajusta kiinni ja päätteli vieraan suden olevan uros, se otti askeleen taaemmas osoittaakseen ettei ole vihamielinen ja samalla sen arka luonteen piirre tuli esiin.

Orvokki katseli hetken toista ja odotti, toisen aloittavan puhumisen. Valko turkki ei itse välttämättä aloittaisi ollenkaan ja saattaisi lähteä.

Katala jännittyi, kun vieras susi näki sen. Nartun jolkottaessa lähemmäksi se pörhisti turkkinsa ja nosti häntänsä ylös, tuijottaen rävähtämättä ja kaula korkealla lähestyjää. Joko omaa arkuuttaan tai Katalan mahtailun takia vieras pysähtyi päästyään lähelle ja nuuhki ilmaa. Katala ei tehnyt vielä mitään. Se seisoi aloillaan, kunnes laumaton peruutti taaemmaksi. Sen jälkeen se kurotti omaa kaulaansa ja nuuhki tunnustelevasti saadakseen toisen hajusta kiinni.

Narttu se oli, eikä Katala haistanut siinä muita susia. Taisi olla yksinäinen.

"Kuka sinä olet?" uros tivasi ja veti päänsä takaisin. Se ei vielä liikkunut mihinkään suuntaan, tuijotti vain jännittyneenä ja häntä korkealla. Vieras vaikutti alistuvalta, mutta parempi varautua kuin olla varomaton.

Orvokki huomasi toisen käyttäytymisen ja otti vielä askeleen taaemmas, vetäisten samalla häntänsä koipien väliin heilutellen sitä rauhoittavasti. Korvat olivat niskaan painuneena, mutta toisen kysyessä kysymyksensä narttu vetine hetkeksi hörölleen kuunnellakseen vierasta. "minä olen Orvokki, harmiton kulkia." Narttu esittäytyi arasti narttu maisella äänellään ja jatkoi sitten samaan sävyyn "entä sinä?" Orvokki höristi jälleen hetkeksi korviaan ja koitti näyttää rohkealta, vaikka sen ujous näkyikin helposti. Narttu katseli vierasta surun sinisin silmin, se vältti kuitenkin toisen silmiä ja piti matalaa profiilia. Orvokki ei kuitenkaan pelännyt, vaan arvioi tilannetta.

//lyhyttä :( //

Vieras susi esitteli itsensä Orvokiksi ja yritti elein ja sanoin vakuuttaa harmittomuuttaan. Selvästä alistumisesta pitävä Katala arvosti toisen selviä eleitä ja se lakkasi pörhistelemästä. Häntä tavallista korkeammalla se kiersi nartun kerran ympäri, ennen kuin seisahtui taas aloilleen.

"Minä olen Katala", Katala totesi ja nuuhki taas. Orvokki vaikutti harmittomalta, joten sitä ei kaiketi tarvitsisi ajaa heti tiehensä. Kenties se oli sitä paitsi tavannut muita laumattomia? Kenties joitakuita Katalan vanhasta laumasta.

"Oletko sinä uusi näillä main?" uros uteli.

Narttu alkoi rauhoittua toisenkin rauhoituttua ja antoi vieraan kiertää itsensä, Orvokki istahti alas ja piti korvansa luimussa ja häntä heilui hiljaksiin. "hauska tutustua, Katala" Narttu vastasi urokselle hiljaa, se painoi katseensa maahan ja vilkuili välillä uteliaasti Katalaa. Vaikka Orvokki oli ujo, oli susi aina vähän uteliaskin.

Kun Katala esitti kysymyksen, narttu hetken oli hiljaa ja vastasi sitten "saavuin vähän aikaa sitten" Nartun lyhyet vastaukset saattoivat olla joistakin ärvyttäviä ja joistain outoja tai minkä laisia vain, mutta 'turhaan selostaa juurta jatkasen, jos voi olla hiljaa' Orvokki aina ajatteli.

//sopiikos jos ottaisin Pilven mukaan tähän peliin? ettei aivan tylsäksi jää tämä peli//

((Sopii toki))

Orvokki vastasi saapuneensa vasta äskettäin. Se ei alkanut löpistä turhia ja Katala piti siitäkin. Puhuminen oli sen keino vaikuttaa ja käyttää valtaa ja jos toinen oli äänessä koko ajan, Katala ei ehtinyt puhua, eli siis hallita tilannetta.

