Lumen loisto - loppunut

// Et sinä mitään häiriköi, Turre on ihan tervetullut mukaan siinä missä sinäkin, ainakin minun puolestani. (: //

Kaataja kuunteli ympäröiviä ääniä. Erityisen palonarka suunnitelma, jonka hukka oli kehitellyt, vaatisi puolelleen ehdottoman tuen. Ei mitään "nojoo, ehkä voin hiukan auttaa.." juttua, vaan ehdottoman kannatuksen. Ja sen takia suunnitelman olisi pysyttävä täydellisesti salassa laumoilta. Muutoinhan koko homma luuhistuisi kuin korttitalo, kun sen alla täräyttää pöytää. Turren tervehdys havahdutti suuren hukan ajatuksistaan, ja niinpä Kaataja käänsi harmaan vihreiden silmiensä lempeän ja ystävällisen katseen Turreen.
"Tervehdys itsellesi. Olen Karhunkaataja."
Uros sanoi matalalla äänellään. Vaikka herranen olikin kertomassa suunnitelmaansa Surmalle, jonka puolesta oli vakuuttunut, ei tuo sitä tuiki tuntemattomalle kertoisi. Tosin Turre taisi olla - hajun perusteella, sen heikon hajun, jonka tuuli kantoi - laumaton. Kaataja mittaili toista katseellaan, ei epäluuloisesti tai ilkeästi, pikemminkin vain ystävällisesti. Sellainen uros oli - ystävällinen, lempeä, avulias, jopa rohkeakin. Ei mitään tyhmänrohkeutta tai uhkarohkeutta hukasta löytynyt, enemmänkin sellaista päättäväistä rohkeutta, jonka takia Kaataja oli nytkin tässä tilanteessa. Suunnittelemassa kapinaa - tai salaliittoa, miten haluaakaan asiaa kutsua - laumoja vastaan. Salaliittoa, joka voisi toimia, tai sitten lyyhistyä. Jälkimmäinen vaihtoehto tarkoittaisi Kaatajan kuolemaa, tai ainakin suuria kärsimyksiä, sillä laumat tuskin suhtautuisivat laumattomaan, joka suunnittelee ties mitä laumojen päiden menoksi, hirvittävän ystävällisesti.

"Tiedätkö sinä jotakin hänestä, siitä laumattomasta joka kerää omaa laumaa ympärilleen?"
Uros kysyi lopulta, sillä epäili Turren kuulleen ainakin jonkun verran Surman ja Kaatajan keskustelusta. Varsinaisesti uros ei ilmaissut kantaansa, koska ei luottanut Turreen. Vaan kuka nyt luottaisi tuosta vain. Luottamus oli ansaittava, ja Turrella ainakin oli siihen hyvät mahdollisuudet. Toisen uroksen ei tarvitsisi kuin kertoa tietämänsä totuuden mukaisesti, ja kappas, Kaataja aikas varmasti luottaisi toisen tietoihin, uskoisi toista. Vaan ei vielä. Kaataja vilkaisi Surmaa, miettien. Nyt riippuisi täysin Turresta, miten uros tekisi - kertoisiko se oman ideansa, suunnitelmansa, vai jättäisikö sen kertomatta. Hukka odotteli, katsellen ympärilleen. Samalla uros kumminkin jatkoi matkaa, rennosti jolkotellen, jotta kaksikosta kolmikoksi muuttunut susijoukko pääsisi pois laumojen rajoilta.

((Heipparallaa -Mex ja Turre :D ))

Surma käänty katsomaan kuka tuo tervehtijä oli. Hajun perusteella laumattomaksi Surma tuon uroksen luokittelisi. ''Surma'' Valkoinen esittäytyi Kaatajan jälkeen. Se katsoi tarkasti tuota toista vanhempaa sutta. Se tietäisi varmasti jotain hyödyllistä. Ja jos tietäisi, heidän oli saatava se puolelleen. Mutta entä jos se olisikin jo liittynyt laumattomien laumaan. Sitten sillä olisi vielä enemmän tietoja. Mutta suunnitelmia sille ei voisi sitten kertoa.

Kaatajan kysyessä Turrelta kolmannesta laumasta, Surma katsoi erittäin kiinnostuneena mitä toinen vastaisi. Mutta piti myös muistaa että tuohon ei ollut vielä täysin luottamista. ''Tiedätkö yhtään että ovako he saaneet paljon kannattajia? '' Se kysyi perään.
Toivottavasti he saisivat oikeat vastaukset kysymyksiinsä. Se jäi odottamaan mitä toinen vastaisi

