Kauhu siirtyy kesästä syksyyn ( kaikille vapaa ) - loppu-

Tuulahdusten tuomana pitkään suunnitelmaansa eteenpäin vienyt Kauhu oli palannut laaksoon laakson kaenmaisimmilta rajoilta. Se oli ottanut yhteen Korpin kanssa aijemmin alkukesästä toistamiseen. Kuitenkin lauman alfanarttu Korppi oli ollut etu asemassa ja tietoinen Kauhun yrityksestä joten kauhu oli ottanut kenkää ja joutunut perääntymään.
Siitäkin huolimatta Kauhu oli aikeissa pitää päätöksensä tappioista huolimatta. Sen se oli kuitenkin sisäistänyt ettei se kykenisi yksin valtaamaan Varvun ja Korpin reviiriä takaisin.
Se oli hitusen rapistunut kuukausien saatossa yksin elävänä. Herraa oli kiusoitellut pitkä kuuma kesä vähäisine sateineen ja ruankin puute oli laittanut herran laihistumaan. Siitä huolimatta Kauhu oli suhteellisen hyvässä kunnossa että oli selvinnyt hengissä yksinään harvinaisenkin pitkään.
Kauhun mielessä oli pyörinyt muistot monista ystävistä rakkaista ja laumoista. Nyt se oli päättänyt jättää menneensä taakse ja päätti yrittää uudelleen. Se oli aikeissa poistua koko laaksosta mutta oli rajoilla kaukana vuorilla pysytellyt kuitenkin laakson puolella.

Kauhun paluu syksyiseen laaksoon oli kuitenkin hivenen katastrofaalinen herralle. Laakso näytti lähes typötyhjältä hajuja oli siellä täällä nein herralle osittain outoja. tuttuja tuoksuja ei juuri ollut. Jos ei laskenut hukalle tärkeäksi otukseksi tullutta Katalaa joka oli hajujen mukaan kohonnut Beta alaltaan alfaksi, sekään ei jäänyt arvaukseksi herrallemme joka oli kulkenut tutun rajan vierttä pitkin. Kauhu tiesi että yksi takapakki hyökkäkseen tekisi siitä selvää sen vaihto ehdot eivät olisi järin suuret. Se joutuisi ennemmin tai myöhemmin liittymään laumaan selvitääkseen talvesta hengissä.

Syys tuulen tuiskutessa pientä jokseenkin pistävää vesipisaraa mukaanaan, sai uroksen kovasti laihistuneen turkin heilumaan sekaisena. se monelle tutuksi tullut itsevarma ja päättäväinen katse oli kadonnut, katseesta saattoi huomata kaihoa ja mietintöjä. Uros päätti kuitnekin koettaa onneaan ulfomalla koko kajahtavan ulfahduksen kerta toisensa jälkeen. siinä toivossa että joku kuulisi sen. Uroksen ääni kajahteli kallion seinämiä pitkin pitkin laaksoa. kuuliko kukaan kutsuvaa huutoa?

( eli toivoisin tähän peliin ihan kenet vain, pelin ideana on siis perehdyttää kauhu jälleen laaksoon ja itse saisin kiinno hahmosta ja sen tunteista :) )

// Täältä tulee yksi pelistä kiinnostunut :) Pelailen tuolla Kastehelmellä, joka on siis juuri saapunut laaksoon//

Vaalea narttu oli kirtelemässä alueita. Se etsiskeli itselleen mukavaa oleskelu paikkaa, jota oli laumattomana aika vaikea hakea. Narttu oli vasta tullut laaksoon ja suhtautui siihen vielä hieman sekavin tuntein. Kastehelmi oli jättänyt entisen laumansa ja suunnannut kohti tuntematonta laaksoa, jossa se nyt oli. Se aikoi hankkiutui laumaan, mutta tekisi ensin tuttavuuksia muiden laaksossa olevien susien kanssa. Se piti päätään matalalla ja haisteli metsän tuoksuja. Se oli koko ajan valpas ja kuunteli ympäsitöä tarkasti. Se hengitti syvään viileää ilmaa, joka toi sen kirsuun hajuja joka puolelta. Kastehelmi jolkotteli rauhallisesti ja huomasikin maisevan muuttuvan hiljaksiin.

Pian ilmaa halkoi huuto. Kastehelmi kohotti päänsä ylös ja käänteli korviaan. Pian se paikansi suunnan, josta vaimeat ulvahdukset kuuluivat. Narttu lähti juoksuun kohti yksinäistä ulvontaa. Se lähestyi ääntä kokoajan, pitäen kuononsa korkealla haistaakseen vieraan. Saatuaan uroksen hajut kuonoonsa Kastehelmi hidasti vauhtiaan ja kohotti häntäänsä. Se piti uljasta rintaansa pörhistettynä ja vaaleata häntäänsä ylväästi korkealla. Saatuaan uroksen näkökenttäänsä narttu hidasti vauhtinsa kävelyksi. Narttu asteli kiinnostuneena uroksen luo haistellen ilmaa. Kastehelmi piti välimatkan urokseen aika suurena. Kastehelmi tutkaili ruskeilla silmillään urosta ja kysyi leppoisasti "Kuka olet?"

// mukava saada pelitoveri :-) // ( toivottavasti viesti ei mene sekavaksi kun ouhelimella sitä rustaan tällä hetkellä :-D ) Kauhun kantava ää i hiipui pian kun uros lakkasi ulvomasta. Sen katse kiiri pian tummassa syksyisessä maastossa vaaleaan suteen joka lähestyi Kauhua, kenties kutsuhuudon saattelemana. Kauhu seurasi toisen likkeitä tarkkaan määritelöäkseen toisen tulemisen syytä. Kun agressiivisyyttä ei ollut huomioitavissa. Tummaturkki hypähti kallion rinnettä alemmas saapuakseen samalla tasolle tulleen nartun kanssa. Herrasmiehenä tunnettu kauhu tienkin heilautti häntäänsä leppoisasti ja vastasi esitettyyn kysymykseen " Kauhuksi sanovat " se vastasi tyynenä. Tietenkin kauhun nimi saattoi jo herättää monia kysymuksiä mutta uroksen ulkonäkökään ei poistanut niistä puoliakaan. tummaturkin kuonosta sattui löytymään kylliksi arpia kesän tiimoilta syntyneistä kiistoista korppia vastaan. Ja olihan sen täytynyt yrittää ruokaakin saada. Uros piti katseensa tulokkaassa ilmaa haistellen ja pian toisen ulkonäköä tutkaillen mieleen painuvasti " entä itse, uusi täällä ? " kysäisi kauhu. Sillä nartun haju tai mikään tuntomerkki ei vastannut kauhun tuttaviin.

