Siskoni on Susi - Loppu

Liekki tassutteli rajalla tapansa mukaan. Tuuli oli onneksi laantunut, nyt oli tyyntä, joskin taivas oli pilvetön ja pakkanen oli kova.
Ruskeaturkki oli hylännyt entisen laumansa ja elämänsä. Se oli päättäväisesti ajatellut, ettei sillä mitään perhettä ollut, ja ettei sillä ollut mitään sisaruksia.
Mutta se muuttuisi.
Nyt Liekki vahti rajoja ja kiihdytti vähän vauhtiaan kun haistoi toisen suden. Tämä oli tavallista, joku laumaton vain oli eksynyt liian lähelle... Tai niin susi luuli. Se ei ikinä arvaisi, kuka oli tulossa.
Häntä kohollaan, karvat pystyssä korvat höröllään hukka jolkotti jäykin askelin rajaa pitkin kohti tätä hajua. Se oli jotenkin pelottavan tuttu, mikä sai Liekin hermostuneeksi. Haju ei ollut Ovelan laumalaisesta, ei.. Tämä susi tuli Laakson ulkopuolelta.
Liekki valmistautui henkisesti tulevaan, joskin oli vähän ahdistuneempi kuin normaalisti.

Turta haistoi suden kauvempana, sen korvat nousivat terhakkaasti pystyyn, haju aikojen takaa ! Mutta en vain keksi kenenkä...
Kuolema nosti häntänsä uhmakkaasti pystyyn, tuttu haju hermostutti sitäkin vähän, mutta muistot olivat heikot, joten Turta ei osannut yhtään aavistaa että kohta tapaamansa susi olisi sen sisko, ihan oma sisko, rakas sisko.

'' Kuka olet ?! '' Naaras karjui varsin miehekkäällä äänellä jo kauvempaa hahmottaessaan aavistuksen pienemmän suden paremmin maisemassa, Turta jäi seisomaan paikoilleen ja odotteli vastausta. Kohtahan se selviäisi kuka tämä oli, kai.

"Olen Sota, Veri-nimisen Alfan rajavahti!" Liekin ääni ei ollut ihan yhtä miehekäs, mutta sillä oli matala nartun ääni.
Normaalisti Liekki olisi mahtaillut ja ehkä hyökännyt, mutta nyt se oli aivan liian hämillään.
"Mitä haluat, muukalainen? Mistä tulet, kuka olet ja mitä teet täällä?" ruskeaturkki ei voinut olla lisäämättä mielessään;
Ja miksi tunnut niin tutulta..?

Kyseessä olisi voinut olla ruokavaraskin, mutta ei voinut hylätä sitä mahdollisuuttakaan että tämä susi haluaisi ehkä liittyä - Niin ja voisihan sillä olla ihan omiakin suunnitelmia.
Jälkimmäinen sai Liekin epäluuloiseksi. Se oli kuullut rajojen likellä elävästä ryhmästä, joka saattaisi olla Verenvastainen.
Rajavahtina Liekin piti olla tarkkana. Tämä susi ei tosin vaikuttanut kuuluvan mihinkään ryhmään.. Tai sitten se ei vain ollut arvovaltainen. Se ei olisi siinä tapauksessa tullut yksin...
Mahdollisuuksia oli monia.

'' Sota... vai niin ! '' Naaras huudahti kauvempaa, sen valkeat tassut ottivat jännityksestä aavistuksen kankeita askelia pari metriä lähemmäksi, toisen nartun jokseenkin tuttu haju pelotti hieman Kuolemaa muttei sitä näyttänyt ulospäin. Naaras murahti varoitukseksi ettei tuo yrittäisi mitään ja lisäsi '' Ai että oikeen Veren laumassa? No eipähän täällä muita hyviä alfoja ole, miten olen kuullut tuossa matkalla parilta sudelta. '' Kuolema päätti jättää hieman asioita kertomatta, esimerkiksi sen että oli juuri nauttinut heikon susinartun sisälmykset suihinsa ja sitä ennen oli kiristänyt siltä tietoja huhusta että jokin Turran sukulainen liikkuisi laakson lähistöllä. Mutta narttu oli vain kertonut laakson laumoista, ja niin oli päässyt Turran mahaan.

