Valkea talvi (loppunut)

Räsy nyökkäsi ja lähti hitaasti kävelemään kohti Ovelan aluetta, mutta kuitenkin Räsy olisi halunnut jäädä Myrskyn seuraan. Räsy kipitti, mutta katsoi sitten taakseen, sieltä oli tulossa Myrsky. Piakkoin kun Myrsky oli ravannut Räsyn vierelle.
"Esitteletkö vielä muita paikkoja, vai jääkö tämä tähän?" Räsy kysyi ja katsoi Myrskyä.

Kun Räsy oli kysynyt, hän näki omat jälkensä ja lähti kävelemään niitä. Oivaa pujottelua puiden välistä..., Räsy ajatteli ja ravasi pujotellen siitä mistä oli tullut.

Reippain askelin Myrsky seurasi Räsyn perässä heidän askeleitaan pitkin takaisin Ovelan reviirille. Uros mietti Räsyn kysymystä ja kaikkia niitä paikkoja, joissa hän usein vietti aikaansa: olihan tällä alueella paljon näytettävää. Myrskyn mielestä toki myös pelkkä reviirin rajoilla kiertely ja tarkistelu oli hyvää ajanvietettä, joten hän mielellään esittelisi Räsylle enemmän laajaa reviiriä, jos narttua vain kiinnostaisi.
"Voisimme käydä kiertelemässä ja katsomassa, kuinka suuri reviiri onkaan. Jos vain jaksat kulkea pitkän matkan?" uros kysäisi hieman kiusoitellen Räsyltä. Ei matkan todellisuudessa tarvitsisi pitkä olla, sillä he voisivat käväistä ihan vain lähettyvillä kiertelemässä ja palata sitten takaisin pesäkololle.

// Anteeksi viivästys, oli hieman kiireitä viikonloppuna //

Räsy katseli ympärilleen, kukaan ei ollut missäkään, tai mikään ei ollut lähettyvillä, paitsi tietysti Myrsky. Tumma susi ei ollut seurannut.

"Tottakai jaksan!" Räsy huudahti ja hymähti.
"Kuka vikana Ovelan reviirillä on mätämuna!" Räsy huudahti ja lähti juoksemaan, mutta pysähtyi kuin, kun Ovelan reviiri tuli vastaan.
"Sinä voitit" Räsy sanoi Myrskylle.

[ Ei haittaa. :) ]

Myrsky vaikutti naurahtavan haukahtaessaan Räsyn vastaukselle. Hän heilautti häntäänsä ja lähti kävelemään eteenpäin, mielessään pieni kierros Ovelan reviirillä. Uros ei edes tiennyt, kuinka kauan Räsyn mielenkiinto pelkkään reviirin kiertelyyn pysyi yllä, vaikka narttu vaikuttikin innokkaalta.
"Haluatko nähdä jonkin tietyn paikan?" Myrsky kyseli. "Vai kierrelläänkö vain ja katsellaan, mitä tulee vastaan?" uros jatkoi hyväntuulisesti. Hän katsahti nuorempaansa ja seisahtui odottaakseen Räsyn vastausta.

"Mitäs tässä nyt sanoisikaan" Räsy tuumasteli.
Hetken kuluttua Räsyn mieleen pulpahti monia asioita, mutta nyt juuri tällä hetkellä se halusi vain kiertää reviiriä, nimittäin se ei ollut melkein ollenkaan perillä Ovelan reviiristä, se tiesi vain polun, joka johti pentujen ja muiden susien luokse. Muuten Räsy olisi ottanut toisen vaihdoehdon, mutta... olisi parasta tietää missä liikkuu!
"Kierreläänkö vaikka vain?" Räsy lopulta sanoi.

"Sopii minulle", Myrsky myöntyi. Hän lähti jatkamaan matkaa korkein askelin miltei kulkemattomassa hangessa. Pari kertaa Myrsky loikkasi vauhdikkaammin eteenpäin, mutta jäi aina odottamaan Räsyä ja varmistamaan, että nuorempi pysyi hyvin mukana.
Pieni leikinpuuska innostutti jälleen urosta ja hän vilkaisi Räsyä haastavasti. Pehmeässä hangessa oli ajoittain raskasta liikkua, mutta juuri se sai Myrskyn innostumaan asiasta kovasti. Pitkäjalkaisena hänellä ei ollut suuria ongelmia liikkua hangessa.
"Otetaanko pieni kilpailu?" uros haukahti ja häntä heilui jälleen nopeammin. Hangessa oli vaikea heittäytyä haastamaan toinen kilpajuoksuun, joten Myrsky tyytyi härnäämään Räsyä muilla keinoin ja hyppelehti lähemmäs narttua haukahdellen.

