Kauhu palaa alkuun

Kastehelmi hämmästyi hirvittävää puhetulvaa, joka Kauhulta pääsi. Sudenvirne vain kasvoi nartun kasvoilla. "Sinä olet ihan höpsö!" Se kommentoi häntä hyväntahtoisesti heiluen ja virne naamallaan.
Kun Kastehelmi pääsi lopultakin asiaan, siltä tuli ihan fiksua kommenttia. "Jos me kerta aloitamme siitä että kokoamme lauman, meidän kannattaisi etsiä laumattomia vielä valtaamattomilta alueilta. Kuten täältä järven luota, tässähän on mukavan kokoinen alue valtaamatonta maata, vaikka paikka onkin kahden lauman reviirin välissä. Tai sitten solalta tai vuorilta, joskin vuoristossa tuskin liikkuu ketään. Joten mitä paikkaa sinä kannatat?" Narttu kysyi päätään kallistaen. Hän sivuutti Kauhun sepustukset sekä töksäytyksen nopeasti, joskin painoi asian mieleensä. Kauhu taisi pitää hänestä, mutta pitihän Kastehelmikin uroksesta. Hehän olivat ystäviä.

Kastehelmi oli reissannut solan suulta, pitkin Rinnemetsän lauman rajoja ja osittain käynyt niiden sisäpuolellakin, tullessaan tänne järvelle, joka oli keskellä laaksoa. Hän oli ajatellut pysyvänsä täällä aloillaan jonkin aikaa, mutta Kauhun näkeminen muutti taas suunnitelmia. Vaikka eihän nartulla ollut suunnitelmia kovin pitkälle ollutkaan.
Kastehelmi oli iloinen siitä että sai jälleen määränpään johon tähdätä. Lauman perustaminen. Se kuulosti mahtavalta ja Kauhun kanssa he voisivat onnistua, joskin aika toi sen verran haastetta että talvi olisi pian täällä.

Kauhu jota hävetti pienen tökäsytyksensä ohella kulki hilajlleen eteenpäin kuunnellessaan Kastehelmeä joka ei onneksi maininnut asiasta mitään. Pienehkö huokaus mielessään herra mietti paikkoja laaksossa. "Totta, solalla päin tuskin on kovin montaa erakkoa tai laumatonta syystä jos toisesta. Saalis eläimet lipuvat tänne ja tuovat laumattomat suoraan meidän luokosemme. Me taas tarvitsemme taas erityisen syyn miksi me haluamme nämä laumattomat juuri meidän alkavaan laumaamme. Emmehän me voi vain töksäyttää että perustamme lauman ja keräämme siihen jäseniä." Kauhu sanoi ja naurahti susimaisesti perään.

Nini Kauhu ei ainakaan itse ottaisi liittyäksene laumaan jos minkään laista järkevää syytä alkavan lauman kasvuun olisi tarvetta. " Itsestään selvyys on että sinä toimit lauman alfa narttuna ja minä rinnallasi alfa uroksena. Joten muut paikat ovat avoinna ja mietin että Betan virkaa ei varamsti kannata oitis täyttää enen reviirin valloitusta. Eli kauppatavarana mahtipontisille voimme tarjota alustavaa paikkaa muun muassa metsästys joukon kärjessä. Itse mietin että olisi ehkä hyvä pidättäytyä lähelle järveä koska se on miltei ainoa paikka missä nyt riittää ravintoa vielä vähän aikaan. " Kauhu tuumasi Kastehelmelle häntä lepposiasti heiluen puoletla toiselle.
" Mitin myös että voisimme käydä katsomassa tasankoa jos sieltä löytyisi jotain tai joita kuita susia. Aikaa kun tosiaan ei ole paljoa tämä pitää meidät varsin kiireisenä että saamme kaiken aikaiseksi ennen talvea. Ja minähän tietnekin lupaan sinulle että oli lopputulos mikä hyvänsä talven tullen vahvistat reviiriäsi ja vietät yösi turvallisesti lämpimässä nukkuen. Ja huolehdin myös alustavasti siit äettä meillä riittää ruoka." Kauhu vinkkasi leikkisästi lauseen loppua kohden.

