Laumalaiset kasaan - Aarnimetsäläiset tänne - - JÄÄSSÄ ja keskeytetty-

//. elikkäs täältä tulisi peli joka käsittelee vallan laumatilanetta joka ei siis jäsen määräisesti ole hyvä, joten  haluaisin nämä vähäisetkin laumalaiset kasaan yhteen peliin jossa  käsiteltäisiin  mm Betan sijaa sekä  metsästys ryhmää jne. //

Tähtienkimmellys  täytti syys taivasta urakalla, valkea alfa Valta  venytteli itsensä pesäkolostaan turhautuneesti tuhisten.  Sen laumalaisia oli kadonnut eikä beta Viimaakaan ollut näkyvissä.  Turhautunut Valta päätti siltä seisomalta kasata laumalaisensa kasaan.
ennen kutsua se kuitenkin  mietti tovin mielessään kulkiessaan  vanhaapuunjuuri rytäikköä tammimetsän pesäkoloilla kohti.   Risut rasahtelivat  valkean kookkaan uroksen alla  ilta viileys  sai jopa herran hengityksen näkymään haileana  puuskana sen kirsusta. Juuristoista muodostuneen korekahkon päälle kavunnut Valta näki nyt koko pesäkolon erittäin selkeänä. Jälleen turhautunut puuhkaisu pääsi alfan suupielistä.  " Tyhjyyttäkin tyhjempi " se mutisi hiljaa kunnes   sitten viimein kajautti  kutsuhuudon laumalaisilleen. Kutsu kaikui syksyisessä metsässä  alusta  kumahdellen ja loppuen lopuksi syvälle  pimentoon  häivyten.

Valta  jäi odottamaan täten paikalle saapuvia laumalaisiaan. Valitettavasti tietoisena siitä ettei tulisi puoliakaan laumasta saamaan kasaan. Tämä tarkoittikin sitä että  tulossao lisi hierarkiasta keskusteleminen ja rajojen vahvistaminen.  Valta ei siltikään alfana  antanut itsensä  jäädä murehtimaan tulvaisuutta sen enenpää saati sitten itseään syyttelemään.   Valta tiesi että oli ollut poissa oelva jonkin aikaa, mutta  tämä kaikki oli kertynyt  tapahtuneista.  Poikansa Tuhon kuolema oli ottanut kyllin koville jolloin  Valta oli siirtänyt  suurimman osan vallastaan  puolisolleen Ruusulle. Jota itse asiassa odotti ensimäisenä paikalle.

//täältä tullaan//

Ruusu oli juuri palailemassa rajoilta Kaislan kanssa kun kuuli lähistöltä tutun kutsun, sen katse siirtyi äänen suuntaan. Kaislakin kuuli kutsun ja siirtyi Ruusun viereen. Yhdessä ne lähtivät matkaan rivakkaasti jolkotellen ja pian olivatkin jo perillä. "Ihana nähdä sinua Valta" Ruusu haukahti tervehdyksensä puolisolleen ja heilutteli häntäänsä onnellisena, se jolkotti toisen luokse ja yritti nuolaista tämän poskea hellyyden osoitukseksi. Kaisla innostui ja kävi tervehtimässä Valtaa pentumaisesti, nuorukaisen häntä heilahteli tiuhaa tahtia. Hetken kesti Kaislalla rauhoittua, ennen kuin se kävi istumaan vähän matkanpäähän. Ruusu odotti jos Vallalla olisi jotain sanottavaa ja menisi sitten istumaan Kaislan viereen.

Kaisla kävi maahan makaamaan sillä päivä oli ollut pitkä nuorukaiselle ja sitä alkoi väsyttää. Ruskeaturkki katseli tähti taivasta ja vaipui unelmiinsa.

