Suunnitelmaa toteutetaan - Loppu

¤Eli kutsupeli, ei muita!¤

Haukka oli juossut pari päivää aiemmin henkensä edestä Viimaa ja tämän laumalaisia. Se oli epäonnistunut aikeissaan ja päätti nyt tehdä toisin. Se oli luottanut väärään henkilöön, Turreen. Se oletti Turren puhuneen Viimalle ennen aikojaan ja päätti etsiä Turren sijasta itse laumattomia.

Sen lisäksi Haukka päätti esittää luottavansa Turren arvostelukykyyn ja antaa tämän tuoda laumattomia luokseen. Mitä haittaa siitä olisi? Toivon mukaan ei mitään ainakaan Haukalle.

Karhunkaataja jolkotteli eteenpäin lumihangessa, tällä avoimella seudulla jossa kasvoi vain muutama käppyräinen puu. Uroksen askellus oli liki kömpelöksi luettava, sillä suurikokoinen uros ei yksinkertaisesti pystynyt sulavampaan liikehdintään. Vaan jolkottelu oli nopeaa, sillä hukan askel oli pitkä, ja matka taittuikin joutuisasti. Suuri harmaa uros huomasi pian Haukan edessä päin, miettien kuka tuo kyseinen hukka oli. Vaan ilkeys tai töykeys ei kuulunut Kaatajan tapoihin, niinpä kohtelias uros lähestyi toista ystävällisesti. Tietämättään, että lähestyi juuri sitä sutta, jota oli etsinyt.
"Tervehdys. Olen Karhunkaataja."
Uros sanoi ystävällisesti, taittaen korviaan taaksepäin, heilutellen häntäänsä rauhallisesti puolelta toiselle. Suuri uros kertoi koko elekielellään lähestyvänsä ystävänä, ei vihollisena. Vaikkei edes tiennyt, että edessä oleva uros oli Haukka, lauman perustaja ja johtaja, juuri se susi, jota Kaataja oli etsinyt. Päästäkseen - Turren avulla - sisään laumaan. Ja sitä kautta toteuttaakseen suunnitelmaa, jonka kiero kolmikko oli punonut eräs päivä. Eräs tylsä talvipäivä, kun ei ollut muuta tekemistä kuin romuttaa muiden unelmia... No ei sentään. Kyseessä oli puollustusoperaatio laumattomien alueita varten, jotta nämä alueet olisivat vielä tulevaisuudessakin ei-kenekään-maaksi kutsuttua aluetta, eikä esimerkiksi Haukan lauman reviiriksi kutsuttua aluetta.

Kaataja heilutteli ystävällisesti häntäänsä puolelta toiselle, kyyristyen hiukan, jottei näyttäisi niin suurelta. Lihaksikas ja korkea kun hukka oli, tuo todellakin saattoi vaikuttaa uhkaavalta, vaikka todellisuudessa oli lempeä ja huolehtiva olento. Ei tappokone, joka suuttuessaan repisi kaikki kappaleiksi, hyökkäisi kimppuun suurella voimalla, kiitos suuren lihasmassansa. Niinpä uros viestitti selkeästi, että oli ystävä, ei vihollinen, sillä tappelut eivät kuuluneet hukan lempitoimiin.

Turre jolkotteli pian Kaatajan perässä katsahtaen alfaansa kunnioittavasti mutta ei alistuvasti. " Ei tainnut tuottaa tulosta? " Turre kysäisi ja astahti alfan vierelle " Tässä on uusi jäsenemme. Niitä on yllättävän vaikea saada enkä ole löytänyt Kuuraa lainkaan. " Turre snaoi alfalleen.

Aika oli käymässä vähiin pian täytyisi toimia Turre joka oli saanut puolelleen joa kaiken kaikkiaan kolme hukkaa ei ollut vielä voiton puolella, se toivoi totisesti että Savu ja Surma saisivat kannattajia aj nopeasti. Se nimittäin oletti että Haukka olisisi seuraavaksi matkalla Ovelan luo.

Turrehan oli itse ehdottanut että voisi mennä tapaamaan Viimaa, joten syy ei olisi Turren. Turre oli tarjoutunut toiselle avuksi mutta Haukka oli päättänyt itse hoitaa puhumisen, sen sijaan käskenyt Turre itse etsimään jäseniä kuten Turre oli tehnyt.