"Oletko törmännyt muihin laumattomiin?" Katala jatkoi. Se naulitsi rävähtämättömän tuijotuksensa Orvokkiin, mutta muisti välillä lipaista kömpelösti huuliaan. Sen se oli oppinut vasta laumansa menetettyään. Sitä ennen sen ei ollut tarvinnut rauhoitella ketään. Laumalaisena ollessaan oli ollut pakko oppia hallitsemaan rauhoittavat signaalit tai olisi saanut ylemmiltä kuonoonsa.

//hienoa//

Orvokki alkoi rentoutua paremmin, koska toinenkin oli rennosti ja vaihtoi asentonsa heiman rennonpaan. Narttu piti matalaa profiilia ja kävikin yllättäen makuulle, se osoitti täten hieman luottamusta ja rentoutumista.
Kun Katala kyseli oliko se nähnyt muita laumattomia, Orvokki mietti hetken hiljaa ja vastasi sitten "täällä päin ollessani en ole nähnyt ketään, ennen sinua" Se vaihtoi asentoaan hieman hermostuneesti jälleen istumaan ja katsoi varovasti Katalaa, se vältti silmiin katsomista ja koitti olla rento.
Orvokki katsoi välillä maisemaa, mutta käänsi sitten taas kuononsa kohti Katalaa. Se heilautti häntäänsä ystävällisesti, mutta korvia se kokeili hitaasti nostaa. Jos Katala ei reakoisi siihen viha mielisesti se nostaisi ne pystyyn asti.

Kun Orvokki kuuli vieraan suden se painoi taas korvansa luimuun ja nousi seisomaan, se vilkaisi miten Katala reakoisi ja odotti.
-------------------------------------------------------------------------
Lähistöllä liikuskeli toinenkin narttu nimeltään Pilvi. Narttu hastoi pian kaksi sille vierasta sutta, Pilven uteliaisuus heräsi ja se lähti katsomaan ketkä siellä oli. Hetken narttu kerkesi jolkotella, kun sen näkö piiriin tuli kaksi sutta. Susien rakenteen perusteella uros ja narttu, hetken se epäröi ennen kuin haukahti tervehdykseksi ja ilmoittaakseen läsnä olostaan. Pilvi heilautti häntäänsä rauhan merkiksi, lähinnä rauhoitellakseen tilannetta.

Katala käänsi päänsä ennen kuin ehti vastata Orvokille. Sein oli haistanut vieraan suden. Siro keho jännittyi ja uros pörhisti karvansa ja nosti häntänsä korkealle. Kuka tahansa tulija olisikaan, sille oli hyvin pian päivänselvää, ettei Katala aikonut katsella nenille hyppijöitä. Huolimatta siroudestaan ruskea uros ei missään tapauksessa kavahtanut henkistä yhteenottoa. Fyysistä ehkäpä, mutta yleensä henkinen yliote toimi fyysistä paremmin. Luonteellaan se sai muut alistumaan, fyysisesti korkeintaan pakenemaan, eikä pakenevista ollut mitään hyötyä.

"Tuttujasi?" Katala uteli katse edelleen tulijassa. Se osoitti sanansa kuitenkin Orvokille ja piti toisen korvansa nartun suuntaan kääntyneenö, jottei joutuisi yllätetyksi.

Orvokki sai vastauksen odotuksiinsa ja otti jälleen itselleen alistuneen aseman, narttu piti sen mieluummin kuin tappeli. Narttu vetäisi häntänsä koipien väliin ja korvat niskaan, se oletti kahden vahvimman heistä kolmesta hoitelevan omat toimensa, Kinan tai rauhan. Orvokki ei puuttuisi heidän välisiin asioihin, paitsi tietyllä mitta puulla. Kun Katala kyseli olisiko vieras Orvokin tuttuja puristi se päätään ja vastasi "ei ole tuttaviani" Narttu heilautti häntäänsä toiselle, vaikkei toista tuntenutkaan.
-----------------------------------------------------------
Pilvi huomasi hieman suuremman suden ärhäkkyyden ja ajatteli tässä tapauksessa paras vaihtoehto olla alistua. Vieras kaksikko saattaisi ihan hyvin olla kimpassa päälle käymässä vaikka pienempi olikin alistuva. Pilvi vetäisi korviaan luimuun ja heilutti häntäänsä rauhoittavasti. Pilvi ei tavallisesti alistuisi näin helpolla, mutta se halusi tietoa ja sitä ei saisi vihalla ainakaan tässä tapauksessa.
"minä olen Pilvi. Entä te?" Narttu kysyi rauhallisesti, se ei ottanut askeltakaan vaan odotti tilanteen rauhoittuvan esin.