//sori lyhyys ja sekavuus kirjoittelin koulun kuvistunnilla... :( //

// Kaikki mutkin vain sekaan vastailen tähän väliin ikään kuin alfaparin informointi ennen kuin muu lauma tilee // Valta kuuli pian tutut askeleet saapuvan sen häntä heilui rauhallisesti puolelta toiselle sen puolison nähdessään. Lempeän nuolaisun saatuaan Valta koetti vuorostaan osoittaa tunteensa puolisolleen puskemalla tuota kuonollaan. Pian hellyyden osoitusten jälkeen valta kasasi itsensä ryhtiin ja tervehti kaislaa tyytyvöisenä. " mukava nähdä teidätkin. Oletko voinut hyvin. " se kysui ruusulta sitten. tovin juttuilun jälkeen alfa piti katseensa puolisossaan " meidän täytyy saada tämä pienikin lauma kasaan. Lskelmieni mukaan yli puolet laumalaisista on kadonnut. Onko sinulla mitään tirtoa heistä?. valta kysyi sitten. Tuulen temmotessa sen pitkähköä turkkia. ( pahoittelen laatua kännylällä tätä rustailen )

// Jos Surma siis ponkaisisi paikalle?//

Surma kuuli kutsuhuudon, joka kuului Vallalle. Vihdoinkin lauman tilannetta selviteltäisiin. Edes Surma ei ollut tietoinen kaikista laumansa asioista ja se ärsytti suunnattomasti. Lauma ei voisi toimia kunnolla näin, joten Vallan kutsu oli enemmän kuin tervetullut. Valkoturkki jätti jänisjahtinsa siihen paikkaan ja otti suunnaksi pesäkolot. Narttu ei ollut kaukana pesäkoloilta, joten se näki parhaaksi pitää vauhtinsa ravissa. Samalla se sai tilaisuuden haistella tarkemmin muiden hajuja. Vallan lisäksi pesälle oli jo ehtinyt muutama muu. Toivottavasti laumalaisia saapuisi enemmän mitä Surma oletti, sillä määrä oli huolestuttavan pieni. Lauma näyttäisi heikolta muiden silmissä, mikä ei ollut hyväksi. Surma päätti mielessään vahtia rajoja hitusen tarkemmin tästä lähtien.
Surma vältteli sanaa heikko. Se oli sellainen sana mitä ei saanut yhdistää valkoturkkiin, eikä sen laumaan. Surma tekisi asialle vielä jotain kunhan nyt näkisi todellisen tilanteen laumastaan.

Ei kulunut aikaakaan kun suuren suden näkökenttään ilmestyi määrätty kohtaamispaikka. "Tervehdys, arvon Valta. Vihdoinkin otamme tilanteestamme selvää." Narttu sanoi tavalliseen tapaansa. Surma kulki alfaparin ohi pää hieman alempana, osoittaen toisille näiden aseman. "Tervehdys, arvon Ruusu." Se tervehti erikseen myös toista auktoriteettia.
Ohi päästyään se nosti päänsä ja ja häntänsä takaisin ylemmäs ja istahti vähän matkan päähän alfaparista. Nuori Kaisla näytti olevan aivan omissa maailmoissaan, joten Surma antoi toisen olla toistaiseksi. "Onko mitään uutta tietoa?" Narttu kysyi ja katsahti alfapariin.

#Kuura saapuu! Onko se edellinen laumankokoamispeli mahdollisesti keskeytetty? Kirjaisin vain pelistatukseni ajan tasalle.#

Kuura oli maleksinut pitkin Aarnimetsän lauman reviiriä, pääsääntöisesti ihan vain varmuuden vuoksi rajoja omaehtoisesti tarkastellen. Sikäli kuin susi oli kuullut tai haistanut, oli lauman jäsenten määrä huvennut, ja se taas tarkoitti rajarikkureille onnekkaampia päiviä, kun kutistuneesta laumasta ei ollut valvomaan suurempaa reviivriä. Niinpä uros oli ottanut asiakseen jolkotella pitkin rajoja ja nuuskia paikkoja mahdollisten rikkurien varalta. Tämän puuhan keskeytti kuitenkin ulvonta, jonka lähde oli ilmiselvästi lauman alfa Valta. Ääni kuului pesäkoloilta ja oli yhtä ilmeinen kutsu kokoontua paikalle kuin oli ilmeinen se, että ulvoja oli Valta. Niinpä susi keskeytti puuhansa ja otti suunnan kohti ääntä.

