Kauhu siirtyy kesästä syksyyn ( kaikille vapaa ) - loppu-

Kastehelmi alkoi jo pikku hiljaa hahmottaa laaksoa päänsä sisällä. Nyt se oli jo saanut sen verran tietoja Kauhulta, että osasi muodostaa mieleensä kartan jolla se voisi suunnistaa laaksossa ja sen ympäristössä. Se oli tietoinen tämän hetkisestä olinpaikastaan ja tiesi minne suuntaan sen pitäisi lähteä, jos se haluaisi löytää jonkun tietyn paikan. Kastehelmi kuunteli kiinnostuneena vielä kun uros kertoi omasta pesäpaikastaan. Narttu ilostui kuullessaan Kauhun tarjoavan pesäpaikkaansa myös Kastehelmen käyttöön. "Jos siitä ei vain ole sinulle haittaa tulen mielelläni sinne." Narttu totesi ja alkoi muuttaa kulkusuuntaansa hiljaksiin. "Reviirisuunnitelman, niin tuota kuinka suuri on tuo reviiri jota koetamme vallata?" Narttu kyseli uteliaana. Sitten se vastasi urokselle toisesta sudesta "Mene toki. Haluatko matkalle seuraa vai menetkö mieluummin yksin?" Narttu uteli epävarmana. Sillä ei ollut huomiseksi sen kummempia suunnitelmia, joten mitäpä pieni hölkkälenkki Kauhun kanssa sitä haittaisi.

Kastehelmi tutkaili kirkasta yö taivasta vastatessaan urokselle, joka kyseli nartun mielipiteitä toiminta tavasta "Kuinka valmis Harakka on valtaukseen? Tai eikö se olisi valmis yhteistyöhön?" Narttu pohti ääneen. "Meinaan, että aikooko se pystyttää sille reviirille oman laumansa?" Kastehelmi kysäisi välillä urosta vilkuillen.

Kauhu nuökähti toiselle " ei siitä ole vaivaa ainakin olemme lähellä rajoja.. Ainoa tietenkin on että täytyy varoa aarnimetsäläisiä ne tuppaavat olemaan hivenen tarkkoja rajoistaan. " kauhu vastasi toisen kysymykseen oliko tuosta vaivaa. mitäs vaivaa siitä olisi ollut ei kauhun mielestä ainakaan mitään.
Yö oli jo melkein pisimmällä tähdet kirkkaimmillaan kauhu nousi venytellen taajojaan. " voisimmekin jo alkaa mennä sinne päin ettei mene huominen laiskotteluksi " kauhu naurahti susimaisesti kastehelmelle. tuuli tuntui hivenen viilentyneen yössä kuun möllöttäessä tähti taivaalla. " mehän voimme tietenkin itse määrittää miten paljon haluamme reviiriä? joko sen mitä siinä nytten on tai vain osan siitä. Ja mitä tähän harakansilmään tulee en tiedä miten yhteistyö kykyinen hän on. Kuinka niin? " kauhu kysyi uteliaana.

Kauhun ja harakan viime kohtaaminen taisi olla kauhun puolissa melko ärhäkkä vasta alkain nenilleen saanut uros oli tuolloin katkeranpi ja vatomattomampi. Siitäkin huolimatta sen täytyi ottaa selvää missä ryhmä meni nyt. Swn se tiesi että koko korpin alue ei ollut kutistunut olemattomiin. Ja se ei pitänyt mahdottomana sitä että harakka olisi käynyt ryhmänsä voimin valtaukseen ja voittokkaasti saanut oman reviiriinsä korpilta palasen.

Kastehelmi kuunteli urosta jälleen kerran tyytyväisenä. "Varotaan toki" Narttu vastasi Kauhulle, tämän varoitukseen aarnimetsäläisistä. Kastehelmi lähti seuraamaan Kauhua, tämän pesäkololle päin. "Niin, emmehän me laiskotella halua" Kastehelmi ilmoitti iloisena Kauhun lähtöehdotukselle. Kastehelmi tutkaili pimeää yötä ja valaisevaa kuuta. Se lähti liikkeelle hieman omissa maailmoissaan. Pian narttu kuitenkin kohdisti katseensa takaisin Kauhuun ja kysäisi tältä "Tuota tiedätkö, kuinka vahva puolustus meillä on valtaus reviirillä vastassa?"