Turre nyökytti päätään " Turre " se sanoi lyhyesti ja katsahti kumpaistakin vuoron perään.
" valitettavasti tiedän. " Turre sanoi " Satuink uulemaan puheenne Savusta ja Haukasta. On hauskaa kuulla että olette mukana. " Turre snaoi " Tarkoitan siis että oeltte samaa mietlä kuin minä ja savu. Mutta suosittelen että Savun nimeä vältellään kunens asia on hoidettu. Oeltan siis että Savu on kertonut teilel tästä Haukasta. Haukan laumassa on minun lisäkseni yksi jäsen ellei hän ole saanut Viimaa puoelleen. Eli tarkoitan sitä että olen tämän ei-kenekään-maan puolustja, ja minä ehdotin savulle tätä operaatitota että HAukan aikeet on estettävä. ilmeiseti olisitte valmiita puollsutamaan sitä myös. " turre puhu suoraan, miksi se epäröisi se hyökkäsii joka tapauksessa vaikka toinen susista kielisikin Turressa Haukalle.
" Pahoittelen suorapuheisuuttani , mutta ätmä asia ei voi kestää liian kauan. Me tarvitsemme sopivan joukon että kykenemme touttamaan suunnitelmia. " Turre jatkoi ja hiljeni sitten.

Karhunkaataja kuunteli valppaasti, tarkasti Turren puheet. Painaen jokaisen tiedonmurusen syvälle muistinsa loputtomiin syövereihin, valmiiksi jotta siitä voisi hankkia tarpeen tullen tietoa. Uros vilkaisi nopeasti Surmaa, ennen kuin kääntyi puheensa lopettaneen Turren puoleen.
"Olemme valmiita, tai ainakin minä olen."
Matalaääninen hukka vastasi toisen kysymykseen puollustamisesta. Kaatajan häntä kohosi itsevarmasti ylöspäin, heiluen hiukan puolelta toiselle. Uros oli varma, miten tulisi toimia. Turre puhui myös Savun nimen välttelemisestä, mikä kyllä sopi Kaatajalle. Vaikkei narttu ollutkaan hukalle sanonut mitään - ei sen puoleen, ei Savu ollut kertonut myöskään kenenkään koettavan vastaiskua tätä valloitusta vastaan.
"Selvä, välttelen Savun nimeä tästä lähtien, mikäli hän on itse sitä pyytänyt. Hyvä, ettei lauma ole sen suurempi. Mutta miten niin sinun lisäksesi? Taidat toimia jonkin sortin vakoojana, vai mitä?"
Kaataja sanoi vakavasti, tosin lopussa vakavuus katosi, ja tilalle tuli selkeä huvittuneisuus. Susimainen virne sekä nauru näkyivät hukkasen kasvoilla, sillä suuri kita aukesi, ja kieli roikkui suupielestä. Lopulta hukka kumminkin kokosi itsensä, ja muuttui jälleen asialliseksi ja vakavaksi Kaatajaksi.
"Surma ja Turre, mieleeni tuli seuraavanlainen idea, jota voisimme kenties hyödyntää. Eli, jos onnistuisimme uskottelemaan Viiman laumalle, että tämä kyseinen joukko, Haukan lauma on kasvanut, ja liittoutunut Ovelan kanssa, aikoen vallata alueita Viimalta, voisimme saada Viiman tuen omille toimillemme. Se tietenkin tarkoittaisi paljon toimintaa, ennen kuin pajunköyttä voisi alkaa Viiman laumalle syöttämään... Mutta lopputulos saattaisi olla toimiva - saisimme suuren lauman tuen pienen lauman tuhoamiseen. Luulisin, että kun Haukan lauma hajoitettaisiin alkutekijöihinsä, Haukka voisi itse ymmärtää lopettaa lauman kasaamisen.. Turre, sinä tunnet sekä Haukan että Viiman paremmin. Mitä luulet, toimisiko tämän kaltainen suunnitelma?"
Kaataja puhui rauhallisesti, hivenen normaalia hiljemmalla äänellä, jotta kukaan vahingossa lähemmäksi eksyvä ei voisi kuulla liikaa. Sanottuaan asiansa hukka odotti Surman ja Turren reaktioita, katsoen vuorotellen narttua ja urosta. Odotellen. Turre tietäisi enemmän, tietäisi mikä suunnitelmassa ei toimisi tai mikä toimisi, mitä voisi korjata, mitä voisi muuttaa. Ja Surma varmasti osaisi etsiä ongelmakohtia pelkän loogisen päättelyn voimalla. Kolmikko voisi jopa onnistua ratkaisemaan tämän pulman. Ehkä. Mikäli monet sattumat asettuisivat tämän kapinajoukon puolelle. Kaataja mietti omaa, suhteellisen kieroa ideaansa. Moni asia voisi epäonnistua ja vaarantaa koko suunnitelman. Tai sitten nämä solmukohdat saataisivat selvitä, ja koko homma toimia moitteettomasti. Joka tapauksessa, vaarassa olisi eritoten suunnitelman suunnittelijat - eli tämä kolmikko, sekä mahdollisesti Savu. Ja ties kuinka moni muu. Kaataja kun oli päättänyt elää rauhallista, vaaratonta elämää, ei todellakaan tälläistä riskialtista elämää. No, nämä nopat oli arpa heittänyt Kaatajalle, ja uroksen päätettäväksi jäi, miten tuo eläisi. Joko laittaisi vastaan, ja saattaisi olla hengissä vielä vuoden päästä, tai antaa asian olla, ja kuolla nopeasti elintilan puutteeseen. Kumpikaan vaihtoehto ei ollut erityisesti rehellisen ja lempeän hukan mieleen, mutta muita vaihtoehtoja ei ollut. Niinpä Kaataja päätyi vastustamiseen, kuten olettaa saattaa.