"Tietysti sopii minullekkin!" Räsy huudahti ja katsoi jo edessään pomppivaa Myrskyä.
Leikitään sitten, Räsy tuumaili ja lähti mukaan leikkiin.
Se ei alussa päässyt siihen hyvin mukaan, mutta nyt se oli jo "kehän sisällä", siis päässyt rytmiin. Vaikka pianon rytmiin. Myrskyn olemus häiritsi Räsyä, joten se kävi lähemmäksi ja tökkäisi Myrskyä tassullaan sekä heilutteli häntäänsä vimmatusti. Kun se oli juossut muutaman metrin päähän, se haukahti jälleen leikkisästi.

Lumi pöllysi kaksikon ympärillä näiden juostessa ja hyppiessä hangessa. Räsyn tökkäistyä Myrskyä tassulla ja juostua vikkelästi karkuun, Myrsky säntäsi itse nuoremman perään. Hän haukahti muutaman kerran, jopa vingahti eikä malttanut seisahtua kovin pitkäksi aikaa seisomaan. Hän käväisi lähempänä Räsyä vain loikatakseen jälleen kauemmas.
Pian Myrsky säntäsi suoraan kohti Räsyä jonkin matkan päästä. Uros yritti loikata narttua vasten niin, että nuorempi tömähtäisi pehmeästi hankeen. Hän haki tällä pelkän juoksemisen sijaan myös jonkinlaista kontaktia leikkiin, vaikka varsinainen painileikki ei kovin paljoa kiinnostanutkaan Myrskyä hänen hennon ruumiinsa takia. Pitkät jalat sopivat paremmin juoksemiseen ja hyppimiseen kuin rehelliseen painimiseen.

Räsy juoksi Myrskyn edelle ja alkoi kaivaa lunta, jotta se pöllyäisi Myrskyn päälle, mutta eipä se siinä kauvan seissyt, kävi hieman härkimässä Myrskyä tassulla ja lähti kepoisasta jokuttelemaan eteenpäin. Juostuaan muutaman metrin karkun se asettautui makaamaan, nyt olisi sen tilaisuus säikähtäyttää Myrsky. Jos lumessa makaisi, porautuisi maahan ja piakkoin Myrsky tulisi tuohon.

Helppoa kuin mikä!, Räsy ajatteli.

Epätoivoinen yritys kaataa Räsy kumoon epäonnistui, sillä nuorempi ehti alta pois. Sen sijaan Myrsky itse pöllähti hyppynsä seurauksena lumihankeen, mutta nosti päänsä pian ylös ja puisteli turkkiaan. Kirsun päälle oli jäänyt pienoinen lumikasa laskeutumisen seurauksena.
Pian Myrsky tajusi, että Räsy käväisi jälleen hänen lähellään. Uros puisteli tökkäisyn takia itseään ja samalla huomasi hukanneensa nartun jonnekin. Haju kuitenkin kertoi, että toinen oli vielä lähettyvillä - ilmeisesti vain piilossa.
Myrsky laski päätään alemmas ja kulki reippaasti alueella hetken aikaa siksakkia. Hän yritti saada selkoa hajujäljistä, mutta varsin pian päätti lopettaa yrittämisen ja sen sijaan kohotti päätään. Jonkin aikaa uros seisoi paikoillaan ja tarkkaili lumista - joskin nyt tassunjälkiä täynnä olevaa - aukeaa ja yritti havaita Räsyn jostain.

Eikä Myrsky edes tiennyt, että hän seisoi erittäin lähellä sitä paikkaa, missä Räsy makasi.

[Anteeksi... taas konetauko... :// Yritän nyt aktiivisemmin pelailla, eikä innostuskaan ole paras, joten älä ihmettele, jos viivyn aina muutaman viikonkin poissa. o:]

Räsy nousi pienestä painautumasta ja kurkisti Myrskyyn päin, sekä käveli hänen eteensä.
"Jatkentaankos matkaa?" Räsy kysyi ja ravisteli lumista turkkiaan. -"Tämä ei oikein enää huvita minua..., mutta voidaan jatkaa, jos sinä haluat..." Räsy jatkoi.

Lumihanki oli kauniin kiiltävä alussa, mutta nyt se oli melkeinpä talsittu kokonaan, mutta mitä siitä, hankea kuin hankea se oli.

