Kutsu Toivon poppoolle

//Vihdoin sain tämän järjestymään. Eli kaikki Toivon poppoosta tänne päin ja jos olisi kiinnostusta saada oma sutesi korkeampaan asemaan, niin kertokaa ihmeessä minulle vaikka yksärillä tai jotenkin :D//

Toivo herramme oli reviirinsä keskustassa ja istahti pesien lähelle, siinä se katseli ympärilleen hetken ennen kuin kohotti kuononsa ja kajautti ilmoille kuuluvan kutsun. Kutsu oli kumea ja pitkälle kantava ja tarkoitettu sen laumalaisille, se toivoi että kaikki kuulisivat kutsun ja saapuisivat paikalle. Toivo tiesi ettei sen laumassa vielä ollut moniakaan jäseniä, mutta silti se halusi jo pikkuhiljaa kohottaa laumalaisia korkeampiin asemiin. Vaaleaturkki ei kuitenkaan halunnut tehdä vääriä päätöksiä. Alfana se halusi vain lauman parasta, mikä sai uroksen haluamaan pois vuorilta jonnekkin turvallisempaan paikaan.

// Täältä minä tulen :) Laitan asiani nyt tähän sillä en onnistunut sinulle yksityisviestiä lähettämään. Eli Korpinkutka voisi olla kiinnostunut hieman korkeammasta asemasta laumassa, mikäli se onnistuu. Eipä minulla sitten muuta tainnut ollakkaan :) //

Korpinkutka oli päättänyt lähteä tutkimaan vuoriston lähialueita, se oli tainnut jopa toivoa että löytäisi edes jonkun pienen elikon, jonka se voisi syödä, mutta se oli hädin tuskin kerennyt edes liikkeelle, kun ilmaan kajahtava kutsu pysäytti sen. Musta uros oli kulkenut jonkin matkaa kuono maassa hajuja haistellen, mutta nyt se kohotti kuononsa viileää tuulta vasten ja höristeli korviaan kuullakseen paremmin. Uros kuunteli hetken ulvovaa sutta, joka kutsui laumalaisiaan ja pinkaisi sitten juoksuun. Se otti suunnan kohti reviirin keskustaa, josta kutsu oli kantautunut ja lähti sinne ripeää, mutta tasaistavahtia hölkäten.

Korpinkutka oli iloinen että alfa kutsui laumaa kasaan, sillä nyt, ensimmäistä kertaa Korpinkutkalla olisi hyvä tilaisuus tutustua muihin laumalaisiinsa ja se saisi samalla myös selvyyttä muutamiin asioihin, joista se ei vielä ollut perillä. Mutta samalla pikimustaa urosta hiukan harmitti, sillä se ei ollut vielä löytänyt saalista ja nyt sen pitäisi jo palata takaisin kuuntelemaan alfan asia. No se on kai sitten tehtävä myöhemmin Uros tuumasi matkalla kohti pesiä.

Kun Korpinkutka pääsi paikalle se yllättyi, se oli toki ollut aika lähellä ja siksi varmaankin ensimmäisiä paikalle saapuvia, mutta se ei tosiaankaan ollut osannut valmistautua siihen, ettei paikalla olisi vielä ketään. Kun uros sai alfan näkökenttäänsä se hidasti vahtinsa jolkottelusta kävelyyn ja askelsi reippaasti vaalean uroksen luo. Korpinkutka tervehti alfaansa kunnioittavasti ja jäi jonkin matkan päähän istuskelemaan odotellen muita paikalle saapuvia.

//Muutkin mukaan vain :) //

//Täällä ollaan ^-^ //

Luumu laukkasi kirpeässä loppusyksyn ilmassa kohti pesiä. Se oli kuullut Toivon kutsun ja oli hieman jännittyneenä menossa paikalle. Mitähän alfalla oli asianaan, se mietti ja kiihdytti vauhtiaan. Luumun ruskeat silmät kiilsivät, se odotti kovasti Toivon näkemistä. Narttun tassut tömistivät maata kun se juoksi sydämensä kyllyydestä. Se ponnisti ja loikkasi puunrungon yli ja laskeutui taidokkaasti liukkaalle maaperälle. Luumu kiisi karulla maalla kohti pesäluolastoa.