Surma kuunteli tarkkaan mitä Turre kertoi. Eli Savun nimeä ei saanut käyttää. Se tuli selväksi. Surma tyytyi nyökkäämään, kuin merkiksi, että oli ymmärtänyt.
Surman kohdalla asiat olivat hieman monimutkaisemmin miten noilla kahdella uroksella. Hän ei tiennyt asioista yhtä paljon kuin he, eikä hän ollut edes tavannut ketään muita kuin nuo kaksi. Se hieman häiritsi häntä. Ennen sellaista ei ollut tapahtunut, että hän, Surma ei tietäisi yhtä paljoa kuin muut. Mutta jos joistakin asioista puhuttiin, Surma kuuntelisi tarkasti ja pistäisi asioita muistiin ja sen lisäksi tekisi omia johtopäätöksiä asioista, olivatpa ne sitten oikeita tai vääriä. Hänen täytyi saada tietää enemmän.
Oli tosiaan onni, ettei Haukan laumassa ollut montaa sutta. ''Olet liittynyt siis Haukan laumaan estääksesi häntä saamasta lisää joukkoja riveihinsä. Eli lyhyesti sanottuna toimit vakoojana. Kieroa.'' Surma sanoi hymyillen.

Surma kuunteli Kaatajan ehdotusta. Se oli tosiaan ihan hyvä. ''Mutta sitten pitäisi myös huolehtia, ettei Viiman ja Ovelan laumat pääse juttusille, koska silloin paljastuisi että Ovela ei olekkaan liittoutunut Haukan lauman kanssa. Meitä ei katsottaisi sen jälkeen hyvällä. Entä sen jälkeen jos tai kun Haukan joukot nujertuvat, mitä sitten muille kerrotaan?'' Se kysäisi hiljaa, kuin peläten että joku kuulisi. ''Mutta minusta tuossa voisi olla perää, mutta entä jos Viima ei rupea veljeilemään laumattomien kanssa?'' Sen oli vielä pakko kysäistä. Pitihän heillä jonkin sortin varasuunnitelma olla. Surma vilkaisi kumpaakin kysyvästi.
Turrea se ei enään vierastanut, vaan uskoi toista ja kyllä hän jo luotti toiseen jonkin verran. Hän pystyisi ihan hyvin kertomaan asioita sille.

Turre katsoi kaksikkoon vuoron perään nyökytellen. " eli siis Olen kiero luonteeltani, ja joksnkin itsekäs ajan vain omaa ja poikani etua tässä asiassa. Eli liityin Haukan alaisuuten vain siksi että siaisn täekeimmät tiedot ensinmäisenä. Laumattomien alue jää liian pieneksi jos Haukka vie osan itselleen. Lisäksi sattumoisesta syystä ehdotin Haukalle että menisi tapaamaan viimaa aivan sen takia että tiedän että se narttu ei kykene liittoutumaan lauamttomien kanssa. Joten näin sain aikaa itselleni ja suunniteltua jotain pientä mitä en tosin ole vielä keksinyt. Toistaiseksi ainoana vaihtehtonani on ollut että hyökkään Haukkaa kohden laumattomien puolesta joko yksin tai muisen avulla. Se saattaa olal viimeinen taistelu mutta minulle riittää että Laumattomat saavat olla omillaan. Haukka on kovapåäinen joksenkin vahva persoona muttal uottaa itseensä ehkä liikoja joten tietyllä viekkaudella saattaisimme olla etu nenässä. Ehdotuksesi ei ole huono Karhunkaataja, mutta luulen että tuolla saisimme vain itsemme liiaksi sekaan. " Turre sanoi se ei sivuuttanut ideaa täysin vaan kertoi mielipiteensä ja mietti yhä vaihto ehtoa jota Kaataja oli ehdottanut.

Turre heilautti häntäänsä levottomasti kuten sillä oli tapana tälläisissä tilanteissa. Se tunsi maastot joksnekin mutta oli paljon uusia laumatotmia eikä se tiennyt juuri kaikkea oliko Haukak kerännyt itselleen lisää jäseniä. Toistaiseksi Turre ei olltu kuullut muita hänen ja kahden muun haukan jäseneksi. Tosin Turre kun oli kieroa sorttia se siitä huolimatta ajoi laumattomien etua. Sillä oli oma tietty tapansa joka saattoi vaikuttaa määräilevätlä mutta se johtui varmasti siitä että Turre oli entinen alfa eivätkä taidot heti uupuneet aisan suhteen. Oli paljon mitä Turre hlausi tehdä mutta se halusi ensihätiin Roiskeen kasvavan vahvaksi ja sitten tuhota Haukan haaveet ja mikäli selviäisi sopasta hengissä se toivoi löytävänsä itselleen kumppaninen, kumppanin joka huolehtisi niin yhteisistä pennuista ja lähes aikuisetsa Roiskeesta.