[ Juu, ei mitään. Jaksan kyllä odotella. :) ]

Yllättävän läheltä Räsy loppujen lopuksi nousi esille ja Myrsky ihmetteli, kuinka hän ei ollut huomannut toista. Uros jätti asian kuitenkin omaan arvoonsa, sillä jos nuorempi halusi jatkaa matkaa, he kyllä voisivat tehdä niin. Myrsky kyllä nautti yhtä paljon myös vain käyskentelystä alueella - joko yksin tai seurassa.
"Selvä", uros vastasi hyväntuulisesti. Hänkin puisteli turkkiaan ja lähti astelemaan hangessa sinne suuntaan, minne he olivat olleetkin menossa aikaisemmin. Myrskyllä ei ollut mitään erityistä paikkaa mielessä ja uros muisteli, että Räsykin oli aikaisemmin suostunut ihan vain kiertelyyn alueella. Kenties he törmäisivät vaikkapa johonkin Ovelan laumalaiseen tai hyvällä tuurilla vaikka pieneen riistaan. Ei Myrskyllä varsinaisesti nälkä ollut, mutta talvella hän söi hyvällä ruokahalulla aina kun jotain syötävää sattui kohdalle.

Myrsky sai Räsynkin ihmettelemään, tosin Räsy ei tiennyt mitä se ihmetteli. Räsy lähti tepastelemaan ja hyppi lumihangessa, joka oli erityisen paksu (jos noin voi edes sanoa), Räsyn vartalo oli lyhyenpuoleinen, mutta Myrsky näytti hyvin pääsevän eteenpäin lumihangessa.

Räsy puisteli lunta kirstunsa päältä ja puisteli sitten lumista turkkiaan.

"Eihän sinua väsytä vielä?" Myrsky kysäisi heidän kävelynsä jatkuessa. Iltapäivä oli jo alkanut vaihtua illaksi ja talvisin hämärä laskeutui pian. Päivällä oli jo muutenkin ollut täysin pilvistä, joten nyt ei edes nähnyt auringonlaskua. Se laskeutui jossain pilvien takana, näkymättömissä heiltä. Myös pakkanen oli alkanut kiristymään hieman viimeisen tunnin aikana, vaikka Myrsky ei vielä voinutkaan sanoa palelevansa. Liikkeessä pysyminen ja ajoittain leikit Räsyn kanssa olivat pitäneet uroksen lämpimänä.

"Hieman jo väsyttää..., mutta eipä sen pahemmin" Räsy vastasi Myrskylle.
Räsy piti pitkän tauon ja talsi lumihangessa.
"Oikeastaan alkaa jo väsyttää, lähdetäänkö kotimetsää päin?" Räsy kysyi Myrskyltä ja hypähteli lumihangessa, jotta pysyisi lämpimänä, se tosin näyttäisi hölmöltä.

Myrsky hidasti vauhtiaan Räsyn todetessa, että häntä väsytti hieman. Täältä olisi kuitenkin jonkin verran vielä takaisin pesälle, joten olisi parempi kääntyä nyt takaisin kun vielä jaksoi liikuttaa tassujaan tässä hangessa.
"Tietenkin", uros vastasi ystävällisesti. Hän kääntyi hieman vinosti ja jatkoi kulkuaan nyt hitaammin. Hangessa näkyi muutamia susien tassujen jälkiä mikä kieli siitä, että kyseistä reittiä olivat laumalaiset aikaisemmin käyttäneet hyödysti. Hanki oli hieman matalampaa siinä kohtaa, joten paluu pesälle olisi jonkin verran helpompaa kuin äskeisessä umpihangessa loikkiminen.
"Pesälle on vielä jonkin verran matkaa, mutta emmeköhän me pian sinne ehdi. Sano vain, jos sinua alkaa väsyttää enemmän ja haluaisit pitää tauon", Myrsky jatkoi. Hän tiesi, että Räsy oli nuorempi ja siksi voisi väsähtää aikaisemmin kaiken sinä päivänä tapahtuneen jäljiltä. Sinisilmäistä uros ei vielä oikeastaan väsyttänyt, mutta toisaalta, hän olikin tottunut kiertelyyn ja oli narttua selkeästi vanhempi.

Räsy käveli Myrskyn painautumaa pitkin ja katsoi taivaalle, sinne alkoivat jo syttyä illan ensimmäinen tähti. Kuukin mollotti taivaalta, joka oli vielä puolikas, Räsy pystyi arvaamaan, että kohta olisi pilkkopimeää, talvella pimeä tulisi aikaisemmin.
"Tulee kaunis yö" Räsy sanoi.

Myrsky ei näyttänyt lainkaan väsyneeltä, vertauskuvana Myrskystä tällähetkellä voisi käyttää "pirteä kuin peipponen" tai vaikkapa hyym... sittenpä ei ole muuta. Räsystä voisi varmaankaan käyttää vertauskuvana "laiska kuin mato" (vaikka en ole itse kuulutkaan :--D)...