Ja kyllä se piti Kastehelemestä paljonkin ja eritoten ystävänä ja tärkeänä sellaisena. Eihän se nyt kenen tahansa suden kanssa lähtisi tätä aatetta eteenpäin viemään varsinkin kun aikaa ei olisi paljoa. Mutta tästä Kauhu oli varma ja ainakin se itse halusi perustaa lauman, ja nimen omaisesti Kastehelmen kanssa tällähetkellä ainoan suden kanssa johon luotti kaikessa.

Kastehelmi heilautti häntäänsä yhtämielisenä Kauhun vastatessa. Hän kuunteli kaiken mitä tuolla oli sanottavanaan. "Wow, sinähän olet jo suunnitellut kaiken" Narttu sanoi iloisena hymyillen. Tuo tuuppasi Kauhua leikkisästi ja vilkaisi sitten ympärilleen.
"Joten perustamme lauman alkuun tänne, tai alamme koota sitä täällä. Kun se on tarpeeksi vahva voimme koettaa vallata itsellemme paremman reviirin. Mutta jos nyt pysytään ensin tämän hetken asioissa, meidän täytynee löytää sopiva paikka pesäkoloksi jostain tästä läheltä. Tiedätkö mitään suojaisaa paikkaa?" Valkea narttu kysäisi loppuun. Hän yritti itsekkin miettiä, mutta mitään mainittavaa ei tullut mieleen.
"Tai hetkinen. Voisimmehan me lähteä retkelle kohti tasankoa ja kerätä matkalla laumalaisia? Tosin kukaan tuskin tahtoo liittyä vasta alkeilla olevaan laumaan jolla ei edes ole reviiriä vaan se vaeltaa. Taidamme tarvita aikamoisia puhumistaitoja jotta mahdolliset liittyjät vakuuttuvat kannattavuudesta." Kastehelmi pohti päätään kallistellen. Ensin heidän pitäisi saada suunnitelma kunnolliseksi, jotta se onnistuisi. Eivät he voineet vain lähteä huutelemaan että kuka tahtoo liittyä. Ei se niin onnistuisi.

Kauhun lupaukset kuulostivat hyviltä ja Kastehelmi nyökkäsi tuolle. Uros oli niin huolehtivainen, loistava alfa uros, jos valkealta nartulta kysyi. "Mutta pidä huoli siitä ettet huolehdi liikaa" Hän sanoi häntä heilahtaen laajassa kaaressa ja silmät säihkyen.
Narttu oli varma siitä että he onnistuisivat, tai eivät ainakaan luovuttaisi. Ja yhdessä he tukisivat ja auttaisivat toisiaan. Valkean nartun sydäntä lämmitti että nyt hän tiesi ettei ollut yksin. Mitä ikinä tapahtuisikaan hän voisi kääntyä Kauhun puoleen.

Ruskeaturkki kuunteli mitä Säde puhui ja katseli samalla ympärille mihin suuntaan oli järkevintä mennä. " Mietin juuri samaa että voisimme suojaa etsiessämme tehdä alustavaa työtä laumalaisten saamiseksi. Ehkä ei ole tosiaan järkevintä oitis puhua laumasta ja perustamisesta vaa kerätä porukka talven tullen kasaan että selviäisimme hengissä. Sen jokainen erakko ymmärtää ettei yksinäinen täällä pärjää. Ja kun susia on tarpeeksi voimme aloittaa pienimuotoisen lauma toiminnan ja aloittaa itse lauman kasaamisen ellemme kykene silloisella joukkiolla karttamaan itsellemme reviiriä. Usko pois kaikki järjestyvät kun viemme sen loppuun asti kunnialla ja määrätietoisuudella. jos epäröimme mahdolliset liittyjät eivät usko kykyihimme. " Kauhu lisäsi.
Uros oli täysin varma onnistumisesta kaksikon aikeissa eikä se todellakaan luovuttaisi enen kun olisi saanut haluamansa. Ehkä kenties se vielä joskus olisi suuren lauman alfa uros ja upean pentukatraan kunniallinen isä joille se voisi opettaa lauman käytännöt ja eritoten vanhimman pentunsa perehdyttää valtaan astumiseen kunnes olisi kyllin vanha luopumaan paikastaan. Niin sitä Kauhu halusi. Vai halusiko?