'' Olen Kuolema, tulen kaukaa '' Naaraitten välillä oli vielä huutamisen tarvitseva välimatka, joten narttu huuteli toiselle vastauksiaan. Tällä kertaa naisellisemmalla äänellä. Nyt pysähtyen karvat uhmakkaasti pörhöllä kuin siilin piikit ja korkealla, lihakset jännitettyinä , ollen valmiina jos naaras aikoisikin yhtäkkiä hyökätä päälle.

Liekkiä ahdisti. Mikä minua vaivaa? se ajatteli. Narttu ei edes uhkailllut tuota, ei edes yrittänyt pelotella. Miksi? Se ei vain halunnut. Ruskeaturkki tassutteli hitaasti vähän lähemmäs, ihan vain tavalliselle kuuloetäisyydelle, mutta pysyi kaukana tuon kummallisen suden hampaista.
Ruskeaturkki oli mielissään kun sen alfaa kehaistiin epäsuorasti. Taas näitä susia, joilla oli oikea asenne! "Älä muuta sano, Kuolema.. " se lausahti. Narttu ei voinut olla kiinnittämättä huomiota vieraan suden kuviointiin - yleensä Liekkiä ei voinut vähempää kiinnostaa susien turkkien kuvoinnit sun muut, mutta tällä sudella oli "sukat". Aivan kuten Liekillä, tosin valkoiset, Liekillä oli mustat.
"Itse kukin on kaukaa kotoisin.." Liekki sanoi ja hymähti.
"Jos tulet kaukaa, niin sinulla varmasti jokin syykin siihen, vai mitä?" Liekki kysyi ja sen hymy muuttui ns. Liekille normaalimpaan, lannistavaan, tutkivaan virneeseen. "Etsitkö jotain, vai tulitko tänne ihan vain tuurista.. Tiedätkös, siitä on aikaa, kun söin sudenlihaa", narttu sanoi ja hiipi vähän lähemmäs, sekin jäykin askelin. "On korkea aika virkistää muistiani, miten hyvältä.. Se maistui.." Liekki sanoi ja taas kerran sen selässä hiipivät mielihyvän kylmät väreet.
Nyt..Tuntuu jo.. Paremmalta.. Liekki ajatteli ja nuolaisi kuolavanan suupielestään. "Sanopas, Kuolema.. Onko minulla jokin hyvä syy säästää sinut? Niin ja tietysti, kuoleman hetkillä vastataan kaikkiin kysymyksiin.. Onko mitään, mitä haluaisit tietää?"

((Noniin, tarkistampa kaikki pakotiet.. 2 sekopäätä yhdessä.. 8'D))

Ensimmäiseen kysymykseen Kuolema vain hymähti ja luimisteli korviaan. '' Tulin etsimään sukulaistani jonka huhuttiin olevan täällä, yksi raukka tuolla laakson ulkopuolella, jonka satuin tappamaan, kertoi että se olisi ehkä siskoni, en oikein usko sitä mutta jos väitetty on valhe niin tapan ja nautin valheen keksijän Mutta jos se on totta, noh... yritän etsiä sukulaiseni tai mahdollisen siskoni. ''

'' Ja sinä et minun lihaani koske, enkä usko että pääset siihen kovinkaan helposti kiinni. '' Nartun mustille suupielille nousi kiero hymy ja keltaisissa silmissä välkähti pahaenteinen hullunpilke, Kuolema pisti merkille että Sodaksi esittäytyneellä oli samanlaiset silmät, no , ei se vielä mitään todistanut.
Sisaruksista se aavistuksen isompi Kuolema seisoi edelleen paikoillaan, pää ylväästi pystyssä ja ryhti kunnossa, kuten aina. '' oletko sinä , Sota , ihan varma etten minä tapa sinua? Yritä vain kultapieni tappaa minut jos siltä tuntuu, mutta armoa et minulta saa jos eksyt sille tielle, valitan. '' Naaras vastasi tyynesti, murahti vielä lauseensa vahvistukseksi varoittavasti.

