Aamuruskon uusi susi //kutsupeli// Loppu

//eli tänne Huurre kera Korpinkutkan :) //

Ruskea turkkinen narttu jolkotteli rajapartiossa aamun hämärissä, se nuuhki vanhoja merkintöjä ja vahvisteli niitä. Pian se pysähtyi taas merkkaamaan puun runkoa, se nuuhkaisi ilmaa ja tunnisti siitä suden miedon hajun. Ruusu päätti lähteä katsomaan kuka raja seudulla liikkui ja millä asialla.

Ruskea turkki jolkotteli hieman riivakammin kohti tuoksun lähdettä, vielä se ei nähnyt ketään, mutta haju voimistui hetki hetkeltä. Aurinko oli juuri nousemassa ja valaisi jo pienillä säteillään nartun turkkia, sekä metsää. Linnut aloittivat laulunsa ja koko metsä heräsi eloon auringon myötä.

Jos joku olisi ollut näkemässä, ei mustaturkkinen ja iso uros varmasti olisi tehnyt sitä mitä parhaillaan teki. Sillä oli oikein hauska tapa viihdyttää itseään, mutta se ei välttämättä olisi antanut siitä hyvää kuvaa muille susille. Äkkiä Korpinkutka kuuli nopeaa tahtia lähestyvän suden ääniä, muttei voinut haistaa tätä. Iso uros jännittyi ja ajatteli ”En kai minä ajautunut muiden reviirille?” Uros ei ollut todellakaan tajunnut ajankulua ja sitä kuinka kaukana oli sieltä minne ensin saapui. Korpinkutka oli saapunut laaksoon viime iltana ja etsinyt heti turvallisen yöpymispaikan. Nyt jo aamun valjetessa se oli lähtenyt tutkimaan päättäväisesti aluetta.

Uros puntaroi mielessään vaihtoehtojaan. ”Voisin ehkä kyyristyä ja yrittää välttää kohtaamisen, mutta toisaalta mitä hauskaa siinä sitten olisi? Ja tuo lähestyvä susi oli jo varmaankin haistanut minut, koska eteni suoraan tätä paikkaa kohti.” Uros käveli hieman aukeammalle kohdalle metsässä ja nousi seisomaan. Se teki niin, jotta kuka tahansa voisi nähdä sen eikä se ilmestyessään vaikuttaisi ainakaan pelokkaalta. Nyt uros jo haistoikin saapuvan suden vahvistuvan tuoksun. Uros tiirasi metsikköön jännittyneenä siitä, millainen susi sieltä tulisi.

Ruusu oli hidastanut tahtiaan jo rauhalliseksi jolkotteluksi, sen ruskea silmäpari näki jo vieraan suden hahmon kauempana. Narttu tuli itse varmasti toista kohti ja kysäisi "Kuka olet ja mitä teet näillä rajoilla?" tosissaan oleva ääni tulvahti nartun suusta, kuitenkin se oli lempeä ja ystävällinen niinkuin narttu yleensä olikin. Se asteli lähemmäs toista ylväänä ja hieman dominoivastikin, mutta kuitenkaan se ei näyttänyt vihaiselta.

Ruusu jäi odottamaan toisen vastausta turvallisen väli matkan päähän Korpinkutkasta. Narttua ei pelottanut se että toinen oli uros ja sitä kookkaampi, sillä Ruusulla oli lauma takanaan.
Nartun haistettua toisen urokseksi se mietti mitä syitä toisella olisi tulla heidän reviirin lähistölle. Nartun häntä oli ylväästi pystyssä ja korvat osoittivat uroksen suuntaan, ruskea turkin koko olemus huokui rohkeutta ja ylväyttä.

