Uudet tuulet ne sulosointuisesti liikkuu. - LOPPU-

// Blacky med Mäkärä! //

Uusi kotini oli pohjoisessa. Se ei ollut vain minun uusi kotini. Vaan koko laumani, niin, rakkaan laumani. Tiesin että Veren maita havitteli muutkin. Uusi lauma oli syntynyt laaksoon, kauhu oli katkera ja lupasi kostaa. Tuskatar ja minä olimme etääntyneet toisistamme, en rakastanut enää puolisoani erityisesti. Rakastin Tuskatarta enään vain yhtä paljon kuin muitakin laumalaisiani. Olen hämmentynyt - niin paljon, niin vähässä ajassa.

Kookas susi oli lyönyt maate rajojensa kieppeille. Leppoisa kesätuuli kutitteli sen korvia ja liikutteli pehmeitä karvoja. Etutassunsa ristien se huokaisi ja kaarsi korviaan luimuun.

Mäkärä lönkytteli Harakan lauman reviirin tuntumassa. Narttu tiesi lauman olevan suurempi kuin Toivon, että se oli jo vallannut siivun Vereltä. Nämä seikat houkuttelivat Mäkärän Harakansilmän juttusille.
Pian se näkikin suden rentoutuneena jonkin matkan päässä. Mustaturkilla oli onnea. Se urahti pienesti herättääkseen toisen huomion. Mäkärän häntä oli ylpeästi vähän vaakatasoa korkeamalla, mutta se seisoi kohteliaana vinosti eikä suoraan toista kohti.
"Hei. Nimeni on Mäkärä ja olen laumaton. Etsin Harakansilmää." Nartun ääni oli kylmän kohtelias. Sillä ei ollut aikaa pelleillä joidenkin toisarvoisten kanssa.

((EDIT: #@**€ !!!11 Onnistuin jotenkin deletoimaan alkuperäisen viestin. Koko homma alusta. >8# Anteeksi kesto, tönkköys ja lyhyys...))

// No problem! 8DD //

Hetken kesäyössä mietittyään asioita uros havahtui äännähdykseen. Ja vasta nyt kirsu poimi toisen ominaishajun.
Tuuheaturkki nousi häntää heilauttaen, se venytteli hetken selkä notkollaan ja sitten kasaten ryhtinsä. Harakansilmän häntä nousi sen verran selkälinjan yläpuolelle, samalla kun korvat nousivat terhakkaasti höröön, että uros näytti hallitsevansa tätä aluetta. Tosin sitäkään ei yritetty näyttää mitenkään ylimielisesti, mutta ties millä asialla toinen oli.
Mäkärän esittäytyessä ja puhuessa asiansa loppuun, uros saattoi hieman laskea häntäänsä.

'' Tervehdys. Minä olen Harakansilmä, mukava tutustua. '' Kookkaan uroksen suupielillä käväisi susimainen hymy. '' ... Miksi etsit minua? '' harmaaturkki kysyi uteliaana.

Mäkärän hoksatessa ketä se puhutteli, sen lyhyt ja pörröinen häntä laski jonkin verran ja turkki sileytyi. Tämä oli kaikki edelleen vain rauhanomaista.
"Minä olen kiinnostunut näistä maista siinä missä moni muukin", Mäkärä sanoi kiertelemättä, "Olen pyörinyt Rinnemetsässä ja kaipaisin laumaan. Siinä sinä astut kuvaan." Narttu lipaisi huuliaan. Ehkä se oli liian rehellinen. "Sillä toisin kuin monet muutkin, sen sijaan että alkaisin tyhmään ja ketään hyödyttävään kilpajuoksuun alueista, minä olisin kovin utelias liittoutumaan sinun ja laumasi kanssa. Tulemaan osaksi sitä", Mäkärä selitti. Se ei tiennyt mitä Laaksossa ajateltiin kompromisseista, mutta oli itse tottunut niihin pohjoisessa. "Älä vie ruokaani niin saat puolet."
Sen takia Mäkärä oli niin suora puheissaan. Ihan kuin sen emo opetti: Asioita on hemmetin vaikea ratkaista, jos sudet eivät osaa sanoa mitä v***ua heillä on mielessä!
Muisto lämmitti narttua. Sen äiti oli ollut aina oikeassa. Kunhan vain muutkin ajattelisivat samalla tavalla.

