Noki vailla suuntaa

Noki oli tallustellut jo pitkään rajamailla. Narttu oli nälkäinen ja väsynyt, eikä se jaksanut vähäisillä voimillaan saalistaa. Onnettomana se kävi suuren puun juurelle makaamaan ja vaipui levottomaan uneen
------------------------------------------------------------------------------------------------
Nuori susi narttu Häivä oli löytänyt juuri maukkaan kaniinin ja tassutteli nyt kohti suurta puuta jonka alla Noki nukkui. Se oli kuullut jotakin ääntä ja ajatellut lähteä katsomaan mitä sieltä löytäisi. Pian narttu huomasi Noen nuokkuvan puun juurella. Se heilautti hieman kummastuneena häntäänsä. Noki makasi kyljellään ja kieli riippui sen suusta. Häivä oli kuulevinaan nartun mahan murisevan äänekkäästi. Se ei kuitenkaan uskonut että toinen olisi jotenkin loukkaantunut. Uteliaana se meni lähemmäksi...
-------------------------------------------------------------------------------------------------
Noki ponnahti ylös tuntiessaan toisen kosketuksen hännässään. Narttu ei ollut nukkunut kovinkaan sikeää unta. "Älä koske minuun!" se äyskähti säikähtäneenä. Noki näki edessään nuoren vaalean nartun, joka tuskin oli sitä vanhempi. "Anna minun olla rauhassa!" se vielä lisäsi suuttuneena. Nuori Häivä näytti Noen silmissä varsin hämmentyneeltä, vaikka Häivä tietenkin vain esitti sitä. "Mitä sinä täällä edes teet, sinunhan pitäisi olla laumasi luona" Noki kysäisi äkäisesti ennen kuin se huomasi että sen turkki oli aivan kurainen. "Äläkä katso minua noin" narttu murahti kun huomasi Häivän huvittuneeksi muuttuneen naaman nauliutuneen sen mutaiseen turkkiin. Se alkoikin kiireemmän kaupala etsiä jonkinlaista jokea jossa voisi peseytyä. Mutta Häivä seurasi kannoilla, halusi Noki tai ei
-----------------------------------------------------------------------------------------------------
Häivä hätkähti Noen äkkinäistä ponnahdusta. Narttu harppasi pari askelta taaemmas ja istahti maahan. Ensin se päätti esittää pelokasta ja painoi korvansa luimuun, mutta sitten narttu istahti uudelleen ryhdikkäästi. Kuunnellessaan Noen saarnaamista, Häivä pyöräytti silmänsä kohti taivasta, mutta kuunteli kohteliaasti loppuun asti. Se vilkaisi kuitenkin huvittuneena Noen mudan peittämää turkkia. Mutta Kun se huomasi että toinen oli noussut ja lähtenyt kävelemään, se avasi suunsa. "Kuulepas mutaturkki" se aloitti "en tullut häiritsemään elämääsi, metsähän on kaikkien yhteinen, eikö? Enkä ole laumassa,en nyt, enkä koskaan" se jatkoi terävästi. "Ja kukapa ei huvittuisi tuosta mutakerroksesta jota sinä kannat päälläsi" se lisäsi ja ilkikurinen hymy palasi nartun kasvoille. se katseli Nokea jonka kurainen naama oli äkäisen näköinen. "Voin näyttää sinulle missä voit kuoriutua puvustasi, jos vain haluat" narttu jatkoi ärsyttävään sävyynsä. Nyt toinen hukka oli pysähtynyt ja näytti hyvin äkäiseltä.
