Susi!

// Huurre ja Kastehelmi. Ajankohta ilmeisesti syksy ja paikka loivarinteen ja reviirirajan välinen alue, ettei Kastehelmen tarvitse hirveästi poiketa rajojen sisäpuolelle ;) //

Suuri tummaturkkinen susi jolkotteli päämäärättömästi laumansa alueilla, pysytellen kuitenkin melko lähellä rajoja. Ronski nuuhki syksyistä ilmaa pohdiskellen elämän pieniä asioita, kuten seuraavaa ruoka-aikaa. Susi tunsi itsensä yksinäiseksi, oli tuntenut niin jo pitkän aikaa ja se painoi uroksen mielen matalaksi. Se ei kuitenkaan voinut lähteä. Lauma oli huonossa kunnossa ja alueita piti vahtia. Uros oletti kaikkien olevan hyvin kiireisiä, ettei aikaa jäänyt paljoakaan sille, joten sekin päätti ainakin yrittää olla kiireinen ja oli jatkuvasti tarkistamassa rajoja tai hakemassa ruokaa. Ylimääräisen ruuan se kantoi pesille ja aina jätetyt saaliit olivat hävinneet. Siellä siis joku aina kävi. Ronski uskoi ja toivoi ruuan hakijan olevan perheenjäsen tai laumalainen.  

Nyt se nuuhki syksyistä ilmaa haikeana, tietämättä mitä tekisi. Nuoren suden katse kiinnittyi juoksevaan päästäiseen ja toinen hypähti supiaista kohti, estäen pienen eläimen pakomatkan ja jatkoi hyppimistä ja pomppimista sen ympärillä välillä ulvahdellen hetken ilosta, jonka vaivainen päästäinen tietämättään tuotti.
Yhtäkkiä susi jähmettyi niille sijoilleen ja säikähtänyt päästäinen pääsi karkuun. Sen nokkaan tuoksui susi. Susi, susi, susi! Ronskin sydän alkoi jyskyttämään nopeampaa pelkästä ajatuksesta ja se alkoikin aktiivisesti hapuilemaan katseellaan hajun suuntaan.

//Täällä ollaan! (: //

Kastehelmi hölkkäsi eteenpäin tasaista tahtia ympärilleen vilkuillen, mutta vauhtiaan hidastamatta. Vaalea narttu oli ollut lähistöllä ja päättänyt lähteä jatkamaan matkaansa Rinnemetsän lauman reviirin halki. Eihän hän syvälle menisi, ihan vain vähän matkaa rajojen sisäpuolelle ja mitä narttu oli kuullut lauman tilanne ei ollut kovin hyvä, joten rajoja tuskin vahdittiin niin täsmällisesti.
Kastehelmi hölkkäsi eteenpäin katse maastoa tarkkaillen. Viikset värisivät uusien hajujen tulviessa nartun kuonoon, se saattoi selvästi erottaa Rinnemetsäläisten laumatuoksun, joskin se oli heikko. Aamulla saatu sadekuuro oli pyyhkinyt vanhat hajut mennessään ja uudet hajut tulvivat nyt raikkaina keskellä metsää. Viileä syksyinen ilma muistutti kuitenkin lähestyvästä talvesta ja sai nartun kaipaamaan aijemmin tapaamaansa Kauhua ja laumaa, johon ei ollut vähään aikaan kuulunut ollenkaan. Narttu ei pitänyt laumattomana elosta, mutta oli tarkka laumansa suhteen eikä näin ollen aikonut liittyä vielä minnekkään. Ehkäpä hän jopa perustaisi oman lauman, Kauhun kanssa, kuka tietää?

Uusi vahva haju herätti nartun ajatuksistaan ja sai tämän valpastumaan silmin nähden. Kastehelmen häntä kohosi hänen tajutessa että haju kuului toiselle sudelle. Ilo läikähti nartun sisällä, mutta pian tilalle tuli pieni epämukavuuden tunne, susi luultavasti kuului Rinnemetsän laumaan ja narttu oli reviirillä. Uups.
Kastehelmi pysähtyi miettien voisiko lähteä livohkaan, mutta tuoksu oli sen verran voimakas että toinen ei voinut olla kaukana ja hänetkin oli jo luultavasti huomattu. Eikä livohkaan lähteminen kuulunut nartun piirteisiin. Lopulta kiinnostus ja uteliaisuus saivat Kastehelmen lähtemään jäljittämään hajua ja pian näkyville ilmestyikin tumma susi, joka katsoi suoraan nartun suuntaan. Kastehelmi hidasti vauhtinsa kävelyyn ennenkuin pysähtyi kokonaan.
Häntä oli itsevarmasti ylhäällä kuten pääkin. Korvat uteliaina eteenpäin käännettyinä neitokainen ei näyttänyt vähääkään siltä mitä oli. Laumaton väärässä paikassa. Mutta narttu oli hyvässä kunnossa syötyään aijemmin päivällä ja tuttu itsevarmuus paloi hänen sisällään.
"Hei!" Tuo tervehti ystävällisesti jääden tarkkailemaan toisen reaktiota. Häädettäisiinkö hänet suoraa tietä pois, vai annettaisiinko jatkaa matkaa. Tuskin sitä viimeistä, mutta aina saattoi kokeilla. Ehkei toinen olisi niin täsmällinen sellaisista asioista.