// Joo, Kaks very very sekopäätä. Löysikkö pakotiet? XD //

((Joo.. Heippa mää lähen pois alta! xD Ei oo sit mun koira..!))

Välähdys. Kuoleman silmissä. Liekki näki sen, ja omaksi hämmennyksekseen jopa näki itsensä toisessa, tavalla tai toisella tuo ilme kertoi Liekin sisimmästä... Sodasta, joka viimeiseen asti väitti, ettei ollut enää se sama susi.
"Voi kuule.. Tästä tulee kiinnostavaa", Liekki sanoi huiskauttaen häntäänsä, "Olen todella tyytyväinen, että tapansin vihdoin.. Kaltaiseni".
Ruskeaturkki nuolaisi huuliaan ja jännitti jalkansa. Se seisoi aavistuksen takakenossa. Tästä todellakin tulisi kiinnostavaa! "Sinäkin tunnet sen, etkö?" Liekki kysyi ja katsoi salaperäisesti Kuolemaa silmiin, tarkoittaen sitä tunnetta, miten janosi vastassa seisovan verta. Varmasti Kuolema tunsi sen. Sen silmistä saattoi tavallinenkin susi tulkita paljon, mutta Liekki takuulla myös ymmärsi sen kaiken.
"Minä tunnen kaltaiseni.. Se tuntuu hyvältä, eikö, Kuolema?" Liekki sanoi ja syöksähti toista päin. Narttu tulisi niin likelle kuin pääsisi, louskauttaisi leukojaan ja pomppaisi kauemmas. Näin se oli tehnyt erään Tulisilmänkin kanssa; Testasi vastustajansa refleksit. Eikä hupi siihen loppuisi, Liekki koettaisi varmasti melko samaa strategiaa kuin Tulenkin kanssa.

'' Tunnen , tottakai kultaseni. '' Kuolema naurahti kevyesti. Näköjään hänkin oli samanlainen , kiinnostavaa.
Kuolema liikahti vaistomaisesti sivulle, väistäen hyvin Sodan purukaluston, jännitti sitten tukevien tassujensa lihaksia äärimmilleen ja loikkasi komeassa kaaressa kohti Sotaa, jos narttu ei väistiäisi saisi tämä Kuoleman terävät hampaat niskaansa.

// ähh, lyhyt. Anteeksi 8< * PAKOONN kahta mielipuolista kannibaalia * //

Kuoleman refleksit olivat vielä nopeammmat kuin Tulen. Liekki ei pärjäisi tälle.
Mutta sitten tapahtui jotain, mitä oli tapahtunut usein aiemminkin.. Vastapuoli loikkasi ilmaan. Tekivätkö kaikki tämän? No, hyvä Liekille.
Narttu loikkasi kita avoinna kohti Kuoleman vatsaa kun tuo oli ilmassa. Toisella oli voimakkaat jalkalihakset, kun noin kevyellä askeleella pääsi ilmaan.. Liekki oli ehkä yhtä vahva, mutta liian raskasta tekoa moiseen liitelyyn. Se hyppäsi ylöspäin kohti toisen vatsaa, niin että yltäisi paremmin.
Jos Liekki saisi kiinni, se vaarantaisi niskansa ja päänsä mutta koettaisi repiä ison haavan. Molempien susien jalkojen ollessa ilmassa oli aika vaikeaa väistää.
Jos ruskeaturkki ei onnistuisi puremaan, sen tömähtäessä tassuilleen maahan, hukka yrittäisi väistää mahdollisden hyökkäyksen, jos vain ehtisi.