Uros oli epäonnekseen ollut varsin kaukana kutsun kajahtaessa, joten hänellä kesti hetken aikaa ehtiä paikalle - ja hitaan juoksutahtinsa vuoksi vielä hieman pidempi hetki kuin nopeammalla sudella olisi käynyt, sillä vaikka suden luontainen kestävyys tasoitti eroja pitkällä matkalla, oli reviirin alue kuitenkin siinä mielessä varsin pieni ettei sen päästä päähän juoksemiseen vaadittu paljoa lepotaukoja. Yhtä kaikki hän kuitenkin lopulta pääsi perille pesäkoloille. Paikalla näkyi jo olevan Vallan lisäksi Ruusu ja Kaisla sekä Surma - ainoastaan. Kuura olisi luullut, että tässä ajassa olisi paikalle ehtinyt jo useampikin susi. Ehkä heitä ei sitten vain ollut. "Tervehdys kaikille", valkoturkki tiedotti saapumisestaan hidastettuaan ensin juoksuvauhtinsa kävelyksi ja asteli lähemmäs muita.

// Minäkin ilmottaudun Sudenkorennolla. //

Sudenkorento oli menestynyt hyvin riistajahdissaan ja onnistunut saamaan mehevän rusakon kiinni. Nyt siitä oli jäljellä enään kalutut luut ja verta lähimaastossa. Sen sijaan itse susi makasi kyljellään tyytyväisenä ja hyvin levänneenä. Se oli kuljeskellut yksikseen pitkin lauman reviiriä, siellä sun täällä oli joskus ollut tuoreita jälkiä laumalaisista, mutta muuten reviiri huusi tyhjyyttään. Kyseenalaisena oli sekin että oliko alfapari kenties jättänyt muut laumalaiset oman onnensa nojaan.

Vallan kutsu sai nartun hätkähtämään. Nyt alkoi jotain tapahtua vihdoin. Ketterä harmaaturkki nousi kintuilleen kuin nuorikin susiyksilö, eihän se tietenkään mikään ikäloppu tai vanha edes ollut, itseasiassa ehkä parhaimmassa iässä. Tuuheaturkki lähti jolkottelemaan ripeästi pesäkolojen suuntaan. Pian sen vauhti yltyi suuriksi laukka-askeliksi läpi märän syysvaatteet päällensä pukeneen metsän.

Sudenkorento ilahtui ja samalla myös pettyi saapuessaan paikalle, tuttuja naamoja oli, mutta tässäkö oli nykyinen Aarnimetsän lauma? Paikalla oli muutamia susia. '' Mukava nähdä pitkästä aikaa. '' Narttu sanoi aidosti iloisena askeltaessaan pari viimeistä metriä ja lopulta pysähtyessään Kuuran vierelle seisomaan. Sen häntä heilahteli tyynesti nartun ystävällisen katseen käydessä jokaisessa sudessa.

//Minä laitan tähän väliin ja järjestys voisi vaikka tulla siitä eteenpäin... vai? :) Edit: niin ja tottakai mukaan voi vielä tulla :D //

Ruusu kuunteli Vallan kysymyksen ja vastasi siihen "Minä olen voinut varsin hyvin ja mitä laumalaisiin tulee, niin Luumu ainakin ilmoitti erostaan, sillä löysi rakkautensa. Kuinkas sinä olet voinut Valta?" Narttun ääni oli hieman surullinen sen puhuessa Luumusta, mutta muuttui iloisemmaksi sen kysyessä Vallan kuulumisia ja toivoi toisen päässeen yli pahimmasta surusta oman poikansa menetyksen jälkeen. Sittemmin se siirtyi Kaislan ja Vallan väliin istumaan. Susia alkoi saapua paikalle. Surman tervehdykseen se vastasi ystävällisillä hännän heilautuksilla. Narttu oli onnellinen jokaisesta paikalle saapuneesta sudesta, mutta silti sen sisällä oli pieni pettymys. Monet laumalaiset eivät olleet saapuneet ainakaan vielä, eikä kaikki saapuisikaan sillä monet olivat lähteneet laumasta. Hento tuulen vire heilutteli Ruusun turkkia ja toi mukanaan hieman kylmempää ilmaa.