Roiske ei ollut Turren oikea poika mutta se oli ähnelle yhtä tärkeä. Turren silmissä oli päättäväinen ja rauhoittava katse kuten alfoilla oli tapana. Se katosoi ennen aina alamaisiaan tyynenä ja rauhoittelvana. mutta nyt se katsoi lähes tuntemattomia tuttaviaan samaan tapaan. Ei alentavasti eikä ylpeilevästi vaan tyynen rauhallisena odottaen kaksikon komenttia.

Suuri uros kuunteli sekä Surman että Turren kommentteja kiinnostuneena, painaen kaiken mieleensä. Eritoten Turren huomiot hukan ideaa kohden olivat varsin selkeät. Hetkeksi Kaataja uskoi ideansa olevan tuhoon tuomittu. Mutta saman tien uusi idea - kenties entistä kierompi idea - lävisti hukkasen tajunnan. Vaan tätä ideaa kohden uros kaipasi hieman tukea Turrelta. Nimittäin Turren tietämys mitä Haukkaan tuli, saattaisi olla tärkeää.
"Turre, olenko oikeassa, jos oletan Haukan värväävän jäseniä ilman sen suurempia vaatimuksia? Luulisitko, että minä voisin päästä soluttautumaan Haukan laumaan?"
Uros kysyi mietteliäänä, punoen mielessään uutta ja entistä kierompaa suunnitelmaa. Pelottavaa, onko Kaataja, ennen niin rehti ja luotettava muuttumassa täysin kieroksi valehtelijaksi? Ken tietää, ei uros itse ainakaan. Hukkanen mietti hetken aikaa, ennen kuin jatkaisi ideansa kertomista - mikäli Turre siis vastaisi myöntävästi Kaatajan ensimmäisiin kysymyksiin.
"Nimittäin mietin, että jos pääsisin laumaan sisälle, voisimme yhdessä - siis sinä ja minä, sekä mahdollisesti muiden laumalaisten kanssa - järjestää 'vallanvaihdon'. Yksinkertaista - kumoamme vain Haukan vallan ja siirrämme sen... jollekin muulle. Sitten tämä 'joku muu' hajottaa pikkuhiljaa lauman. Itseasiassa uskoisin, että sinusta Turre olisi väliaikaiseksi alfaksi. Jokin käytöksessäsi kertoo sinun johtaneen laumaa ennenkin."
Kaataja sanoi, kertoen ideansa. Hetkeksi hukka jäi miettimään ennen kuin jatkoi vielä selittämistään. Yrittäen tarkentaa ideaansa, jotta Surma ja Turre ymmärtäisivät sen.
"Tarkoitan, että nyt tällä hetkellä yritämme pienentää laumaa - entä jos sen sijaan kasvattaisimme sen kokoa? Tuhoaisimme Haukan idean Haukan omalla idealla? Tekisimme laumasta liian suuren Haukan hallittavaksi, riittävän suuren jotta Turre voisi siirtyä vähin äänin alfaksi. Ja lopulta lauma hajoaisi, ja kaikki olisi jälleen hyvin. Emmekä edes saattaisi itseämme ongelmiin laumojen kanssa."
Kaataja selitti matalalla äänellään, selvittäen kaksikolle ideaansa. Hukkahan alkaa kieroilemaan. Vaikkei uroksen ollut koskaan elämänsä aikana tarvinnut kieroilla päästäkseen hyvään asemaan laumassa, ilmeisesti se oli jokin aisti Kaatajan sisällä, vaisto joka neuvoi miten toimia. Johtamisesta uroksella oli kokemusta - olihan tuo toiminut laumassaan betan kaltaisena jäsenenä, vaan mitään syviä jälkiä ei tuo ollut Kaatajaan jättänyt, mitä nyt vain muokannut uroksesta huolehtivan ja vakaan persoonan. Nyt massiivinen uros odotteli kahden muun suden kommentointia.

Surma kuunteli Kaatajaa ja hänen uutta juonta miettelijäänä. Tuokin olisi ihan hyvä idea. Toteuttaminen olisi varmaan aika työläs ja aikaa vievää, mutta ei myöskään näyttänyt olevan mitään muuta keinoa. Surma ei edes tiennyt mikä olisi hänen asemansa koko juonessa. Liittyisikö hänkin Haukan laumaan vai jäisikö hän ulkopuolelle? Jotenkin asia ei innostanut mutta pakko oli myöntyä, ei hänellä parempaakaan suunnitelmaa ollut. Surma vain mietti toteuttamista. Heidän varmaan pitäisi jotenkin saada muut liittyjät tavallaan heidän puolelleen jotta he voisivat syöstä Haukan johdosta. Ei siinä muuta. Surma nyökkäsi vaitelijaana merkiksi että hänellä ei olisi mitään suunnitelmaa vastaan. Itseasiassa se voisi jopa onnistuakin.
Jos hän ei liittyisi Haukan laumaan ja tapaisi muita laumattomia ja saisi heidät vielä liittymään, heidän pitäisi kyllä sitten tietää suunnitelma. Hän jopa innostui asiasta hieman. Surma vilkuili kumpaakin vuorotellen. Hän odotti Turren vastausta.