// Näimpä,näimpä :) No on se teksti ehkä hieman erilainen kuin jos koneella olisi tehnyt, mutta kyllä siitä selvän saa :) //

Narttu tutkiskeli urosta kaikessa rauhassa. Uroksen esiteltyä itsensä Kauhuksi, narttu sävähti hieman. Se kohotti katseensa uroksen silmiin, mutta tajusi pian eleen epäkohteliaaksi ja laski katsettaan alemmas. Nartun häntä heilui innokkaasti puolelta toiselle. Se asteli hieman lähemmäs urosta, kun ei huomannut tämän olevan vihainen. Pian narttu vastasi urokselle "Olen Kastehelmi" Ylpeänä nimestään narttu pörhisteli rintaansa. Se yritti hallita korkealla heiluvaa häntäänsä, mutta ei saanut itseään hillityksi. Sitä kun nyt vain niin paljon kiinnosti tavata joku. "Uusipa hyvinkin" Narttu tokaisi, koska ei nähnyt syytä esittää urokselle oleilleensa täällä kauankin.

Viileä tuuli heilutteli vaalean nartun turkkia tämän astellessa toista kohti. Lähemmäs päästyään narttu istahti ja yritti tukahduttaa haukotuksen, joka kaikesta innokkuudesta huolimatta nartulta pääsi. Se ei ollut nukkunut kunnolla, koska ei ollut löytänyt hyvää lepopaikkaa. "Oletko sinä ollut täällä kauankin?" Kastehelmi kysäisi rennosti.

Kauhu seurasi toisen elehdintää tarkkaavaisena mutta leppoisana. Narttu näytti olevan joksenekin ylienergisesti väsynyt mutta islti utelias. Kauhu hitusen hämmästeli neidon ylpistynyttä asenetta nimeensä mutta ei ollut asiasta sen koommin moksiksaan. Herrasmiehen tapoihin kuulen Kauhu vastasi toisen esittelyyn " Hauska tavata Kastehelmi, ja tervetuloa laaksoon. " se katse pysyi ystävällisen leppoisana arvista huolimatta.

Kauhun katse kiiri pitkin näkönetässä olevaa laaksoa ja käänsi pian katseensa istuvaan narttuun ja istahti itsekkin. " No miten sen nyt sanoisi, melko pitkälle elämääni olen ollut täällä. " se vastasi toisen kysymykseen jälleen siirtäen katseensa horisonttiin. " Hassua nähdä että uutukaiset saapuvat tänne yksin. Harva yksinkuleva selviää laakson kuivasta kesästä ja kylmästä talvesta. Kai sinulla on varasuunnitelmia ennen talvea? " kauhu kysäisi ja tajusi pian kysymyksensä ehkä hitusen töykeäksi. " anteeksi suroapuheisuuteni, mutta olen nähnyt monet kesät ja talvet ja viime kesä vei laaksosta useamman kuin yhden tassun kynnen verran laumattomia susia. Ja laaksossa elelevien laumatkin ovat näyttäneet kutistumisen merkkejä. Itse kuljen yksin vain siitä syystä että aijon toteuttaa unelmani vaikka se veisi minulta hengen. " Kauhu jatkoi ja huomasi jälleen olevansa ehkä hitusen puhelias uudelle tulokkaalle joka ei ehkä tiennyt laumosita mitään ja ehkä olisi halunnut titeää jotain muuta. Kauhu hiljentyi pian hitusen häpeilevänä narttua katsoen.

tuulen hulmutellessa uroksen epäsiistiksi mennyttä syysturkkia tuppoineen sai Kauhun ravistelemaan itseään ja nousemaan ylös ja pian taas itsumakseen. Pari rapsutusta mukavasti korvantakaa ja herra palasi atleettiseen asentoonsa mietteliäänä ja jokseenkin odottavaisena Kastehlemen suhteen.

Kastehelmen kiinnostuneisuus toista kohtaan ei ollut hiipunut vähääkään koko keskustelun aikana. Narttu vain katseli urosta tämän puhuessa ja lotkautteli korviaan puolelta toiselle kuunnellen luonnon ääniä. Uroksen toivotettua vaalean nartun tervetulleeksi laaksoon se vastasi iloisena " Kiva, että edes joku täällä ajattelee noin." Kastehelmi oli hieman turhan innokas ja tiesi sen itsekkin, muttei voinut asialle mitään. Se nyt vain sattui pitämään toisista.

"Totta tosiaan, saavuin tänne juuri, joten en ole vielä kokenut yhtäkään laakson kuivaa kesää tai ankaraa talvea." Narttu puheli urokselle. Toisen varasuunnitelma kyselyyn se vastasi rennosti "Kun nyt ensin muutamiin susiin tutustun, voisin koettaa löytää paikkani jossain laumassa ennen talvea." Siron nartun huomio kiinnittyi hetkeksi luonnon ääniin ja se käänsi päänsä toiseen suuntaan saadakseen kuonoonsa uusia hajuja, joita se oli kokoajan huomioinut. Pian narttu kuitenkin unohti ne ja sen kiinnostuneisuus kääntyi takaisin Kauhuun. "En kuitenkaan pidä kiirettä lauman suhteen, sillä haluan itselleni mieluisan lauman. " Kastehelmi jatkoi. " Jotkut muut, kun tekevät niin että hankkiutuvat laumaan, josta eivät pidä. Mutta minä aion tosiaan etsiä itselleni sen oikean paikan, vaikka se löytämiseen sitten aikaa kuluisikin." Kastehelmi lörpötteli. "Mitä sitä turhaan totuutta kiertelemään?" Narttu kommentoi rennosti Kauhun anteeksi pyynnölle. "Ymmärrän kyllä itsekkin, ettei laumattomana eläminen ole kovin helppoa" Narttu vielä lisäsi.

Narttu kiinnostui Kauhun unelmasta ja siksi se tiedustelikin "Unelmasi? Millaisesta unelmasta on kyse?" Narttu tutkailin Kauhua, tämän noustessa ja laskeutuessa takaisin alas. Kastehelmi olisi halunnut tiedustella toiselta ympäristöstä ja laaksosta, muttei viitsinyt keskeyttää toisen selityksiä. Lopulta se kuitenkin sai suunsa auki ja kysyi vainosti "Montakos laumaa täällä tällä hetkellä elää?"

