Syysaamu kahdestaan //kutsupeli Pahisse & Punkki//

//Here we are, Pahisse and Punkki!//

(tapahtunut Lumi-tähden ja Noen pelin jälkeen, n. viiden päivän sisällä)

Oli leuto ja lämmin aamu. Tumma susi kulki aamuauringossa etsimässä aamiasta. Susinartun nimi oli Noki, ja se tarvitsisi pikaista piristystä juteltuaan Lumi-tähden kanssa huolistaan. Se toivoi löytäväsnä jonkun joka oli innoissaan, toivon mukaan innostus tarttuisi siihenkin. Noki askelsi joustavin askelein kohti paikkaa, josta se oli ennen löytänyt itselleen vatsantäytettä. Kaneja nimittäin. Siellä niitä nytkin näytti nartun iloksi loikkivan. Noki etsi kiven jonka takana se oli edellisellä kerralla vaaninut kaneja. Saalistus sitä piristäisi kuitenkin jonkin verran. Se oli asia josta se todellakin piti, mieluiten yksin. Noki kyyristyi kiven taa odottamaan sopivaa hetkeä.

Narttu säpsähti kuitenkin pian. Sen kuonoon oli leijaillut kanien sijaan aivan muu tuoksu. Huolestuneena ja hieman harmistuneenakin se nousi kyyrystä ylös. Tällä kertaa narttu päätti mielessään ettei käyttäytyisi niin varautuneesti kuin Lumi-tähden kanssa...

[[ Rätätätää täältä tullaaan! ]]

Nuori susiuros loikki kettumaisesti pitkin nurmea. Sudenkorento lensi ja pörisi sen korvan ohitse ja sai tummaturkin loikkaamaan sivulle ja heittäytymään leikillään maahan. "Hih hih hiih!", Se kihisi innoissaan. Punkki katseli selällään taivaalle ja virnuili. Sitten se loikkaa nopeasti taas jaloilleen. "Nuuh, nuuuh! Täällä tuoksuu aivan vedeltä!", Punkki huudahtaa innoissaan. "Täällä on vettä, täällä on vettä!", Tummaturkki alkaa lallattaa ja jolkotella joelle päin. Yllättäen sen kirsuun tulee toinenkin tuoksu. Uros pysähtyy haistelemaan ilmaal. 'Ohoh! Onkohan täällä joku toinenkin minun lisäksi? Hui! Kukakohan? Jännää!', Se pohtii. Susi yrittää kurotella katsomaan, että näkisi edes jotain, mutta näkökenttään ei vielä osunut mitään erikoista. Niinpä Punkki päätti kävellä vielä hieman eteen päin. Toisen tuoksu sen kuin voimistui.

-anteeksi, anteeksi kestosta! Nyt viimein aktivoiduin!-

Noen kuonoon tulvahtanut haju lähestyi ja nartun kaikki lihakset jännittiyvät. Se yritti vakuuttaa itselleen, ettei mitään kamalaa ollut tulossa, mutta turhaan. Se ei pystynyt rentoutumaan... Narttu kieppui ympyrää jännittyneenä. Ei sen tarkoitus ollut hulluksi tulla, vaikka siltä vaikuttikin.

Pian Noki kuitenkin lopetti pyörimisen ja jäykistyi paikoilleen. Nyt se näki omin pelokkain silmin kuinka joku tulla tallusteli lähemmäs sitä... Narttu istahti päätään puistellen. Toinen ei vaikuttanut hyökkäävältä vaan kaikin puolin uteliaalta, mutta narttu ei pystynyt rauhoittumaan tästä huolimatta. Siksi Noki yritti antaa itsestään rauhallisen vaikutelman (vaikka olikin rauhaton). Narttu haukahti jo kaukaa jotain hein tapaista toiselle sudelle ja jäi pelokkaana odottelemaan sen reaktiota.

[[ juuu ei mitään! : > ]]

Tassujen töminä kuului, kun Noki pyöri paikoillaan. Vieraan suden haukahdus sai Punkin täysin vakuuttuneeksi, että lähistöllä oli toinenkin. Nopeasti uros pysähtyi ja korvat hörähtivät eteen päin kuullessaan haukun. Punkki virnisti ja sen kieli tuli ulos sen suusta. Pidempää miettimättä se haukahti hein toisellekkin ja lähti taas tallustamaan kohti vierasta hajua.