Ronski nuuhki ilmaa ja yritti katseellaan tavoittaa toista sutta ja pian toinen ilmestyikin näkyviin. Tummaturkki heilautti häntäänsä vieraalle. Toinen oli hajun perusteella laumaton, joten periaatteessa Ronskin pitäisi olla jämäkkä, mutta sitä ei huvittanut ruveta liian tiukaksi, kerran joku sattui kohdalle. "Hei sinullekkin. Oletko eksynyt?" Suuri susi kysyi lempeästi ja kallisti päätään hitusen. Laumaton lauman reviirillä tarkoitti varmasti sitä, että toinen oli vahingossa vain ylittänyt rajan. Sillä eihän kukaan ylittäisi tahallaan rajoja. Ronski muistutti mielessään, että täytyi vahvistaa jälleen rajoja, kerran jäljet olivat noin haalistuneet. Se tarkkaili toista päästä varpaisiin ja totesi toisen mukavan oloiseksi hukaksi. "Mikä on nimesi?" Se kysyi uteliaana. Ronski heilutti häntäänsä varsin matalalla ja suuntasi uteliaisuudessaan korvansa vieraaseen päin, muttei mahtaillut millään tavalla. "Minun nimeni on Ronski. Ikävä kertoa sinulle, mutta olet tullut Rinnemetsän reviirille, enkä voi päästää sinua sisemmäksi." Se sanoi ystävällisesti ja hymyili suden hymyään. "Minne olet matkalla? Voinko auttaa jotenkin? Minulla ei ole mitään erityistä tehtävää, kerran päästäinenkin pääsi pakoon, joten autan mielelläni" Se vielä kysäisi ja katsoi maahan, jossa pieni eläin oli hetki sitten ollut.

Ronskin koko toi sille turvaa, minkä takia se oli pystynyt monesti olemaan hyvin rento ja varsin huoleton vieraiden kanssa, ellei toinen antanut aihetta muuhun. Harva lähtisi hyökkäämään yksin ison suden kimppuun, ellei vastassa tietenkin ollut myös iso susi. Vieras ei tuntunut uhkaavalta millään tavalla, vaikka toinen näytti varsin itsevarmalta.

Kastehelmi ilahtui heti kuullessaan toisen tervehdyksen ja vastauksen. Vieras vaikutti mukavalta sekä ymmärtäväiseltä. "Noo, en oikeastaan" Narttu myönsi kyselyille eksymisestä. Normaalisti hän olisi saattanut valehdella päästäkseen pälkähästä, mutta nyt ei näyttänyt olevan mitään ongelmaa. Eksynyt susihan otettiin väärällä reviirillä vastaan paremmin kuin tarkoituksella tullut, ellei tarkoitus palvellut laumaa ja nartun tarkoitus ei sitä tehnyt. "Mutta en kyllä tahallanikaan tänne tullut." Hän jatkoi varmistaakseen ettei toinen luulisi hänen tunkeutuneen reviirille vaikkapa ruokaa hakemaan. Eihä narttu ollut aikonut tehdä muuta kuin mennä vähän matkaa rajojen sisäpuolella tutkailemassa näkyikö Rinnemetsän laumalaisia ja no, suoraan sanottuna hän ei ollut halunnut kulkea joen viertä, joten kierto reitti oli houkutellut.

Kastehelmi piti siitä että toinen ei mahtaillut, mutta piti silti selvänä kenen mailla oltiin. "Olen Kastehelmi." Narttu esittäytyi ja hymyili sudenhymyään. Ronski sopi loistavasti nimeksi tälle kookkaalle urokselle, joskin tuo vaikutti varsin mukavalta. Ymmärtäväinen murahdus pääsi nartulta Ronskin kerrottua missä hän oli ja ettei voisi jatkaa matkaa samaan suuntaan. "Ymmärrän kyllä. Mutta eihän se toki haittaa."

Ronski vaikutti mukavalta ja puheliaalta, oikein luontevalta seuralta, joten Kastehelmi kohautti harteitaan tuon kysymyksiin ja avuntarjoukseen. "Ei kai siitä haittakaan olisi, mutta en kyllä oikeastaan ole matkalla erityisesti minnekkään." Kastehelmi vastasi totuudenmukaisesti. Oikeastaan hän oli tullut tutkimaan joen vartta, sehän ei ollut kenenkään maata vaikka lähellä Rinnemetsän reviiriä olikin. Valkea narttu oli vain päättänyt oikaista reviirin halki, se kun vaikutti hiljaiselta ja muuten täytyisi kiertää. Narttuhan oli siis matkalla järvelle, josta joki lähti, mutta sinne hän voisi mennä kyllä vasta päivienkin päästä. Mikään kiire ei siis ollut.