"Ei uholta, en huolehdi liikoja. " Kauhu totesi lempeästi. Ehkä tämä oli kauhun tapa hyvittää katoamisensa ja kertoa että Kastehelmi oli urokselle tärkeä jo tässä vaiheessa.
Vaikka laaksossa olikin monen monta menneisyyteen muistuttavaa seikkaa ei Kauhu antanut sen lannistaa. Se muisti miten Viima kohteli luamaansa ja miten Kauhu oli saanut paikan Viiman leivistä kunnes lauma hajosi kokonaan ja Viima katosi kuin tuhkatuuleen.
Autuaan tietämättömänä laakson nykyhetkestä kauhu suuntasi päättäväisesti kohti uusia tuulia nyt mukanaan Kastehelmi. Mihin lie tie koskaan veisikään ja oliko sillä päämääränä yhtenäinen lauma yksi muiden joukosta. Vai kapusiko Kauhun unelmat korkemmalle ollakseen yksi ylitse muiden. Tämähän jäisi nähtäväksi.

"Voisimme tosiaan suunnata alkajaisiksi tasagolle pakkohan täällä on joitakin oltava. " kauhu puheli ja katsahti narttuun kysyvästi.

Kastehelmi kuunteli Kauhun mielipiteen asiasta ja pieni hymynkare nousi sen kasvoille. He tekivät jo nyt saumatonta yhteistyötä, ottivat molepien ideat huomioon, kuuntelivat toista ja muodostivat asioista yhteisen käsityksen.
"Eli kerätään nyt vain poppoo jolla selvitään talven yli ja sitten keväällä aletaan kokoamaan laumaa. Kenties tuo nyt koottu joukko olisi pohja laumalle." Narttu veti tiivistelmän asioista ja heilautti häntäänsä.

"Voisimmehan me" Valkeaturkki vahvisti uroksen epäsuoraan kysymykseen.
"Mutta kerrommeko me vastaan tuleville että olemme matkalla tasangolle vai että kierrämme kokoamassa laumattomista ryhmää talveksi vai mitä? Eivät laumattomat niin helposti liity vaikkeivät yksin selviäkkään." Kermaturkkinen kysäisi vilkaisten ympärilleen. Hän oli viime viikkojen aikana vain reissannut siellä täällä, ilman mitään pysyvää paikkaa, yhtäkin pesä koloa hän oli käyttänyt korkeintaan parina peräkkäisenä yönä ennen kuin oli liikkunut muualle. Hän halusi jotain pysyvää, lauman ja reviirin jota puollustaa, paikan jossa pysyä. Mutta narttu ei saisi sitä vielä vähään aikaan. Vaikkakin jos suunnitelma onnistuisi ennen talvea heillä luultavasti olisi paikka.
"Mutta ehkä meidän kannattaisi kierrellä nyt vähän aikaa tässä järven lähistössä etsimässä susia ja sitten jos ketään ei löydy niin siirtyä tasangon suuntaan, eikö? Mielestäni voisimme nyt etsiä pesän meille ja sitten huomenna aloittaa laumattomien etsimistyöt. Kai niitä nyt täällä laakson sisälläkin on?" Kastehelmi jakoi mielipiteensä. Suoraan sanottuna hän halusi pysyä järven luona pari päivää ja tutkia alueen ennenkuin he liikkuisivat etelämmäs.