Kastehelmi kuunteli toisen kysymykset reviirin valtaukseen liittyen ja pohti asioita ennen kuin vastasi yhä mietiskelevästi "Varmaan kannattaa aloittaa valtaamalla vähän pienempi alue, mikäli sitä kokonaan on vaikeampi saada ja laajentaa reviiriä sitä mukaan kun tarvitsee tai pystyy, vai mitä itse olet mieltä?" Kastehelmen katse harhaili välillä ympäristössä ja välistä se taas kohdistui Kauhuun. Harakansilmään liittyvään kysymykseen se vastasi "Mietinpähän vain, että jos sillä on montakin kannattajaa ja se aikoo vallata meidän kanssa samoihin aikoihin sitä samaa reviriiä, ei meidän ehkä kannattaisi ruveta vastarantaan niiden kanssa. Riippuu toki siitä montako heitä on ja mitä suunnitelmia niillä on" Narttu ei ollut oikein varma siitä miten kannattaisi toimia, joten se jätti urokselle vaihtoehdon muokata sen omia käsityksiä.

Kauhuk ulki hiljalleen eteenpäin kohti omaa pesäkköänsä jonne se oli luvannut majoittaa myös Kastehelmen. " Korpin puollustus ei tule olemaan järin vahva viime kertoina kun olen siellä käyskennellyt niin hän on liikkunut yksin, mutta uskon että hän on ottanut jo varaslähtöä siihen että sinne hyökätään. joten se voi olla helppoa kuin heinän teko mutta voi otulla yllätyksiäkin. " kauhu vastasi. se oli itse ottanut korpilta siipeensä pariin otteeseen mutta se nyt oli kauhun omaa tyhmyyttään hyökätä heikkona vahvimmillaan olevan kimppuun. tästäkin huolimatta kauhu aikoi nyt viedä omanosuutensa loppuun hänellä oli mukana Kastehelmi joka varmasti piti kauhun raiteilla.

"Harakasta en osaa sanoa yhtään mitään. enenn kuin itse olen päässyt paikalle. " kauhu sanoi sitten.
Aarnimetsän rajat lähestyivät eikä niistä voinut erehtyä. " Niinkuin huomaat että aarnimetsän rajat ovat melkein kiinni joessa. tässä kohtaa useimmiten saattaa törmätä aarnimetsäläisiin. ja joen tuolla puolen on katala " Kauuh tarkensi toiselle ja suorastaan kahlasi joen kylmään virtaan välttääkseen turhat rajakiistat aarnimetsän kanssa. ja melkeinpä vuoria vasten se kääntyi hitusen vasempaan josta se suunnisti ryteikköä kohti lähellä vuoristoa ja jatkoi hitusen matkaa ylös vuoria pitäen tietenkin Kastehelmen mukanaan häntä odottaen.

Kastehelmi tutkaili yhä ympäristöä seuratessaan Kauhua tämän pesälle päin. Katehelmi kuunteli Kauhun vataukset nartun kysymykseen puollustuksesta ja vastasi sitten "Ainahan hyökätessä kannattaa pitää varansa ja varautua yllätyksiin" Narttu ei tiennyt taippelemisesta paljoa, mutta oletti kuitenkin olevansa lähes oikeassa. Pian se jatkoi "Olettaen, että Korppi on yksin puollustamassa reviiriä luulisi, että valtauksesta tulee helppo, mutta Harakan mahdollinen läsnäolo sillä paikalla tekeekin valtauksesta paljon hankalamman."

Kastehelmi kiinnitti enemmän huomiota maastoon huomatessaan heidän lähestyvän aarnimetsän rajoja. Kastehelmen kuonoon kantautui heikko susien haju. Kauhun puhuessa narttu näki uroksen olevan aivan yhtä tietoinen läheisen lauman rajasta, kuin mitä Kastehelmikin oli. Kastehelmi tutkaili tarkaavaisena ympäristöä. Se ei halunnut tavata täällä aarnimetsäläistä. Uroksen mainitessa Katalan, Kastehelmi kohotti katsensa ylös huomasi joen. Kastehelmi pelkäsi jokia, koska sen emä oli hukkunut sellaiseen Kastehelmen ollessa vasta pentu. Äkkiä Kastehelmen valtasi jännittynyt ja kiusallinen olo. Kauhun kahlatessa rohkeasti virtaan, Kastehelmi pysähtyi äkisti paikalleen. Se vain toljotti jokea yrittäen kerätä voimia sen ylittämiseen. Se oli toivonut, että sen pelko liikkuvaa vettä kohtaan olisi jo ajan kuluessa kaikonnut, mutta se ei näyttänyt hellittävän. Kastehelmen vatsassa väänsi nartun ottaessa askeleen jokea kohti. Kauhu oli jo ylittänyt joen ja odotti toista vastarannalla. Kastehelmi suuntasi katseensa uroksen rohkaiseviin silmiin, henkäisi syvään ja kahlasi jäätävään jokeen. Kastehelmi ylitti joen rivakasti ja yritti peittää pelkonsa toiselta, muttei ollut varma oliko tämä jo huomannut sen. Kastehelmi rukoili hiljaa mielessään, että uros ei ollut huomannut Kastehelmen outoa käytöstä joesta johtuen. Päästyään joen yli Kastehelmi lähti seuraamaan urosta, ja kysäisi siltä "Eihän tästä ole enää pitkä matka?"