Hieman hengästyneenä se saapui pesäkoloille. Päivä alkoi kääntyä illan puoleen ja taivas punertui jo horisontissa. Luumu huomasi heti Toivon ja sen pörröinen häntä alkoi heilua vaistomaisesti. Narttu jolkotti lähemmäs ja huomasi myös toisen suden, tätä se ei ollut ennen tavannutkaan. Eihän se ihme ollutkaa, neitihän oli vasta liittynyt. Luumu nyökkäsi kunnioittavasti Toivolle. "Hei Toivo" se tervehti hieman jännittynyt katse silmissään. Narttu istahti lähelle toista urosta ja nyökkäsi tällekin. Neiti laskeutui makuulle ja lipaisi tummia huuliaan. Siitä oli aikaa kun narttu oli viimeksi syönyt, mutta nyt ei ollut aikaa ajatella ruokaa.

//Jospa minä vastailen tähän väliin niin saadaan tämä sitten joskus loppumaankin. Mukaan voisiis silti vielä tulla :D //

Toivo istui ylväänä paikallaan ja odotti pientä ryhmäänsä saapuvaksi. Vaalea uros oli pikku hiljaasiirtänyt reviiriä hitusen alemmas vuorilla jotta talvesta tulisi hitusen helpompi. Se oli ylpeä pienestäkin laumansa tyngästä, mutta sen lauma oli selvinnyt vuorilla jo yhden talven joten kyllä se seuraavankin selviäisi.

Pian se näki Korpinkutkan saapuvan paikalle ja heilautti häntäänsä tälle tervehdykseksi. Jääden odottamaan vielä muita saapuviksi. Hetkessä paikalle astui Luumu ja uros tervehti tätäkin tyynesti hännän heilautuksella. Koska uros ei ollut nähnyt Punkkia pitempään aikaan alfa päätti aloittaa "Hienoa kun tulitte, minusta meidän on jo aika kasata ryhmämme yhteen ja yrittää saada jotain selkoa tilanteeseen" Alfa aloitti suoraan ja jatkoi sitten reippaasti "Nyt haluaisin tietää onko teillä jotakin tiedotettavaa? Enne sitä kuitenkin haluan kertoa mitä olen suunitellut." uros katsoi vuorotellen Korpinkutkaa ja Luumua ennen kuin jatkoi taas "Sittenkun lauma on tarpeeksi suuri valtaamme jonkin alueen laaksosta tai sen ulkopuolelta, sillä täällä vuorilla on hyvinkin vaarallista kuten varmaan tiedätte. Ja Korpinkutka haluaisitko tehtävän?" Uros kysäsi lopuksi toiselta, sitten jääden odottamaan olisiko Luumulla tai Korpinkutkalla mitään sanottavaa. Ilta oli viileä ja muistutti tulevasta talvesta, joka toisi vuorilla suvalle laumalle vaikeat ajat. Suurin osa jo valmiiksi pienestä riistasta lähtisi alas vuorilta etsimään suojaa ja lauma joutuisi tekemään saalistus retkiä aina vain alemmas vuorilta.

Korpinkutka vastasi saapuneen nartun tervehdykseen pikaisella nyökkäyksellä ja tutkaili tätä sitten paremmin. Tumma uros ei tuntenut vielä ketään laumastaan, joten tämäkin narttu oli Korpinkutkalle tuntematon. Uros tutki vaaleaa narttua kiinnostuneena, mutta Toivon ryhtyessä puhumaan kääntyi uros tämän puoleen. Uros odotti kohteliaasti että Toivo sai sanottua asiansa ennen kuin vastasi Toivon kyselyyn mistään tiedotettavasta. "Eipä minulla mitään erikoista kerrottavaa taida olla." Korpinkutka aloitti pian jatkaen "Ymmärrykseni mukaan kovin moni ei taida tietää, että laumamme elää täällä." Kookas uros piti tauon ja kysäisi sitten hieman epäilevänä "Onko tässä koko laumamme?"