Kauhun korvat liikkuivat äänen suuntaan milloin nartun jutustelulle milloin luonnon tuulen vireille. Tietenkin hukkaherra oli yhtenänä valpas mahdolliselle hyökkäykselle taikka saaliseläimen lähestyessä. Kuteninkin toisen kysymys pysäytti hukan ajatukset. " unelmani, noh aikoinani saavuin tänne liityin Viima nimisen alfan laumaan ja varjelin laumaa hengelläni. Se ei kuitenkaan riittäynyt kyllin pitkälle kun lauma kohtasi vallan vaihdokses taistelussa, ja lauma siirtyi Verelle, joka siis nyt johtaa kyseistä laumaa tokikaan tuskin yksikään entinen jäsen on siellä enää paikalla. Unelmani on palauttaa lauman vanha reviiri niille joille se kuuluu vaikak tekisin sen yksin ja viimeisenä tekonani elämässäni. Lauman tilanne on tällä hetkellä erittäin huono tietojeni mukaan...." kauhu kertoili ja huokaisi itsekseen.

" En ole ehkä oikea susi kertomaan sinulle laaksosta sillä minulla on oma näkemykseni tästä paikasta. Omien tietojeni mukaan laaksoa asuttaa noin kolmesta neljään suurenpaa laumaa, joita suurinta johtaa Ovela, ja seuraavana uskoisin tulevan Katalan johtama lauma, ja pieninpiä laumoja ovat Vallan lauma sekä Kyseinen Veri. Ja tokihan täällä on pienenpiäkin ryhmiä mutta niistä en osaa sanoa mitään. Itse olen keskittynyt omiin asioihini viime aikoina turhankin tiukkaan slevittääkseni laumojen tilastoja sen enenpää. "

Kauhu vastasi toisen jälkinmäiseen kysymykseen ja tuhahti tämän jälkeen. " olen pahoillani jos en osaa selittää tarkemmin. Liikkueassasi täällä haistat kyllä varmasti laumojen vahvuudet reviireissä" se lisäsi vielä ja hiljentyi sitten kuuntelmaan mahdollisia kysymyksiä. Tuuli tempoili mukavan raikkaana hukkasten ympärillä syyslehtiä ripotellen mukanaan. Kauhun katse pysyi kuitenkin seuralaisessaan kun oli kerrankin sellaisen tavannut. Harva susi oli jäänyt niinkin pitkäksi aikaa kauhun seruaan. tästä herra oli tyytyväinen.

Kastehelmi kuunteli Kauhun kertomusta keskittyneenä. Kun Kauhu oli saanut selvitettyä unelmaansa Kastehelmelle tämä päätti avautua hieman itsekkin. Kastehelmen ei ollut tarkoitus selitellä asiaan pitkästi, mutta se ei oikein osannut sitä tiivistääkkään. "Kun olin pentu laumani koki vallanvaihdoksen, enkä siksi voinut enää jäädä sen lauman luo. Minulla ei ollut enää vanhempiani, joten karkasin laumani luota. Tiesin että se on värin, tiesin että minun olisi pitänyt jäädä auttamaan kovia kokenutta laumaani, mutta silti minä karkasi." Narttu selvensi vielä perään " Joten ymmärrän hyvin halusi palauttaa lauman maat niille joille ne kuuluvat. Arvostan rohkeuttasi ryhtyä tuohon. Se, etten tehnyt pienenä mitään lauman vuoksi kalvaa sydäntäni, joka päivä, vaikka tiedän että olin vasta pentu enkä olisikaan oikein voinut mitään tehdä. Lähdettyäni sieltä lupasin itselleni ettei niin tulisi enää ikinä käymään ja siksi olen niin tarkka lauman suhteen."

Nartun mieliala laski hieman. Se mitä se oli äsken kertonut oli ollut totta, tosin tarinasta oli jätetty pois ne kohdat, joista Kastehelmi ei ollut vielä valmis puhumaan. Narttu kuunteli uroksen selityksiä laumoista ja vastasi vain "Eipä se haittaa, vaikket osaakkaan auttaa. Enköhän vielä pääse perille laumoista ja reviireistä." Narttu sai itsensä paremmalle tuulelle tutkaillen ympäristöä ja keskittyen Kauhuun. Tuntiessaan ilman raikkaan hajun ja tuulen viileyden turkissaan se onohti kaiken haikeuden, joka sen menneisyyden selittämisestä oli tullut, vaikka sen tarkoitus olikin vain ollut kertoa urokselle että se ymmärsi tätä. Narttu ajatteli jo aivan kaikkea muuta kuin menneisyyttään. Sitä voisi murehtia myöhemminkin. Nyt Kastehelmen päässä liikkuivat vain ajatukset uroksesta ja laumoista. Se halusi tutkia ympäristöään tarkemmin. Niimpä se kysäisi urokselta hieman epävarmana "Jaloiteltaisiinko? Meinaan, että voitaisiin lähteä tutkimaan alueita yhdessä?" Tajuttuaan mitä narttu oli sanonut se lisäsi vielä "Mikäli siitä ei ole haittaa"

Kauhu kuunteli toista tarkkana, myötätuntoa toisella anten se laski päätään hitusen ottaen näin osaa toisen menneisyydelle. Kauhusta oli kuitenkin muakva tavata susi joka tajusi kauhun syvätkin perjaatteet reiviiristä. Vaikka kauhu tiesikin ettei se kykenisi yksin palauttamaan laumanreviiriä niille joille sekuuluisi se ei halunnut antaaperiksi. " Niinhän se on, Tiedän sisimmässäni että haaveissani ei ole järkeä sillä uskon jokaisen entisen jäsenen löytäneen uuden paikkansa muualta eikä palaisia sinne. Mutta pidän sitä itselleni tärkeänä. Vaikkei minusta ehkä olisi laumanjohtajaksi. " kauhu totesi hakitsevana.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Kastehelmi esitti kysymyksen josta kauhu melkein innostui. Susimainen ynähdys oli kauhun vastaus kun se nousi ylös turkkinsa ravistaen " mielleläni. mutta minä en mielelläni menisi vielä järin lähelle Korpin ja Veren rajoja " kauhu sanoi hitusen huvittuneesti viitaten arpiinsa.

" olen nähnyt sitä mustaa narttua kylliksnei hetkelle ajalle. järjettömän kipakka tapaus ellei jopa ärsyttävä " kauhu naurahti piristääkseen ilmapiiriä ja oli valmis lähtemään eteenpäin.

Kastehelmi oli kiitollinen myötätunnon osoituksista ja siitä ettei toinen esittänyt lisää kysymyksiä aiheesta, joka oli vielä arka nartulle. Kastehelmi naurahti sisäisesti toisen epäilyille johtamiskyvyistään. "Sinussa on sisua, ja sitä jos mitä johtaja tarvitsee" Narttu kannusti iloisesti nuostessaan ylös toisen mukana. Vaalea turkkinen narttu pölläytti turkkiaan ja venytteli jalkojaan. Kauhun toivomukseen, ettei lähestyttäisi Korpin tai Veren rajoja Kastehelmi sanoi mielissään "Niin totta, ei minuakaan oikein taida huvittaa siihen suuntaan lähteä" Narttu ajatteli, ettei tosiaankaan halunnut tavata Korppia tai Verta. Kauhu oli saanut aika moisia arpia, eikä Kastehelmi välittänyt saada samanlaisia. "Ei kovin hyvää juttu seuraa vai...?" Narttu oletti iloisena kiusoitellen Kauhun toteamukselle mustasta nartusta.