Kauhu kuunteli Kastehelmeä jälleen nyökähdellen. " Totta ei ole yksinkertaista ja helppoa saada laumatonta liittymään alku aikana laumaan. Minä luotan siihen että kun tapaamme susia näemme kyllä miten hänelle voi asian ilmaista. Selvittämällä hänen taustojaan ja aikeita ja kenties suunnitelmia talven varalta. Ja virallista laumaa emme voi kasata ennen reviiriä. " Kauhu jatkoi.

Kauhu nuuhki ilmaa siinä toivossa että joukossa olisi muitakin mutta ei saanut mitään uutta hajua nenäänsä. " Toki voimme. Pakkohan niitä on olla. Tuskin kaikki ovat kaikonneet laakosta jälkeä jättämättä. minä kun en ainakaan tullessani saanut sitä käsitystä että tämä laakso tyhjillänä olisi. Joten eiköhän mennä etsimänä yö sija ja levätään että jaksamme jatkaa huomenna. " Kauhu vastasi susimainen hymy kasvoillaan.

Kauhu oli häkeltynyt jopa itsestään kun oli päässyt näinkin pitkälle ilman päätöntä ryntäystä reviirille ja tapattaa itsensä mitä se olisi aivan hyvin voinut tehdä ennen pientä lomaansa. Se miten Kauhu ajatteli Sammaleen nyt oli aivan jotain muuta mitä se oli vielä muutaman päivä sitten. Sammal toki oli jättänyt ikuiset arvet uroksen sisimpään mikä varmasti aikanaan saattoi tuoda tämän puoeln esiin. kauhu tosin taisteli sitä tunnetta vastaan kajoamatta meinneisyyksien haamuihin turhaan. Nyt se eli tätä hetkeä ja päivä kerrallaan. Ja vielä se astelisi suuren lauman kärjessä Kastehelmen kanssa ylpeänä siitä sen se oli kuitenkni päättänyt. Ja kertaakaan uros ei toki ollut mianinnut että Kastehelmi olisi tulevaisuudessa kauhun pentujen emo, vaikkeipas sitäkään kukaan tuskin tiennyt. Ei ruskoturkki ollut asiaa niin pitkälle ajatellut.

Kastehelmi hymähti hyväksyvästi Kauhun vastaukselle mitä mahdollisille ryhmään littyjille sanottaisiin. Tottahan se oli ettei kaikille voinut vain tokaista samaa virttä ja odottaa sillä tuloksia.
Valkea häntä heilahti uroksen vahvistukselle pesäkolon etsimisestä ja narttu lähti leppoisaan raviin pyrkien pysymään suhteellisen lähellä järveä. Ruskea silmäpari kierteli maastossa etsimässä mahdollista pesä paikkaa kahdelle ja lopulta se kiintyi pienen kumpumaisen mäen rinteessa olevaan kiviluohikkoon. Muutama puu varjosti paikkaa, mutta eriasia oli se löytyisikö kivien väliköistä tarpeeksi suurta pesää tai olisiko joku jo asuttamassa sellaista.

Narttu hidasti vauhtinsa kävelyyn ja katsahti sivuilleen etsien Kauhua. "Tuo paikka näyttää lupaavalta" Hän tokaisi osoittaen kivilouhikkoon. Itsevarmana häntä heiluen Kastehelmi käveli louhikon luo ja kuonon viikset väpättivät hänen haistellessaan ilmaa. Eihän narttu toki halunnut tupsahtaa naamat vastakkain jonkun täällä pesäänsä pitävän elikon kanssa.
Katse harhaili rinteessä etsien tarpeeksi suurelta näyttävää koloa. Kaksi sutta veivät ihan kiitettävästi tilaa, vaikka nukkuisivatkin lähekkäin.