Orvokki ei ollut koskaan nähnytkään saapujaa. Katala laski päätään ja tuijotti tulijaa uhkaavammin. Se oli juuri päätymässä poisajamiseen, kun vieras puhui. Se esitteli itsensä Pilveksi ja pyysi heitäkin esittäytymään. Katala ei hievahtanutkaan; orvokki esitelööt itsensä jos halusi. Katala keskittyi selvittämään, oliko toinen missä aikeissa. Alistuneelta se vaikutti, mutta mieli saattoi muuttua.

Nartulta se vaikutti. Nartut eivät yleensä olleet niin uhmakkaita kuin urokset eikä Katalalla nyt muutenkaan ollut mitään henkilökohtaista narttuja kohtaan. Olihan se itse uros ja vaikkei nyt millään tasolla viettelyyn taipuvainen, niin ainakin edes jotenkuten kohtelias.

Orvokki mietti hetken, mutta esittäytyi itse vieraalle "hei, minä olen Orvokki" Narttu ei sanonut mitään muuta, vaan vaikeni ja odotti että Katala ja Pilveksi esittäytynyt pääsisi sopuun tai riitaan. Orvokki heilautteli rauhallisesti häntäänsä ja osoitti näin rauhallisuutta muille.
------------------------------------------------------
Pilvi huomasi ettei suurempi kokoinen halunnut esitellä itseään ja antoi tämän olla, se oli oppinut Hiekalta ettei sitä pitäisi turhaan tivata. Narttu avasi jälleen kitansa rauhoittaankseen tilannetta ja sen kireyttä, "voitte ottaa ihan rauhassa, minä en satuta ketään ilman syytä. Eikä nyt sille ole mitään syytä" Pilvi vaikeni näiden sanojen jälkeen ja odotti toisenkin vieraan rauhoittuvan. Se vielä heilautti häntäänsä ja pakitti muutaman askeleen kertoen myös elein sanoistaan.
Pilvi ei pelännyt juuri sillä etäisyyttä oli tarpeeksi ja se kerkeäisi juosta karkuun tarvittaessa. Nartun häntä heilui matalalla ja korvien luimussa olo vahvisti entisestään nartun sanaa.
-----------------------------------------------------
Orvokki rauhoittui ja kävi istumaan jälleen, se sitä paitsi luotti ettei sen kimppuun hyökättäisi. Narttuhan ei ollut mitenkään uhka kummallekkaan sudelle.

Kun vieras vakuutteli vielä vaarattomuuttaan, päätti Katala lopulta antaa sen olla. Uros nosti päätään ylemmäksi, nuolaisi huuliaan ja antoi ohuen turkkinsa laskeutua. Häntänsä se piti edelleen ylhäällä, jottei kellekään jäisi epäselväksi, kuka oli tilanteen herra.

Tämä oli kummallinen sattuma; kaksi laumatonta lähellä Haukan rajoja ja Katala sattui törmäämään kumpaankin juuri samaan aikaan. Se ei oikeastaan tiennyt, olisiko sen pitänyt tehdä jotain. Ajaa nartut pois, varoittaa niitä tai lähteä itse tiehensä. Niinpä se päätti vielä hetkeksi jäädä.

"Mitä te teette näin lähellä reviirin rajoja?" Katala tivasi tällä kertaa kummaltakin nartulta. Se katsoi vuorotellen kumpaakin ja lipaisi hampaitaan. Ehkä ruoka oli loppunut täältäkin riistan paetessa tulta ja nartut olivat siksi eksyneet lähemmäksi Haukan lauman reviiriä.