Mitä? Oli ensimmäinen ajatus mikä pälkähti Korpinkutkan mieleen Toivon kysyessä tehtävästä. Mitä Toivo tarkoittaa? Uros mietti vastatessaan "Mielelläni." Korpinkutka auttaisi pientä laumaa kaikin mahdollisin tavoin, mutta mitä vaalealla alfalla oli mielessään? Korpinkutka kiinnostui asiasta samantien ja kysyi innokkaana sekä uteliaana "Mistä tehtävästä on kyse?"

Narttu nousi nopeasti makuuasennosta istualleen Toivon alkaessa puhua. Luumu kallisti päätään alfan katsoessa tähän ja kuunteli tarkkaavaisesti puhetta. Toivon kysymykseen tiedoituksista neiti ei ehtinyt vastaamaan, sillä toinen uros alkoi heti puhua. Luumu katsahti tähän ja nartun ruskeisiin silmiin syttyi huvittunut pilke kun Korpinkutka kysyi; "Onko tässä koko laumamme?"
Tosiaankin, heitähän oli vain kaksi paikalla alfan lisäksi. Luumu tosiaankin toivoi ettei tässä olisi koko laumaa, jos he kerran aikoivat jossain välissä vallata lisää maata itselleen. Asia huvitti narttua ja sen häntä heilahti kerran pöllyttäen hentoa lunta ilmaan.

Luumu kallisti ihmetellen päätään Toivon kysyessä Korpinkutkalta tahtoisiko tämä ottaa tehtävän vastaan. Neiti siirsi silmäparinsa uteliaana takaisin alfaan. Narttu paloi halusta tietää, minkälaisen tehtävän uros oli saamassa niskoilleen. Ja olisiko Toivolla joitakin tehtäviä myös hänelle.

//Sori lyhyys en keksinyt enempää :( //

Alfa katse jäi Korpinkutkaan odottaen tämän vastausta. Kun vastaus tuli uros nyökkäsi tyytyväisenä "Hyvä, toivoisin Korpinkutka sinun pitävän saalis eläimiä silmällä. Missä ne menevät vuorten rinteillä, jotta saalistaessa ei tarvitse käyttää aikaa saaliin etsimiseen niin paljoa." Vaalea uros tunsi vatsansa kurisevan, sen oli nälkä. Toivo oli pettynyt ettei Punkki ollut tullut paikalle, mutta olihan sillä nyt edes nämä kaksi uskolliselta vaikuttavaa sutta. Alfan katse siirtyi Luumun puoleen ja kysäisi "Otatko sinä Luumu tehtävän vastaan?" Toivo vielä kysyi nartulta ja katsoi tätä ruskeilla silmillään.

Taivaalle alkoi kerääntyä synkkiä pilviä ja pienen pienet lumihiutaleet tipahtelivat hiljaksiin alas. Vaalea turkki vilkaisi ylös ja toivoi ettei sade yltyisi, sillä uros oli suunnitellut saalistus retkeä lauman kesken.

Korpinkutkan musta katse vuoroitteli nartun ja alfan välillä. Korpinkutka oli kääntynyt katsomaan narttua tämän selvästi huvittuttua mustan uroksen kysymyksestä. Mutta eihän toinen voinut tietää asiaa ellei kysynyt siitä. Vaikka muita laumasta, mikäli heitä vielä olisi, ei ollut saapunut paikalle Korpinkutka toivoi, ettei tässä ollut koko lauma. Kun alfa vastasi Korpinkutkan viimeisimpään kysymykseen tehtävästä kääntyi suurehko tumma uros takaisin kohti Toivoa. Kun Toivo oli ilmaissut tehtävän Korpinkutka oli aika tyytyväinen, se oli jo innostunut uudesta tehhtävästään, vaikkei se kovin tärkeä olisikaan. Saaliin silmällä pitäminen onnistuisi urokselta varmasti.

Musta uros odotti edelleen alfalta vastausta toiseen kysymykseensä, mutta alfa oli sivuuttanut kysymyksen ja kääntynyt puhumaan nartulle. Toivo esitti kysymyksen toiselle, jonka nimi taisi olla Luumu tai ainakin sillä nimellä Toivo narttua puhutteli. Korpinkutka tutkaili alfaa, joka oli kiinnittänyt katseensa Luumuun. Mitähän alfa suunnitteli nartulle tehtäväksi? Sitä ei uros tiennyt ja siksi se kääntyi katsomaan Luumua miettien tiesikö tämä itse millaisesta tehtävästä olisi nyt kyse.