Kastehelmi oli jtkuvasti tarkkaavainen ja huomio toisen reaktiot, jotta huomaisi jos mieliala vaihtuisi. Narttu ei halunnut joutua riitelemään kenenkään kanssa. Häntä oli jo laskenut sillä narttu tajusi että pomoili turhaan, toinen ei yrittänyt alistaa häntä ja se kävi enemmän kuin hyvin. Häntä kylläkin heilahteli hiljaksiin ja yhä sama itsevarmuus näkyi tuon olemuksesta.

Ronski kuunteli toisen selitystä rajarikkomuksesta ja nyökkäsi hyväksyvästi. Jos emo näkisi sen nyt nii se saisi tupen rapinat, mutta asia ei sillä hetkellä juolahtanut uroksen mielessäkään. Se oli vain tyytyväinen että näki jotakuta.
"Hauska tutustua. Varsin nätti nimi." Tummaturkki sanoi iloisena, kun toinen esittäytyi. Ronski myös huomasi olevansa positiivisesti yllättynyt kun toinen sanoi ettei pannut pahakseen vaikkei voisi jatkaa edemmäs. Yleensä ne jotka jäivät jutustelemaan olivat öykkäreitä ja inttivät vastaan, mikä oli niin kovin harmillista uroksen mielestä.

Kun narttu kertoi ettei ollut erityisesti matkalla mihinkään, Ronski ei voinut muuta kuin tuntea valtavasti sympatiaa toista kohtaan. Se jos kuka tiesi miten vain ollaan matkalla ilman varsinaista määränpäätä. "Eikö se oli hirvittävän raskasta? Siis että et laumattomana tiedä aina minne mennä? Minulla on reviirini, mutta teillä ei ole mitään. En aina ymmärrä miksi joku valitsee laumattomana olon. Haluatko kertoa miksi olet laumaton?" Se järkeili ääneen ja lopetti kysymykseen, seuraillen toisen eleitä ja ilmeitä tarkkaan. Se nuolaisi huuliaan ja heilutti häntäänsä kertoakseen, ettei se olisi toiselle uhka. Laumattomat olivat olleet sille täysi mysteeri, olihan se syntynyt Rinnemetsän laumaan, eikä tiennyt muusta.

Kastehelmi kiitti toista nimeen liittyvästä kohteliaisuudesta hymyilemällä sekä hännän heilautuksella. Ronskin alkaessa kyselemään ja selittelemään laumattoman ja laumallisen eroista sekä sen sellaisesta narttu hymähti naurahduksen omaisesti ja katsoi toista sitten kuin ei olisi varma.
"No voihan se niinkin olla, mutten minä koe sitä kovin raskaana. On se tietenkin erilaista ja paljon.. epävarmempaa, mutta se on myös vapautta. Ei ole rajaa, jota et voi ylittää tai aluetta jolla pitää pysyä. Voi kulkea missä haluaa, no ei nyt tietenkään muiden mailla, mutta ymmärsit varmaan mitä tarkoitan." Heikko hymy kohosi tuon kuonolle susimaisena virnistyksenä.

"Laumattomalla on vapaus, siinä missä laumallisella on reviiri. Mutta en minä siksi ole laumaton.." Narttu jatkoi kiireesti. "En vain ole löytänyt sopivaa laumaa, en aio suostua kenen tahansa laumaan." Kastehelmen ääni oli varmuutta ja päättäväisyyttä täynnä, vaikka hän tiesi että ennen talvea liittyminen olisi fiksua tehdä. Mutta hän ei halunnut hätiköidä ja oli tarkka laumansa suhteen. Vaikka laumattomana elo ei oikein sopinut nartulle, sillä hän oli sosiaalinen ja tutustui mielellään muihin.

Kastehelmi oli päättänyt kertoa totuuden, Ronskihan vaikutti mukavalta ja mitä haittaa siitä olisi? Laumattomana olemisessa oli omat etunsa, mutta rehellisesti sanottuna laumallisen rooli olisi sopinut itsevarmalle nartulle paljon paremmin.
Uros oli kookas, muttei pelottava. Ronskin elekieli antoi ymmärtää ettei häntä liiaksi haitannut vaikka oltiinkin lauman mailla ja se myös tuntui mukavalta, sillä narttu tunsi olevansa kaivattua seuraa. Kuka nyt haluaisi viettää aikaa jonkun kanssa, josta selvästi näkee ettei tuo seuraa kaipaa.
"Entä oletko sinä aina kuulunut tähän laumaan?" Narttu heitti vuorostaan kysymyksen ilmoille. Ronskia näytti kiinnostavan laumattoman elämä, ja sitä vastoin Kastehelmeä kiinnosti elämä Rinnemetsän laumassa. Ei kai tietojen vaihdosta tai verkkaisesta puhumisesta haittaakaan olisi.