Äkkiä Punkki huomasikin tumman suden kyyhöttävän maassa. Uros heilutti häntäänsä ja pysähtyi viiden metrin päähän toisesta. Sen teki kovin mieli mennä jo tutustumaan ja nuuhkimaan, mutta pakolliset hei-kuka-olet-minä-olen-punkki-ja-olen-kiltti -keskustelut oli hoidettava ensin.

"Heeei! Kuka sinä olet?" Punkki kysyi ja sen innostusta ei voinut peittää mikään. "Mi-minä olen Punkki!"

//täällä taas, viimeinkin...//

Noen järjenlaatu oli useimmiten mitä parhain, niinkuin tälläkin kerralla. Se tajusi ajoissa miten käyttäytyä, ettei hämmentäisi toista, innokasta nuorukaista. Ähkäisten se nousi ylös ja pudisteli lunta turkistaan. "Hei vain sinulle, olen Noki. Sinulla on kaunis nimi" narttu lausahti lähes normaalilla äänellä. Se ymmärsi ettei toisesta ollut vaaraa. Innokkaalta toinen vaikutti kaikesta huolimatta, mutta Noki päätti ainakin aluksi pysyä pidättyväisenä. Eihän sitä koskaan tiennyt...

Hetken hiljaisuuden jälkeen Noki kohotti katseensa toiseen. "Mistä muuten olet tullut?" narttu kysäisi Punkilta. Se ei tahtonut vaikuttaa epäystävälliseltä toisen nuoren suden silmissä.

// Ähhh! Anteeksi kesti sika kauan D: On vaan joku kirjotustaukoilua ollut //

Punkki heilutti häntäänsä innoissaan. Noki vaikutti rauhalliselta, ei ollenkaan torjuvalta, säikähtäneeltä eikä agressiiviselta. Punkki virnisteli juuri tapaamalleen sudelle niin, että poskiin sattui. "Hih hih, vai kaunis!", Punkki naurahti. "Hassu se ainakin on. Itselläsi on tosi kiva nimi myös, tosi söpö!", Uros puhui innostuneesti ja pentumaisesti. Se uskaltautui nyt ottaamaan pari askelta lisää Nokea kohti.

"Minä olen tullut.. Oho, en muistakkaa ilmansuuntia jos niitä kyselet, mutta täältä on ainakin monen päivän matka sinne missä ennen asuin. Kävelin sen ihan yksin, mutta aika hauskaa oli silti. Äsken tulin etsimästä pupuja löytyihän niitä, vatsa täysi.", Punkki selosti hymyillen ja katsoi uutta tuttavuuttaan suoraan silmiin. "Mistä sinä tulet?" Tummaturkki kysyi ja istuuti maahan.

//eipä mitään :))//

Noki väänsi pienen hymyn kasvoilleen kuullessaan toisen mielipiteen sen nimestä. "Söpö" narttu mietti mielessään, sille itselleen ei olisi tullut se mieleenkään. Mutta hyvillään se silti oli. Noki hieman säpsähti toisen astuessa lähemmäs. Se pysyi kuitenkin niillä jalansijoillaan ja painoi takapuolensa hentoon lumeen. Taas se hymyili pienesti ja nyökkäili. "Hyvä että vatsasi on täysi, nimittäin niin on minunkin..." narttu puhui epämääräisesti. Kun toinen kyseli vuorostaan mistä se oli tullut, narttu painoi päänsä. Se ei olisi halunnut muistella sitä. Noki päätti kuitenkin olla vahva ja kertoa sen minkä pystyi. Narttu nosti mustan päänsä ja katsoi keltaisilla silmillään Punkkiin. "Tulen huonosta perheestä..." se aloitti. "En ollut vahva enkä osannut puolustautua tulevaa vastaan. No, minulle tapahtui kaikenlaista...ikävää..." narttu takelteli. "Oikeastaan en edes muista mistä päin olen tullut, mutta kaukana se on, onneksi..."

Noki piti pienen tauon ja nousi ylös. Se astui muutaman askeleen taaemmas ja ravisteli itseään. Narttu hymyili Punkille, mutta hymy oli kovin surumielinen. Noki tiesi sen itsekin ja puhkesi vakuutteluihin; "Ei hätää, oikeasti. En vain haluaisi muistella menneitä." narttu sanoi yllättävän päättäväisesti. Punkin seurassa se ne varmasti unohtaisikin.