Kastehelmen häntä heilui innokkaasti sen lähtiessä liikkeelle tasaista, rauhallista vauhtia. Se kohotti kuononsa ylös haisteli tuulen tuomia tuoksuja. Kastehelmi keskittyi myös ääniin, muttei huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Pian Kastehelmi tajusi, ettei tiennyt missä päin Korpin ja Veren alueet olivat ja kääntyi Kauhuun päin. Kastehelmi heilautti häntäänsä ja kysäisi urokselta "Eihän täällä päin tule raja heti vastaan?" Viitaten samalla katseellaan itsestään oikealle, päinvastaiseen suuntaan kuin mistä se itse oli tullut kuultuaan Kauhun.

Kauhu katsahti kastehelmeen tuon puhuessa." Sisu ei aina ratkaise kokonaisuutta, minulta puuttuu läheskokonaan huomiokyky muita kohtaan " kauhu virsinsti toisen kehuessa kauhun sisua. pian se vastasikin korppia koskevaan " Niin se käkättävä korppi enenmmän kuin tuhat pientä sirkuttavaa tiiraa puussa. Sen kuono tuntuu olevan varsin pitkä ja se sujahtaa joka kolosta kun suinkin vaan kykenee. Ja se täytyy sanoa että on narttu nimensä veroinen. Kynnetki lähes yhtä terävät kuin korpilla konsonaan. " kauhu naurahti huvittuneesti jatkaessaan kertomusta korpista. " muita sen lauman jäsenia en sitten olekkaan nähnyt aikoihin. Itse alfa urosta en ole tavannut sitten vallankumouksen. mutta se kertoo siitä uroksesta enemmän kuin mikään. Millainen lafa hylkää laumansa silloin kun se on heikoimmillaan ja tietoinen siitä että reevirit täällä tekevät ahtaumaa muiden laumojen kasvaessa. " kauhu jatkoi vielä. hitusen huvittuneesti.

Kauhu asteli eteenpäin leppoisin rauhallisin aseklin tressaamatta rajoja itse sen koommin. Ehkä kauhulla nyt oli hitusen tarkemmin tiedossa rajat kuin Kastehelmellä. Kauhu katsahti nartun osoittamaan suuntaan hetken miettien. " Ei ainakaan ihan heti, lähes tulkoon jokaista rajaa täällä on nähtävästi menevät rajat, Rinne metsänlauma rajat on helppo tunnsitaa rinteistä jotka kaartuvat selkeästi, kun taas aarni metsä koostuu aika pitkälti metsiköstä. " Kauhu tuumaili pitääksen itsensä edes kartalla sekin kyllä hitusen vaisusti mutta suurin piirtein edes. Se tiesi ettei veisi Kastehelmeä lähellekkään rajoja joissa se tiesi yhteen oton olevan mahdollista. Ehkä ainoa paikka jonne hän voisi viedä hukkasen olisi Katalan rajoille. sinne se tiesi aina itse voivansa mennä jos siihen olsi tarve.

Kastehelmeä ei enää oikein huvittanut puhua Korpista, joten se sanoi vain "Korpin nimi siis lienee osunut oikeaan" Hetken kuluttua se jatkoi uroksen selityksille alfasta "Jos minä olisin alfa, en tosiaankaan hylkäisi laumaani ikinä. Jos taas olisin laumalainen tuossa laumassa, jonka alfa on hylännyt, olisin luultavasti häipynyt sieltä jo." Kastehelmellä ei vielä ollut mitään tarvetta hankkiutua laumaan, vaikka se tiesi että ennen talvea sen olisi se tehtävä. Eikä se kyllä pitänytkään yksin olemisesta.

"Lähtekäämme siis tänne" Kastehelmi päätti iloisena kuulemastaan, rajojen suhteen. Valkea narttu lähti jolkottelemaan hitaasti eteenpäin pitäen kuononsa koholla. Silloin tällöin se pysähtyi haistelemaan maata, mutta enimmäkseen se keskittyi ilmaan. Vaikka Kastehelmi oli iloinen uroksen seurasta se halusi silti tietää ajoissa, jos jokin uhkaisi heitä, tai he tapaisivat jonkun. Hetken matkaa edettyään Kastehelmi suuntasi huomionsa taas urokseen. Narttu kysyi tältä "Kun kerran olet ollut täällä niin pitkään, osaat ehkä auttaa sen verran että voit kertoa minulle mistä päin saattaisin löytää itselleni mukavan, yksinäisen lepopaika?" Pian narttu jatkoi "Sellaisen, jossa ei välttämättä tarvitsisi varoa kokoajan muita susia, tai eläimiä." Narttu tutkaili uroksen arpia, mutta päätti olla huomioimatta niitä. Sen sijaan sen katse liukui taas horisonttiin tutkimaan alueita.

Kauhu kuunteli toista eteenpäin kävellessään. " todellakin" se lausahti korppiin viitaten. " En minäkään kykenisi siihen. Ja totta puhuen Korpin ja Veren lauma on kaikonnut lieneekö se syy juurikin alfa uroksen puuttuessa " Kauhu jatkoi alfa aihetta. ja hiljeni sitten hetkeksi miettimään toisen myöhempiä kysymyksiä katsellen ympärilleen. Tuuli hulmutteli turkkia ja kauhu pysähtyi mietteliäänä. " niin tuo oli aika hyvä kysymys. Saalistavia eläimiä täällä laumattomien alueella ei nyt järin paljoa ole satunnaisia karhuja jotka eksyvät tänne tulevat kyllä tapetuksi aika nopeasti laumalaisten ansiosta. mutta muita erakko susia kyllä liikuskelee. itse niin sanotusti asustan toistaiseksi vahan saarni puun juurakon muodostamassa kolossa. ei se järin lämmin ole mutta kelpanee minulle kyllä. Ehkä suosittelen etsimään kivikkoisen paikan lounaasta kauenpaa järveä. Järvi ja joki yhtyvät rajoihin ja niiden lähistöllä on ehkä turvatonta olla jos sattuu olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. " Kauhu selitti yhä miettien jonkinl aista paikkaa missä Kastehelmi voisi viettää yönsä ja levätä. Kauhu olisi muuten tarjonnut omaansa mutta se ei ollut varma oliko paikka nartulle sopiva kun "pesäkolo" ei nyt ollut järin vaativa ja kookas uros mahtui siihen juuri ja juuri. ehkä hän ehdottaisi sitämyöhemmin.