Kauhu oli tyytväinen ettei kaksikolla juuri erimielisyyksiä ollut ryhmän ja lauman suhteen. Myöhemmin ehtisi puhua siitä aiheesta lisää. Siinä missä Kastehelmi lähti kuono maata pitkin viistämään eteenpäin Kauhu teki perässä mutta kulki eri suuntaan tokikaan ei kauas nartusta.
Kastehelmi oli löytänyt jotain ja Kauhu nosti rivakasti päänsä heinikoiden lomasta ja suuntasi kohti ystäväänsä.

"Olet tehokas. Huomaa ettei minulla ole mitänä vastusta sinua kohtaan olet uskomaton. " Kauhu totesi iloisesti Kastehelmelle ja tutkaili mahdollista pesää joka näytti todella lupaavalta ja oli suhteellisen suojaisalla paikallakin. " Täältä käsin pysymme järven tapahtumista ajan tasalla ja ruokaa riittää ainakin vielä toistaiseksi runsaasti. " kauhu totesi häntä heilahtaen. " Nyt on vatsa täynnä, yö sija löydetty tarvitsemme enää kunnon yö unet että jaksamme aloittaa etsinnät ja lauman kasaamisen. " Kauhu totesi hiljaisena ja tyytyväisenä. Siltä ei tällä hetkellä puuttunut mitään. sillä oli vatsa täynnä tuoretta peuraa, Ystävä jonka kanssa oli helppo kulkea ja puhua eikä yö sijakaan puuttunut.

Sudenvirne valtasi nartun kasvot ja häntä heilahti Kauhun kehuessa. "Kyllä sinäkin sen pian olisit löytänyt, nopeus on vattia" Tuo totesi iloisena vaikkei aivan sanontaa ymmärtänytkään. Uroksen seuraaviin viikkoihin liittyvien selitysten jälkeen Kastehelmi vilkaisi taivaalle. Ilma oli jo kylmenemässä ja taivas tummumassa.
Narttu tavallaan piti syksystä. Kirpeistä, muttei silti kylmistä öistä, jolloin tähdet loistivat kesän vaaleuden jälkeen entistäkin kirkkaampina. Mutta tänä yönä hän ei lähtisi omille retkilleen yönpimeydessä ja tähtien loisteessa. Ei, tänä yönä hän nukkuisi Kauhun kanssa pesässä jotta jaksaisi käyttää seuraavan päivän tehokkaasti laumattomia etsien.

"No eiköhän mennä lepäämään" Valkoturkki totesi häntä heilahtaen ruskean silmäparin käväistessä uroksessa. Pieni haukotus, joka nartulta pääsi paljasti puhtaat valkoiset haampaat kertoen siitä että lepo olisi kyllä tarpeen.
Narttu lähti nyt jo varovaisemmin kipuamaan kivikossa kohti suurimmalta näyttävää koloa. Hän pysähtyi vielä sen suulle haistamaan ilmaa ennenkuin totesi kolon turvalliseksi ja ryömi sisään.
Suden silmät tottuivat pimeyteen nopeasti ja Kastehelmi saattoi erottaa kolon seinämät. Hän meni aivan oikeaan reunaan niin että Kauhu mahtuisi sisälle, mutta uros ei jäisi nartun ja suuaukon väliin.
"Täällä on kyllä tilaa" Narttu huikkasi, jotta Kauhu varmasti tajuaisi tulla sisään. Suuri, mutta kahdelle sudelle tiivis kolo olisi lämmin heidän asuttaessaan sitä yhdessä, joten syksyn yöpakkaset eivät heitä haittaisi.

Kauhu hymähti iloisesti Kastehelmen sanoille. "No ehkä ensikerralla oeln nopeampi " Kauhu sanoi leikkisästi nartulle häntä heilahtaen leppoisasti puoletla toiselle. Ilta oli vaihtumassa tiuhaa tahtia tosiaan yöhön ja ruskoturkki sulautui hennon kuun valaistuksessa syksyiseen maisemaan loistavasti.
Kastehelmi totesi että oli varmasti aika mennä lepäämään tähän herra nyökkäsi kuonollaan.