Rauhallisesti Myrsky asteli vanhoja jälkiä seuraten eteenpäin ja tarkkaili tapansa mukaan ympäristöään. Räsyn puhuessa uros heilautti häntäänsä ja vastasi: "Niin tuleekin." Hän piti öistä, sillä silloin oli rauhallista ja hiljaista joka puolella, ja luonto oli niin kaunis. Toisaalta vaikutti siltä, että loppujen lopuksi ei löytynyt mitään vuorokauden aikaa tai vuodenaikaa, mistä Myrsky ei olisi pitänyt. Hän tuntui viihtyvän ulkona joka säässä, vaikka kovin pakkanen ei ollutkaan hänen mielisäänsä.
"Tosin tämän lenkin jälkeen taidamme nukkua yön niin sikeästi, ettemme ehdi sitä ihailemaan", Myrsky sanoi kiusoitellen ja käänsi päänsä hetkeksi, jotta näkisi Räsyn reaktion. Ei hän tahallaan nuorempaansa kiusannut, kunhan vain hieman kiusoitteli ystävällisissä merkeissä.

Räsy ei astunut vanhoihin jälkiin, mutta Myrskyn jälkien päälle kyllä. Jäljillä oli Räsyn mielestä toisiinsa pitkä välimatka, joten Räsy pompahteli jäljeltä toiselle, ottaen sen kuin pelinä. Räsy kuunteli luonnonääniä, mutta Myrskyn puhe keskeytti sen.
"Ei niin varmaankaan, mutta kyllä minä... heikosti!" Räsy vastasi Myrskylle hekotellen.

Jonkin aikaa oli kaksikon liikkuessa aivan hiljaista. Pimeys alkoi laskeutua ja sitä pimeämpää tuli, mitä syvemmälle he pääsivät metsään ja puiden suojiin. Ympärillä oli aivan rauhallista ja hiljaista, eikä oikeastaan mistään olisi osannut päätellä, että he lähenivät reipasta vauhtia sitä tuttua paikkaa, jossa Ovelan laumalaiset viettivät aikaa ja keräsivät voimia. Edes pesäkolojen luota ei tällä kertaa kuulunut pentujen haukkumista ja vikinää, kuten yleensä.
"Olemmekin jo perillä", Myrsky sanoi yllättäen. Hän oli itsekin hieman yllättynyt siitä, kuinka nopeasti matka oli loppujen lopuksi taittunutkaan. Pesän edustalla ei näkynyt susia, mutta ympärillä leijui lauman haju vahvasti ja varsin pian pesäkolosta ilmestyi erään suden pää, mutta se vetäytyi pian takaisin suojaan huomatessaan, että tulijat olivat laumalaisia.

Raukeasti haukotellen Myrsky venytteli ja istahti alas. "Toivottavasti sinusta oli hauskaa nähdä reviiriä jonkin verran", hän haukahti katsellen Räsyä heiluttaen häntäänsä pari kertaa ja odotti, joko Räsy haluaisi mennä vai oliko hänellä vielä jotain asiaa.

Metsässä oli ihanan hiljaista, kuuset vain humisivat ja jos katsoi ylös näkyi lumisia oksia, sekä jostain välistä pilkotta upea tähtitaivas. Kun Myrsky sanoi, että olemme perillä, Räsy yllättyi. Pesäkoloilta ei kuulunut mitään.
"Ei, ei ole mitään kysyttävää, oli toki mukavaa kierellä hieman reviiriä" Räsy sanoi. -"Ja oli mukava tutustua sinuun" Räsy jatkoi.
Räsy pysähtyi ihmettelemään kaunista tähtitaivasta, mutta kömpi sitten pesäkolojen suojiin väsyneenä.

Totta se Myrsky puhui, mutta kyllä minä sen tähtitaivaan sentään näin Räsy tuumi ennen kuin kävi maate.

[Nyt tässä kun laitoin viestin, tuli mieleen, että loppuuko nyt?]

[ Jep, eiköhän tämä loppunut. Pistän vielä lopetusviestin ja merkkaan sitten lopetetuksi peliksi. Kiitos tapahtumarikkaasta pelistä. :) ]

"Minustakin oli mukavaa tutustua sinuun", Myrsky vastasi totuudenmukaisesti. Hän katseli Räsyn perään nartun hävitessä pesäkoloon ja samalla nousi itse ylös puistellen turkkiaan. Sattumalta uros vilkaisi tähtitaivasta yllään, ja uros vaikutti tyytyväiseltä oloonsa. Hän päätti jäädä hetkeksi nauttimaan tästä rauhasta ja loikkasi erään matalahkon kiven päälle. Pari pyödähdystä, ja Myrsky laskeutui makoilemaan sen päälle pitäen päätään korkealla ja tarkkaillen ympäristöä.

[Kiitos sinnekin päin. (:]