Kastehelmi tutkaili urosta tämän miettiessä vastausta kysymykseensä. Se jatkoi tallusteluaan rentona, huomioiden maaston ja kiinnostuneena uroksen vastauksesta. Narttu kuunteli innokkaana Kauhun opastusta, ja painoi vinkit mieleensä. Kivikkoinen paikka lounaasta, kauempaa järveä. Kivikkoien paikka lounaasta, kauempaa järveä. Kastehelmi toisteli mielessään samalla kuunnellen, kun uros jatkoi selitystä. "Kiitos vinkistä." Kastehelmi hihkaisi kiitollisena. Kastehelmi arvosti toisen avuliaisuutta kovasti.

Viileä, jopa kirpeä tuuli porautui Kastehelmen turkkiin. Kastehelmen katse ajautui puihin, joiden lehdet olivat värjäytyneet ja tippuneet syksyn tullessa. Kastehelmi piti talvesta, koska silloin sää oli selvä. Ei satanut usein, kun taas syksyisin satoi ja sää oli muutenkin arvaamatonta. Tai sellaisiin syksyihin ja talviin narttu oli ainakin tottunut. Eihän se tosin tiennyt olisiko sää täällä samanlaista. Tätä pohdiskellessaan se kysäisi urokselta tallustuksensa lomasta "Pidätkö syksystä? Vai lannistaako se sinua?" Samalla narttu ajatteli uroksen aijemmin kertomaa asiaa siitä että talvet olivat ankaria, kun kesät taas kuivia. Olivatko kevät ja syksy siis helpoimmat vuodenajat täällä? Sitä se ei tiennyt ja päättikin kysäistä sitä urokselta. Joten niin se aloitti "Sanoit aijemmin että täällä kesät ovat kuivia ja talvet ankaria. Ovatko kevät ja syksy siis helpoimmat vuodenajat täällä laaksossa?"

Kauhu katseli ylpärilleen ja käänsi pian katseen kiittävään Kastehelmeen " eipä kestä " kauhu sanoi js heilautti häntäänsä leppoisasti. Hiljalleen eteenpäin astelevs Kauhu kuunteli toisen kysymuksiä " vaikea sanoa , siinä mielessä lannistaa että talvi on tulossa ja se tietää usein laumattomalle ruuan vähyyttä kun suuremmat laumat tulevat tänne etsimään ruokaa kun sd tuppaa loppumaan heidän reviireiltää. " kauhu vastasi js tuumasi tovin toiseen kysymykseen vastausta. " tavallaan kyllä. Keväällä saaliit lisääntyvät ja laiduntavat enemmän kuin talvi on ohi kesä on usein niin kuuma että järvi on täynnä tukahtuhia susia jotka kinaavat heikimmista saaliista ja reviireistä. Syksyllä taas saaliit hajavat ryhmiin joista oss poistuu laaksosta ja laumat alkavat kerätä talvivarastoa sekä laumattomat pyrkivät etsimään suojaisaa paikkaa talveksi." pienen tauon pitäen kertomuksessaan kauhu pysähtyi ja istahti alas. " täällä on laittanut merkille että vuoden ajat ovat kukin omalla tavallaan arvaamattomia joskus kesä on helppo ja helteitä ei tule js talvi taas ankara ja tekee tiukkaa selvityä." kauhu jatkoi sanomaansa Kastehelmeä katsoen. " millaista laumaa olet itse ajatellut? ehkä voisin suositella jotain laumaa miläli vain tunnen heidät jotenkin. " kauhu kysyi sitten uteliaana. syys tuuli teki laantumistaan hetkellisesti. Oimentynyt taivas näytti kaiken kaikkiaan kauniilta kimmeltävine tähtine jotka tuikkivat vuoron perään. kauhu lipaisi huuliaan leppoisasti odotellessaan vastausta.

Kastehelmi kuunteli taas Kauhua sen vastaillessa nartun kysymyksiin. Kastehelmi käveli hiljaksiin eteenpäin kiinnittäen huomiotansa välillä hiljaiseen luontoon ja välillä selittelevään Kauhuun. Vaikka narttu välillä katselikin toisalle se silti kuunteli Kauhua tarkkaavaisena. Pian se rupesi itsekkin hölisemään todeten Kauhulle "Eli täytyy ensin vain selvitä ankarasta talvesta, jotta saa kokea kevään, jolloin elämä on helpompaa." Narttu ei oikein ajatellut sanojaan joten ne olivat hieman epäselviä. Narttu toivoi silti Kauhun ymmärtävän.

Hetkisen päästä se kysäisi Kauhulta " Oletko ollut laaksossa talvea laumattomana?" Vastusta odottaessaan narttu syventyi hetkiseksi Kauhun esittämään kysymykseen laumasta, johon Kastehelmi haluaisi liittyä. "No minähän, kun en täällä olevia laumoja tunne niin on vähän vaikeaa sanoa. Mutta toivoisin löytäväni, jonkun mukavan lauman, joka hyväksyisi minut tälläisenä ja jossa tuntisin itseni onnelliseksi. Toistaiseksi ei ole sitä sopivaa kohdalle sattunut. Tosin en kyllä olekkaan tavannut yhtäkään sutta, joka kuuluisi tämän laakson laumoihin." Narttu selitteli tyytyväisenä ja edelleenkin kiitollisena Kauhun seurasta. Uros oli oikein mukava ja huomaavainen. Taas luontoa ihaillen narttu kysäisi vielä urokselta "Millaisia täällä asuvat laumat tai laumalaiset ovat?" Kiinnostuneena uroksen vastauksesta Kastehelmi kääntyi Kauhun puoleen.