Korpinkutka oli alfan tavoin laittanut sään muuttumisen merkille, muttei vielä välittänyt siitä.

Luumu katsahti Korpinkutkaksi kutsuttuun urokseen joka oli selvästi mielissään uudesta tehtävästään. Narttu antoi katseensa kiertää uroksen koko olemuksessa, toinen vaikutti hyvin uskolliselta laumalaiselta, mitä nyt päältä päin saattoi erottaa. Neiti oli kuunnellut uteliaana Toivon tehtävänannon Korpinkutkalle ja siinä välissä pohtinut, olisiko alfalla sille itselleen varattu tehtävää...

Luumun korvat liikahtivat heti kun se kuuli nimensä. Sen sisällä kuohahti ilo. Se ei siis ollut aivan mitätön Toivon silmissä. Alfan mielestä sillekin voisi siis antaa tehtävän. Ehkä jonkin hyvin tärkeän...? Taivaalta tippuva lumihiutale palautti sen takaisin maan päälle. Narttu pudisti ärtyneenä hiutaleen tummalta kuonoltaan. Se katsoi suoraan Toivon ruskeisiin silmiin.
"Toki, mielelläni!" neiti vastasi innoissaan ja toisti saman kysymyksen kuin Korpinkutka aiemmin,
"Mitä se koskee?"

Vaalea alfa nyökkäsi jälleen tyytyväisenä ja sanoi Luumulle joka oli tainnut odottaakin tehtävää "Sinun tehtäväsi on partioida mahdollisimman paljon rajoilla ja etsiä jokainen susi jonka haistat tassuihisi ja varmistaa että hän lähtiessään tietää laumamme olemassa olon. Ja voit myös tarkastella olisiko jostain sudesta laumaamme ja jos sinun mielestäsi on niin kutsu minut paikalle" Toivo selosti ylväänä ja kääntyi sitten Korpinkutkan puoleen "Niin ja Korpinkutka tuo sinäkin jokainen laumalaiseksi sopiva susi minun luokseni, tarvitsemme lisää laumalaisia. En kuitenkaan ota ketä tahansa joka voisi vahingoittaa laumamme pienintäkään karvaa" Uroksen äänen sävy oli hieman mahtaileva mutta ei töykeä tai itsekäs. Nuoren alfan kesti hetken tottua asemaansa, mutta Toivolta se onnistui helposti.

Hetken uros oli hiljaa, kunnes jatkoi taas "Niin ette taida tuntea toisianne. Korpinkutka, tässä on Luumu ja Luumu, tässä on Korpinkutka." Toivo katsahti kumpaakin vuorollaan ja sen mustille suupielille tuli suden hymy uroksen avatessa kitansa läähätykseen. Vaalea turkki nuolaisi nenäänsä ja kysäisi "Oletteko nälkäisiä? Meidän pitäisi saalistaa yhdessä, jotta oppisimme tuntemaan toisemme paremmin" lempeästi Toivo lausahti ja ruskea silmäpari tiiraili molempia susia.

//anteeksi kestosta on hieman ollut kiire koulun kanssa//

Korpinkutka tutkaili sivummalta kun Toivo selosti Luumulle tämän tehtävää. Korpinkutkan tavoin Luumu oli iloinen tehtävästään ja alfa taas vaikutti tyytyväiseltä päästessään jakamaan tehtäviä. Kun vaalea alfa kääntyi puhumaan taas Korpinkutkalle, tämä kuunteli ja vastasi sitten toiselle "Selvä, mikäli joku lupaava sattuu paikalle niin tottakai"