Kaisla makoili paikoillaan ja katseli jokaista paikalle saapunutta sutta vuorollaan. Sen utelias katse seilasi myös ympäristössä, kuin etsien lisää laumaisia. Nuorukainen kuitenkin kyllästyi hieman ja alkoi tiirailla taas tähti taivasta, sekä sen kirkkaita tähtiä.

valta tervehti jokaista paikalle tuliia pään nyökkäyksellä. " parempaan päin " valta vastasi ruusulle ja astahti sitten lähemmäksi laumaansa ja alkoi puhua " Mukava vähdä että te olette tällä hyvissä voimin. Pahoitelen omaa osuuttani johtajana mutta nyt olen jälleen täällä ja aijon pysy jatkossakin. " se aloitti ja pahoitteli poissa oloaan. " Kuten olette huomanneet laumamme on hitusen pienentynyt joka ei ole reviirien kannalta hyvä asia. Lisäksi Betamme Viima on kadonnut joten tämä tarkoittaa hierarkiassa muutoksia. Minä tarvitsen Betan johon voin luottaa ja tiedän saavuttavani hänet tarvittaessa. " valta jatkoi ja katsahti sivusilmällä surmaan josta pian kiersi koko porukan lävitse " Metsästys ryhmä on tällä jäsen määrällä täysin turha saalistus tapahtuu jatkossa siis kahden- kolmen suden ryhmänä. Nuoremmat sudet pääsevät opettelemaan tätä taitoa. " Valta puhui ja katsahti sitten laumalaisiin " Onko jollain jotain kysyttävää tai epäselvyyksiä? " alfa kysyi. ja jätti asian sitten laumalaisien käsiin tällä kertaa se aikoi otta huomioon koko lauman.

//Kaikki Aarnimetsäläiset tänne! Pakko niitä vielä lisää olla?! :O //

Valkoturkilta ei jäänyt alfan antama katse huomaamatta ja pieni hymy kiiri sen kuonolle, muttei tehnyt sen suurempaa elettä.
Surma nyökkäsi Vallalle tämän pyydellessä anteeksi omaa poissaoloaan. Kieltämättä lauma oli joutunut kurjaan tilanteeseen alfan ja betan ollessa hukkateillä. "Pääasia on se, että olet nyt paikalla ja korjaat virheet" Surma sanoi mielipiteensä suoraan. "Laumamme tarvitsee teitä -kumpaakin" Valkoturkki vilkaisi Ruusua ja Valtaa. "Toivon, että tämä on nyt jätetty taakse ja ettei tällainen toistu, sillä laumamme ei kestä toista vastaavaa tapahtumaa, kuten taatusti tiedätte sen itsekkin." Nartun sävy ei ollut pilkkaava tai uhkaava, vaan täysin neutraali. Se lateli sen mielestä faktoja. Se ei syyttänyt yksin ketään, vaan se kritisoi juuri sitä, minkä Valta tiesi ja nyt kertoi kaikille: johtoportaan vaikea tavoitettavuus ja epäselvyys oli poistettava.
Surma nyökkäsi merkiksi, että oli ymmärtänyt asian täysin ja ettei sillä ainakaan tähän hätään ollut enää lisättävää tai sanottavaa.