Mielissään Harakka pisti merkille toisen rauhallisuuden kasvun. Piste Mäkärälle.
Uros ravisteli hetken turkkiaan, sittemmin keskittyi taas narttuun. Harakan mielenkiinto sai tuulta siipiensä alle. Vai oli Mäkärä haluamassa harmaaturkin laumaan. Ei siinä mitään, uros ottaisi toisen vallan mieluusti laumaansa. Sievän ja fiksun suden.
'' Mielenkiintoista. Miksi juuri minun vaatimaton laumani? Sinulla olisi paremmat mahdollisuudet vallata alue suuremman lauman kanssa. '' Kuului Harakan tärkeä kysymys kohteliaalla ja matalalla äänellä. Uroksen rauhaisat keltaruskeat silmät silmäilivät toista häpeilemättä, uteliaisuuden ja kiinnostuksen pilke silmäkulmassaan.

Auts. Harakka ei ollutkaan mikään tyhmä tapaus.
"Suurilla laumoilla on suuret reviirit ja ne ovat vakiintuneempia. He tuskin haluavat jättää tasapainoista elämää. Sinun laumasi on minun käsitykseni mukaan tuoreempi ja elävämpi. Teille siinä hankkeessa olisi enemmän järkeä, joskin se on hitaampaa", Mäkärä sanoi. Tällä kertaa se ei ollut koko totuus: Kesällä oli omat vaikutuksensa mustaturkin hormonitasapainoon. Se näki, ainakin alitajunnassaan, Harakansilmän parhaana mahdollisena kumppanina. Sillä oli tarjota kaikki mitä Mäkärä tarvitsi. Kysymys vain kuului, oliko nartulla tarjota alfalle mitään.
Mutta nyt ei olisi sen aika.
"Minä en tule laumaasi miksikään räkäläntiksi", Mäkärä lisäsi rauhallisesti mutta teki asian selväksi. Se tavoitteli tasapuolisesti molempien etua. Ei olisi mitään järkeä taistella kahden - tai jopa useamman - pienen lauman kesken. Harakkakin varmasti ymmärsi mitä susi ajoi takaa.

Harmaaturkki hymähti. Mäkärä oli oikeassa. '' Ymmärrän. Olemme laakson toiseksi nuorin lauma ja pentujen myötä susiluku kasvoi nopeaa, meillä on hyvät mahdollisuudet selvitä laaksossa. Sillä vanhat laumat ovat vieläkin hajalla tulipalojen jälkeen, pahiten Veren lauma. Ja se on hyvä. '' Kookas hukka hymyili charmikkaasti hetken.
Se oli totta että alfat olivat haluttua kamaa. Kunnianhimoiselle nartulle ei varmasti kelpaisi tavallinen tallaaja.
'' Missä sinusta on hyötyä? '' Esitti alfa kysymyksen, vaikka ei pitänyt sitä niin tärkeänä. Uros ei ollut erityisen valikoiva laumalaistensa suhteen.

Mäkärä hymyili alfalle pienesti. Eikö se ole ilmeistä?
Ajatuksistaan huolimatta narttu päätti vastata yksinkertaisesti. Ei Harakkaa oikeasti näyttänyt kiinnostavan. "Minä olen lojaali sille joka sen ansaitsee. Ja usko tai älä, mutta olen aika haka metsästyksessä", narttu sanoi. Ei Mäkärän tarvinnut kehuskella potentiaalillaan, sen alfa oli varmasti jo pannut merkille.
Suden ilme muuttui tulkitsemattomaksi. "Onko laumassa pentuja?" se kysyi uteliaasti. Epäluuloisuus väritteli viimeistä sanaa. Jos laumassa oli pentuja, ne olivat alfan tai betan pentuja. Niiden emo olisi siis tiellä. Ja sitä paitsi, pikkupentujen kanssa ei ollut turvallista vallata reviiriä edes vähitellen.
Mäkärä nuolaisi huuliaan korvat uteliaasti höröllään, mutta pää alhaalla. Jotkut kakarathan - saati sitten joku narttu - eivät pilaisi sen suunnitelmia.