Alfa piti tauon ja jatkoi sitten esittelemällä Korpinkutkan toiselle ja toisen Korpinkutkalle. Nartun nimeksi vahvistui Luumu, mutta senhän uros oli jo päätellytkin. Kun alfa puhui jotakin toisiinsa tutustumisesta uros kuunteli vain puolella korvalla, mutta Toivon mainitessa saalistamisen, mustan uroksen tummat silmät kiinnittyivät kokonaan alfaan, ja Korpinkutka muisti äkkiä nälkänsä, joka oli jo ajanut sen liikkeelle, ennen kuin Toivo oli koonnut ryhmän. Korpinkutka ei vastannut alfalle mitään sillä uskoi tämän jo huomanneen mustan uroksen innokkuuden. Korpinkutkan katse oli kirkastunut, häntä oli ruvennut heilumaan tiuhaan tahtiin puolelta toiselle ja uroksen molemmat korvat olivat käännettyinä alfaa kohti. Korpinkutka oli siis oikein valmis saalistusretkelle ja kääntyi nyt vuorostaan Luumun puoleen, odottaen tämän reaktiota.

Vaalea narttu nyökkäsi innokkaasti.
"Sopiihan se Toivo" tämä vastasi, "Otan tehtävän jos toisenkin mielelläni vastaan!"
Luumu nuolaisi hämmentyneinä huuliaan, se ei ollut odottanut Toivosta näin kypsän oloista alfaa, olihan uros vielä nuori. Mutta Toivo näytti sopivan rooliinsa varsin hyvin ja narttu oli salaa ylpeä tästä...

Kun Toivo esitteli Luumulle toisen uroksen Korpinkutkan, neiti heilautti häntäänsä kohteliaasti. 'Korpinkutka, siinä vasta hupaisa nimi!' narttu pohti ja hymähti itsekseen. Kuitenkin niin ettei Korpinkutka huomannut sitä, eihän Luumu halunnut uroksen loukkaantuvan. Mukavalta vaikuttavan laumalaisen kanssa sietäisi olla hyvissä väleissä!

Vaaleaturkin korvat kääntyivät uteliaan kohti Toivoa, kun tämä mainitsi saalistusretkestä. Luumu oli enemmän kuin valmis lähtemään, vaikka se olikin unohtanut hetkeksi hienoisen nälkänsä. Ja sitä paitsi alfa oli oikeassa, oppisipahan siinä samalla tuntemaan Korpinkutkaakin. Nartun häntä heilahti vinhasti, mutta se hillitsi silti intonsa vastatessaan Toivon katseeseen.
"Minulle sopii hyvin" se vastasi lipaisten huuliaan.

Vaalea uros nyökkäsi Luumulle ja nostikin sitten takamuksensa ylös lähteäkseen liikkeelle. Toivo lähti askeltamaan rivakkaasti ja etsien vainua mahdollisesta saaliista, välillä se vilkaisi taakseen jotta tietäisi muiden pysyvän matkassa. Ilta oli kaunis ja suhteellisen lämmin verrattuna vuoden aikaan. Aurinko oli jo painunut mailleen ja tähdet alkoivat näkyä yhä vahvemmin, myös kuu oli nousemassa vuorten ylle.

Jonkin aikaa oli kuljettu kohti laaksoa, kun uros sai vainun kauriista. Toivolle herahti vesi kielelle ja haukahti merkiksi siittä mitä oli löytänyt, sitten se kiristi hieman vauhtiaan. Uros tunsi tuulen heiluttelevan sen turkkia lempeästi, se nuolaisi mustaa kirsuaan.
Pian kauriin haju voimistui kovasti ja uros pysähtyi, kääntyen odottamaan että muut tulisivat sen luoksen kuuntelemaan tai ehdottamaan saalistus tapoja.

Alfan noustua Korpinkutkakin kohottautui ylös venytellen ja lähti sitten askeltamaan alfan perässä tämän lähtiessä liikkeelle. Korpinkutka kulki tiiviisti alfan perässä vaikka antoikin tämän mennä ensimmäisenä. Uros kuunteli luontoa tarkasti ja haisteli ilmaa jatkuvasti. Sillä oli jo nälkä ja se toivoi että saalistusretki tuottaisi tulosta.