((Anteeksi tämä hidastelu ja sekavuus. -_-" Ja muuten, ajattelin, että jos saan jtn aikaiseksi niin teen näistä hulluista kuvan. >8D))

Terävät hampaat osuivat Kuoleman rintakehään, jossa oli onneksi paksu turkki joten Liekki ei saisi mitään kuolettavia haavoja tehtyä, Kuolema tukahdutti kivun tuottaman ulahduksen karjaisun tapaiseksi murahdukseksi.
Naaras hoksasi tilaisuutensa tulleen ja iski voimalla purukalustonsa liekin niskaan, sitä voimalla puristaen.

Kaksikko tipahti jaloilleen maahan, toki horjuen hieman. Kuolema sai vihdoin kitaansa suloisen veren maun, se oli saanut pienen pienen viillon Liekin niskaan, ja varmaan toinenkin oli saanut haavan nartun rintakehään, tilanne oli tasan. Kuolema pysyi kiinni Sodan niskassa ja Sota Kuoleman rintakehässä,
molemmat liikkumattomattomina ja odottivat että toinen luovuttaisi, mutta Kuolema ei ainakaan aikonut luovuttaa, se seisoisi vaikka väkisin kivun yllyttämänä tässä, päättäväisenä.

// Pientä autohittausta. : / Mutta ei peli muuten etenisi paljoa :) //

((Eipä mitään. x3))

Liekki ärähti hampaittensa välistä kun se tunsi hampaat niskassaan. Se kuitenkin sai otteen toisen rinnasta, ihan hetkeksi, ja teki edes jonkinlaisen verihaavan.
Tosiaan, siinä sudet vain odottivat. Kuolema ei varmasti päästäisi irti, Liekistä ei voinut sanoa samaa. Se oli epäröinyt jo aloittaessaan, ja tuntui vain kaivavan omaa hautaansa taistellessaan tämän suden kanssa. Mutta eihän sitä saanut näyttää.
Liekki puski päällään vähän eteenpäin, horjuttaakseen Kuolemaa, ennen kuin riuhtaisi itsensä irti. Saamari. Vanha haava Liekin niskassa aukesi ja narttu irvisti kivusta.
Ruskeaturkki pakitteli kauemmas, mutta vähän horjahdellen. Sen voisi kaataa todella helposti, ei vaadittu voimakastakaan töytäisyä, ja sitten nartun kurkku olisi paljaana, ja sen peli olisi pelattu.

((Kuolema kaataa Liekin, ja melkein tarraa sitä kurkusta, mutta sitten muistaa samantapaisen kohtauksen pentuiästä, Liekki kysyy tämän etsityn sukulaisen nimeä ja kaikki selviää? Käykö tämä? :D))

// Ja Kuolema vastaa jotain tuleen liittyvää, sanoo pari vaihtoehtoa jossa esiintyy '' Liekki '' ja asia ratkeaa, Jee :D //

Sota horjui, se ilmiselvästi horjui. Oliko se niellyt liian ison palan ? Turta virnisti mielihyväisesti , irroitti hampaansa toisen niskasta ja riuhtoi itseään irti, lopultakin sai itsensä irti mutta kaupan päälle sai suuremman viillon vatsaansa Liekin hampaitten ansiosta. Narttu otti sivuaskeleen, kun jo ottikin sitten pari vauhdikkaampaa askelta , tullen Sodan kylkeen kiinni ja toinen nartuista kaatui lumeen, eihän sekään tosi helppoa ollut, oli Kuolema silti saanut voimaa käyttää.

Kuolema oli iskemässä hampaitaan toisen nartun kurkkuun, mutta muisti mitä etsi. Se voisi kiristää tai saada helpolla tästä sudesta tietoja, tappamisen sijaan Kuolema laski etusensa painamaan tuon kaulaa, ei niin ettei Liekki pystyisi puhua. Liekin haju tunkeutui Kuoleman sieraimiin uudestaan, näin Kuolema oli leikkinyt sisarustensakin kanssa... Hän painamassa tassullaan toista kurkusta ja sisar maassa kyljellään, luultavasti odottamassa kuolemaa. Niin, Kuolema oli sisaruksista se arvoasteikolla ylempi, ja vielä aavistuksen muita suurempi. Kyllä sen kelpasi elää. Kuolema jäi seisomaan aloilleen , tuijottaen Sotaa tiukasti silmiin.

