Karhunkaataja

KUVAN © TRISHA

Perustiedot
Nimi: Karhunkaataja
Lempinimi: Kaataja
Ikä: 7 vuotta
Sukupuoli: Uros
Hartiakorkeus: 103cm
Lauma: Nuormetsän lauma
Asema: Metsästysjoukon johtaja

Ulkonäkö

KUVAN © LINTUPIEN

Karhunkaataja on massiivinen, tukevarakenteinen ja lihaksikas uros. Herran turkki on pitkää, tuuheaa, ja korostaa vain entisestään Kaatajan suurta kokoa. Karhunkaatajan ruumis on silti sopusuhtainen, joten uros ei näytä mitenkään erityiseltä - vain suurelta. Turkki on pitkää ja tuuheaa, tumman harmaan väristä, joskin jalat sekä mahan alunen, ja hännän alapuoli ovat vaaleamman harmaan sävyistä. Päässä on myöskin vaaleaa harmaata, poskissa ja alaleuassa. Myöskin silmien alla on vaaleampaa turkkia, kun taas kuonon päällä turkki on tummemman sävyistä. Silmät ovat harmaan vihertävät.

Fyysiset vahvuudet ovat selkeät, sillä suurikokoinen uros on erittäin voimakas, ja on oppinut hyödyntämään voimakkuuttaan saalistaessaan. Painava ja lihaksikas kun Karhunkaataja on, tuo pystyy helposti kaatamaan suuremmankin eläimen. Uros on myös erittäin kestävä, mutta lihasmassa taas vaikuttaa negatiivisesti nopeuteen ja äkkiliikkeisiin. Sen sijaan puruvoimaa löytyy, ja vaikka susi hivenen kömpelöltä vaikuttaakin, Karhunkaataja on oppinut hyödyntämään kehonsa jokaista puolta saalistaessaan.

Luonne
Kaataja on muuttunut suuresti laaksossa oleillessaan. Suuri susi on ystävällisempi kuin aiemmin. Tuntemattomia tavatessaan uros heiluttelee häntäänsä ja lähestyy ystävällisenä ja kohteliaana, muttei suinkaan luota hetkessä. Kaataja on säilyttänyt luontaisen vakautensa ja rauhallisuutensa, eikä uroksen henkistä tasapainoa ole helppo järkyttää. Karhunkaataja tulee toimeen kaikkien kanssa, antaen kaikkensa laumansa tai ystävänsä tähden.
Lojaalisuutta ja uskollisuutta uroksesta löytyy vaikka millä mitalla. Jos Kaataja lupaa jotakin, tuo tekee kaikkensa asian eteen, sillä lupaus on Kaatajalle tärkeä asia. Jos jokin on luvattu, se on tehtävä niin. Eli jos saat Kaatajan lupaamaan, että susi tekee kaikkensa jonkun turvallisuuden eteen, susi todellakin tekee sen. Ylpeys ja kunnianhimo ovat tyystin outoja käsitteitä Kaatajalle, samoin voitontahto loistaa poissaolollaan. Kaataja on käytännöllinen, maan läheinen susi, joka tekee vain sen, minkä näkee tarpeelliseksi. Muita ei alisteta eikä nöyryytetä, ellei se ole välttämätöntä, muiden edessä ei madella tai nöyristellä liikaa, ellei tilanne sitä ehdottomasti vaadi. Kaataja on muutoinkin melkoinen keskitien kulkija, susi ei ole heikko tai pelokas, muttei uhmaa tai uhkaile. Lempeys ja huolehtivainen luonteenlaatu ovat ominaisia tälle sudelle, joka ystävystyy hyvinkin nopeasti.
Kaataja ei ole sinisilmäinen tai typerä, muttei mikään järjen jättiläinenkään. Uros uskoo sen, mikä vaikuttaa totuudelta, muttei suinkaan purematta niele. Asiaa pitää tutkia. Sen verran elämä on opettanut. Susi ei myöskään ole niin viaton kuin miltä joskus vaikuttaa. Kaataja osaa olla ilkeä ja kylmä, välistä liki tunteettoman veroinen törkimys. Susi ei myöskään kaihda taistelua, jos kyseessä on hyvä asia - lauman reviirien puollustus, ystävän turvallisuus, tai vastaava. Vaan turhasta ei Kaataja vieläkään ärise. Uros on vahva niin mieleltään kuin ruumiiltaan. Toisaalta taas sudella on oma herkempikin puolensa, joka näkyy eritoten ystävien lähellä. Ystävä, joka loukkaa Kaatajaa vain yhdellä sanalla, onnistuu yleensä loukkaamaan syvemmälle, kuin kukaan tuntematon pystyisi monien haukkujenkaan jälkeen.