Kastehelmi oli jo matkalla suurinta koloa ja kauhu seurasi perässä. Se tarkasteli ympäristöä siinä missä Kastehelmikin. Kunnes totesi itsekkin ettei uhkaa ollut eikä ketään muutakaan ollut lähettyvillä. Kauhu oli tosiaan herrasmiesmäisesti jäämässä suuaukolle pitämään vahtia ja estämästä kylmää pääsemästä koloon. Mutta valkea narttu oli erimieltä jtoen hymyillen susimaisesti Kauhu meni sisälle asettuen Kuono kohti suu aukkoa Kastehelmen vierelle. " Olet minulle tärkeä Kastehelmi älä koskaan unohda sitä. " Kauhu totesi vaitonaisena katsahtaen narttuun. Tästä se alkaisi eteenpäin vaikka viimeiseen hengen vetoon ainakaan uros ei ollut yksin sillä oli ystävistä paras mukanaan.

Kastehelmi vilkaisi Kauhua tuon päästyä sisälle.
"Miten voisinkaan unohtaa" Valkea narttu vastasi urokselle, parhaalle ystävälleen ja nuolaisi tuon kaulan karheaa turkkia. Se oli hänen tapansa osoittaa että Kauhukin oli sille tärkeä. Narttu arvosti ystäväänsä, ja luotti tuohon täysin. Uros oli oikea herrasmies, jolta löytyi sydäntä sekä päättäväisyyttä.
"Saanko kysyä yhtä asiaa?" Kastehelmi kysyi ruskea katse Kauhussa. Ääni oli hiukan hiljainen sekä ehkä pikkusen surullinen, totinen ainakin. Narttua oli mietityttänyt asia heidän ensimmäisestä tapaamisestaan asti, mutta hän ei ollut viitsinyt kysyä siitä.

Valkoturkki oli iloinen heidän löytämästään pesäkolosta ja sen tarjoamasta suojasta, sillä kolossa ei ollut kylmä. Hän paransi hiukan asentoaan ja kääntyi puoliksi kyljelleen makuulle, kuitenkin niin että Kauhulle jäi riittävästi tilaa koloon. Tuohan oli heistä kookkaampi. Sitten hän käänsi ruskean silmäparinsa takaisin Kauhuun jotta voisi esittää asiansa mikäli vastaus olisi myönteinen.

Kauhu nosti päätään kun Kastehelmi halusi kysyä jotain "Tietenkin?" Kauhu vastasi hämillään toisen aavistuksen surumielisesen totisesta äänen sävystä.
Kauhulla ei ollut pientäkään aavistusta mitä narttu halusi kysyä ja mihin se liittyi. Mutta kauhu lupasi että vastaisi kysymykseen oli se sitten mitä hyvänsä.
Koko oli lämmin ja suojaisa ja Kauhu piti siitä kovin kun syys illat viilenivät vauhdilla ja ulkonakin oli pimeää se ei Kauhua houkutellut tippakaan. Ystävän vierellä kun oli turvallista ja lämmintä.

Kauhu jäi vaitonaisena odottamaan kysymystä ja valmiina vastamaan siihen.

Kastehelmen ruskea silmäpari käväisi uroksessa tuon vastatessa myöntävästi. Korvat heilahtivat nartun aloittaessa hiukan epävarmana, mutta silti kysymystä. "Niin tuota.. Miksi sinua kutsutaan kauhuksi?" Valkeaturkkinen katsahti toista uudestaan.
Häntä mietitytti nimi, sillä ei kai kenenkään syntymänimi ollut Kauhu? Tai se tuntui todella hassulta, ehkä nimi oli kehittynyt elämän aikana, mutta kai sillekkin oli oma tarinansa.
Äänen sävy oli johtunut juuri siitä että narttu ei tiennyt millaiseen muistoon osuisi kysyessään asiasta, jos tarina olisi surullinen tai toiselle vaikea narttu ei missään tapauksessa halunnut sitä väkisin kaivaa esiin. Mutta toisaalta taas asialle saattoi lyötyä nopea vastaus, joka ei ollut tarina tai herättänyt ikäviä muistoja. Ei tiennyt ennenkuin kysyi.