// Täällä taas! Anteeksi kesto. Sain nyt kuitenkin kone-asiani kuntoon ja voin vastailla nopeammin :3 //

Punkki huomasi kuinka Noki painoi päänsä alas uroksen kysyessä sen kotiseudusta. Se ei tajunnutkaan, että oli osunut toista todella herkkään kohtaan. Punkki kuunteli hiljaa Noen selityksen sen menneisyydestä ja tunsi pistoksen rinnassaan. "Umm.. Anteeksi kamalasti, en tiennyt..", Punkki sanoi harmissaan. "Onneksi se kaikki on kuitenkin jo ohi, vai mitä? Pahalta se tuntuu silti aivan varmasti joka hetki, kun sitä ajattelee.", Tummaturkki sanoi ja tuijotteli Nokea. "En halua, että olet surullinen.", Se sanoi vielä.
Narttu nousi ylös, ja vakuutteli kaiken olevan hyvin. Sen silmistä kuitenkin huomasi, että asia painoi paljon.

Punkki ei liikahtanut minnekkään paikoiltaan. Se yritti miettiä kiivaasti, mitä sanoisi seuraavaksi, vai olisiko hiljaa? Kanattaisikohan sen kysellä ja kehottaa Nokea kertomaan, koska oli joskus kuullut että puhuminen auttaa pahaan oloon. Ajatus kuullosti hassulta, mutta kai se jollain on toiminutkin. Toisena vaihtoehtona oli keksiä hauska idea toteutettavaksi. Molempien vatsat olivat täynnä, joten ruoanhankinta ei lukeutunut ideoihin. Harmikseen Punkki tunsi kuitenkin ideoiden olevan aika vähissä.

"Hmm..", Punkki aloitti pitkän tauon jälkeen. "Haluaisitko tehdä jotain kivaa, että saat ajatukset pois? Niinhän sanoit, ettet haluaisi ajatella niitä.. Toki voit kertoa ja kuuntelen mielelläni jos.. Jos haluat kertoa jotain menneisyydestäni minulle.", Punkki sai sanottua.

//Ei haittaa, hyvä kun olet taas täällä :))) //

Noki huomasi Punkin hämmennyksen ja suuttui itselleen. Ei se halunnut hämmentää toista, ei alkuunkaan. Se katsoi Punkkia lempeästi. "Älä sure, en ole surullinen enää. Olin silloin vain niin pieni etten ymmärtänyt asioita. Siksi ne tuntuivat niin vaikeilta" narttu yritti selittää. "Tehdään jotain mukavaa yhdessä, niin varmasti menneet unohtuvat" Noki oli taas oma itsensä, ei enää surullinen, sillä järkevänä narttuna se tiesi, ettei menneitten muisteleminen kannattanut. Siin'ä hankkisi vain pahaa oloa itselleen ja muille. Narttu askelsi Punkin viereen ja istui.

"Mi-mitähän me voisimme tehdä? Jotain jännää?" Noki änkytti hiljaisuuden jälkeen ja pelästyi omaa innostunutta ääntään. Ei se ennen ollut innostunut mistään jännästä, päin vastoin. No, ehkä ihmeitä tapahtuu... Tai ehkä lehmät lentävät... "Onko sinulla paljon ystäviä täälläpäin?" se kysyi eikä itsekään tietänyt miksi. Kai se halusi saada edes jonkinlaista keskustelua viritetyksi. Noki kohensi ryhtiään ja hymyili Punkille tummilla huulillaan.