((Hö.. lyhyt tuli.. ))

Turre katsahti mietteliäästi Kaatajaan. idea ei ollut paha, mutta todella voisi viedä aikaa. " Ei huono idea, mutta ainut oikea siirto sen suuhteen että kykenisin pääsemänä alfaksi Haukan ylitse olisi se että suurin osa laumasta olisi puoellani ja suorastaan vaatisi minua nousemaan valtaan. Muutoin se vie suuresti aikaamme. Mutta minulla sattuu olemaan jonkinm oinen pien joukko laumattomia jotka ajavat vapautemme puolia minun lisäkseni. Meillä taitaa olla siis kaksi vaihtoehtoa, vallan vaihdos taikka sitten raaka taistelu. " turre totesi katsoen kysyvästi toisia. " Toisaalta jos yhttyisette Haukan laumaan minun kauttani siaisn Haukalta lisää luottamusta joka tarkoittaa lähinnä sitä että kykenisin enemmän vaikuttamaan laumalaisiin. Tosin olen ollut kerran alfa, ja sattumoisesta syystä tiedän että jotkut sudet eivät pärjääkkään loppuen lopuksi niin hyvin yksinään ja jäävät kaipaamaan lauma elämää ja lopulta kuolevat yksin olemiseen, enkä toden teolla halua perustaa laumaa lauamttomien aluelle. Jos lauman haluaisin menisin oitis jomman kumman lauman aluelle ja haastiasin alfan. " Turre totesi kuitenin pian lopettaen. " Mitä enemmän saisimme susia puolellemme sitä enemmän meitä olisi kaatamaan Haukan suunnitelma " se totesi sitten. Turrella ei siisa ollut suorasanaisesti suunnitelmaa vastaan mikään se kuitenkin epäröi syystä että ei ollut täysin tietoinen kykenikö nousemaan hetkellisesti alfaksi ja taas kadottaen kaiken tyhjyyteen. Turre kun oli entinen alfa ja sen perjaatteita oli lauman hyvin vointi eikä se halunnut tuhota laumattomien aluetta sillä että menisi ja ryhtyisi alfaksi ja pilaisi kaiken lupamansa.

Uros katseli molempia, ja kuunteli yllättyneenä, miten hyväksyvästi toiset idean ottivat vastaan. Kaataja nyökkäili vastaukseksi Turrelle, kun toinen selitti asioita. Kaikki vaikutti mielenkiintoiselta, ja jopa mahdolliselta. Ja kuten Turre hyvin asian ilmaisi - oli kaksi vaihtoehtoa, joko hoitaa asia diblomaattisesti tai sitten taistella raa'alla voimalla. Uros itse kallistui diblomatian puolelle, sillä taistelussa ei koskaan voisi voittaa täydellisesti. Aina menettäisi jonkun, ja monet haavoittuisivat - ja sitten itse luonto veisi haavoittuneet. Ei hirvittävän hyvä ratkaisu, vaikka niin voittaisi nopeammin, ei se olisi kannattavaa. Laumattomat kärsisivät niin enemmän. Uros vilkaisi ympärilleen, muttei huomannut vieläkään ketään, joka ei saisi kuulla tätä keskustelua. Kaataja mietti, miten Surma voisi parhaiten auttaa, sillä jos kaksikko liittyisi liki samoihin aikoihin, siitä voisi tulla kysymyksiä. Loppujen lopuksi, tarvittiinko lauman sisällä kahta sutta, vai riittäisikö vain toinen? Jos Surma liittyisi, Kaataja voisi säätää kaikenmoista lauman ulkopuolella. Ja toisinpäin.
"Kuulostaa hyvältä."
Uros lopulta totesi, kunnes jälleen vaipui ajatuksiinsa, miettimään suunnitelmaa, ihmettelemään asioita. Tästähän oli kehkeytymässä varsin mielenkiintoinen tapahtumasarja, ja Kaataja kun oli suunnitellut elävänsä rauhallista elämää täällä 'rauhallisessa' laaksossa.

// Lyhyt, nyt nukkumaan. //

Surma mietti hetken ennenkuin kertoi muillekkin ajatuksensa. ''Mitä jos minä en liittyisi Haukan laumaan, ainoastaan sinä, Kaataja. Minä voisin jotenkin saada muita mukaan tähän suunnitelmaan 'ulkoa päin.' Jos vaikka yrittäisin jotenkin saada tietoja, ja lisää porukkaa liittymään laumaan. Siinä tosin on paljastumisen vaara, mutta jos toimii varovaisesti niin sekään ei ole kovin todennäköistä.'' Surma ehdotti. Se ei ollut kovin varma mitä toiset ajattelisivat mutta piti aina yrittää.