((Lyhyttä pukkaa... Btw, Irinan biisi "Näe minut tässä" soi taustalla kun kirjoitin. xD Sopii muuten aika hyvin.))

Alfa ei olisi tarvinnut kysymystään, eikä siihen vastausta. Kaiken saattoi lukea jo pelkästä narttusuden olemuksesta. Mutta tapa oli tämäkin pitää keskustelua yllä. '' Hyvä, ettet tuo mukanasi vain neljää raajaa ja lisää ruokittavaa. '' Pieni veikeä hymy käväisi taas alfan suupielillä, mutta se haihtui pois yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. '' Meillä ei olekkaan kunnon metsästysryhmää koossa, kaikki tekevät parhaansa ja osansa pitääkseen laumaa yllä. '' Harmaaturkin häntä heilahti ja korvat kapsahtivat aavistuksen tämän kuunnellessa Mäkärän viimeisen sanan painotusta. Harakansilmä mietti hetken, siirsi etustensa asentoa hieman ja aukaisi suunsa puhuakseen. '' On. Minun ja Tuskattaren pentuja, päälle vuoden ikäisiä kaikki. '' Harakansilmä jätti mainitsematta sen, että Tuskatar ei ollut enään alfan puoliso. Siitä Mäkärä saisi kysellä itse, mikäli tietää haluaisi. Niin... siitä tosiaankin oli jo vuosi kun uroksen rinnassa oli lempi roihunut. Kielletty rakkaus. Sitten tuli pennut, pari niistä menehtyi, oli vaikeaa aikaa, tulipalot riehuivat. Saalista oli vähän. Mutta vaikka kuoppaan Harakka kompastuikin, se nousi aina pystyyn takaisin.

// Ei mitää, lyhyillä on kiva mennä 8''D Haha oli pakko itteki laittaa se soimaa, ja niin muute sopiiki XD //

Pettymyksentapainen kävi Mäkärässä, mutta se oli tyytyväinen kuullessaan etteivät pennut olleet kovin pieniä. Ainakaan ne eivät olisi ongelma.
Tuskattaren nimi kalskahti nartun korvaan. Oliko se kuullut sen joskus aiemmin? Todennäköisesti mustaturkki oli vain saanut nimen mustasukkaisuudelleen.
Sen mielessä vaaka, jolla kaksi pienintä laumaa olivat, oli nyt melkein tasapainossa. Täydellisyys jommassa kummassa olisikin ollut liian hyvää ollakseen totta, kyllähän Mäkärä sen tiesi, mutta se oli hetkeksi päästänyt naiivin pennun lailla mielikuvituksen ja toivonsa valloilleen.
"Minä olin varautunut siihen, ettei tästä tulisi mitään, joten olen jutustellut myös toisen lauman alfan kanssa", Mäkärä sanoi taas kaunistelematta. Se päätti ettei Toivon nimeä tarvitsisi ainakaan vielä mainita. Narttu ei ollut vielä valinnut laumoista kumpaakaan, joten se ei luovuttaisi itseään tai tietojaan Harakalle täysin - eikä varmaan senkään jälkeen jos se valitsisi Harakansilmän lauman.
"Minä arvostaisin sitä, jos antaisit minulle aikaa miettiä tätä rauhassa. Rehellisesti sanottuna olen kallistunut sinun laumasi kannalle. Uskon, että sinä olet se alfa jonka luokse palaan - mutta koskaan ei voi olla liian varma", susi jutteli. Niin, Toivo ei ollut antanut itsestään kovin varmaa vaikutelmaa. Mäkärällä ei ollut aikaa eikä kiinnostusta kokemattomien nuorsusien laumanalkuihin. Se vaihe oli jäänyt jo kauas taakse.

