Ensikohtaaminen! Kutsu peli -Mex- (loppunut)

(eli Mex joko VAllan tai Tuhon kera

Ruusu oli lähtenyt harvinaisen kauas laumasna alueelta ja Ruusu tunsi ettei tuoksunut enään paljoakaan Ovelalta. Ruusu jolkoteli rauhalisesti kunnes pysähtyi haistelemaan jälkiä se tunsi että nyt se oli lähellä toisen suden rajoja eli Vallan rajalla. Se päätti olla rikomatta niitä ja kirteli niiden reunamilla, kunnes pysähtyi jälleen varmistamaan ettei olisi rajojen sisällä.

VAlta herramme oli tehnyt turhan reissun lumihangessa se ei ollut löytänyt haukkaa aivan turhaan oli hukak herra rämpinyt ja nyt se teki paluuta omille mailleen. se kutienkin pisti merkille että paikalla oli erään neitoakisen " mitä teet näin lähellä rajoaj oletko eksynyt ? " Valta kysyi leppoisasti sillä ei olltu mitään syyt ä ärähtää tuolle koska se ei ollut vallan mailla ainakaan vielä.

Ruusun katse kääntyi nopeasti kohti ääntä ja kääntyi lopulta kokonaan Valtaa kohti. "ei, en ole eksynyt, enkä pahoissa aikeissa." Ruusu sanoi ystävällisesti. ei sen kannattanut murista tai ärhenellä jos toinenkaan ei sitä tehnyt. "Jos vain sallitte niin olen Ruusu, entä te?" Ruusu jatkoi rauhalisesti, sillä ei se halunnut antaa huonoa ensi vaikutelmaa. Ruusu oli näet etsimässä jossain vaiheessa uutta laumaa kunhan vain ensin sen Ovela suden haju olisi kokonaan poissa voisi yrittää liityä toiseen laumaan. Ruusu ei halunnut kertoa vielä Ovelalle, mutta kertoisi asian myöhemmin, Ruusukun oli tottunut olemaan uskolinen alfalleen.

Valta oli kääntynyt kohti Ruusua tyystin ja katsoi tuota nyt tarkkaavaisena, toinen ei osoittanut hyökkäävä ja kertoikin ettei ollut pahoissa aikeissa. " olen VAlta ja tuon reviirin alfa " se lausahti Itse Valta ei pistänyt merkille toisesta että kuului ovelan laumana sillä haju oli todella mieto eikä siitä juur ihuomannut liankaan. aivan yhtä hyvin tuo muukalainen olisi voinut törmätä Ovelaan ja joutua konfliktiin ja hajun ripe siinä seassa tarttunut. " Mikä saa sinut liikkumaan täällä jos sopii udella ? " Se kysäisi tyynenä kuten valkealla alfalla oli tapanakin.

Ruusu vilkaisi Valtaa ruskeila silmillään, Ruusun oli pakko koittaa peitellä jälkiä mitä se oli saanut hetkitäisessä taistelussa, missä se oli puolustanut Ovelaa. Ruusu ei sanonut mitään Ovelasta tai muusta mutta ehkä myöhemmin.
"No voin sanoa ettein ole Reviirisi rajoja ainakaan tahalani rikonut." Ruusu sanoi rauhalisesti. "no, olen nyt vain etsinässä uutta laumaa, tavallaan." Ruusu sanoi hieman epäröiden.

(Sori aika lyhyt)

VAlta kallsiti päätään Ruusulle " niinkö, miksi uutta, menikö vanhassa laumsasasi jokni pieleen ? anteeksi jos utelen liikaa mutta haluan tietää millaisia susia tämä laakso pitää siäsllään aivan vain silkasta uteliasuudesta " Valta puheli lepposiasti ei mitenkänä syyttävsäti valkea uros piti ryhtinsä suorana mutta rentoutui hivenen olemuskestaan.
ja oli valmis kuutnelemaan mitä toinen sanoisi seuraavaksi. " En minä epäilekkään että tulisit tahallisesti rikkomaan rajoja. " VAlta sanoi vielä sitten perään.

