Kolme uutta elämää 20. joulukuuta (loppunut)

Sammal katsoi Katalaa yllättyneenä, mutta käänsi sitten katseensa. Se ei mielellään puhunut pentujensa isästä, mutta jos sillä saisi Katalan edes hieman luottamaan itseensä olisi se vaivan arvoista. Sammal huokaisi.

"Toivon tämän tiedon pysyvän salassa, sillä kerron sen itse, jos kerron." Sammal aloitti. "Olin silloin edellisessä laumassani ja tapasin laumattoman alaskansuden. Tuo vaikutti mukavalle ja tapailimme puolenvuoden ajan. Hän oli aina mukava ja muka uskollinen. Kerran kiima-aikaan annoin hänen nousta selkääni siinä uskossa, että hän pitäisi minut. Se typerä luulo." Sammal naurahti pettyneellä äänellä. "Kun palasin lauman luo, he häätivät minut. Olin muka lauman petturi, idiootti. Eivät ymmärtäneet minusta olevan hyötyäkin laumalle. Palasin alaskansuden luo ja purin sydämmeni tuolle typerykselle. Susi lohdutti minua ja sanoi kaiken järjestyvän. Olin idiootti, sillä kun päätimme, siis minä päätin lähteä vuorien juurelle, karibujen kulkureitille. Koko matkan, minkä kuljimme yhdessä..." Sammal joutui hetken valitsemaan sanojaan ennen kuin jatkoi: "Riitelimme koko ajan. Lopulta hän pamautti naamalleni suorat sanat. Hän sanoi: Etkö sinä idiootti narttu voi jo tajuta. Inhoan sinua ja suostuin selkääsi vain hetken mielenhalusta. Halusin mukaan laumaan jossa olit, nyt menetin mahdollisuudet ja tulin mukaasi. Luulin sinun palaavan senkin typerä hupakko. Niin se typerys sanoi. Loput matkasta, yli puolet tiineysajastani matkasin yksin. Viimeiselleni jouduttuani vakoilin teitä, valitsin oikeaa laumaa pennuilleni. Valitsin oikein ja täällä olen."

Sammal purki koko sydämmensä Katalalle, ne sanatkin jotka olivat satuttaneet ja itkettäneet narttua pitkään.Nyt tuo rouva taas odotti Katalan vastausta, jättäisikö tuo sen yksin vai raivoiaisiko. Ei Sammal tiennyt.

Katala kuunteli taas ihan hiljaa. Kun Sammal oli lopulta saanut puhuttua loppuun, oli uroksen mielessä vain yksi asia. Se antoi niskakarvojensa kohota ylös ja paljasti hampaansa: "Ilmiselvästi se paskiainen ei ymmärtänyt sen paremmin omaa parastaan kuin entinen laumasikaan. Mikäli joskus tapaamme sen täällä, minä voin tappaa sen sinulle." Katala totesi. Se vilkaisi pentuja ja hetken aikaa sitä suorastaan inhotti ajatella, että moisen uroksen veri virtasi sen omissa pennuissa.

Mutta eihän moinen ollut missään muodossa pentujen vika. Katala olisi niille parempi isä kuin se alaskansusi voisi koskaan olla. Suden typeryys ja töykeys sai Katalan mielen vihaiseksi. Mikäli se jotain vihasi enemmän kuin pyrkyreitä ja pettureita, niin vastuuttomia öykkäreitä. No, Samma, ja etenkin sen pennut, olivat nyt turvassa Viiman laumassa. Katala pitäisi pennuista huolen.

Sammal oli tyytyväinen toisen reaktioon, vaikka sen piti myöntää säikähtäneensä reaktiota. Sammal ei kokenut kertomisiaan pakkopuulle, muttei olisi mielellään kertonut (vielä) kaikkea Katalalle. Silti Sammal päätti uskoutua ja toivoi todella valinneensa oikein.

Sammal tunsi sisällään helpotusta Katalan kuuntelijan taidoista. "Kiitos kun kuuntelit" Sammal sanoi hiljaa ja siirtyi pentujen toiselle puolelle makuulle. Sitä väsytti kaikki sen päivän tapahtumat, etenkin synnyttäminen. Se kuitenkin päätti keskustelevansa Katalan kanssa, mikäli tällä olisi uusia kysymksiä.

"Eipä mitään." Katala totesi. Se loi vielä silmäyksen pentuihin ennen kuin nousi ja venytteli. Sammal halusi varmasti nukkua synnytyksen jälkeen ja koska Katala ei olettanut edelleenkään olevansa nartun suosikkilistalla päätti se lähteä. Antaa nartun nukkua rauhassa ja levätä. Katalan pitäisi sitä paitsi päästä puhumaan Viimalle ja kertomaan aikeestaan ryhtyä penikoiden kasvatti-isäksi.

Katalan ajatukset Sammalesta olivat muuttuneet hiukan. Narttu oli kyllä kovaluonteinen, suora ja kunnianhimoinen, mutta Katala alkoi pikkuhiljaa uskoa, ettei siitä olisi Katalalle uhkaa. Kauhusta sen sijaan oli. Uros oli roteva ja vahva, ja vaikkei Katala pitänyt tätä mitenkään erityisen nokkelana tapauksena, olisi jo pelkästään tuon lihaksissa ihan tarpeeksi voitettavaa. Katala päätti, että sen pitäisi ottaa asia suoraan puheeksi Kauhun kanssa. Mikäli uros aikoi viettää laumassa kauemman kuin talven yli, niin sen sieti alistua asemaansa. Ja mikäli alistuminen vaatisi yhteenottoa fyysisesti, niin siihen sitten mentäisiin. Katala näyttäisi tulokkaalle sen paikan, mikäli tuo todella sitä toivoisi. Mutta se ei ollut ollenkaan varma siitä, olisiko moinen pidemmän päälle hyväksi Kauhun kannalta. Viima voisi häätää sen laumasta. Moinen tietenkin sopi Katalalle oikein hyvin.

Oikein erinomaisen hyvin... uros nuolaisi huuliaan. Pesäonkalon suulla se vielä kääntyi varmistamaan, olisiko Sammalella jotain sen lähtöä vastaan.

Sammal nyökkäsi hyväksyvästi Katalan lähdölle tuon seisahtuessa luolan suulle. Sammal itse haukotteli ja painautui kerälle pentujensa ympärille varovasti. Nyt se joutuisi pysymään sisällä luolastossa pariviikkoa.

(Tämä selvä! Kiitokset pelistän. Hukkasemme taitavat nyt tulla vähän paremmin juttuun, kun kupletin juoni on kummallekin selvä ja penikoitakin pitäisi kaista enemmän tai vähemmän yhteistyössä)

¤Jep. Voiko pentujen ikä olla esim. 7 viikkoa, jotta Sammal voisi alkaa liikuskella pesänulkopuolella niiden kanssa? Sammal kun ei anna pentujaan lähes kenenkään vahdittavaksi tai imetettäväksi, vaan se hoitaa lähes kaiken itse.¤

(No periaatteessahan Lupuksessa voi pelata sen muutaman viikon eteenpäin nykyisestä ajasta. Nyt eletään tammikuun alkua, ja Sammalen penikat ovat periaatteessa 3 viikkoa vanhoja. Kun tähän heitetään se kuukauden verran, niin kyllä, voit pelata Sammalella helmikuuhun tai tammikuun loppuun sijoittuvia pelejä, joissa pennut ovat jo sen 7-8 vko.)