// Edittaus, Mä olen taas kauheissa kikseissä ku roolaan, vittu tää on hauskaa pitkästä aikaa >8DDDD //

Harakansilmä hymähti kepeästi. Huiskauttaen hännällään. Ehkä Mäkärälle oli parasta sanoa suoraan lauman tilanne.
Kertomatta jättäminen voisi aiheuttaa väärinkäsityksiä, ja väärinkäsitykset eivät yleensä tuoneet mukanaan hyvää,
ei todellakaan.
Kookas uros todellakin huomasi että narttu oli vallottamassa Veren reviirin, keinolla millä hyvänsä. Uroksen korvat kääntyilivät hetken, ennen kuin susi aukaisi taas suunsa puhuakseen. '' Selvä. Aijemmin kertomasi perusteella epäilen että olet käynyt Toivon puheilla. '' Harakansilmä ymmärsi toisen tilanteen. Sen tunteen kun halusi jotain todella paljon, ja teki kaiken sen eteen.
'' Ja tottakai minä annan sinulle aikaa miettiä! '' Ystävällinen, huvittunut hymy kävi suupielissä. Sitten hymy hyytyi pikkuhiljaa ja Harakansilmä puhui taas, '' Jätin mainitsematta että Tuskatar ei ole enään puolisoni, enkä aijo salata sitä ehkä tulevalta laumalaiseltani. '' Keltaruskeat silmät silmäilivät taas narttua pitkään.

Mustat suupielet kävivät ylhäällä, ehei: Harakka ei ollut tyhmä susi. Siksi hymy varmasti riitti sille vastaukseksi, eikä Mäkärä silti suoraan myöntäisi mitään.
Narttu ehti vain toivoa parempaa pokerinaamaa kun sen korvat olivat jo kääntyneet eteen. Tuskatar - sen tiellä seisonut pelinappula - hävisi taivaan tuuliin. Kaikki oli selvää. Kirkasta ja yksinkertaista. Mäkärä saisi, pienellä juonittelulla, mitä halusi.
Susi verhosi reaktiotaan viattomaksi uteliaisuudeksi, mutta se tunsi sisimmässään voitonriemua. Hukan teki mieli unohtaa muodollisuudet ja nauraa sydämensä kyllyydestä silkkaa tyydytystä ja iloaan.
Mutta ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa.
"Vai niin. Meidän ei tarvitse olettaa että hänestä tulee ongelmia?" Mäkärä kysyi tarkoittaen lähinnä ongelmia laumalle. Se koitti pitää kysymyksensä yksinkertaisina, sellaisina johon Harakka voisi huoletta vastata. Uroksella ei ollut mitään syytä vielä luottaa Mäkärään, ja narttu tiesi sen.

Harakka ei olisi kertonut asiasta Mäkärälle mikäli siitä olisi ollut haittaa. Ehei, ei se luottanut täysin narttuun. Tyhmä se oli joka luotti ventovieraisiin täydeltä sydämeltä. Harakallakin oli pienet takaa-ajatuksensa. Useimmat narttusudet havittelivat paikkaa alfan viereltä. Ja Mäkärän kautta alfan vapaus saattaisi kiriä useamman suden korviin, se fakta houkutteli enemmän narttuja laumaan ja lauma vahvistui. Silloin myöskään uusin lauma, taikka muutkaan laumat, eivät kävisi ainakaan maita ryöstämään helposti. Näin sekavasti ajateltuna. (Anteeksi Harakka, Shui saa sut kuulostamaan taas tyhmältä~)
'Meidän'- sanan kuultuaan uros kohotti kulmaansa. Mäkärä pelasi peliä, peliä johon se oli vetänyt Harakankin mukaan. Uros hymähti rauhallisesti.
'' Mäkärä. Ei ole mitään ''meitä''. Ainakaan vielä. '' Uros aloitti rauhallisesti, sen kulma oli laskenut jo. '' Tämä on minun laumani, ja olet vetämässä minua, ja laumaani, johonkin peliin, enkä tiedä, haluanko kuulua siihen. En ole luvannut valloittaa Veren maita kanssasi. '' Ja sitten Alfa sulki suunsa.