Tumma uros ei ollut vielä saanut vainua ensimmäisestäkään saaliista, kun Toivo jo kuitenkin ilmoitti että jotain oli löytynyt. Korpinkutka laski nyt kuononsa hieman alemmas tavoitellen hajua, jota Toivo lähti seuraamaan. Tuulen puuska toi toivotun tuoksun uroksen mustaan kirsuun ja metsän varjoihin sulautuva uros lähti nyt nopeammin alfan perään. Korpinkutka jolkotteli Toivon takana jättäen hieman välimatkaa, mutta pitäen korvat eteenpäin suunnattuina ja silmät pyyhkivät maastoa edessä. Uros huomasi hajun voimistuneen ja hidasti sekin vauhtiaan. Korpinkutka tassutteli alfan luo jääden odottamaan Luumua ja sitä että jompi kumpi ehdottaisi jotain.

Uros ei tuntenut Toivoa eikä Luumua kumpaakaan kovin hyvin, joten se ei tiennyt millä tavoin ne olivat tottuneet saalistamaan. Yhtä kaikki uros piti molemmista eikä uskonut että saalis tuottaisi liikaa ongelmia.

//Anteeksi kestosta! //

Luumu avasi kitansa isoon haukotukseen ja nousi ylös ravistellen vaaleaa turkkiaan lumesta. Sitten se lähti jolkottamaan kahden uroksen perään. Se asettui joukon viimeiseksi yrittäen tavoittaa riistan hajua. Narttu kohotti kuononsa kohti taivasta, jolla ajelehti muutama pilvenhattara. Nuolaisten tummaa kirsuaan, vaaleaturkki painoi kuononsa maahan ja yritti tunnistaa saaliseläinten hajua...

Narttu kohotti katseensa kuullessaan Toivon huudahduksen. Huomattuaan jääneensä rutkasti jälkeen muista, se otti nopean pyrähdyksen, mutta hiljensi nopeasti vauhtiaan, saaliseläinhän saattaisi säikähtää! Nyt Luumukin tunsi riistan tuoksun voimistuneen. Se jolkotteli Korpinkutkan ja Toivon luokse häntääsä heilauttaen. Puusta pyrähti lentoon lintu, joka sai nartun kaikki aistit taas tarkkaavaisiksi.

Kun kaikki olivat tarpeeksi lähellä uros vilkaisi vielä kerran ympärilleen ja yhtäkkiä huomasi vain muutaman sadan metrin pässä heidän edellään olevan laumastaan jäänyt yksilö. Toivo nyökkäsi toisille ja kuiskasi hiljaa "Tuo on sopiva kohde, Luumu kierrä sinä nopeasti sen edelle ja yritä käännyttää se takaisin niin minä ja Korpinkutka olemme täällä valmiina iskemään. Onko kysyttävää?" Uros lateli tehtävät nopeasti ja asettui sitten saalista kohti jääden odottamaan.

Tuuli hitusen väärästä suunnasta ja uros liikkui hieman oikealle jotta kauris ei haistaisi sitä, myös Luumun täytyisi kiertää oikean kautta ettei kauris saisi heistä hajua. Toivo vilkaisi Korpinkutkaan ja sitten etsi katseellaan Luumua tietääkseen missä tämä eteni.

Korpinkutka vilkaisi mustilla silmillään nopeasti Toivon osoittamaan suuntaan ja havaitsi siellä saman minkä toinen uros. Yksin jäänyt kauris yritti löytää maasta ruokaa täysin tietämättömänä uhkaavasta vaarasta. Musta uros siirsi katseensa vielä Toivoon tämän jakaessa ohjeita. Toivo lateli ohjeet nopeasti ja selvästi eikä kysyttävää jäänyt. Toivo tosiaan osasi ottaa homman hoitoon. Toivo oli juuri oikea susi johtoon.