Korpinkutka hämmentyi hieman. Ensinnäkin, vieras susi oli narttu ja siksi uros ei ollut odottanut siltä vastaavanlaista itsevarmuutta ja rohkeutta. Narttu vaikutti kokeneelta, rohkealta, itsevarmalta ja ennen kaikkea harkitsevalta. Narttu oli toki hieman dominoiva, mutta vaikutti siitä huolimatta myös ystävälliseltä. Korpinkutka sai nartusta heti sen vaikutelman, että narttu ei ainakaan jäisi laumassa aliarvostetuksi. ”Mistähän sitä tietää, narttuhan saattoi hyvin ollakin alfanarttu.” Käväisi uroksen mielessä, nartun puhuteltua sitä, vaativalla, mutta samalla ystävällisellä äänellä.

Korpinkutka laskeutui hieman matalammaksi ja käänsi korviaan hieman luimuun. ”Selvä, antaa nartun dominoida, jos se kerran niin haluaa. Mitä minä siinä menetän, laumaton kun olen?” Korpinkutka käänsi tutkivan katseensa nartun silmistä hieman alemmas, ja totesikin nartun olevan aika vaikuttava. Samalla Korpinkutka laski myös tanassa olleen häntänsä, mutta piti huolen siitä että ei laskenut sitä liian alas. Vastatessaan nartulle uros röyhistä rintaansa, ilmoittaen sillä, ettei aikonut madella maassa nartun edessä, vaikka se sitä kuinka tahtoisi. ”Olen Korpinkutka ja uusi täällä laaksossa. Haistoin toki muiden täälläpäin käyneiden susien haalistuneet hajut, mutta tarkoitukseni ei ollut tunkeutua kenenkään alueille. Enkä tietääkseni kenenkään alueella vielä olekaan.” Tämän sanottuaan uros sai sanoistaan rohkeutta ja kohotti katseensa taas ruskean nartun silmiin. ”Ja kukas sinä mahdat olla?” Korpinkutka kysyi ehkä hieman turhan ivalliseen sävyyn nartulta.

Ruskea silmä pari tiiraili uroksen liikkeitä tarkkaavaisena ja toisen alistuvien eleiden myötä Ruusukin saattoi hieman rentoutua. Se kuunteli toisen kertoessa mitä teki täällä päin ja oli tyytyväinen. Ruskea turkki jätti toisen ivallisen äänen sävyn omaan arvoonsa ja esittäytyi lempeästi lausahtaen "Minä olen Ruusu ja emme ole kenenkään mailla vielä".

"Oletko tavannut muita susia täällä ollessasi? Entä oletko kerinnyt miettiä laumaan liittymistä?" Ruusu kysäisi uteliaasti ja rentoon äänensävyyn. Vaikka narttu olikin rento se oli kokoajan valmiina toimimaan mikäli toiselle tulisi päähän pisto ruveta rähinöimään. Aurinko oli kivunnut jo niin ylös että siitä ei ollut kuin pieni osa enään vuorten takana ja se lämmitti mukavasti kaksikon turkkeja.

Uros tutkaili nartun varautuneita liikkeitä ja tutkivia silmiä. Nartun vastattua uros rentoutui kokonaan ja unohti kaiken sen jännityksen, joka sitä oli vielä hetki sitten vaivannut. Oli selvää, ettei narttu halunnut tapella. Pian Musta uros ei tuntenut oloaan enää vaivaantuneeksi toisen läheisyydestä.
Uros päätti että voisi kertoa nartulle totuuden mukaiset vastaukset sen esittämiin kysymyksiin. ”Itse asiassa olet ensimmäinen, jonka tapaan.” Uros vastasi samalla ihmetellen nartun kiinnostusta asiasta. ”Saavuin laaksoon vasta eilen.” Se täydensi. ”Laumaan liittymistä... Olen kyllä miettinyt sitä aika lailla. Olen koko ikäni asunut laumassa, joten nämä ovat ensimmäiset kuukauteni yksikseen metsässä.” Tämän sanoessaan uros varmisti, ettei narttu luulisi sen olevan heikko, parantaen taas ryhtiään. ”Koska olen aina elänyt laumassa, kaipaan sen tuomaa turvallisuuden tunnetta ja helskettä lähes koko ajan.” Uros kertoi totuuden mukaisesti, samalla heilauttaen häntäänsä rauhallisesti. ”Olen tainnut selittää sinulle jo lähes kaiken itsestäni, oletko sinä laumallinen?” Uros kysyi vuorostaan Ruusulta. Uroksen mielestä Ruusu oli oikein mukava, mutta sitä hieman häiritsi nartun varautunut asento. ”Ei minun siitä kannata loukkaantua, olenhan aika iso ja hän kohtaa minut vasta ensi kertaa.” Uros ajatteli hieman pettyneenä.