// Hui kauhistus mitä tökstöks tekstiä. Ja hei sano jos muistat että onko Harakka sanonut vallottavansa maat Mäksyn kanssa. En ole ihan varma muistinko oikein ja en jaksa ruveta lukemaan noita aijempia tekstejä XD //

((Nää. Ei kai ? x'D))

"Taisin muotoilla sen huonosti. Anteeksi, en sillä tarkoittanut mitään", Mäkärä vastasi ja korvat liikkuivat taas vähän taakse. Sana "vielä" jäi häiritsemään sitä, mutta olisi parempi käyttäytyä kuin ei olisi huomannut. Pilkunnussiminen olisi vain hämmentävää.
Tavallaan toisen epäluuloisuus oli Mäkärästä turhauttavaa, vaikka kaiken logiikan mukaan juuri niin Harakan oli parasta suhtautua. Silti suden teki mieli heittäytyä selälleen ja kiljua, että näyttikö se muka siltä että aikoi pahaa Harakalle ja sen laumalle - mutta kärsivällisyys auttoi tässäkin tilanteessa.
"Peliin? Enpä tiedä. Mutta ymmärrän kantasi", Mäkärä sanoi. Sen katse kävi jossain suden etukäpälissä. "Minä arvostan laumaasi. Olisin mielelläni osa sitä, en halua vahingoittaa sitä. Mutta minulla on myös tavoitteeni", mustaturkki selitti asian pähkinänkuoressa.
Oli hyvä, että Mäkärä oli sanonut (no epäsuorasti) jutelleensa Toivon kanssa. Se oli totta, mutta hyvä keino bluffata; Todellisuudessa Harakan lauma alkoi olla nartun ainut mahdollisuus. Sen pitäisi jotenkin ansaita alfan luottamus, ennen kuin olisi liian myöhäistä.
"Arvon Harakka, kiitos kun otit minut ja asiani vastaan näin hyvin", mustaturkki sanoi heilauttaen varovasti lyhyttä häntäänsä. "Sano vain, jos voin tehdä jotain hyväksesi. Minä pohdin asioita pari päivää. Olen edelleen halukas liittymään laumaasi, jos se sinulle sopii."
Mäkärä odottaisi, jos Harakalla olisi vielä jotain sanottavaa.

(// AAAA inpsis katosi D::: No tässä tulee nyt tämmönen uuberlyhyt. //

Harakansilmä tarkoitti tietysti 'vielä'-sanalla että mikäli Mäkärä oli liittymässä laumaan, hän kuuluisi meihin.
Uros nuolaisi huuliaan ja tuijotti narttua herkeämättä, tosin sen silmissä oli rauhallinen katse.
Muihin lauseisiin Harakka ei vastannut, kuin viimeiseen; '' Sopii edelleenkin. '' Nyökättiin tyynesti perään ja siirrettiin viimein katsetta hetkeksi maisemaan.

((Ei se mitään. Itelläkin meni vastaamiseen tovi. :3))

Mäkärä littasi korviaan. Siitä tuntui, että Harakka ei ottaisi sitä avosylin vastaan.
Nartun päässä välähti ajatus Veren laumaan liittymisestä, mutta susi torjui sen heti. Lauma oli sille aivan liian sotaisa, ja Veren filosofia ei sopinut Mäkärälle. Niin... Veri oli sen vihollinen, ainakin tässä elämässä.

Mäkärä oli ollut menossa, mutta sille jäi ikävästi sellainen tunne, että jotain jäi sanomatta - ehkä siksi, ettei Harakansilmä ollut vastannut Mäkärälle siitä, oliko Tuskatar nykyään vihollinen.
Narttu lipaisi huuliaan ja laski päätään. Sinä et halua minua laumaasi, vai mitä? se ajatteli ja kirosi itsensä, kun oli mennyt antamaan niin huonon ensivaikutelman. "Rinnemetsä on nyt heikko, mutta se ei ole sitä kauaa", Mäkärä sanoi hiljaa katsomatta alfaan. Jotenkin nartusta tuntui, että sitä pidettiin pahiksena, vaikka se vain yritti ajaa kaikkien etua - omaansa muiden mukana.
"Kiitos vielä kerran vieraanvaraisuudestasi. Minä menen nyt", mustaturkki sanoi suunnistaen Joutomaille kääntämättä kuitenkaan selkäänsä Harakalle.

Nyt kaikki oli kiinni siitä, mitä alfa päättäisi.

((Loppu? :D Voisi muuten väsäillä jatkopelin jossain vaiheessa?))

// Joo loppu finito, ilmottele kun olet jatkopelin tarpeessa, olen käytettävissäsi ;D //