Kauhua huvitti kovasti toisen sepustus huvittunut kauhu rapsaisi niskaansa pariinkertaan " kutakuinkin noin " kauhu vastasi huvittuneena ei tietenkään ilkikurisesti sd ol iymmärtänyt kyllä toisen pointin asiasta. " tavallaan kyllä. Viime talvi oli ensinläinen niin sanotusti yksin vietetty. Toki minä kuuluin edes menneen puolisoni kanssa eräänlaiseen ryhmään jonka tarkoitus oli vallata yhdessä reviiri takaisin. Erimielisyyksistä johtuen sd kuitenkin kaatui ja välit sammaleeseen erkaantui niin pahasti että kaikkosimme toisistamme eroon ja mitä luultavammin hän on poissa koko laaksosta mikäli selviytyi edesmenneestä tulipalosta... " kauhu sanoi ja hiljentyi sitten muistelemaan menneitä. tovin hiljaisuuden jälkeen se kuitenkin palasi nykyhetkeen " laaksossa olevat laumat ovat kukin omala tavallaan erikoisia. Ovela on vanhenpi susi herra jota en nyt niinkään ole koskaan tavannut mutta tirtojeni mukaan hänen laumansa on pysynyt hyvinvoivana jo pitkään. Korpista jo kerroinkin. Sitren on eräs melko kookas valkea alfa jonka nimeä en tiedä hän elelee aarnimetsän sopukoissa, siitä laumasta en paljoakaan tiedä mutta uskoisin sen lauman kuuluvan kutakuinkin samaan kastiin ovelan kanssa. Takuusen en kyllä siitä mene.. entinen haukan lauma taasen nykyään kuuluu Katala nimiselle sudelle joka toimi aikoinN entisen laumani beta sutena. Hän on ehkä ainoa susi johon minä luotan täällä tällä hetkelle. mutta en ole häntä nähnyt aikoihin uskon kuitenkin hänen laumansa vahvuuksiin enemmän kuin yhdenkään muun lauman. Olen myös kuullut että pienenpiä ryhmiä liikkuu täällä laumattomien alueella. " kauhu vastasi pitkän litanian kastehelmelle laumoista tiejonsa mukaan. Tovin kauhu oli hiljaa muisrellessaan launalaisia itsessään nyt kun se oli kertonut lauman alfoista " mitä laumalaisiin tulee niin niistä hankala sanoa kukin oma persoonansa. Eräs susi tulee heti mieleen katalan otto tytär Ilo varsin temmpperamenttinen ja huvittava nuori neiti jo pienestä pitäen " kauhu sanoi ja hymöhti huvittuneesti muistellessaan aikoja kun oli tavannut tion aijemmin. " on toki laumalaisia joiden kanssa tulee otettua helposti yhteen mutta sanoisin että niin kauan kun kuljet laumttomana on hyvä pysyi poissa reviireiltä tälläisinä hiljaisina aikoina uskon laumojen vahtivan reviirejään tiukasti ja olla hitusen äkäisiä tunkeilijoita kohtaan. Saatan toki olla väärässäkin. " kauhu totesi. kauhu katseli toista ja oli jopa mielissään että oli tavannut kastehelmen jonka kanssa oli viettänyt rutkasti aikaa jutustellen ja menneitään muistellen. Ehkä tämä virkisti herraa jaksamaan eteekpäin uurastuksensa parissa.

Kastehelmi huomasi uroksen olevan huvittunut. Mitä se nyt oli tehnyt? No...Ehkä se oli välillä hieman huvittavaa seuraa. Kastehelmi kuunteli urosta tämän vastatessa nartulle. "Miten selvisit? Onko sinulla suunnitelmia seuraavalle talvelle?" Narttu uteli kiinnostuneena yksinvietetystä ja tulevasta talvesta. Kastehelmen ajatukset keskeityivät sen kuullessa tulipalosta. "Tulipalo? Milloin sellainen oli? Tappoiko se useita susia?" Narttu hätäili kiinnostuneena. Se ei tosiaankaan ollut perillä laakson menneistä tai edes nykyhetken tapahtumista.

"Eli Katala on sinulle mieluisin alfa. Missä päin laaksoa Katalan lauma liikkuu?" Narttu kysäisi ottaen kantaa Kauhun vastaukselle laumoista ja niiden alfoista. "Sinultahan minä saankin paljon tietoja laumoista." Narttu totesi taas kiitollisena Kauhulle. "Toivottavasti muistan edes puolet noista tiedoista vielä huomennakin" Kastehelmi hihkaisi leikkisästi. "Kiitos" Se vielä lisäsi. Se tassutteli vähän matkaa eteenpäin ennen kuin kysyi vielä "Jos minusta nyt ei ole liiaksi vaivaa voisin vielä kysyä, onko sinulla joku tietty paikka mistä haet saalista, vai kierteletkö aina vain siellä sun täällä etsimässä saaliin hajua?" Narttu tarvitsi tietoja jos aikoi selvitä yksikseen hengissä. Tosin se ei kylläkään halunnut vaivata mukavaa Kauhua omilla ongelmillaan.

Kauhu mietti hetken ennen vastaustaan " Tiukkaahan se teki, mutta minulla nyt sattui olemaan omat huuruni kostaa Verelle ja korpille ja vallata alue takaisin en ehkä oikein perehtynyt siihen talveen niin. Tietenkin huomasin kunnossani että en enää jaksanut kun pakkanen meni luihin ja ytimiin. mutta kyllin monesti siipeen ottaneena minunkin oli peruutettava ja kerätä voimia että selviäisin. " Kauhu sanoi ja virsinisti huvittuneesti omalle jääräpäisyydelleen. Tietenkin kauhu oli jälkeenpäin sisäistänyt ett äolisi yhtä hyvin voinut kuolla talven aikana jos se ei olisi tajunnut ajoissa paeta.
" Lähes koko laakso oli tulimerenpeitossa edesmenneenä kesänä ellen nyt ihan väärin ajankohtaa muista. Tulipalosa taisi kuolla useampi mitä tiedetään kuolleen. Sen dramaattisen näyn jälkeen puolet laumattomista on kadonnut lieneekä tuli niellyt taikka juossett tulta pakoon pois laaksosta. " kauhu kertoili ja muisteli tulipalon aikaa. Helppoa se ei ollut sitä kauhu ei unohtaisi koskaan.

" Kyllä katala olisi ehkä minun valintani jos tästä laumaan liittyisin. sekin täysin siitä syystä että yhteiset taipaleet ovat kasvattaneet meitä ehkä molempia susina. Katalan reviiri löytyy (ilmansuunta roolaajalla hukassa :D ) Joen tuolla puolen. Joki on viellä niin sanotusti vapaata riistää mutta jos ylität joen saavut oitis Katalan maille. Katalan ja ovelan laumaalueita rikkoo vuoristo. Ehkä kaksi suurempaa reviiriä ovat korpilla sekä Ovelalla ja katala tulee lujaa perässä, vallan alueesta en niinkään tiedä aarni metsä näyttää suurelta mutta vaikea sanoa en ole käynyt. " kauhu vastasi ja lisäsi hitusen hahmotusta laumojen reviireistä.
Kauhu lipoi huuliaan toisen puhuessa saalistamisesta " Se vähän riippu yleensä saalistan itse joutomailla kaukana rajoista silloin ei tarvitse miettiä sattuuko laumalaiset paikalle niin helposti. yksinään kun saalistelen on vaikea taata että saa kylliksi ruokaa, joten joskus saatan joutua tyytymän muiden tähteisiin jos sellaisia löytyy. Ehkä näin syksyisin on helpompi katsella ravintoa kauenpana rajoista kun ne vielä laiduntavat täällä. ennenkuin laumalaiset ryhtyvät kartoittamaan talvi ravintoaan ja saalis laumat katoavat. " Kauhu vastasi ja mietti sitten miten voisi auttaa toista.