Orvokki oli salaa tyytyväinen, että Pilvi ja Katala pääsivät sopuun. Orvokki kuunteli Katalan kysymyksen ja vastasi lyhyesti niin kuin sillä oli tapana "minä vain tutkin uutta seutua" Narttu heilautteli jälleen häntäänsä tyynesti, se katseli molenpia susia vuorotellen ja tarkkaili tilanteen kehittymistä. Häntänsä narttu uskalsi ottaa koipien välistä pois ja rentoutui paremmin.
------------------------------------
Pilvi rauhoittui entisestään kun vieras ilmeisesti uroskin rauhoittui. Narttu otti nyt pari askelta lähemmäs ja istahti maahan, se mietti hetken vastausta uroksen kysymykseen ja vastasi sitten tyynesti "Minä taas olen etsimässä syötävää ja seuraa" Pilvi vaikeni ja odotti reaktiota sillä uroksessa oli jonkun muidenkin susien hajuja. "onko kumpikaan teistä nähnyt Hiekka nimistä ärhäkköä urosta?" Pilvi sitten kysyi vilkaisten uroskeen. Pilvi toivoi saavan tietää vielä uroksen nimen, mutta kaikki aikanaan.

Orvokki kertoi vain tutkailleensa uutta seutua ja Pilvi taas etsi seuraa ja ruokaa. Se vahvisti Katalan epäilykset siitä, että saalista oli niukalti. Yleensä laumattomat pysyivät kaukana reviirien rajoista, sillä laumat saattoivat ryhtyä takaa-ajoon vieraan nähdessään huolimatta siitä, rikkoiko tämä rajoja vai ei. Katala oli itsekin ajanut useammin kuin kerran laumattomia reviirin liepeiltä. Nyt se oli liikkeellä yksin, joten moinen ei tulisi kysymykseen, ellei olisi pakko.

"Onko hän sinun seuralaisesi?" Katala takertui Pilven kysymykseen ja jätti tarkoituksella vastaamatta. Sen tekemisen, menemiset ja muutkaan asiat eivät kuuluneet vieraille. Oikeastaan sen pitäisi pian jatkaa matkaansakin. Lauma odotti.

Orvokki katsoi kahta muuta vuorotellen ja tarkkaili tilannetta, sen häntä heilui ja olemus oli muutenkin rento. Narttu tunsi olonsa rennoksi ja piti tilanteesta jossa sen ei tarvinnut olla koko ajan äänessä, vaan sai olla sivusta tarkkailia.
Kun Pilvi hermostui otti Orvokki muutaman askeleen taaemas ettei eksyisi riidan keskelle.
--------------------------------------------
Pilvi taas ei pitänyt siitä, että sen asioihin puututtiin ja se vartasi sen osoittaen "mitä se sinulle kuuluu, Hiekka joko on minun seuralaiseni tai ei. Ja minä etsin häntä, koska en ole nähnyt häntä aikoihin viimeksi ennen tuli paloa" Narttu puhui hieman kärttyneesti ja melkein huusi jopa, se oli huolissaan tuosta uroksesta ja siksi oli hermostunut. Pilvellä kun oli tunteita Hiekkaa kohtaa vaikkei tiennyt tämän kuolleen. Hiekka oli kuollut, mutta narttu ei tiennyt sitä vielä.

Maailmassa oli monta asiaa, joita ei kannattanut tehdä. Ei kannattanut tunkea kuonoaan mehiläispesään, ei kannattanut juosta liukkailla kivillä, ei kannattanut mennö uimaan virtaavaan jokeen.

Ei kannattanut äristä Katalalle.

Susi paljasti hampaansa, pörhisti turkkinsa ja nosti häntänsä korkealle: "Siivoa suusi, narttu, jollet halua tulla revityksi kappaleiksi! Sinunkaltaisiasi typeryksiä minä ja laumani olemme silponeet ennenkin. Sinä itse tungit nokkasi meidän asioihimme. Jollet halua, että se halkaistaan, käyttäydy kunnolla ja tiedä paikkasi!" Katala murisi ja astui uhkaavana askelen lähemmäksi.

Orvokki pakitti vielä hieman ja sitten istahti takaisin maahan, se ei halunnut kiistan keskelle. Narttu vihasi taisteluja ja jäikin niistä mielellään pois, jos vain oli mahdollista. Orvokki helutteli häntäänsä hieman hermostuneesti ja katsoi mihin tilanne kehittyisi.
--------------------------------------------------------
Pilveen Katalan viesti meni perille, mutta se halusi näyttää ettei ollut pelkuri. Narttu tuijotti vielä hetken Katalaa tuimasti, mutta käänsi sitten katseensa pois ja heilautti häntäänsä rauhan merkiksi. Pilvi katsoi Katalaa varovasti ja tarkasti miten tämä reakoi. Se luimisti korviaan entisestään ja osoitti alistumista, se ei halunnut loukkaantua juuri nyt.
Pilvi katsoi vielä Orvokkia joka oli vetäytynyt kauemaksi, mutta katsoi taas Katalaan rauhallisesti.