Uros pitäytyi Toivon toisella puolen, mutta liikkui hiljaa ja ripeästi, keskittynyt katse kauriissa kiinni samaan suuntaan kuin Toivo, oikealle. Uros painui alas ja tuijotti suoraan kaurista, etsien siitä pienintäkin heikkouden merkkiä. Samalla uros silmäili myös Toivoa tietäen mitä tämä teki ja missä tämä liikkui. Myös Korpinkutka etsi Luumua odottaen mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Luumu huomasi saman kuin Toivo, jos se kiertäisi vasemmalta kauris saattaisi haistaa sen. Joten narttu lähti kiertämään oikealta, ripeästi, mutta kuitenkin äänettömästi. Kun lumihiutale putosi pilviseltä talvitaivaalta sen tummalle kirsulle, neiti oli vähällä aivastaa, mutta hillitsi itsensä vaivoin. Vaaleaturkin eteneminen lumessa ei tuottanut lainkaan vaikeuksia, se oli tottunut paksuun lumihankeen. Se saavutti kaurista nopeasti ja oli hyvillään ettei se ollut epäonnistunut, ainakaan vielä. Kun hetken kuluttua saalis nosti päänsä haistellakseen ilmaa, Luumu käytti tilaisuuteensa ja loikkasi kiinni kauriin takajalkaan.
Eläin ravisti nartun vaivoin irti ja lähti etenemään prikulleen sinne missä Toivo ja Korpinkutka väijyivät. Narttu mätkähti kyljelleen lumeen, mutta punnersi itsensä saman tien ylös. Se pudisteli nopeasti lumen ruskeankirjavalta turkiltaan ja ponnisti itsensä uuteen vauhtiin.

Luumu saavutti kaurista, ja seurasi kiinnostuneena Toivoa ja Korpinkutkaa.

Vaalea uros tarkkaili tyytyväisenä, kun Luumu kiersi kauriin ja sai sen liikkeelle. Toivo jännitti lihaksensa ja valmistautui hyökkäämään. Kauris lähestyi ja lähestyi, juuri kun se vaistosi kaksi sutta edessään Toivo otti komean loikan suoraan kaurista kohti. Uros tarrasi kauriin lapaan ja alkoi ravistella päätään tehdäkseen ison haavan siihen.

Pian alfa putosi kauriin kimpusta, uros teki pika katsauksen laumalaisiinsa varmistaakseen ettei kehenkään ollut sattunut. Toivo teki nopeasti uuden pyrähdyksen ja loikkasi kohti pakenevaa kaurista. Kauris oli lähtenyt takaisin Luumuun päin ja tiedossa olisi varma surma. Toivo roikkui kauriin takalistossa laahaten maata ja hidastaakseen sen vauhtia.

//Vähän lyhykäinen//

Korpinkutka tarkkaili maltillisesti kun Luumu teki nopean loikan kauriin takajalkaan ja ajoi näin saaliin liikkeelle. Kauris oli lähtenyt juuri oikeaan suuntaan ja nyt Korpinkutka hivuttautui matalana hitaasti hieman vasemmalle, kauemmas Toivosta, joka oli sen oikealla puolella. Korpinkutka odotti hieman pidempään kuin Toivo. Musta uros tarkkaili lähtövalmiina kuinka alfa takertui kauriin lapaan. Silloin Korpinkutka katsoi tilaisuutensa tulleen ja otti voimakkaan hypyn kohti kauriin vahingoittumatonta kylkeä. Uros iski terävät hampaansa kauriin paljaaseen kylkeen ja samalla se kynsi tuon jalkaa. Uros tiesi alfan otteen kauriin lavasta irtautuneen, mutta tehneen vahinkoa. Uroksen oma ote oli luja, mutta irtosi sekin hetkessä.

Korpinkutka ravisti turkkiaan nopeasti ja huomasi samalla kauriin suuntaavan pakokauhun vallassa kohti Luumua, Toivo kyydissä vauhtia hidastamassa. Uros lähti nopeaan juoksuun kohti Luumua, jotta se voisi kiertää kauriin sivulle ja tarvittaessa kaataa sen kookkaalla ruhollaan ja vahvoilla lihaksillaan. Kauris oli jo niin pahoin haavoittunut, ettei suuren mustan uroksen tarvitsisi tehdä kuin yksi vahva hyppy sitä kohti ja se kaatuisi maahan.

Toivon pureutuessa saaliin lapaan, narttu hidasti hieman vauhtiaan. Se seurasi jännittyneenä kuinka Korpinkutka tuli Toivon avuksi ja lopulta kaksikko sai käännettyä kauriin takaisin kohti sitä itseään. Luumu jännitti lihaksensa ja ponkaisi kiinni saaliin kurkkuun ja tunsi kuinka veren maku tulvahti sen suuhun. Eläin oli jo niin pahasti haavoittunut Korpinkutkan ja Toivon iskuista, että narttu sai sen kaadettua. Kauris mätkähti maahan ja vaaleaturkki oli lähellä puristua sen painon alle, mutta sai itsensä nopeasti sen alta. Neiti antoi elukalle vielä varmistukseksi tappavan puraisun kaulaan, jolloin se lakkasi kokonaan sätkyttelemästä.