Kastehelmi jäi odottamaan uroksen vastausta sekä reaktiota, hän ei tiennyt Kauhun menneisyydestä, mutta halusi olla osa toisen elämää. Ja ehkä siihen pystäkseen hän halusi tietää jotain toisesta. Vaikkakin tietenkin vain jos Kauhu itse oli valmis kertomaan.

Kauhu kohotti päätään nartun suuntaan tuon esittäessä kysymyksen uroksen nimeen viitaten. Herra ei ollut odannut odottaa moista kysymystä ainakaan näin äkkiseltään. Kauhun katse siirtyi pesän suuaukolle. "Uskoakseni että sain nimeni mitä luultavammin varsin jääräpäisestä ja kovasta luonteestani. Aiheutin melkosita kaaosta ennen laaksoon saapumistani. En koskaan peruuttanut yllätysten tullen vaan päämääräisesti asetuin uhkaa vastaan käyttäen hyväksi tuon heikkouksia ja pelkoja. Näyttämättä koskaan omiani. Tämän rinnalla opin että oman sisimmän piilottamalla voi saada aikaan paljon pahaa. Mutta Laaksoon saapuessani tämä seikka muuttui päämääräni oli utuinen enkä tiennyt mihin menisin kunnes löysin Viiman rajat ja otin askeleen elämässäni eteenpäin. Lauman jäsenenä käytökseni ei ollut soveliasta joten jouduin opettelemaan useaan otteeseen pitääkseni paikkani laumassa. Eli en ehkä enää ole nimeni veroinen jos nyt niin voi sanoa. Paitsi sen suhteen että en edelleenkään osaa luovuttaa jos olen jotain pättänyt ja teen sen tavalla tai toisella. Suurimpia seikokja joka minua sutena on muuttanu taitaa olla taannoin tapaamani Sammal, joka vei minulta paljon valitessaan pentujen kasvatti isäksi Katalan. Tästä syntyi minun ja Katalan välille aavistuksen verran kireyttä ja tuolloin Katala toimi Viiman Betana. Joka tapauksessa Sammal päätti lauman hajotessa lähteä mukaani ja taivalsimme yhdessä pitkäänkin kunnes laaksossa villitsi tulipalo joka tuhosi alleen paljon. Samoin Sammal lähti elämästäni lopullisesti sen päivän jälkeen kun hän käveli kohti liekkejä en ole häntä nähnyt tai kuullut hänestä mitään ja niin pahalta kun se kuullostaakin uskon hänen olevan kuollut. Tämän jälkeen ymmärsin ettei toisen pelkoa hyväksi käyttäen saa sitä mitä haluaa, vaan se täytyy ansaita. Jos olisin tehnyt asiat toisin saattaisin yhä kulkea Samaleen rinnalla. " Kauhu kertoi palan menneistään kohti nykypäivää. Se oli upputunut menneisiin puhuessaan. Ja jso susi voisi itkeä Kauhu olisi luultavasti päästänyt kyneeleen jos toisenkin. Mutta kovapäisen uroksen luonteen omaavana sek äänsi katseensa kastehelmeen.
" Sinä oelt tainnut saada nimesi Kauneudestasi turkkisi väritys heijastaa mieleeni kuvan utuisesta lammesta jonka pintaa pitkin lipuu usva ja enen auringon nousua ruohon korsilla kimmeltävät kastehelmet..." kauhu sanoi mutta vaikeni lauseen loppuun äkillisesti. Ei se itsekkänä tiennyt selitystään miksi se sen edes kuvaili tuolla tavalla. Kauhu kohensi koipiensa asentoa sanomatta enää mitään.