Tästä tulisi mielenkiintoista. Hänet voisi melko hyvin tavoittaa, jos jotakin sattuu. Tämä alue kuitenkin oli alunalkaen aika pieni. Surma voisi tulla melko nopeasti, jos sattuisi kuulo etäisyydelle.

Jälleen uros nyökytti kaksikon puheille. " valintahan on teidän oletteko "lauman " sisä vai ulko puoella, joak tapauksessa juonessa mukana on tämä Savu joka toimii lauman ulko puolella omalla tavallaan. " Turre sanoi hiljentäen sävyään mainitessaan Savun nimen.

Yhä välillä ympäristöä tutkien Turre heilautti häntäänsä. Ajatus ei todellakaan ollut paha että Turre palaisi takaisin Haukan luo yhdessä Karhunkaatajan. Turrella oli Haukalle niin sanotusti uusia alainen. Turre odotti kuitenkin että saisi lisää kannattajia vaikak tilanne näyttikin nyt hyvältä se saattaisi kaatua vielä.

Turre oli alfana oppinut sen että ei kannattanut nuolaista ennekuin tipahtaa. Turre oli valmis jopa luvuttamaan henkensä laumattomien puolesta sen se oletti jo kaksikonkin huomaavan. Turre ravisti turkkiaan. " Aisa täytyy hoitaa pikimiten ennen kevättä. saatamme joutua jossian välissä myös laumalaisten uhriksi. Niiden laumat kasvavat hurjaa vauhtia ja tilat alkavat käydä pienikis, meidän tilosita on siis ruuhka tulossa pikimiten. Olen jo pitkään odottanut että milloin Ovela tai Viima ottaa tämänkin kaistaleen itselleen. Siit äon pidettävä kiinni on hienoa että me kykenemme puollustamaan omaa reviriäämme jopa tarvittaessa luaman tavoin. Vaikak jokainen meistä taistelee vapautensa puoelsta. " turre sanoi ja hiljeni toviksi.

Maa oli kylmä ja pakkasen tuottama puuteri lumi lennähteli tuulen puuskien mukana. taivas tummui hiljalleen tuoden tähdet kirkkaina taivaalle. " Mitä jos teemme näin, minä lähden Karhunkaatajan kanssa etsimään Haukkaa, sinä Surma etsit vuorostasi muut laumattomat ja kerrot Haukan aikeista ja sitä kautta yrität saada tietoon mitä mielät ovat vastaan vai puolesta. Kunhan muista olla mainitsemaat suunnitelmaamme ennenkuin olet varma vastakkaisen hukan ajatuksita Haukasta. Takaan että tiedot lauman tapahtumista kulkevat sinulle jollain tapaa. " Turre snaoi jälleen pieni alfamaninen olemus astui esiin, ei Turre tehnyt sitä tahallaan se ei vain voinut sille mitään. Sillä oli yhdessä muiden kanssa nyt suunnitelma ja nyt olisi aika aloittaa sen toteuttaminen. " On todella hienoa etttä kaltaisianne susia on. Me tulemme voittamaa ntämän vielä tavalla tai toisella, ensin on vain kerättävä kannatusjoukko että kykenen nousemaan helposti Haukan paikalle. Täten haukka on häädettävä pois tai alistettava tasolleen. On myös huomauttettava urosta että laumattomien alaue on liian pieni riistettäväksi. Mikäli hän haluaa lauman perustaa kapinastamme huolimatta hän saa tehdä sen muulla aluella tämän alueen sijaan. " Turre jatkoi ja hiljeni sitten se tutki rajoja nuuskien kuono ilmassa taivasta kohden kohotettuna. Pian olisi aika tuhota erään hukan haaveet.

Kaataja kuunteli jälleen erityisen tarkasti Surman ja Turren keskustelua, kommentointia, miettimisiä. Itseasiassa kaikki vaikutti jo suhteellisen toimivalta, sopivalta. Tämä suunnitelma toimisi, jos ei muuten, niin pakottamalla. Uros voisi Haukan tavatessaan käyttäytyä poikkeuksellisen nöyrästi ja luotettavasti, jotta Haukka ei edes ehtisi epäilemään mitään. Ja Turre voisi aina selittää jotakin Kaatajan liittymisen puolesta. Suunnitelma olisi hyvä molempien kannalta - Turre saisi lisää valtaa ja luottamusta Haukalta ja Kaataja pääsisi lauman sisään. Toimivaa, kätevää, ovelaa, kieroa. Varsinainen kapinajoukko tämäkin kolmikko oli, ihan kuin talvipäivänä ei olisi muuta tekemistä, kuin kieroilla toisen uroksen suunnitelmien tuhoamiseksi. No, jos Haukka onnistuisi aikeissaan, tämä saattaisi olla se viimeinen talvi laumattomana. Joten kieroilu oli vain hyväksi.

Pieni epäilyksen poikanen syttyi hetkeksi Kaatajan mielessä, mutta tuo kumosi sen saman tien. Hukka kun mietti, miten Turre saisi Kaatajan lauman sisälle, mutta totesi lopulta, että Turre oli varmasti korkea-arvoinen laumalainen. Joten eiköhän Haukka päästäisi Kaatajan laumaansa ilman ongelmia. Se kun oli tällä hetkellä suunnitelman kompastuskivi. Tai ei välttämättä se ongelmakohta, mutta asia jonka epäonnistuttua tarvitsisi säätää suunnitelman kanssa uudelleen.