Ruusu henkäisi ja alkoi kertoa "No, ei siinä mikään pieleen menyt mutta, en vain tunne kuuluvani sinne...siis ovelan laumaan ja siksi olen täällä." Ruusu sanoi sen ääni oli jotenkin vaivautunut mutta ei sitä ulos pain nähnyt vain saattoi äänen sävystä huomata.
Ruusu katsoi Valtaa kuonoon mutta ei katsonut silmiin. "en vain ole vielä kertonut Ovelalle asiasta, mutta elen pikinmiten menossa tekemään sen jotta pääsen tilanteen epämukavuudesta, en kestä tätä salailua enään ja tahdon kertoa että eroan taisiis olen eronnut. en ole edes ollut paljoa reviirillä." Ruusu jatkoi toivoen että toinen ei olisi suutunuut.

Valta kuutneli mietteliäästi tosien sanoja toinen kuului Ovelan laumaan mutta etsi itseleen uutta. Valta ei oikein tiennyt miten tuolaliseen tuli suhtautua joten se ei juruikaan kommentoinut asiaan " Aivan " se lausahti hiljaisesena toiselle. " milalista laumaa sinä sitten etsit ? jos tämä OVela ei olltu mileesi " Valta kysyi huvikseen.

Ruusu oli mieteliäänä hetken ja vastasi "no, se laista ystävällistä ja rauhalista. Jotta tuntisiin oloni kotoisaksi." Ruusu sanoi haaveilevan näköisenä.
Ruusu "jotakin selaista jota voisi puolustaa loppuun asti, alfaa jolla on suuri sydän." Ruusu jatkoi ystäväliseen sävyyn niinkuin yleensä.

" Sellaistahan me kaikki haluamme. " Valta totesi yksikantaan tyynen rauhallisena. VAlta katsahti reviirilleen ja mietti pitäisiköhän hänen palata pesille katosmaan miten siellä pärjättiin. Toisaalta sen teki mieli jatkaa matkaansa eteenpäin kun kerran tunkeilija oli todettu harmittomaksi.

Ruusu katsoi Vallan reviirille miettivästi ja sitten arvioiden Valtaa. "Jos, vain, mitenkään voisin päästä laumaasi?" Ruusu kysyi hieman epäröiden. "Minun täytyy kuitenkin mennä sanomaan olevani eronnut, siis jos se sinulle käy." Ruusu jotkoi heti perään. Sen katse käänttyi maahan kunnioitavasti, odottaen vastausta.

Valta kääni pian katseensa Ruusuun. Miten kaikki johonkin laumaan kuuluneet halusivatkaan vaihtaa äkilliseti hänen laumaansa, johtuiko se siitä että laumassa oli vähänväkeä ja asemiin oli helppo kavuta vai kenties oliko valta todella sen verra nhyvä alfa että kaikk ihalusivat vain yksinkertaiseti hänen alaisuuteensa. se mietitytti alfaa mutta ei se kutienkaan käännyttänyt Ruusua pois " hieman minua epäilyttää miten Ovela mahtaa suhtautua eroosi mutta en minä estä sinua tulemasta luamaani. Kunhan hoidat ensin erosi pois alta niin olet tervetullut " Valta lausahti sitten ruusulle ja ja oli tekemässä lähtöä odottaen kuitenkin mitä ruusu mahtoi sanoa.

"kiitos, kiitos sinulle, en olisi kestänyt jos olisin juotunut olemaan yksin ainakin jos olisin ollut kauan yksin!" Ruusu sanoi ja kumarsi hieman. "menen tästä saman tie kertomaan alf... entiselle alfalleni." Ruusu sanoi ja kääntyi pois, kohti laaksoa. Ruusu jolkoteli lopulta puiden varjoon.

(tämä oli tässä?)

VAlta nyökkäsi ruusulle " Teemme näin, minä siirryn pesille me tapaamme siis myöhemmin " Valta totesi ruusulle ja sirtyi pian takaisin omia jälkiään kohti pesiään.

( eiköhän pelataan myöhemmin jatkoa ) XD

(pelataan vain, vaikka jossain muualla:)