Kastehelmi kuunteli Kauhua myötätuntoisena ja tarkkaillen tuon eleitä. Tarina oli surullinen ja narttu ymmärsi Sammaleen merkinneen urokselle todella paljon. Myös lauman hajoaminen kuulosti ikävältä, mutta laaksossa riehuneen metsäpalon rinnalla se jäi huomiotta. Valkoturkki ei halunnut vaitava urosta sen enempää, joten pysytteli itsekkin hiljaa. "Olen pahoillani puolestasi" Hän kuiskasi hiljaa, vaikkei tiennyt auttaisiko se mitään. Merkitsikö hänen pahoillaan olonsa Kauhulle yhtään mitään.
"Mutta kai tiedät ettei tapahtunut ole sinun vikasi" Hän lisäsi hiljaa. "Täällä riehunut metsäpalo tai sen seuraukset eivät ole sinun syytäsi" Narttu lausui toivoen ettei Kauhu todella syyttänyt itseään Sammaleen kuolemasta.

Kastehelmi yllättyi Kauhun mielikuvasta hänen nimeensä liittyen. Vieno sudenhymy levisi nartun kasvoille, mutta uroksen tarinan jälkeen hänellä tuli mieleen että tiesikö Kauhu hänen menneisyydestään mitään? Oliko narttu koskaan kertonut miten oli laaksoon päätynyt? Eipä ollut tainnut..

Kauhu laski päänsä tassujensa väliin. "Ei varmasti olekkaan. Eikä menneisiin kajoaminen tai syiden etsiminen jostain kaukaa auta enää mitään. Menneet ovat menneitä ja niiden kanssa on opittava elämään. " kauhu lausahti susimaisesti hymyillen.

Kauhu ei tosiaan tiennyt KAstehelmen menneisyydestä mitään. Suden muistiin se ei ollut tainnut edes koskaa kysyä sitä. Mutta eiköhän kaksikolla olisi aikaa vielä jakaa menneisyyttään rakentaessaan yhdessä tulevaa laumaa.

Kastehelmi hymyili iloisena uroksen positiivisuudesta, tottahan se oli että menneiden oli vain annettava olla ja siirtyä itse eteenpäin. "Tuo on totta" Hän vahvisti vielä ääneenkin korviaan väräyttäen. Haukotus, joka nartulta pääsi sai hänet muistamaan miksi pesäkolo oli etsitty ja mitä varten sinne oli tultu. Oli aika levätä, jotta he jaksaisivat huomenna.
Kermaturkki kohensi asentoaan ja laski viimein päänsä etutassujen päälle ja ummisti silmänsä. "Hyvää yötä" Se toivotti unisesti, mutta pysytteli silti hereillä mikäli uroksella olisi vielä asiaa.

Tyytyväisyys ja onnellisuus levisivät nartun kehoon ja mieleen, hänellä oli suunnitelma tulevaisuudelle tai oikeammin heillä oli suunnitelma, jota Kastehelmi lähti innokkaana toteuttamaan Kauhun kanssa. Ja tällä hetkellä hänellä oli vatsa täynnä, ympärillään lämmin kolo sekä seuranaan mukava uros.

//Olikohan tämä tässä?(: //

//: eiköhän tämä ollut tässä :) pahoittelen kestoa oma koneeni on rikki san sen toivottavasti huomenan takaisin :) Voisimmi aloittaa pian uutta peliä pääsisimme eteenpäin tässä hankkeessa,.

// No siinä tapauksessa kiitokset pelistä ja kyllä, uutta peliä vaan ja suunnitelmia näiden kahden osalta eteenpäin. Tosin siihen tarvitaan muitakin pelaajia ja kaikki taas katosivat kummallisesti.. :/ //