Historiikki
Karhunkaatajan tarina alkaa kaukaa pohjoisesta, pienestä laumasta, jonne suden emo oli saapunut tiineenä. Emo kuoli synnytyksen aiheuttamaan rasitukseen, mutta lauman alfapari adoptoi neljä pentua. Näin ollen koko lauma osallistui pentujen hoitamiseen. Kaksi narttua ja kaksi urosta saivat hyvän alun elämälleen, sillä ruokaa riitti ja pieni lauma oli vahva. Alfauros alkoi puolen vuoden iässä kouluttamaan Karhunkaatajaa, omalla, jonkun mielestä julmalla tavallaan. Kaatajan piti metsästää, jäljittää, suojella, milloin mitäkin. Hyvästä työstä ei palkittu, väärästä teosta rangaistiin.
Parin vuoden ikäinen susiuros oli kehittynyt mieleltään vahvaksi, ruumiiltaan lihaksikkaaksi lukuisten tehtävien töiden takia. Kaataja sai metsästysjoukon johdon, sillä alfa itse oli loukkaantunut jo nuorempana, eikä enää kyennyt kunnolla johtamaan saalistusta. Suuri uros otti tehtävänsä tunnolleen, hoiti sen tarkasti ja tunnollisesti. Susi nautti elämästään, hyvän asemansa ja terveytensä turvin.
Talvella vieras lauma majoittui liian lähelle Kaatajan lauman reviiriä. Tämä huoletti vanhaa alfaa, joka ei enää ollut parhaassa vedossaan. Liian myöhään Kaataja tajusi, mitä alfauros oli ajanut takaa opettaessaan urosta. Alfa oli opettanut Kaatajalle kaiken tarpeellisen, mitä lauman johtoon tarvittaisiin. Alfa oli valmistellut suuresta sudesta itselleen kilpailijan, joka syrjäyttäisi lauman alfan. Kaataja ei pitänyt ajatuksesta, vierasti sitä suuresti. Susi ei kyennyt johtoon, vaan tarvitsi ylempiä edelleen, niitä, jotka sanoivat mitä tehtiin. Kaataja vain teki.
Alfa oli lähdössä itse häätämään vierasta laumaa, mutta Kaataja ehti ensin. Suuri uros painui lauman alfan juttusille, ja tappeluun päättynyt kohtaaminen koitui vieraalle alfalle häviöksi. Lauma lähti pois. Suuri harmaa susi ei palannutkaan reviirilleen, vaan kääntyi, lähtien etelää kohti. Kaataja ei halunnut alfaksi, vaan lähti mielummin pois perheensä luota, etsimään omaa paikkaansa. Lopulta taivallus tuotti tulosta, ja viiden vanhana susi löysi tiensä solan läpi laaksoon.

Kaataja tapasi laaksossa monia susia, sai ystäviä ja ehkä hieman vihollisiakin. Uros sotkeutui salahankkeeseen, tarkoituksenaan kaataa Haukan lauma, joka kuulopuheiden perusteella tavoitteli laumattomien maita. Susi kumminkin vaihtoi puoltaan nopeasti, siirtyen ystäviensä puolelta alfansa, Haukan puolelle. Myöhemmin tilanne kärjistyi, kun Kaataja paljasti oman osuutensa Haukalle, ja kertoi Turren osuudesta uudelle ystävälleen Katalalle. Katala puolestaan kertoi Haukalle, joka arvasi tiedonlähteen olevan Kaataja. Alfa suuttui, kun Kaataja ei ollut kertonut tietojaan suoraan, vaan välittänyt ne Katalan kautta. Yhtä kaikki, susiuros ei menettänyt asemaansa metsästysjoukon johtajana. Lisäksi Kaataja tapasi Turren ja Surman, vanhat ystävänsä, joiden kanssa ottikin ainakin henkisellä tasolla rajusti yhteen.

Pelit
Pelit on listattu tähän suunnilleen siinä järjestyksessä, missä ne Kaatajan silmin tapahtuivat. Ylimpänä vanhimmat, alimpana uusimmat.
Myrskyn silmässä
Kaikkein pimein yö
Lumen loisto
Suunnitelmaa toteutetaan
Solan suulla
Ajasta vuosiksi
Lumisissa maisemissa
Päätös
PPP, paljon pieniä pisaroita
Turre etsii Kaatajaa
Sateen jälkeen
Uusi alku
Ystäviä ja vihollisia, vaiko pelkkiä väärinkäsityksiä?
Syksyn sävel
Tähtitaivaan alla
Syystalven tapauksia
Liittyminen Haukan laumaan: Akka
Totuus
Katumusta
Uteliaisuus
Jäätävä jälleennäkeminen
Epätoivoinen viestintuoja
Se oli sitten siinä
Anna anteeksi
Tulipalojen jälkeen
Kuin kaksi marjaa, vai?
Me seuraamme sinua
Pohjoisella vuorella kohtaa kaksi sutta
Vain elämää
Resurssipula
Kuun valossa, tähtien loisteessa
Syksyn viimeinen lehti on laskeutunut
Talven merkit
Nuolaise ennen kuin tipahtaa
Kaikki aikanaan
Liittyminen: Orvokki