//Kirjoitin yöllä joten laatu on mitä on... pahoittelen//

Ruskea turkki kuunteli uteliaana toisen vastauksia ja ehkä se hieman pettyi. Narttu oli toivonut saavansa edes vähän tietoa laakson asioista, mutta ei niitä voi tietää jos ei ole tavannut ketään muita. Uroksen rentouduttua Ruusukin rentoutui ja hetken kuluttua se laski takamuksensakin alas ennen kuin puhui toiselle "Ymmärrän, minäkin olen ollut lähes aina laumassa ja pidän sen tuomasta turvasta... Tosin jokainen lauma ei tuo sitä." Narttu lausahti ja muisteli miten se oli joutunut hakemaan itselleen oikeaa laumaa, ennen kuin löysi Aarnimetsän lauman.

"Olen minä, kuulun Aarnimetsän laumaan jonka reviiri on tuossa vieressä" Narttu kertoi rentoon sävyyn ja heilautti häntäänsä muutaman kerran. Ruusu oli saanut etsiä pitkään sitä oikeaa paikkaa, mihin se itsensä tunsi kuuluvan. Mutta viimein se oli sen löytänyt ja nyt sen unelmat olivat alkaneet toteutua.

//Eipä mitään//


Uros tutkaili Ruusua, kertoessaan itsestään. Huomasiko se kenties pettymyksen Ruusun eleistä? Mitä narttu oli oikein odottanut? Nartun istahdettua katsoi Korpinkutkakin viisaaksi istuutua. Ruusun vastattua heräsi urokselle uusia kysymyksiä. Oliko narttu tosiaan salamyhkäinen vai kuvitteliko uros vain? Ääneen se lausui vain ”Oletko vaihtanut laumaa monestikin?” äänessään tietynlaista sääliä. Urosta harmitti se kuinka helpolla se itse oli päässyt. Sen ei tarvinnut murehtia mitään ja sillä oli ollut hyvä lauma siihen asti että se oli itse päättänyt lähteä. Toisaalta olihan nartulla kaikki nyt hyvin. Tai siltä se ainakin vaikutti. Kun Korpinkutkalla taas, ei olut tällä hetkellä ketään. Ei ystäviä, ei perhettä eikä edes laumaa.

Aarnimetsän laumaan. Vai niin, Korpinkutka ei tiennyt laumoista mitään, joten kysäisi huolettomasti ”Minkä nimisiä muut laumat ovat? Montako sutta laumassasi on? Pahoittelen tietojeni vähäisyyttä, mutta kuten todettu tulin tänne vasta eilen.” Korpinkutka lausahti tyytyväisenä. Aurinko lämmitti uroksen selkää korkealta taivaalta ja se tunsi olonsa oikein mukavaksi.

Ruusu syventyi hetkeksi muistoihinsa, mutta vastasi pian Korpinkutkalle "On sitä pari kertaa tullut laumaa vaihdettua, mutta nyt olen onnellinen täällä" Narttu lausahti onnellisena, sen suupielet venyivät taakse suden hymyyn. Ruskeaturkki kuunteli uroksen kysymyksen ja nyökkäsi myötämielisenä "ei kaikkea voi tietää, varsinkaan jos on juuri saapunut." Ruusu aloitti lempeästi pian jatkaen. "Aarnimetsässä on muutaman yli 10 jäsentä ja mitä muihin laumoihin tulee täällä on minun tietojen mukaan kuusi laumaa tai ryhmää. Laakson sisällä on Sysimetsän lauma ja Rinnemetsän lauma, vuorilla on kaksi lauman alkua Harakansilmän ja Toivon, sitten täällä laakson ulkopuolella on tämä Aarnimetsän lauma ja Nuormetsän lauma." Narttu yritti selittää selvästi ja lyhyesti urokselle. Se ei ollut ihan varma tietojen pitävyydestä sillä ei ollut kuulut uutisia lauman ulkopuolelta pitkään aikaan.