"Tämä kuulostaa hyvältä. Ja mitä viestimiseen tulee, uskoisin että pystymme kyllä järjestämään tiedot Surmalle suhteellisen helposti. Tämä alue on pieni, täällä ei voi loputtomiin vältellä muita - vaikka miten haluaisi."
Kaataja sanoi matalalla äänellään, heilauttaen häntäänsä liki kärsimättömästi. Nyt, kun suunnitelma oli suurinpiirtein lyöty lukkoon, uros halusi lähteä toteuttamaan sitä. Sillä koko suunnitelman läpi viemiseen menisi aikaa, ja kuten Turre totesi, suunnitelma pitäisi saada toimimaan ennen kuin Haukka valtaisi alueita. Ja aikaa alueiden valtaamiseen saattaisi olla vain päivissä mitattava määrä, tai sitten viikoissa. Koskaan ei tietäisi. Ainakaan vielä. Haukka tuskin olisi kertonut, että milloin tarkalleen aloittaisi laumansa varsinaisen toiminnan. Mutta, kuten todettua, nyt Kaataja alkoi jo odottamaan liki kärsimättömästi, että suunnitelma käynnistyisi. Jotakin toimintaa näiden "tylsien" talvipäivien ratoksi. Hukkanen katsoi sekä Surmaa että Turrea, odotellen.

Suunnitelma vaikutti hyvältä, ensimmäinen askel oli tehty. Surma uskoi, että he voisivat puolustaa alueita myös Viiman ja Ovelan laumoilta samalla porukalla. Jos joku ryhtyisi näiden kolmen leikkiin mukaan, niin se leikki pitäisi viedä loppuun asti. Luulisi ainakin että se, joka oikeasti välittää, olisi mukana puolustamassa laumoiltakin. Mutta se oli vain oletus. Ei sitä koskaan tiennyt millaista porukkaa täällä oikein liikkui.

Tällainen toiminta oli kieltämättä hieman piristävää vaihtelua normaaliin päivärytmiin. ''Kyllä minä ne tiedot saan. Tavalla taikka toisella.'' Se sanoi varmana. Se heilautti häntäänsä pari kertaa ja 'hymyili' susimaisesti.
Se vilkaisi kumpaakin vuorotellen, jos jommalla kummalla olisi vielä sanottavaa.

Turre käänsi katseensa kaatajaan. " Sinun viemisesi Haukan luo ei tuota ongelmia. Sillä Haukka pyysi minua keräämään lisää jäseniä. täten saamme sinut helpsoti sisään laumaan. Olen toistaiseksi arvoltani beta joten siitä täytyy hiljalleen kerätä laumalaisia puoleeni ja toteuttaa vallan vaihto. Uskon niin Surma tiedot kulkevat sinlle tavalla tai toisella. Turre lausahti ja käänsi katseensa taas Kaatajaan " Pitäisikö meidän lähteä etsimään Haukkaa? " Turre kysyi urokselta ja jäi odottamaan vastausta. Se ei olisi halunnut jättä Surmaa mutta sen täytyi viedä suunnitelma loppuun se oli ottanut sen taakan itselleen. Se keräsi nyt joukkoja ja siinä välissä kehitteli taktiikkaa kavuten alfan paikalle.

Kaataja heilautti korviaan mietteliäästi, kunnes jälleen keskittyi olennaiseen hetkeen. Turha sitä oli miettiä, miten saattaisi tapahtua. Pitäisi keskittyä siihen, mitä parhaillaan tapahtui. Niinpä uros keskittyi hetkeen, kuunnellen Turrea. Tämähän vaikutti mielenkiintoiselta. Jos toinen oli kerran beta, suunnitelman toimiminen olisi entistä varmempaa. Ja jos Turren tehtävä oli vielä hankkia jäseniä laumaan, Kaatajan pitäisi päästä helposti sisään, ilman sen suurempia seremonioita. Helppoa, kenties liiankin helppoa. Tärkeintä nyt olisi, että tämä kolmikko, suunnitelman ydinkolmikko pitäisi päänsä kylmänä ja jalat maassa. Liian itsevarmaksi ei saanut heittäytyä, tai voisi käydä huonosti. Mielummin hivenen epävarmasti edeten, kuin liian varmasti ja varomattomasti. Mielummin hitaasti kuin liian nopeasti. Yksi väärä sana väärään aikaan, väärässä paikassa, väärässä seurassa kaataisi koko suunnitelman kolmikon niskaan, tuhoaisi sen täydellisesti. Tämä oli suunnitelma, jonka oli onnistuttava kerrasta. Ei ollut mahdollisuutta uusintaan, ei ollut mahdollisuutta harjoitella etukäteen. Kaiken olisi sujuttava kerralla oikein ja täydellisesti, tai kaikki romuttuisi.