Liekki kaatui selälleen, ja Kuolema sai etutassunsa sen kurkulle, joskaan se ei painanut koko painollaan. Se ei tappanut Liekkiä, mitä se halusi? "Mitä sinä haluat?!" Liekki murisi vähän koristen, ja oli juuri potkaisemassa toista vatsaan takajaloillaan, mutta perui aikeensa. Se muisti jotain.

Siitä oli niin kauan.. Liekki oli ollut pieni, mitätön pennunpallero.. Se taisi olla juuri tämä sama asetelma; Liekki oli hävinnyt leikkitapplun, ja Turta oli painanut sen kurkkua valkeilla tassuillaan.. Oli ollut talvi.. Pian sen jälkeen Turta katosi ja loput pennut sekä emo menehtyivät, vain Liekki ja Loisto olivat jääneet..
Liekki näki sen saman mustavalkean pennun nyt päällään. Voisiko tämä susi todella olla.. Turta?
"Se sukulaisesi.. Mikä hänen nimensä on?" Liekki kysyi vähän käheällä äänellä, "Hän on naaras, eikö niin?"
Kuolema saattaisi arvata, että Liekki tiesi tätä sukulaisesta.. No, jotain.

Turta jätti ensimmäisen kysymyksen vastauksen sisällensä vasten tahtoaan, mitä se tuolle kuuluisi? Ventovieraalle nartulle.

'' Mrhm... En tarkalleen muista... '' Turta aloitti, painoi kumminkin tassullaan tuota kurkusta ja luimisteli korviaan. Jos nartut olisivat aikoneet tappaa toisensa olisi seuraava liike kohtalokas, Turta siirsi katseensa lumessa makaavasta nartusta tummahkoon taivaaseen joka viestitti että kevään ja kesän ihanat auringonsäteet olisivat vielä kaukana. Kuolema yritti väkisin kaivaa muistinsa pohjalta nimiä, jotain tuleen liittyvää se oli. Naaras murahti turhautuneena ja jatkoi muistelua.

'' Taisi se olla, tai oli, jotain tuleen liittyvää... '' Naaras jatkoi taas pitkän miettimishetken päästä, varmuuden vuoksi piteli vielä tassullaan toista aloilla. '' ... Liekki ... Tuli ... Joku siihen suuntaan... Kukaan laakson tähän asti tapaamistani susista ei ole tiennyt mitään minusta... ja ei siinä samalal mitään mahdollisesta siskostanikaan. '' Kuolema siirsi tuiman, jokseenkin uteliaan katseensa Sotaan.
Molemmilla olivat sadistiset, ilkeyttä loistavat ja omalla tavallaan kauniit silmät, joista tiesi että näitä silmiä kantava susi oli vaarallinen.

Liekin virne muuttui tuskaisemmaksi, mutta silmistä loisti ilkikurisuus. Lempeä ilkikurisuus.
"Voit lopettaa etsimisen, Turta, siskoni", Liekki sanoi ja virne muuttui pelkäksi hymyksi.
Kukaan muu ei voinut tietää niiden oikeita nimiä, paitsi oma sisko.
"Hupsu, Liekki se oli".

Vielä hetken hukka tuijotteli siskoaan silmiin. Aivan, niiden vanhemmat olivat varmasti olleet kieroja ja petollisia susia. Molemmalla tyttärellä oli tappajan katse ja musta sydän, omalla synkällä tavallaan kauniit piirteet.
Vanhemmat olisivat varmasti ylpeitä näistä kapinallisista.
"Noniin, nousisitko päältäni, en tapa omaa sisartani joten älä sinäkään".

'' Liekki... '' Narttu perääntyi metrin päähän seisomaan, ja uskaltautui laskemaan persuksensakin jo valkean lumen sekaan.
' Olen löytänyt siskoni... ' Kuolema toisti mielessään ja tyytyväinen hymy nousi sen mustille suupielille.