#Hurjalta näyttää jos näillä mennään!#

Kuura heilautti häntäänsä paikalle saapuvalle Sudenkorennolle, vilkaisi sitten Valtaa tämän puhuessa ja lopulta nyökkäsi Surman sanoille. Asiaahan tuo puhui. Johtajatta jäänyt susilauma oli pian entinen susilauma, ellei joku muu ollut valmiina ottamaan johtajan paikkaa itselleen. Mitään lisättävää sillä ei ollut sen enempää kuin kysyttävääkään, joten odotettuaan hetken Surman lopetettua puheensa susi katsahti taas kohti Valtaa. "Minulla ei ainakaan ole kysyttävää", uros lausahti. Selväähän kaikki oli. Liian vähän susia, jotta metsästysryhmää tarvittaisiin, ja melkein liian vähän susia pitää reviiriäkään, niin että yritystä siinä suhteessa ainakin tarvittaisiin. Erityistä sanottavaa valkoturkilla ei ollut muutenkaan, koska se ei juuri tuntenut laumalaisiaan edelleenkään. Ehkä pitäisi aikaansaada jokin muutos siihen asiaan ja tutustua tovereihin pikimmiten. Se kuulosti tosiaankin varsin hyvältä ajatukselta.

#Tästä tuli nyt vähän tämmöinen, mutta kun ei Kuuralla ole mitään sanottavaa enkä halunnut jumittaa sitä miettiessä, niin.#

// Mun yli saa hypätä, Sudenkorento vaan hilluu tuossa Kuuran vieressä kuuntelemassa muita. //

Ruusua hieman nolotti kun ei itse ollut tajunnut kutsua laumaa koolle, mutta sillä oli ollut hieman kiire kun kasvava Kaisla tarvitsi opetusta ja elämän alkeiden harjoitelua. Ruusu kuitenkin oli käynyt useasti rajoilla Kaislankin kanssa. Nyt se kuitenkin päätti olla parempi alfa ja olla enemmän näkyvillä. Surman sanat olivat viisaat ja oikeita faktoja. Surman sanottua asiansa ruskea turkki kysäisi ystävälliseen sävyyn "Tietääkö kukaan mitään niistä susista jotka eivät ole paikalla?" Narttu toivoi edes jonkun laumalaisen tietävän jostain hukkasesta jotain. Lauma näytti hieman pelottavan pieneltä, jonkatakia reviiri oli vaarassa.

Kaisla innostui kun puhuttiin saalistuksesta ja siitä että nuoret sudet pääsisivät harjoittamaan taitojaan. Nuorukainen tietenkin toivoi pääsevänsä mukaan saalistus retkille.

//sori vähän tönkköä, mutta en halunnut jumittaa kauheesti :( //

Surman puhuessa valta oli pahoittelevan näklinen. Tietenkin se oli laimin lyönyt asemansa alfana. Tietenkin se vaikuttaisi alfaan. ruusun puhuessa valta katsoi laumalaisiinsa " niin jokainen meistä tietää että laumalaisiamme on kateissa ehkä syy on juuri se etten ole ollut läsnä viime aikoina ehkä syy on jokin muu. en pääasiassa tarvitse tietoa syystä vaan haluan selvittää ovatko nämä kateissa olevat sudet enää laumaasaamme. ja nyt kun olette kertoneet omat näkemuksenne on aika selvittää asemien järjestystä. minä tarbitsen beta suden johon voin luottaa suden jonka tiedän suoriutuvan asemasta ja on sanansa veroinen " valta puhui katsoen laumalaisia yksi toisensa jälkeen " lisäksi haluan rttä jokainen ottaa lauman rrviirin suurenpaan tarkkailuun. meillä on suurempi revoiri mitä jäseniä taasen on. On ajan kysymys kun joku oyrkii itselleen reviiriä. " valta puhui tyynesti mutta vakana. " talvi on tulossa joten pesällä täytyy valmistautua kylmyyteen ja ruokaan. jokainen teistä on tästä lähtien velvollinen ruan hankintaan. saatte saalistaa itseksenne mutta toivoisin etä lauma tekisi sitä yhdessäkin. " valkea herra puhui. " ja olen itse sitä mieltä että Surma olisi betaksi hyvä hänen luonteensa ja kovuutensa pitää minut ajan tasalla luotan häneen. Surma otatko paikan bettana vastaan? " Valta otti betazasian läsittelyyn. Ja katsahyi surmaan josta koko laumaa " onko jollakulla jorain tätä päätöstä vastaan " se kysäisi sitten.