Punkki hymähti ja hymyili iloisesti, Noen selitys meni viimein läpi. 'Tehdään notain mukavaa yhdessä, jotain jännää!', Punkki mietti innostuneena. Narttu asteli nyt tummaturkin viereen. Uros seurasi sen liikkeitä silmillään ja hymyili uudelle tuttavuudelleen jatkuvaa hymyään.
"Hmm.. Voisimme lähteä etsimään jotain jännää!", Punkki hihkaisi ja sen sydän alkoi hetkellisesti lyödä kovempaa, seikkailulle lähtö jaksoi innostuttaa aina. Aina. "Vaikka jotain jännää luolaa, tai uusia maisemia, uusia tuttavuuksia! En tosiaan tiedä, annetaan tuoksujen ja elämän virran viedä. Aina tapahtuu varmasti jotain..", Uros sanoi. Viimein se irroitti katseensa Noesta ja tuijotti kauas eteen päin. Noen kysymys ystävistä kuitenkin sai silmien palaamaan takaisin hetkiseksi. "Ei minulla ole paljoa ystäviä täällä..", Punkki sanoi hieman allapäin. "..Mutta olen jo törmännyt jokuseen suteen. Ehkä törmään heihin uudelleenkin, ja voimme olla ystäviä.", Se jatkoi nyt innostuneenpana. "Entä sinulla?", Punkki kysyi ja suuntasi katseensa taas kauas eteen. Ehkä Noki voisi olla nuoren susiuroksen ensimmäinen hyvä ystävä täällä.

"Kuulostaa hyvältä!" Noki tuumasi Punkin ehdotuksille. 'Tälläinen ystävä voisi olla kiva', narttu hymyili itsekseen. Rento, ei hermoile, seikkailunhaluinen... Se itse tarvitsi joskus vain pientä patistusta, jos pitäisi tehdä jotain vähänkään pelottavaa. Noki katsoi kiinnostuneena Punkkia kun tämä kertoi ystäväpiireistään. Neiti nyökytteli hiljaa ja hymyili välillä. Punkin kysyttyä sen ystävistä, narttu alkoi miettiä. Ei ainakaan kotipaikassa, siellä sillä ei todellakaan ollut ystäviä... Ehkä täällä niitä tulisi, toivottavasti enemmän kuin kotona. Punkki olisi ainakin vahvoilla sen ystävälistalla, sitten kun narttu voisi niitä ruveta listailemaan. Noki pähkäili niin ankarasti, että melkein unohti uroksen läsnäolon. Nartun katse harhaili kaukaisuudessa, kunnes se osui Punkkiin. Neiti havahtui ja hymyili hajamielisenä urokselle. "Ei minullakaan ole juurikaan ystäviä...oikeastaan ole tavannut sinun lisäksesi erään nartun...mikä hänen nimensä nyt olikaan..." Noki herpaantui taas miettimään
"Lumi-tähti! Niin tietysti, se se oli..." Noki huudahti hetken hiljaisuuden jälkeen. "Tunnetko sinä hänet?" narttu vielä kysäisi.

// Iiiiks! Mitähän keksittäisiin, mihin kaksikko törmää.. Vihaiseen hirveen ja sen vasaan? Karhuun? Vieraaseen suteen? Ideoita? :D //

Tummaturkkinen uros heilutti häntäänsä innoissaan, Noki vaikutti pirteältä. "Hmm.. Lähdetäänkö kävelemään vaikka suoraan eteenpäin tästä?", Punkki kysyi ja astui askeleen eteen päin. Uros katseli ja odotti että Noki nousisi ja he lähtisivät kävelemään, etsimään ja tutkimaan lähiseudun ihmeitä. Punkki hymyili ja nyökkäsi Noelle.
"Enpä ole kuullutkaan. Lumi-tähti. Aivan vieras nimi, mutta ehkäpä törmään häneen joskus. Kerron terveisiä sinulta sitten?", Punkki mietti ääneen ja naurahti viimeisen lauseen kohdalla niin, että ummisti silmiään.

//Pyydetäänkö joku toinen susi mukaan peliin, saataisiin vähän vaihtelua? Joku ehkä hieman agressiivisempi yksilö? xD//

Noki hymyili naamalleen juuttunutta hymyään toiselle. "Kuulostaa hyvältä" se totesi hymyillen "Ja lähetä toki terveisiä jos törmäät häneen"Noki hymähti toiselle iloisena. Narttu kampesi itsensä jaloilleen, sillä toinen oli selvästi jo lähdössä. Se otti ensin pari varovaista askelta eteenpäin ja vilkaisi taakseen. Ei tästä mitään tule, Noki tajusi, jos koko ajan odottelemme toisiamme. Niimpä se lähti reippain, mutta kipittävin askelin eteenpäin. Ystävän kanssa on turvallisempaa, sillä nartunkin kaltainen muotteihinsa juuttunut susi uskalsi tehdä jotain, mitä se ei yksin olisi edes ajatellut. Kerran se vielä kääntyi varmistaakseen oliko ystävä todella sen perässä.