Pilvi tuijotti hetken takaisin, kunnes käänsi päänsä ja alistui. Katala lipoi hampaitaan ja pörhisteli, mutta hiljaksiin murina kuoli kurkkuun. Katsettaan susi ei kuitenkaan kääntänyt; se ei sietänyt nenilleen hyppelijöitä ja Pilvi oli ylittänyt rajan. Tuollaisia epäkunnioittavia narttuja Katala oli palauttanut ennenkin ruotuun. Orvokki sen sijaan vaikutti harvinaisen rauhalliselta sudelta. Oli vaikea kuvitella, että se oli laumaton. Pilven altaiset öykkärit pärjäsivät yksin, koska olivat siihen tarpeeksi sisukkaita. Orvokin kaltaiset pääsivät hengistään, tai ainakin Katalalla oli ollut sellainen käsitys.

"Kehottaisin teitä pysymään kauempana reviirin rajoista. Muut sudet eivät kenties ole niin armeliaita, kuin minä", Katala ärähti Pilven suuntaan, vaikka osoitti sanansa myös Orvokille. Näinä aikoina ei kannattanut tulla kilpailemaan ruuasta. Sitä riitti tuskin lauman tarpeiksi eikä kukaan halunnut laumattomia nurkkiinsa tähteitä varastamaan.

Orvokki katseli kaikessa rauhassa, kahden muun suden ärhentelyä. Se ei muuten puuttuisi ärhentelyyn ellei sen henki tai sille tärkeän suden henki ollut kyseessä, muuten se antoi toisten räyhätä rauhassa.
Kun Katala varoitti pysymään poissa rajoilta Orvokin mieleen juolahti kysymys, mutta pitisen omana tietonaan 'eikö tässä maailmassa ole muita kuin ärhäköitä susia?' Narttu pysyi vaiti vaikka sen teki mieli kysyä, se ei vain uskaltanut.
--------------------------------------------------
Pilvi ei itsekkään sietänyt niljakkaita uroksia, paitsi Hiekkaa. Kun Katala kehoitti pysymään kaukana rajoista, narttu totesikin heti perään "no hyvä, sitten voinkin lähteä heti" sen sanottuaan narttu lähti heti jolkottamaan ripeästi pois, eikä välittänyt enään kenenkään sanoista. Jos joku lähtisi perään se juoksisi pois.

Katala rentoutui vasta, kun Pilvestä ei näkynyt enää hännänpäätäkään. Se laski häntänsä alemmaksi, lipaisi vielä kerran hampaitaan ja kääntyi sitten silmäilemään rauhallisempaa seuralaistaan. Orvokki ei oikeastaan tehnyt mitään, kunhan vain... oli. Katala ei osannut suhtautua siihen kovinkaan vihamielisesti, koska se ei vaiuttanut uhalta. Se ei tosin keksinyt mitään syytä jäädä tähänkään. Tarkkailtuaan tovin uros otti muutaman askelen poispäin, vilkaisi taas taakseen, merkkasi kiven, käveli taas hieman ja tuijotteli jälleen olkansa yli Orvokin suuntaan.

Ilmiselvästi se oli vähän hämillään siitä, ettei nartulla tuntunut olevan mielipidettä mistään. Äskeiden ärinänkin aikana Orvokki oli korkeintaan antanut ymmärtää, ettei halunnut tulla sekoitetuksi mukaan millään tasolla.

Orvokki katsoi Pilven perään ja kallisti hieman päätän, se ei juurikaan liikuttunut siitä että Pilvi lähti. Narttu vain katseli sivusta maailman menoja ja koitti olla sotkemasta itseään sen ongelmiin. Kun Katala teki lähtöään, se katsoi toisen perään istuviltaan. Orvokki saattoi antaa outoja ja kummallisia mieli kuvia, sekä erikoisia ajatuksia narttu saattoi myös herättää.
Jos Katala jatkaisi matkaa ja katoaisi näkö piiristä, lähtisi Orvokkikin liikkeelle ja poistuisi paikalta. Jos taas uros palaisi Orvokki heilauttelisi häntäänsä ja jäisi paikalleen.

//lopetellaanko, vai oletko ajatellut vielä jotain?//