Entiset ovat menneet//kutsu peli Silkki ja Kotkankynsi//

//taas tuli oikein mahtava otsikko...//

Pilvi jolkotteli tyynenä Sysimetäsan rajojen seudulla, sen toiveena oli tavata joku laumainen ja saada tietoja laumasta. Narttu oli nimittäin haaveillut liittymistä johonkin laumaan jo pitemmän aikaa, mutta ei ollut saanut sitä aikaiseksi. Pian sen kirsuun tuli rusakon tuoksu, sen vatsasta kuului kurinaa joten se lähti seuraamaan tuoksua. Tosin narttu tiesi jos jäisi kiinni saalistamisesta toisten reviirillä se voisi joutua pulaan, mutta nyt se ei jaksanut välittää siittä. Pilvi alkoi olla jo vanha ja se ei alkaisi tapella suotta, tosin pientä eripuraa silmille hyppiöiden kanssa voisi tulla.

Pilvi neito inhosi susia jotka hyppivät paljon itseään vanhempien nenille töykeästi ja ilman syytä, mutta se ei kuitenkaan tappeluihin ryhtyisi näin vanhana.

// Hyvältä tuo otsikko näyttää, ainakin löysin paikalle. :) //

Kotkankynsi oli pysytellyt pääasiassa laumansa reviirin sydämessä, pesien lähettyvillä ja kaukana rajoista. Nyt nuorsusi oli kuitenkin vaeltanut kauemmaksi, aina rajoille asti. Susi oli turhaan etsinyt paikkaansa tästä laumasta, muttei ollut onnistunut luomaan kestäviä siteitä muihin laumalaisiinsa. Niinpä Kotkankynsi oli osittain pelon saattelemana, osittain toiveikkaana kulkenut rajojen suuntaan. Ehkäpä täältä löytäisi Rinnemetsän laumalaisen. Jonkun, joka osaisi kertoa, mitä perheelle kuului. Nyt kun talvi oli hellittänyt, lumet sulaneet ja kevät saapunut, oli idea Rinnemetsään palaamisesta kytenyt Kotkankynnen mielessä voimakkaampana. Punaturkilla olisi koko pitkä kesä ja syksy aikaa etsiä isänsä, veljensä, sisarensa ja emonsa, ennen kuin talvi koittaisi ja Kotkankynsi tarvitsisi jälleen toisten apua. Aika riittäisi. Aivan varmasti.

Ainoa, mikä piti Kotkankynnen sidottuna uuteen laumaansa oli epävarmuus. Auttaisiko Rinnemetsään palaaminen mitään? Entä jos sieltä kantautuisi vain uutisia kuolleista sisaruksista, menehtyneistä perheenjäsenistä? Tai pahempaa... Entä jos perhe olisi sulkenut Kotkankynnen ulkopuolelle, kun punaturkki oli aikoinaan lähtenyt Rinnemetsästä. Ehkä sinne ei ollut paluuta, kun kerran lähti.

Kotkankynsi haistoi tuulessa vanhan susinartun tuoksun. Uros jähmettyi paikalleen. Sen pitäisi käydä tarkistamassa tilanne ja ajaa rajarikkuri pois, mikäli siitä oli kyse. Toisaalta, laumalaisia ei ollut lähellä. Susi voisi antaa rajarikkurin livahtaa kuin koira veräjästä ja leikkiä, ettei koskaan ollut kuullutkaan toisesta. Mutta... Jokin punaturkissa vastusti moista. Niinpä pitkäkoipinen nuori susi lähti juoksemaan kohti hajunlähdettä, kunnes pysähtyi punainen häntä korkealla ja siniharmaiden silmien katse tiiviisti Pilveen liimattuna vain muutaman sudenloikan päähän.
"Mitä... Kuka olet?" Kotkankynsi kysyi, vaihtaen viimehetkellä kysymyksensä. Jäniksen tuoksu oli riittävän voimakas infoamaan punaturkkia siitä, että toinen oli täällä oletettavasti saalistuspuuhissa. Punaturkin hännänpää vipatti hiukan, kielien suden epävarmuudesta. Susi ei tiennyt, mitä siltä odotettiin täällä. Punaturkki ei ollut koskaan joutunut tähän tilanteeseen yksin ja Sysimetsässä. Rinnemetsässä ongelmaan oli ollut helppo ratkaisu. Pieni Kotkankynsi oli seurannut, kuinka aikuiset hyökkäsivät kyselemättä kimppuun, jos joku eksyi liian lähelle.

//no hyvä jos kelpaa :) ja unohdin lähettää linkin... hupsis ja sori. //

Pilvi aisti suden läheisyyden ja oli hieman varautunut, mutta se ei kuitenkaan välittänyt sen enempää vieraasta ennen kuin kuuli äänen takaansa. Se kuuli hieman epävarman ja nuoren suden äänen, se kääntyi ympäri ja otti lempeän ilmeen naamalleen.
"Minä olen Pilvi ja sinä ilmeisesti täkäläisiä et taida olla kovinkaan montaa kesää, vai kuinka?" Vanhus puheli kuin viaton sinisilmäinen tyttö, vaikka tiesi hyvin tehneensä väärin. Se laski takamuksensa maahan ja heilutteli häntäänsä kaikessa rauhassa, jotenkin se vain luotti siihen ettei epävarma nuorukainen hyökkäisi ilman varoitusta. Pilvi itse tunsi olonsa hyvinkin itsevarmaksi tilanteessa, sillä sen taustat ja toisen epävarmuus antoivat sille halua hallita tilannetta. Se ei kuitenkaan aikonut hyppiä laumasuden silmille, sillä muuten se voisi saada koko lauman vastaansa.

Voi miten Pilvi voisi kertoa neuvoja elämälle, mutta tuskin toista kiinnostaisi. Narttun itsevarmuus aivan huokui sen olemuksesta, mutta silti se piti matalaa profiilia. Sen korvat olivat rennosti höröllään ja häntä heilui tyytyväisenä.