Kuolema nosti perseensä lumen seasta ja askelsi Sodan vierelle istumaan, nuolaisi vielä siskonsa poskea vahviistaakseen sisarusten sidettä entisestään, ja sitten avasi suunsa puhuakseen '' Onko sitä tullut jo jälkikasvua? '' Kuolema oli jo osittain unohtanut äskeisen pienen tappelun, se luokitteli sen siskojen väliseksi arvojärjestyksen selvittelyksi joka ei loppujen lopuksi ollut paha.

((Anteeksi kesto, näin kyllä vastauksesi jo aiemmin, mutta kännykkä sepasi enkä pystynyt itse vastaamaan. =.="))

Liekki kierähti kyljelleen kun Kuolema nousi sen päältä. Se vastasi hellyydenosoitukseen tuuppaamalla toista pehmeällä kirsullaan.
"No ei nyt ainakaan vielä.. Lauma on kuitenkin aika pieni, enkä sitten tiedä, mitä alfan päässä liikkuu.. Hän haluaa ehkä omaa vertaan laumaan", Liekki puheli. Se ei kyllä ollut alistumassa miksikään pentutehtaaksi, ajatuskin ahdisti.
Ruskeaturkki oli yhä ihmeissään, se oma sisko oli todella ollut elossa sen ajan.. Liekki ja Turta olivat olleet pentueen vahvimmat pennut, ja hyvät ystävät, kunnes Turta salaperäisesti katosi. Pian sen jälkeen Liekin emokin kuoli. Narttu ei ollut käsitellyt näitä aiheita silloin, se oli ollut ihan liian pieni.
Nyt se tuijotteli tyhjyyteen mietteliään ja apean näköisenä, vähän uneksuvana. "Mihin sinä katosit kun olimme pieniä?" se kysyi värittömällä äänellä, "Minä.. Todella luulin, että sinä kuolit, ja kirosin sen paskiaisen joka sinut olisi tappanut".
Hukka käänsi katseensa siskoonsa. Oli aika julmaa antaa toisen luulla että oli kuollut, Liekki todella halusi tietää mihin Turta oli kadonnut, miksei se ollut tullut takaisin kuin vasta nyt?

'' Veren verta olisi tietysti hieno saada sen omaan laumaan. '' Turta vastasi hymyillen vienosti, sen sisko sopisi Veren pentujen emoksi hyvin, tai ainakin luonteen puolesta, eihän turta voinut tietää minkälainen äiti Liekki olisi.

'' Oikeastaan... '' Turta aloitti kuullessaan Liekin kysymyksen, se oli hieman säpsähtänyt kysymystä mutta jatkoi sitten korvat etuviistoon kääntyneinä ja siskoaan katsoen '' ... minut varastettiin. Elin toisen naaraspuolisen kanssa aika kauvankin kunnes sitten lähdin omilleni... '' Turta huokaisi muistaessaan miten tuo vieras narttu selitti miksi oli varastanut hänet itselleen. Turta huokaisi jälleen, heilautti häntäänsä pari kertaa rennosti ja siirsi katseensa jälleen siskoonsa '' No missä sinä olit silloin... kun muut kuolivat? ''

Liekki kuunteli korvat höröllään. Siskollakin oli ollut siis ottoemo? Joka varasti sen? Aika omituista, mutta Liekki ei alkanut kyselemään.
Kuoleman kysymyksestä narttu tuli kovin hämilleen. Se ei oikein halunnut puhua tästä, se oli kieltänyt koko historiansa kokonaan. "Öh.. En mitään ihmeempää, Loisto piti minusta huolta.. Kunnes karhu teki hänestä selvää.. Sitten menin Ovelan riveihin, sain tarpeekseni, ja tulin tänne", Liekki jätti yksityiskohdat Kuurankukasta, Sulasta ja muista pois. Niistä voisi kertoa myöhemminkin.
"Olen.. Muuttunut. Kun jätin Ovelan lauman.. Minusta tuli Sota, olen tavallaan kieltänyt kaiken varhaisen historiani.. Mutta nyt sinä olet täällä. Sinä, Kuolema, minun, Sodan kanssa.. Liekkiä ei enää ole", narttu yritti selittää jakautunutta persoonallisuuttaan niin hyvin kuin taisi. Se ei toisaalta halunnut loukata toista, mutta ei ollut Liekintapaista kaunistella sanojaan. Mitä turhia.