Kastehelmi kuunteli kiinnostuneena toista tämän vastessa neidille. "Toivottavasti tulevasta talvesta ei tule kovin kylmä" Narttu jakoi toivomuksensa Kauhulle. Neiti piti viileästä ja selvästä säästä, mutta kovasta pakkasesta se ei kyllä välittänyt. Kauhun kertoessa tulipalosta narttu keskitti kaiken huomionsa urokseen. "Onneksi sinulle ei sattunut mitään" Narttu möläytti ääneen. Sen mielestä Kauhu oli mukava ja ystävällinen, mutta ei sen silti ollut tarkoitus osoittaa urokselle pitävänsä tästä niin kovin. Tälläisenä aikana, kun narttu oli juuri saapunut laaksoon, se tosiaankin tarvitsi tukea ja neuvoja, joita Kauhu auliisti sille jakoi. Narttu oli oikein iloinen siitä että oli lähtenyt tutkimaan alueita ja tavannut Kauhun.

Tuuli pörrötti yhä kaksikon turkkeja ja Kastehelmi kohotti kuononsa sitä vasten ja vetäisi syvään henkeä. Se haisteli ilmaa tovin ja totesi ettei se tuonut mitään uutta mukanaan. Uroksen jatkaessa narttu kääntyi taas siihen päin. "Katala vaikuttaa oikein mukavalta" Narttu totesi Kauhun kerrottua laumasta, johon se liittyisi, jos johonkin laumaan menisi. "Eli Katalan alueet ovat vuoristoisia, kuin myös Ovelankin." Kastehelmi toisteli mietteissään. "Ja suurimmat reviirit taitavat olla Korpilla ja Ovelalla" Kastehelmi yritti samalla luoda jonkinlaista kartaa laaksosta päänsä sisään. Kastehelmen kuunnellessa uroksen kuvailuja siitä missä se yleensä saalisti, sai narttu loistavan älynväläyksen. Niimpä se kysyi innoissaan Kauhulta "Kaksin saalistaminen voisi olla helpompaa kuin yksin. Voisimmekohan saalistaa joskus yhdessä?" Kastehelmen silmät tuikkivat ajatuksesta, kun se tarkkaili urosta.

Ilta oli vaihtumassa töksi ja ilmakin oli viilenemässä kun kaksikko juttusi laumoista ja niiden reviireistä. Toisen todetessa että onneksi kauhu selvisi tulipalsota sai uriksen miettimään tovin " niin no voi sen niinkin ajatella... Sammal kuoli todennäkliseTi tulipalossa ja satunnaisesti syytän siitä itseäni meidän oli tarkoitus peustaa lauma.... " kauhu hiljeni äkillisesti eikä enää jatkanut sen yhä ystävällinen ja lempeähkö katse oli kasvoilla saanut päättäväisen vivahteen. hiljasuuden rikkoen kauhu vastasikin toiseen kysymykseen tavallaan ovela sijaitsee ikääb kuin sisä laaksossa korpin reviirin kanssa jonka halkaisee joki ja vuoristo taasen ympäri alueita lähes kokonaan. Eli katalan reviiri jää laakson tällepuolen ja ovelan ja katalan väliin jää vuoristosta osa joka erotta sisälaaksoon tästä puolesta. " kauhu tarkensi ja toivoi että olisi kyllin hyvä selittämää ntoiselle laumojen paikkoja. toisen ehdotus kuullosti hyvältä kauhun korvaan " mikä ettei. Mutta uskon että tämä ilta on kulkenut jo niin pitkälle etten jaksa saalistaa tällepäibälle " kauhu naurashti. kastehelmi oli saanut hukkasen pitänään päätöksestään entistä enemmän kiinni j kauhu ei aikoisi antaa periksi. sen täytisi vain löytää itsestään alfa jotta se kykenisi toteuttamaan jo pitkään eläneen suunnitelmansa. tovin kauhu oli taas hiljaa ympärilleen katsoen sen katse pysähty pian koroin rajamaita kauenpana olevaan vuoristo rykelmiin. " kuule... " kauhu aloitti hajamielisesti kunnes se siirsi katseensa narttuun. " miltä sinun korvaasi kuullostaisi jos sinä ja minä valtaisimme alueen yhdessä. Ja perustaisimme oman lauman.... Äh.. " kauhu juttusi kunnes epäröi kuullostiko se turhan tunkevalta. " tarkoitan että mmmh... " kauhu änkytti epäselvästi " tai siis en tarkoita lauman perustamista sillä että meidän täytyisi olla pari tai niinkuin sellainen pari.... " kauhua nolostutti ja pahasti ei sen ollut tarkoitus yrittää itselleen puolisoa lauman yhteydessä eikä se sitä niin tarkoittanutkaan mutta hukka polo oli mennyt sanoissaan sekaisin ja pahasti. Herra kuitenkin mielessään toivoi vielä joskus löytävän paikkansa jostain ei tokikaan sillä että sd voisi tuottaa jälkeläisiä vaan se haluaisi vihdoin jotain pysyvää. tuulen ujeltaessa puissa kauu vaikeni yhä nolostuneena.

Kastehelmi kuunteli myötätunteisena Kauhun kertomusta tulipalosta. Kastehelmi ei halunnut jatkaa puheenaihetta, jos se kerran oli toiselle arka. Niimpä se sanoi vain "Ei se sinun vikasi ollut. Uskon vakaasti että teit kaikkesi lauman vuoksi." Kastehelmen oli tarkoitus parantaa toisen oloa, mutta ei ollut varma onnistuiko se. Kastehelmi kuunteli tarkkaavaisena urosta sen kertoessa vielä laumoista. Narttu kiinnitti myös huomiota pinevään yöhön. Se rakasti yötä, mutta oli ollut koko päivän jalkeilla, joten tuskin jaksaisi riemuita tästä yöstä. Mutta eihän se haittaa narttu ajatteli, kyllä niitä öitä vielä tulee. Kastehelmi yritti parhaansa mukaan pysyä mukana laumojen reviireistä, kun toinen kerran niin ystävällisesti niistä kertoi. Se oli ehkä hieman sekaisin reviireistä, mutta oli se sentään paljon paremmin niistä selvillä nyt, kuin vielä aamulla. "Kiitos" Narttu vielä toivotteli lepposasti tutkien hämärää luontoa.

Kun Kauhu vastasi nartun kyselyyn yhteisestä saalistus retkestä narttu helpottui. Se siis saisi sittenkin seuraa saalistuksilleen. "Yritän siis metsästää sinut käsiini halutessani saalistus seuraa" Narttu huomio iloisena. "Pyöritkö täällä päin vai lähdetkö kauaskin?" Kastehelmi vielä kysäisi. "Enkä toki jaksa varmaan itsekkään nyt saalistamaan lähteä."