-----------------------------------------------------------------------------------------------
Noki käännähti ympäri kun kuuli toisen pisteliäät vastaukset. Narttu vilautti hampaitaan Häivälle. "Kuinka sinä kehtaat puhua minulle noin!" se ärähti. "Etkö tiedä että toisille on tapana puhua ystävälliseen sävyyn?! Pyydän anteeksi äskeistä, myönnän että säikähdin sinua." se jatkoi hieman rauhallisemmin. "Ja jos haluaisit todella auttaa minua, et puhua pälättäisi tuohon sävyyn" Noki oli jo lähes rauhoittunut mutta sen katse oli silti varoittava. "Älä ärsytä minua enempää" se merkitsi. Tummaturkin vihakohtaukset eivät kestäneet kauaa,sillä se itse tiesi, ettei pitkävihaisuus kannattanut. Se astui pari varovaista askelta lähemmäs Häivää, joka näytti hieman hämmentyneeltä. "Nimeni on Noki" narttu aloitti varovaisesti. "En tahtonut sinulle pahaa, en vain pidä vieraista jotka koskevat minuun" Puhuessaan Noki oli kuin toinen susi, se oli jo täysin rauhoittunut, jopa hieman varovainen. Narttu ei missään nimessä halunnut aloittaa uutta riitaa, sehän ei tiennyt millainen tuo toinen narttu oli. Se ei luottanut tähän ensinkään, ja siksi yrittikin olla varovainen.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------
Hetken kuunneltuaan Noen puhetta, Häivän oli pakko myöntää itselleen että tällä kertaa se todellakin HIEMAN hämmentyi. Se ei ollut tottunut että joku olisi sen omien sanojen jälkeen myöntänyt olevansa väärässä, pikemminkin suuttunut yhä enemmän. Mutta tämä vieras narttu oli pienen alkuhässäkän jälkeen aivan rauhalllinen ja tyyni. Jopa varovainen. "Et taida luottaa minuun" Häivä sanoi ja hätkähti omaa, hämmentynyttä ääntään. Se ei halunnut näyttää että toisen puheet olivat vaikuttaneet siihen jollakin lailla. "Ja saat anteeksi, kunhan teidät että minä en pyydä" se lisäsi ylimielisesti. Häivälle "anteeksi" oli nimittäin aivan tuntematon käsite. Se ei ollut pyytänyt eikä tullut pyytämäänkään anteeksi. Silti narttu heilautti varovaisesti häntäänsä. "Enkä minäkään tarkoittanut sinulle pahaa, ettäs tiedät!" se sanoi leikkisästi ja astui askeleen kohti Nokea. Häivä istahti sen merkiksi, että siitä ei enää heruisi riitakummppaniksi. Se piti Noesta, sillä tämä oli avannut Häivälle aivan uudenlaisen tavan suhtautua toisiin susiin.
---------------------------------------------------------------------------------------------------
Noki yllättyi kuullessaan hieman hämmennnystä toisen äänessä. Se ei ollut uskonut tehneensä toiseen vaikutusta millään lailla. Nyt se kuitenkin uskalsi puhua toiselle varmemmin kun sekin osoitti rauhallisuuden merkkejä. "En kai minä voi ventovieraisiin, ärhenteleviin susiin luottaa" narttu sanoi hieman loukkaantuneena. "Eikä sinun tarvitse pyytää minulta anteeksi, ajattelimpahan vain että ilahtuisit siitä" se jatkoi nöyrästi. "Mutta olisitko niin kiltti, että kertoisit ensin nimesi, ja sen jälkeen, missä voisin peseytyä`?". Noki kallisti päätään ja vilkaisi levottomana mutaista turkkiaan. Se inhosi likaa, varsinkin toisten seurassa.
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Häivä ei voinut olla tämän kohteliaan suden seurassa oma ärsyttävä itsensä. Se ei kertakaikkiaan pystynyt siihen. Toinen narttu ei välittänyt sen kommenteista pätkän vertaa. Se ei tiennyt mitä vastata toisen kysymyksiin. Ei alkuunkaan. Häivä havahtui ajatuksistaan kun kuuli Noen kysymyksen. Se istui hetken hiljaa miettien vastausta. "Kyllähän minä sinua voin auttaa, olen muuten Häivä." narttu sanoi hitaasti. "Mutta saat itse etsiä perille sillä minulla on muuta" se sanoi korostaen MUUTA- sanaa. Se istahti ja katseli ympärilleen, mutta nähtyään Noen kärsivän ilmeen, narttu pisti vauhtia. "Tuohon suuntaan niin pitkälle kuin jaksat kävellä. Sitten näet pienen lammen edessäsi" se kertoi toiselle nyökäten päällään. "Minun on nyt kuitenkin mentävä, nähdään ehkä joskus..." Häivä sanoi salaperäisesti ja lähit juoksemaan niin kovaa kuin sen lyhyillä jaloillaan pääsi.
-------------------------------------------------------------------------------------------
Noki oli jo kiittämäisillään kohteliaasti, mutta kiitokset jäivät sanomatta, sillä Häivä lähti niin hätäiseen. Narttu katsoi typertyneenä toisen loittonevaa takapuolta. Sitten se kohautti harteitaan (niin hyvin kuin susi pystyy), ja lähti talsimaan Häivän osoittamaan suuntaan. Se todellakin toivoi että toinen narttu oli puhunut totta... Eihän sitä koskaan tiennyt...
-----------------------------------------------------------------------------------------
Loppu!