(( Aaaaa! Anteeksi en ole huomannut että olet vastannut! >__> Tyhmä minä! Joo, kutsutaan vain! Hyvä idea! :3 ))

Noki lähti liikkumaan oikein vauhdilla ja sai Punkinkin koventamaan vauhtiaan hieman. Lumi pöllysi hauskasti kaksikon viilettäessä eteenpäin. Mustaturkin kieli roikkui sen suupielestä ja kuuma höyry levisi ilmaan. Häntä heilui villisti ja kertoi kuinka innoissaan ja iloinen kyseinen uros olikaan, se oli löytänyt mukavaa seuraa, ihan oikean ystävän ja he olivat lähdössä ensimmäiselle yhteiselle seikkailulleen. Edenpänä oleva Noki vilkaisi taakseen Punkkia, "Kyllä olen täällä ja tulen kovaa vauhtia perästä!", Punkki hihkaisi ja kirmasi vielä hieman kovempaa vauhtia ja yritti ohittaa ystäväänsä. "Saan sinut kiinni!", Se huudahti ja nauroi. Tassut hakkasivat ja pöllyttivät lunta lisää ja lisää uroksen koventaessa vauhtiaan.

Noki hymyili huvittuneena Punkin kirmatessa sen rinnalle.Toinen oli selvästi aidosti innoissaan. Aidosta seurasta se todellakin piti, sillä se oli itse huono esittämään muuta kuin itseään, mutta miksi pitäisikään... Jaarittelut sikseen, Noki ajatteli päättäväisenä. Narttu nosteli jalkojaan ilmaan tiheään tahtiin ettei niihin olisi tullut kylmä. Hengitys huurusi ja hukka hengitteli ihanan kirpeää pakkasillmaa tyytyväinen hymy naamallaan. Äkkiä se kuitenkin pysähtyi. Sen kuonoon oli tulvinut vieras haju. Noki nuuhki hetken tarkkaavaisesti ilmaa, mutta kääntyi sitten Punkin puoleen. "Haistatko tuon? Aivan kuin vieras susi...." narttu nuuhkaisi ilmaa ja käänsi keltaisen silmäparinsa takaisin urokseen.

//Anteeksi kesto ja lyhyys täältäkin//

Punkki ja Noki kirmailivat kilpaa lumessa. Hetkisen päästä Noki kuitenkin hidasti ja lopulta pysähtyi. Punkki havahtui ja katsoi kysyvästi Nokea. Noki kysyi haistoiko Punkki saman, vieraan suden. Mustaturkki pysäytti kaikki muut ajatuksensa ja nuuhki ilmaa. "Totta. Minäkin haistan sen.", Uros sanoi. Se katsahti Nokea silmiin. "Onkohan se kiva vai ilkeä yksilö?" Punkki heitti kysymyksen ilmaan. "Onneksi meitä on kaksi."

Punkki otti askeleen eteen päin. He voisivat kävellä pienen matkan ja ilmoittaa sitten itsestää toiselle, ellei tämän kirsu olisi jo tärpännyt kaksikon hajua.

Nokikin nuuhkaisi ilmaa uudelleen. Yksilö ei voinut olla kovin kaukana heistä... Narttu käänsi keltaisen silmäparinsa takaisin Punkkiin. "Toivon että se olisi mukava susi, mutta onneksi kaksin pärjää paremmin kuin yksin" neiti järkeili. Kun Punkki otti askeleen eteenpäin, Noki nyökkäsi tälle ymmärtämisen merkiksi ja lähti itse hiljalleen eri suuntaan. Noki nuuhki välillä ilmaa, välillä maata. Suden tuoksu tuntui vahvasti nartun kuonossa, mutta neiti ei saanut selville mistä suunnasta tämä haju tarkalleen tuli.

Hetken kuljettuaan, ei kuitenkaan kovin kauas päästyään, Noki huomasi jotakin hieman kauempana. Luultavasti se oli vieras susi jonka haju oli leijaillut kaksikon ympärillä. Neiti hieman hätääntyi, sillä se ei oikein keksinyt miten olisi viestittänyt Punkille että oli löytänyt suden.

//Anteeksi kovasti kestosta ...Kuka me kutsutaan tähän peliin mukaan?//