//Tämäki venähti! Anteeksi kaikille. //

Valkoturkki nyökkäsi Vallan sanoille reviirin valvomisesta. Asia oli nartulle itsestäänselvä. Samoin ruoan hankinta. Lauma piti aina puoliaan. Surma vilkaisi paikalla olevia laumalaisia. Tässä ei voinut olla kaikki. Jotkut eivät ole vain päässeet paikalle syystä taikka toisesta. Mikäli lauman tilanne oli tosiaan tämä, tulisi laumaa vielä vahvistaa. Ratakset alkoivat jo raksuttaa Surman pääkopassa kun se mietti kaikkea mitä se voisi tehdä parantaakseen laumansa asemaa. Kukaan ei ryttyilisi sen laumalle sen ollessa vahdissa. Tämän se vannoisi.
Vallan ehdotettua valkoturkkia betaksi, Surma nousi seisomaan ja katsahti alfaansa. "Kyllä otan paikan vastaan." Se lausahti ja katsoi muita laumalaisia. Mikäli jollakin olisi jotakin vastaansanomista, Surma olisi valmis vaikka taistelemaan paikastaan uutena betana. Tietenkin jos joku uskaltaisi haastaa sen. Tämän viestin se halusi kertoa kaikille laumalaisille nostamalla häntänsä ja päänsä korkealle, pörhistäen aivan hitusen karvojaan näyttääkseen vielä isommalta. Se ei uhkaillut ketään, pikemminkin mahtaili. Se, että Valta sanoi luottavansa Surmaan, merkitsisi sille paljon, eikä se luopuisi tästä asemasta helpolla.

Kuuralla ei ainakaan ollut mitään sitä vastaan, että Surmasta tulisi Beta, ja susi osoittikin sen painamalla häntänsä alemmas toisen kohottaessa omaansa. Miksipä hän olisi moista vastustanutkaan? Oli vain hyvä että laumalla oli beta, ja oli tietysti tarpeen sekin että beta olisi joku, jota muu lauma kunnioitti. Ja koska Kuura ei millään muotoa aikonut ehdottaa asemaan itseään, ei sillä ollut mitään syytä tyrmätä Surman pätevyyttä kyseiseen tehtävään. Päinvastoin, uros oli saanut tuosta sudesta varsin vaikuttavan kuvan. Siitä tulisi varmasti hyvä arvoasemansa kantaja.

Ruusu oli kuitenkin kysynyt jotain, ei tietystikään yksin valkoturkilta vaan koko laumalta yhteisesti, ja Kuura pysähtyi miettimään kysymystä pää kallellaan. "Minä en ainakaan tiedä kenestäkään", uros virkkoi. "Luumun tapasin jokin aika sitten, mutta itsehän sanoitte ettei se ole enää meidän laumassamme." Meidän laumassamme, uros huomasi sanoneensa lopetettuaan lauseensa. Oli erikoista todeta niin, mutta tottahan se oli. Ja oikeastaan tunne oli varsin mukava. Valkoturkki ei ollut pitkään aikaan tuntenut tosissaan kuuluvansa johonkin laumaan, mutta nyt se alkoi tuntea niin. Ehkä jäsenten vähyys vaikutti asiaan; jokainen oli tarpeellinen, kun väkeä ei ollut paljon. Jotain kokemusta Kuuralla olikin moisesta, niin että ehkä se voisi jopa olla laumalleen hyödyksi.

