Kauna (Viiman lauma)

Vierailija

KAUNA

LYHYESTI

Nimi: Kauna
Ikä: 4,5 vuotta
Sukupuoli: Uros
Laji: Susi
Lauma: Viiman lauma

LUONNE

Varma kuin kallio maanjäristysherkällä alueella, sellainen on Kauna. Uskollinen, luotettava, johdonmukainen ja juuri tarpeellisen kova, ja nauttii saadessaan kohota asemassa. Eikä oikeastaan pelkästään nauti, vaan myös pyrkii siihen. Hierarkiassa ylemmille nöyristely ja mielistely ei siis ole mitenkään kummeksuttavaa muuten niin suoraselkäisen ja harvalle kumartavan uroksen mielestä. Se vain sattuu olemaan väylä ylöspäin. Kuitenkin Kauna välttää pyrkimään suoranaista nuoleskelua, niin alas susiuros ei tahtoisi joutua vajoamaan. Siinä missä Kauna tuntuu ottavan oman elämänsä vakavasti, se kuitenkin osaa myös pitää hauskaa, rentoutuen mieluusti muiden kanssansa samanarvoisten ja alempien laumatoverien kanssa. Etenkin pentuihin uros mieluusti kohdentaa kevyen ajanvietetarpeensa, leikkien noiden kanssa mielellään.
Kaunan järkevään dominointiin taipuvan luonteen kääntäpuoli onkin sitten temperamentti, jota luonnollisesti pitääkin olla jos meinaa elämässään ylöspäin aina pyrkiä, mutta Kaunalla se joskus tuppaa keittämään herkästikin yli. Mieluusti ei susiuros kuitenkaan hermostumisestaan suurta numeroa tee, vaan sen sijaan painuu omiin oloihinsa, korkeintaan käyttäen äärimmäisen huonoa kieltä muille silloin puhuessa. Tosin, jos kyse olisikin vieraan laumalaisesta... kukapa pikku tappelusta pahakseen ottaisi? Vieraille laumalaisille ja laumattomille se useimmiten antaakin aggressiivisuutensa paljastua täydeltä laidalta.
Niin, ehkä se on Kaunasta jopa hauskaa joskus tapella ihan kunnolla.

ULKONÄKÖ JA FYYSISET OMINAISUUDET

Säkäkorkeus 83 cm, eli todellakin isokokoinen susi. Karva on keskipitkää, lämmittävän paksua. paikoin myös hyvinkin karkeaa. Kuviointi on susimainen, selästä tumma, alapuolelta vaalea tunkkaisen ruskeanharmaan kermainen. Silmät ovat kauniin kullanväriset. Ruumiinrakenne on voimakas ja paksun turkin ansiosta rotevakin, muttei siinä määrin, että se veisi Kaunan nopeutta tai kestävyyttä juosta. Ei toki juoksija nopeimmasta päästä, mutta riittävän nopea ollakseen hyvä saalistamaan. Voimakas.

MENNEISYYS

Kauna syntyi varsin normaaliin pikku susiyhteisöön, hyvin normaalille susipariskunnalle, jotka onnekseen saivat alfapariltakin luvan pitää pentunsa. Raskasta se varmaan oli kasvattaa viisi terhakkaa pikku poikasta, mutta parin kuoltua, jäljelle jääneillä olikin paremmat mahdollisuudet. Eikä kieltämättä vähiten ensimmäisenä syntyneellä, terhakalla urospennulla. Siinä sitten kuukaudet kuluivat ja pennut kasvoivat silmissä, aikuistuvat lopulta. Mitä enemmän aikaa kului, sitä selvemmin pikku Kauna otti perheessään arvovaltaa, ja sitä kiivaammin halusi tutustua ympäröivään, ihmeelliseen maailmaan. Nimensä tuo saikin, kun muut huomasivat kuinka hassusti uros hyvin usein kysyi sekä saalistettavilta eläimiltä, että tappelukumppaneiltaan jotka päihitti, "Ethän kanna kaunaa?". Tiedä mistä tapa tuli, mutta etenkin ensimmäisten saalistusmatkojen ja laumatoveriensa kanssa tapahtuneiden kunnon kahakoiden kohdilla Kauna tuppasi olemaan hyvin kohtelias. Ajan vain juostessa eteenpäin, Kauna pikkuhiljaa alkoi kasvaa sisäisestikin, ja tajusi kohdentaa kohteliaisuutensa järkevämmin, niin että se hyödytti sitä itseäänkin.
Kun uros sitten täytti kaksi, tuo koki että oli aika etsiytyä parempien haasteiden äärelle, ja jätti synnyinlaumansa. Varsin nopeasti Kauna löysi joukkion muitakin yksinäisiä susia, ja siitäkin vielä nopeammin, tuo pikku yksinäisten rypäs havaitsi ettei ollutkaan enää niin yksinäinen - hehän liikkuivat tasaisesti melkein koko ajan yhdessä. Näin pikkuinen nuorten lauma sai alkunsa, ja Kauna sai viiden suden pikkulaumassa betan tittelin. Alfauros tuntui olevan Kaunalle kuin veli, ja ne olivat hyvä johtopari alfanaaraan puuttuessa. Ja hyvin noilla menikin, vaikka pieni maapläntti, jonka nuo saivat nimiinsä vallattua, ei paljon hedelmää kantanutkaan.
Kuitenkin, sinä eräänä kevättalvena kun Kauna oli jo neljä vuotta, tapahtui onnettomuus. Liian läheltä lumisia kallionrinteitä lauma kävi jahtaamaan villipeuraa, ja pahan onnen lumimassat lähtivät rinteiltä liikkeelle, haudaten koko saalistusnäytelmän alleen. Kauna oli onnekseen ollut varsin suojaisassa paikassa, ja oli hengissä, sai kaivauduttua haudastaan ylös. Mutta kokiko se intsensä onnelliseksi? Sen rakas laumahan oli hautautunut elävältä, kuoliaaksi! Yrittihän uros kaivaa toisia ylös, vinkui ja ulvoi ja toivoi että edes joku olisi hengissä, mutta turhaan.
Parin päivän harhailun päätteeksi Kaunan olikin todettava, että uusi lehti elämässä oli taas kääntynyt, ja se suuntasi jolkottamaan paremmille maille. Puolen vuoden kuluttua se haistoikin ilmassa jotain perin mielenkiintoista, saapuen laaksoon, jonka jakoivat kaksi laumaa ja kourallinen laumattomia... Kuinka kiintoisaa.

MUUTA

--

PELI-INFO

Pelaaja: Tuonenkalla
Pelipaikka: Ab Lupus

» Taisto (Viiman lauma)
» Haukka tahtoisi tavata Viiman + muita Viiman laumalaisia?
» Kauna ((suoritettu))