"Se voisi olla viisasta Turre."
Uros sanoi lopulta, vastaten siis myöntävästi toisen kutsuun lähteä etsimään Haukkaa. Kaataja ei mielellään olisi jättänyt Surmaa näin, mutta se oli nyt pakollista. Suunnitelma riippui niin monista seikoista, ettei Kaataja voisi jäädä miettimään, miten törkeästi jätti Surman yksikseen, lähtien vastatavatun Turren matkaan. Vaan niin sen oli nyt mentävä, niin paljon kuin uroksen kohtelias ja lempeä herrasmiespuoli sitä vastustikin.
"Jos tapaamme joskus niin, että Haukka - tai kuka tahansa tuntematon - on lähellä, toimikaamme, kuten emme tuntisi toisiamme. Eikö?"
Uros sanoi varmalla äänellä, odotellen joko myöntävää tai kieltävää vastausta. Tämä oli loppujen lopuksi aika perusasia, kunhan Kaataja nyt vain halusi varmistaa, että molemmat varmasti muistaisivat sen. Olisihan se aika vaikea selittää Haukalle, miksi Kaataja tunsi Surman niin hyvin. Ehei, helpompaa olisi, jos leikkisi, että tapasi vasta toisen. Välttyisi selittämästä ja ongelmiinkin joutumisen riski olisi pienempi.
"Toivottavasti tapaamme jälleen pian, Surma. Tästähän kehkeytyi varsin mielenkiintoinen tapaaminen - joskus rauhallisella, tylsällä ajanjaksolla voisi olla hauskaa toistaa tälläinen uudelleen."
Kaataja sanoi matalalla äänellään, viimeisen lauseen erityisen huvittuneesti. Uros jopa nauroi susimaisesti perään, kita avoinna ja kieli suupielestä roikkuen. Kaatajan tapa hyvästellä, sillä pitkistä ja vakavista - ja sitä kautta surullisista - jäähyväisistä ei hukka pitänyt. Helpompaa Kaatajalle oli erota huvittuneissa tunnelmissa, mieli keveänä ja ajatukset vapaina. Helpompaa, joten niin hukka toimi. Sanottuaan sanansa uros asteli sivummalle, jääden odottelemaan Turrea. Uros uskoi, että ensimmäiseksi kaksikon kannattaisi suunnata varsinaiselle ei-kenenkään-maalle, pois näin läheltä rajoja. Haukka tuskin aivan näin lähellä kahta suurta laumaa viihtyisi. Mikäli Turre seuraisi urosta, Kaataja jatkaisi reipasta jolkottelua eteenpäin, päästäen Turren edelle, mikäli toinen sattuisi tietämään - tai olettamaan - Haukan sijainnin. Kaatajalla kun ei mitään tietoa Haukan mieltymyksistä paikkojen suhteen ollut - eihän uros edes ollut koskaan tavannut Haukkaa.

// Tämä taitaapi olla tässä, eikös? Kiitoksia molemmille seurasta, tästä pelistä tuli varsin hauska. (: Haluaako jompikumpi teistä ehdottomasti raportoida tuonne laumaraportit-osioon, vai raportoinko minä? (; //

Surma kuunteli tarkkaan kahden uroksen puheita.
Se nyökkäsi merkiksi, että oli ymmärtänyt että jos Haukka olisi paikalla, he eivät tuntisi toisiaan.
"Uskon että tapaamme pian." Se sanoi. Kaatajan viimeiseen lauseeseen se naurahti. Oli paljon parempi erota näin mukavissa merkeissä. Eihän sitä sentään kuolemaan menty. Surma heilautti häntäänsä, kääntyi ja lähti kulkemaan pois päin kaksikosta. Surma vilkaisi vielä kerran taakseen hymyillen ja jatkoi matkaansa. Nyt se toivoi vain, että kaikki Haukan lauman tiedot tulisivat perille asti ja että hän löytäisi monia laumalaisia joita hän voisi käännyttää ne Haukkaa itseään vastaan.


((Joo.. Kitos mukavasta pelistä ;) Minulle käy kuka vain sen laumaraportin kirjoittamiseen... ))

Turre huiskautti häntäänsä. " Minä luulen myös että tulemme näkemään pikemmin kuin luulemmekaan. " se lausahti ja katsoi kun Surma lähti pois päin.

" Noniin lähtekäämme etsimään Haukkaa. " turre totesi ja suuntasi kohti rajoja mistä oletti Haukan löytyvän. Se oli saanut mukaansa reissullaan jo muutaman kulkian joikaisen tavallaan KAataja oli ensinmäinen joka astui lauman sisä puoelle turren puoella ollen. Vaikka laumattomat hukat kokosivat joukkoa tarkoitus oli ajaa lähest tulkoon omaa etuaan.

( Jep kiitos hupaisasta operaatio pelistä :P ja minulle ei ole väliä kuka tekee raportin :P kunhan se en ole minä :P minä kun en osaa sellaista tehdä hyvin selväksi :P)

// Selevä, minä teen sitten sen raportin. x) //