//Oho, en huomannut että on miun vuoro :O Anteeksi!//


Ruusu katsoi jokaista laumalaista pahoittelevasti ja lausahti samalla "Minä olen hyvin pahoillani, etten minäkään ole ollut aktiivinen lauman suhteen" Ruskeaturkki ei esittänyt selityksiä miksi, koska näki sen turhaksi. Narttu vaan toivoi muiden ymmärtävän mitä kaikkea pennun kasvattaminen vaatii ja miten paljon aikaa se vie.
Vallan nostaessa Surman lauman uudeksi betaksi, Ruusu ymmärsi miksi uros oli valinnut tämän betaksi. Ruusu uskoi ettei Surma ei tulisi pettämään Vallan tai muun lauman luottamusta. Kuuralle narttu nyökkäsi tämän sanoessa ettei tiennyt muista mitään, tieto sai Ruusussa pienen piston aikaan oliko lauma tosiaan kutistunut näin pieneksi.

Kaisla vain tutkaili muita ja siitä että Surma nousi betaksi, nuorella sudella ei ollut vastaan sanomista. Kaisla ei sanoisi Vallalle vastaan vielä pitkään aikaan.

Valkoturkki oli tyytyväinen ettei Surma kieltäytynyt Betan asemastaan.
Ehkei uroksella ollut aihetta ylpeillä laumansa koolla mutta ne lauman jäsenet jotka olivat paikalla heistä uros oli ylpeä. " Olen erityisen ylpeä teistä jotka olette nyt täällä. Jokainen teistä on laumalle elinärkeä. Ne jotka ovat jättäneet lauman hiljaisena aikana ovat heikkoja. Teillä on ollut sisua. " Valta lausahti. ja hymähti sitten itsekseen. " Täst edes päin laumamme kerääntyy useammin yhteen jaamme tietomme ja teemme asioita yhdessä. Uudelle Betalle toivon kaikkea hyvää asemassa. Viiman pitkä possaolo ihmetyttää minua todenteolla. Mutta asia on nyt niin etten voi luottaa häneen ja hänen paluunsa " Valta puheli sitten katsellen niitä vähäisiäkin lauman jäseniä. miettien että joukosta puuttui useampi susi. " Joka tapauksessa tämä näyttää nyt olevan kokoonpanomme, niinkuin tiedätte meidän reviirimme on yksi suurimmista ja tähän hetkeen ainoa jonka rajoja ei ole kukaan yrittänyt halkoa itselleen. Emme siltikään voi jättää rajoja puollustamatta. Siksi toivonkin että pidätte rajoja silmällä tarkemmin kuin tähän asti. Minun ja Ruusun lisäksi voitte kääntyä Surman puoleen mikäli olette tavanneet suden joka halajaa liittymistä. Minä päätän viimeisen sanan mutta myös Surmalle annan valtuudet tulokkaiden kelpoisuuden hyväksymiseen. Yhä pyydän varovaisuutta rajojen ulkopuolella liikkumiseen. Sekä Omegan asemssa olevat sudet sääntö pitää edelleen Niin kauan kuin omegana ollaan pysytään rajojen sisäpuolella tämä siksi etten joudu vuodattamaan turhaa verta. " Valta puhui yleisesti kaikille lauman sääntöjä kerraten. Se piti nyt astetta tarkempaa silmää omaga jäseniä kohtaan ihan vain välttyäkseen turhilta huolilta ja susilta jotka halajivat vain lauman sisäpiireihin tietoa kerätäkseen.

Pienen hiljaisuuden jälkeen se ravisteliturkkinsa ja katsahti Ruusuun ja pian taas jokaiseen laumalaiseen. " Minulla ei ole lisättävää tämän enenpää, Talvi tekee tuloaan joten meillä onp aljon tehtävää ennen sitä. Mitä enemmän meitä on sitä paremmat olot meillä on. Tiedätte mitä teette. Onko kenelläkään mitään kysyttävää? " Valta lisäsi sitten ja jäi katsomaan jokaista hukkasta odottaen jonkun kysyvän jotain.