Kauhu oli pian saapumssa omaan pikku koloseensa joten se pysähtyi ja jäi odottamaan että kastehelmi pääsisi siihen. " Siksi minä jattelinkin että harakan aikeet olisi hyvä selvittää ennen sitä. ihn vain siksi että ei tulisi mitään suurenpia ylläreitä valtauksen aikana. koka emme tiedä kuitenkaan tarkk lukumäärää korpin pulaisista. itse alfa uros tuskin on pikalla. " kauhu vastasi.
se oli pistänyt merkille toisen reaktion vedestä mutta jätti asian sikseen. " Olemme perillä kun vain sujahdat sisään " kauhu sanoi herrasmiesmäisesti ntaen näin tietä neitokaiselle kulkea sisään lämpimään juuiston ja risukkojen ja osittain vuoriston seinämiin kasvanut piilo. jota kauhu oli tietenkin vähän pyrkinyt tekemään turvalliseksi ja yöpymiskelpoiseksi.

Jahka kun kaksikko olisi päässyt perille kauuh istuutui alas päätään hivenen kumaralla pitäen. " ei vatimaton mutta toivon että kelpaa kunnes saamme reviirin ja täten paremmat pesäkolot " kauhu virnisti huvittuneesti kastehelmelle. Se asettui itse lähemmäksi ulos meno aaukko siltä varalta jos joku sattuisi löytämään perille.

Kastehelmi seurasi Kauhua, tämän näyttäessä tietä nartulle. Neiti oli kiitollinen siitä, ettei uros ottanut Kastehelmen pelkoa vettä kohtaan puheen aiheeksi. Kastehelmi seisahtui Kauhun pesäkolon aukolle kuuntelemaan, mitä uroksella oli sanottavaa. Kauhun lopetettua se vastasi tälle "Niin.. Kannatan itsekkin tuota Harakansilmän aikomuksista selvää ottamista" Kauhun tehdessä Kastehelmelle tilaa mennä sisään, se sujahti ketterästi kolosta. Narttu tutkaili pesän nopeilla vilkaiksilla läpi, ja asettui reunaan jättäen toiselle mahdollisimman paljon tilaa.

"Tämähän on oikein viihtyisä paikka" Kastehelmi huomio Kauhulle asettautuessaan makuulle. Kastehelmi oli väsynyt valvomisesta ja pitkästä kävely retkestään Kauhun kanssa, joten arvosti tätä pesäkoloa suuresti. Narttu laski päänsä alas, mutta piti silmänsä vielä auki siltä varalta, että toisella olisi vielä jotain sanottavaa. "Kiitos vielä kovasti tästä" Kastehelmi kiitteli hämärässä ympärilleen tarkkaillen.

Kauhu asettui leppoisammin makuulle kun toinen oli päässyt sisään ja asettunut makuulle. Kauhu haukotteli leppoisasti " Hyvä jos kelpaa. ole kuin kotonasi " kauhu sanoi ja laski päänsä koipiensa väliin. " Ehkä meidän kannattaa harkita nukkumista että jaksamme huomenna uuteen päivään. " kauhu vastasi.




( jäi vähän lyhyeksi kun tämä aamu on aina koneella tälläistä :D mutta eiköhän tämä ollut tässä voin sitöä haukkaa koitellaa saada kiinni ja peliä pystyyn? )

// Eipä sillä pituudella niin väliä ole... Sait kuitenkin sanottua sanottavasi :) Ja Jep, koettele vaan saada peli pystyyn sen kanssa :) Ja sitten vielä kiitokset mukavasta pelistä :DD //

Kastehelmi kuunteli urosta puolella korvalla ja hymähti tälle vastaukseksi nukkumis ehdotukseen. Kastehelmi tosiaan oli väsynyt, joten otti kaiken irti mahdollisuudesta nukkua kunnolla. Niimpä se ummisti silmänsä ja kuunteli hetken Kauhun tasaista hengitystä ennen kuin rentoutui kokonaan. Juuri tällä hetkellä se oli oikein tyytyväinen ja onnellinen.