Kastehelmeä huvitti Kauhun sekoilu sanoissa. Narttu yllättyi kovasti toisen ehdotuksesta, joten oli hetken hiljaa miettien miten vastaisi. Kastehelmen katse kierteli maastoss ennen kuin se katsoi taas Kauhuun ja vastasi tälle "Oikein kivalta kuulostaa. Eipä minulla taida muitakaan suunnitelmia olla." Narttu yritti peittää huvittuneisuutensa, ettei toiselle tulisi pahamieli. Narttu heilautti häntäänsä iloisena jatkaen "Kyllähän oman lauman perustaminen kuulostaa mukavalta. Jos saan sinut rinnalleni niin voisin selvitäkkin" Narttu sanoi yhä huvittuneena vilkuillen ovelasti Kauhua.

Kauhu oli hitusen nolona edelleen aijemmasta änkytyksestään, mutta siitä huolimatta se jatkoi " uskon että kerään voimia pysyen tässä lähistöllä " kauhu vastasi toiselle toisen kysyessä aikoiko herra lähteä kauemmaksikin.
Kauhua huvitti jopa hitusen itseäänkin omatt töksäyttelynsä kun toinen vastasi viel ämyöntävästi kauhun ehdotukseen kauhu jopa yllättyi. " mukava kuulla " se sanoi jotenkin omituisesti töksähtäen ja jos se olisi voinut se olisi varmasti lysähätnyt maahan ja nauranut makeasti. mutta susimaiseen tapaan lipaisi huuliaan ja heiluatti häntäänsä. " selviäisit sinä ilman minuakin " kauhua sanoi huvittuneestä vähätellen itseään siinä mielessä etteikö se nyt pitäisi huolta toisesta jos kaksikko yhteen lyöttäytyisi ja perustaisi täten oman lauman.
Kauhu mietti kovasti miten heidän kannattaisi jatkaa. Kaksinkin he saattaisivat pärjätä korppia vastaan korppi oli tällähetkellä heikko eikä sitä tuntunut olevan ketään puollustamassakaan. " Olen pian vuoden pitänyt yllä reviirin valtaukseen ja nyt se näyttää valoisammalta kuin koskaan " kauhu totesi ryhdistäen itsensä. " On erittän mukava että sinä lähdet kanssani siihen. " kauhu sanoi ja hymyili susimaisesti toiselle.

Kauhu toivoi nyt ettei tekisi samoja virheitä uudestaan. mistä se syytti itseään aikoinaan sammaleen kanssa tapahtuneista asioista. toisaalta eihän se kauhun vika ollut että kaikki kaatui lähinnä siihen että sammal lähti toisen uroksen matkaan jolloin kauhu lähti ryhmästä ja tapasi sammaleen tulipalon aikaan viimeisen kerran toisen kadotessa kokokaan. tämän jälkeen kauhu ei ollut tavannut yhtään ryhmäläistä eikä kuullut heistä mitään.

Kastehelmi kuunteli urosta samalla, kun se tutkaili maastoa. Uroksen vastattua, että se pysyisi tässä lähistöllä, narttu totesi tyytyväisenä "Eli jos kaipaan seuraasi etsin sinut jostain täältä päin." Hekten kuluttua se jatkoi "Onko pesäkolosi siis tässä ihan lähellä vai enemmän siinä suunnassa missä tapasin sinut?" Narttu vielä uteli. "Saattaisin pärjätäkkin, mutta sinun kanssasi voin olla varma asiasta." Kastehelmi ilmoitti urokselle johtamis asiasta. "Mitä vielä, miksi en lähtisi?" Narttu sanoi leikkisästi urokselle tämän puhuessa reviirin valtauksesta. "Sinun kanssasi siihen on oiken hauskaa lähteä" Vaalea narttu vielä totesi.

Kastehelmi tunsi jo viilenneen tuulen heiluttelevan turkkiaan. Se kohotti katseensa taivaalle, siellä loistivat lukuiset tähdet. Kastehelmi sitten rakasti yötä ja tunsi tällä hetkelle itsensä erittäin onnelliseksi. Se heilautteli häntäänsä iloisesti tallustellessaan eteenpäin. Kulkiessaan narttu vaivihkaa vilkuili itselleen sopivaa yöpymis paikaa seuraavaksi yöksi. Sen pitäisi löytää joku sopiva pieni kolo seuraavaksi yöksi, jotta jaksaisi taas aamun tullen lähteä etsimään parempaa paikkaa, jossa se voisi yöpyä montakin yötä.

Kauhu kuunteli narttua tuulen vireen puuskaistaessa hukkiwn turkkia " löydät minut helpoiten kun seuraat jokea sisälaaksoin päin ennen kuin vuoret nousevat on pienenoi kivi rykelmä josta seuraa ryteikkö. Ryteikön löydettyäsi olet jo niin lähellä yleisenpiä olin paikkojani että löydät minut varmasti. " kauhu kertoi hitusen tarkemmin toiselle mistä kauhun tavottaisi. " minun puolestani voit tulla kanssani sinne ehkä näin me voisimme jopa saavuttaa reviirisuunnitelmankin ennen talvea? " kauhu kysyi. sen verran kauhu oli perillä laakson asioista että nyt olisi paras hetki vallata aluetta kun korppi puollusti lähinä yksin reviiriä. kauhu muisteli aijjemmin tavanneensa harakansilmä nimisen suden joka havitteli myös varhun reviiriä " muistin juuri erään suden joka havitteli myös varvun ja korpin rebiirejä voisin huomisissa käydä tarkistamassa missä mennään. viime kohtaaminen tuon suden kanssa ei ollut järin leppoisa " kauhu totesi ja virnisti päätteeksi. niin harakansilmä puolsi reviirejä itswlleen ja ryhmittymälleen kun taasen kauhu puolsi asiaa pää osin yksinään. Ja harakka oli ehdottanut yhteistyötä kauhunkanssa mutta kauhu ei ollut ottanut edes kuuleviin korviinsa tätä. Eikä se välttämättä ottaisi vieläkään. toisaalta kauhu ja kastehelmi olivat toistaiseksi vain kaksin ne tarvitsisivat lisää susia pärjätäkseen reviirinsä kanssa. Toisaalta asian kanssa ei olisi kiin kiire enennkuin kauhu okisi varmistanut missä meni harakka hukka. " miten olisi sinun mielestäsi järkevin ratkaisu reviirin valtaukseen? mietin että korppi on köyhä niin kauan kun sillä on hätätila. Mutta jos harakka ehtii enenn meitä hänellä on muutamia kannattajia.. " kauhu mietiskeli ääneen ja kysyi toisen mielioidettä asioihin.