Pieni tuulen vire heilutti suden turkkia hellästi ja aamun aiurinkoinen sää alkoi muuttua pilviseksi, sekä hieman kosteaksi.

Musta uros kuunteli kunnioittaen Ruusun kertomusta. Ruusun selitellessä laumojen sijainneista, uros yritti muodostaa alueesta kuvan päänsä sisään. Ja saikin jonkinlaisen käsityksen sijainnistaan. Juuri kun Ruusu oli lopettamassa rupesi Korpinkutkan maha korisemaan. Korpinkutkalla oli nälkä. Sen viime syönnistä oli jo aikaa eikä se ollut saanut isoa riistaa. Korpinkutka tunsi olonsa äkkiä vaivautuneeksi ja tajusi samalla sään muuttuneen aika lailla. ”Anteeksi” Se totesi hämillään tuijotellen tassujaan. ”Pitäisi varmaan seuraavaksi etsiä riistaa.” Se jatkoi toivoen, ettei sen maha enää korisisi.

Uros tunsi navakan tuulen paksunkin turkkinsa läpi. Ja se myös näki lähestyvät tummemmat pilvet. Päivästä ei siis tulisikaan niin loistelias kuin se oli kuvitellut. Ihan hyvähän pieni sade olisi. Kunhan se ei vain yltyisi liiaksi. Pieni sade raikastaisi ilman eikä toisi mitään haittaa.

Narttu katsoi Korpinkutkaa ystävällisesti, sillä se ei nähnyt minkäänlaista syytä äristä urokselle kerta toinen oli harmiton laaksoon saapunut hukka. Korpinkutkan vatsan mielen osoitus hieman yllätti nartun ja sitä hieman huvittikin se, mutta piti asian omana salaisuutenaan. Uroksen pahoitteluihin se nyökkäsi ja sanoi "Niin ja minunkin pitäisi jatkaa matkaani, yksi pentu odottaa minua" Ruusu tarkoitti sanoillaan ottopentuaan Kaislaa joka oli jo kasvanut kovasti. Ruskea turkki oli jo lähdössä, mutta päätti vielä odottaa toisen lähtöä ja varmistaa uroksen menevän kauemmaksi rajoista.

"Muistathan että saalistat kauempana reviirin rajoista, sillä jos löydän sinut reviiriltä... tiedät mitä käy" Ruusu vielä lausahti urokselle hieman äidilliseen äänen sävyyn, mutta vakavana.

//oliko tämä tässä? :) //

//Taisipa olla. Suuret kiitokset pelistä! :) //

Musta uros vastasi Ruusulle yrittävänsä välttää muiden laumojen reviirejä parhaansa mukaan ja lähti sitten jolkottelemaan takaisin tulosuuntaansa. Korpinkutka oli iloinen tavattuaan Ruusun, joka vaikutti oikein mukavalta. Korpinkutka jolkotteli rennosti, pää ylväänä pystyssä kauemmas ennen kuin painoi kuononsa maahan ja rupesi etsimään riistaa. Ehkä Korpinkutka vielä jonakin päivänä löytäisi laaksosta itselleen sopivan lauman.

Ruusu odotti toisen katoavan näköpiiristä ja jatkoi sitten partiointiaan kohti Kaislaa.

//Kiitos mukavasta pelistä ja nykäise vain rohkeasti hihasta jos kaipaat peli seuraa :D //