((Nyt ei leikkaa.. x3 Ja Loistohan oli se vanhempi sisar, eli Turtakin varmaan tietää kenestä puhutaan ;D))

'' Vai niin vai niin... ''
Turta palautteli kaikessa rauhassa muistoja mieleensä, Liekistäkin oli siis tullut kannibaali. Molemmissakaan ei näkynyt minkäänmoisia kannibalismin merkkejä pieninä... mutta nyt... äskön sisarukset olivat valmiina nauttimaan toistensa sisälmyksistä, yhtä hyvin toinen olisi voinut heittäytyä hankalaksi ja väittänyt ettei toisen sanoma ole totta... mutta kohtalo määräsi toisin, sisarukset saivat tavata vihdoin. Turta tekisi kaikkensa säilyttääkseen hyvät välit siskoonsa ja parantaakseen niitä entisestään.

'' Ai Ovelan... Eikö sillä ole laakson suurin lauma nyt tällä hetkellä? Hyvä että siirryit Veren riveihin, voisin minäkin harkita sitä. '' Kuolema siirsi katseensa siskoonsa ja hymähti.
'' Niin, molemmat olemme kuin uudelleen syntyneitä... vanhaa Turtaa ei ole enään, Kuolema otti vallan. Sinä tiedät mitä tarkoitan. '' Kuolema hieraisi Sodan poskea otsallaan ja murahti mielihyvästä '' Sota ei ole Sota ilman Kuolemaa, eikö niin ? ''

Liekki hymyili nyt jo normaalia pirullista hymyään. Vihdoin, vihdoin joku ymmärsi! Ei voinut väittää, etteikö narttu olisi nauttinut siitä miten sitä kavahdettiin ja pelättiin, mutta siitä oli ihanaa tuudittautua välillä tälläiseenkin suhtautumiseen.
"Nimenomaan, ja tuskin kukaan kuoleekaan ilman Sotaa", Liekki sanoi. Narttu tiesi, että ne sanoivat epäsuorasti toisilleen, että tarvitsivat toisiaan elääkseen. Tätä sidettä ei ihan hevillä rikottaisi.
Liekki vastasi urahtamalla lempeästi. "Ah, se olisi loistavaa, Verellä olisi vähän tekemistä!" Liekki sanoi ja räkätti perään. Se tönäisi voimakkaalla etukäälällään toverillisesti siskoaan ja kierähti uudestaan selälleen leikkisästi.

Sota tunsi iloa. Ei mitenkään riehakkaasti, mutta ihan vain onnellista iloa ja rakkautta. Tämä oli sen sisko, sen oma sisko, viimein ja vihdoin. Eikä ketään muita ollut jäljellä.. Vain ne kaksi, sukukypsät nartut. Mutta se muuttuisi.

'' Niin. Alfa pääsisi helpolla, kiertelen laaksossa hetken katsomassa minkälaisia sudenkuvatuksia täältä löytyy, ja sitten voisin harkita juttutuokiota Veren kanssa. '' Kuolema naurahteli heleästi ja kierosti. Ja kyllä, tätä siskosten välistä sidettä ei murrettaisi helpolla, vaikka he olivatkin olleet aikansa erossa mutta todellinen sisaruussuhde kestää. Iloinen hymy nousi nartun suupielille '' Vai sinä pääsit rajavahdiksi, en minä ainakaan haluaisi olla rajarikkurina. '' Kuolema päästi kovaäänisen naurun. Narttu huiskautti pari kertaa hännällään ja kirputti sitten siskonsa mahakarvoja.