Luumu pudisteli lumen tyytyväisenä turkistaan. Se vilkaisi takajalkaansa, nilkka tuntui hieman aralta. Neiti otti askeleen eteenpäin. Kyllä sillä kävelemään pystyisi, Luumu tuumi ja istahti saaliin vierelle odottelelmaan laumatovereitaan. Tuoreen lihan tuoksu vietteli sen nartun aisteja, mutta se piti tassunsa kärsivällisesti erossa siitä. Ennen ei syötäisi kuin kaikki olisivat koolla.

//oho en huomannut että täällä on miun vuoro :O //

Toivo irroitti otteensa kun huomasi kahden muun suden olevan tarpeeksi lähellä. Uros pysähtyi läähättämään hetkeksi ja jolkotteli sitten kaadetun saaliin luokse, se katsahti molempiin hukkiin ja haukahti tyytyväisenä "Hienoa työtä, teiltä molemmilta" Vaalean uroksen vatsa alkoi kurista taas ja se askelsi saaliin luokse kumartuen repimään siittä ylimääräisiä karvoja. Toivo heilutteli häntäänsä tyytyväisenä, sen repiessä karvaa kauriista. Kun se oli saanut tarpeeksi karvaa irti kauriin takaliston luota susi upotti hampaansa siihen, lämmin veri tulvahti sen suuhun ja sai uroksen repimään kiivaammin lihaa. Toivo suorastaan hotki lihaa.

// Eipä mitään :) //

Uros oli tarkannut Luumua tämän kaataessa saaliin valmiina auttamaan, mutta narttu ei apua kaivannut. Kauris kaatui voimattomana maahan Luumun otteesta, eikä päässyt enää jaloilleen ennen tappavaa iskua, jolla Luumu lopetti eläimen kivut. Korpinkutka oli tyytyväinen ja jolkotteli turkkiaan pudistellen nartun ja alfansa luo.

Alfan ilmaistua kiitoksensa uros nyökkäsi tälle ja siirtyi hieman taaemmas. Se istahti alas nuoleskelemaan huuliaan ja odottamaan, että alfa saisi ensimmäisenä tyydytettyä nälkänsä. Korpinkutkalla oli jo nälkä, mutta se odotti silti kuuliaisesti omaa vuoroaan, korviaan käännellen. Tuoreen lihan tuoksu täytti uroksen kirsun tämän toljottaessa tapettua saalista. Tämä taisi olla Korpinkutkan paras ruokailu pitkään aikaan. Olihan se saalistanut lähiaikoinaan itsekseen eikä näin ollen ollut voinut saada tämän kaltaista saalista. Silmät kiiluen ja häntä heiluen uros istui malttamattomana vuoroaan odottaen. Mutta niihän se vain oli että alfalla oli oikeus ruokailla ensimmäisenä.

Vaalea narttu oli hyvillään Toivoin kehuista ja sen suupielet vääntyivät pieneen koiramaiseen hymyyn. Nälkäisenä Luumu siirtyi sivummalle antaen alfalle tilaa syödä. Se istahti Korpinkutkan viereen lumeen. Hengityksen tasaantuessa narttu kuunteli kuinka sen vatsa kurahti nälästä. Päätään kallistellen neiti ruskean silmäparinsa vieressään istuvaan urokseen.
"Siitä on jo aikaa kun olen viimeksi saanut yhtä maukkaan näköistä saalista" se henkäisi, "Meistä tulee vielä hyvä lauma, osaammehan jo nyt toimia yhdessä!" Vaaleaturkki nuolaisi kuonoaan kärsimättömänä. Se nousi hitaasti pystyyn ja venytteli makeasti. Nartun kärsimättömyyttä ei voinut olla huomaamatta...

//Sori lyhyys, ei oikein inspannut tänään...//