// Lyhyt :s //

Liekki otti epäsuorat kehut vastaan myhäillen. "Kyllä.. Minä olen kuule ihan Luottosusia.. Liittyessäni höykytin vähän yhtä rääpälettä ja Veri-rukka varmaan päätteli siitä jotain.." narttu sanoi ja hymähti.
Terävät hampaat välähtivät kun narttu virnisti ja katseli ilkeillä silmillään siskoaan. "Joo mutta mutta.. Toivotaan ettei sinusta tule rajavahtia, olisit niin hitonmoinen stalkkaaja, ettei tästä pääse laumalaisetkaan elävänä ohi", Liekki sanoi ja nyt oli sen vuoro hekottaa, kun se kuvitteli Turran rajavahdin puuhissa. "Joo ja jos Verelle puhut, niin suosittelen pientä perseennuolemista.. Se tuntui toimivan.. Mutta muuten ihan omalla luonnollasi, minusta tuntuu, että siitä riittää kahdellekin sudelle", Liekki jatkoi ja tönäisi taas kuonollaan toista kaulaan tuon kirputtaessa. Se tuntui vähän hassulta, mutta silti Liekki urisi uudestaan mielihyvästä. Kyllä, tämä oli sitä jotain, mitä se oli kaivannut.

Kuolema yhtyi Liekin hekotukseen ja kellahti sen jälkeen itsekin selälleen lumeen, siskon seura laukaisi tyytyväisen ja iloisen olotilan Turrassa, jota se oli odottanutkin.
'' Voisi sitä vähän mielistellä. '' Kuolema naurahti vielä jälkeenpäin ja heilautti pari kertaa häntäänsä.

'' Minkälainen lauma Veren lauma on nyt nykyään? Minkälaisia laumalaisia siellä on? '' Kuolema siirsi keltaiset, valppaat silmänsä Sodan silmiin ja kierähti sitten mahalleen, pitäen edelleen katseensa Sodassa.
Liekki ja Sota, Veren lauman tulevat paskiaiset, niin juuri, pahat ämmät. Turta uskoi että jos joku laumalaisista joutui huonoihin väleihin Sodan kanssa, olisi sillä paskamainen tuuri ja ettei kyseinen susi tietänyt miten sekä Kuolema että Sota pystyi tekemään suden elämästä täyttä helvettiä.

Kyllä, helpostihan Liekki teki jonkun surkimuksen elämästä Helvettiä. Perinteinen "jos kerrot" olisi käytössä, ja sitä kautta ainakin Sota saattaisi joko taktikoida ja sitä kautta järjestää viholliselleen ongelmia. Toinen vaihtoehto oli tietysti fyysinen kidutus.
Niin ja Sodan logiikka toimi lähinnä niin, että jos ja kun oli liian laiska sellaiseen organisointiin, simppelisti lopetti sen susiparan elämän.. Tavalla tai toisella.

"En ole niitä niin paljoa nähnyt, mutta olen tullut siihen tulokseen, että siellä on lähinnä vellihousuja.. Alfakaan ei heistä oikeasti välitä, heitä saa siis höykyttää ihan vapaasti kun talvi on ohi", tämän sanottuaan narttu vastasi toisen katseeseen uudella, merkitsevällä virneellä. "Mutta on siellä pari ihan varteenotettavaakin heppua.. Eräs uros, Tulisilmä, hän on ihan okei. Hänet järjestin itse laumaan.. Ja sitten olen kuullut jostain Korpista, joka olisi rupeamassa Veren pentujen äidiksi, mutta häntä en ole tavannut", Liekki puheli. Se ei vielä ottanut Korppia mitenkään kilpailijanaan, eihän se ollut edes sitä tavannut.

Ja nyt kun siskokset olivat yhdessä, ne olisivat voittamattomia tässä laumassa. Sitäpaitsi, niillä oli samat.. Öh, ominaisuudet, ja nartut ptäisivät huolta siitä, että ne tunnettaisiin näistä pelätyistä omenaisuuksista, että ne muistettaisiiin kuolemansakin jälkeen Veren lauman hurjimpina siskoksina.

((Dangerous and moving, dangerous and moving... xD))