Haukka käänsi katseensa Karhunkaatajaan arvioivasti, mutta se ei aikonutkaan heti pyytää tätä laumaan. Toisin kuin Turren ja toisen laumalaisensa kanssa aikoi se nyt tutustua uusiin tuttavuuksiin paremmin ja olla, niin kuin ei sillä olisi mitään aikeitakaan. "Hei vain." Haukka vastasi Karhunkaatajalle

Turren tulo ei ollut Haukalle yllätys.Olihan uros susi, joka omasi hajuaistin ja havaitsi Turren. Turren sanat taas yllättivät uroksen ja tuo murahti pienesti. "Olenko kenties hyväksynyt hänet jo laumaan Turre?" Haukka kysyi kallistaen kalloaan hieman. Seuraavaksi se katsahti Karhunkaatajaa. Kokoa sillä oli ja voimaa senkin edestä aivan varmasti. Arvion mukaan Karhunkaatajaan pitäisi tutustua heti ensikättelyyn paremmin.

"Haluatko sinä liittyä laumaan, oikeammin porukkaan?" Haukka kysyi epäröivällä ja tuumailevalla äänellä pitäen silmällä Turrea.

Olemukseltaan uros oli rento ja tavanomainen susi, sillä Karhunkaataja ei ollut paljoa tietoinen Haukasta. Siksi ei Haukalla ollut velvollisuutta uhmailla asemallaan.

Karhunkaataja katsoi mahdollista tulevaa alfaansa ystävällisesti, lempeästi, vaikkei tavoitellutkaan katsekontaktia. Olisihan se ollut ennen kaikkea töykeää, toinenhan oli alfa, ja Kaatajasta tulisi parhaimmassakin tapauksessa vain omega. Tai sitten uros ajettaisiin pois, käskettäisiin pysyä kaukana. Uros kyyristyi hiukan, sillä ei halunnut vaikuttaa ylpeilevältä kokonsa takia. Kaataja katsoi Haukkaa liki ihmeissään.
"Haluan, haluan oikein kovasti. Vaikka olenkin suuri ja sen takia voimakas, eikä saalistaminen tuota ongelmia, on yksinäisyys sitäkin raskaampi taakka harteillani. Mielelläni liittyisi laumaasi, ja poistaisin tuon painon. Vastapalveluksi tietenkin auttaisin laumaa parhaan kykyni mukaan."
Kaataja puhui rauhallisella, voimakkaalla ja matalalla äänellään. Uros katseli toista mielenkiinnolla - hukka oli jo tajunnut toisen olevan Haukka. Massiivinen uros kyyristyi hiukan enemmän, katsellen silti suoraan Haukkaa kohti, välttäen yhä katsekontaktia. Varsinaisesti Kaataja ei alistunut, pikemminkin vain yritti vaikuttaa hivenen pienemmältä, jottei vaikuttaisi - vahingossakaan - uhkaavalta. Harmaan hukan puheissa oli suuri totuus, sillä jos uros olisi tänne tullessaan halunnut liittyä Viiman tai Ovelan laumaan, olisi Kaataja lausunut juuri nuo sanat. Tismalleen samalla äänenpainolla, samalla nopeudella. Yhtä varmana asiasta, kuin peruskallio. Niin järkkymättömänä ja vakaana.

// Lyhyeksi jäi, mutta kiire tuli. //

Turre katsoi Haukkaa nyrpeästi. " Mehän sovimme että etsin jäseniä laumaan ja tässä olisi yksi. Tietenkin sinä päätät loppuviimein jääkö hän vai ei. " Turre sanoi sitä hiukan ärsytti Haukan asenne kun asiasta oli kerran sovittu, mutta ei jaksanut kauaa moista touhua. Se heilautti häntäänsä rauhallisena kuitenkaan yhä alfaansa alistuen. Turre oli tehnyt selväksi alku tekiöissä että ei aikoisi hevillä alistua ja Haukka oli kertonut että oli aisan ymmärtänyt. Se oli itse antanut Turrelle tehtävän jota turre oli toteuttanut. Se oli tuonut Kattajan Haukan luo.

" Meidän pitäisi Haukka vaihtaa parisen sanaa tovin kuluttua kahden " turre snaoi se tiesi että Kaataja ei ottaisi asiasta nokkiinsa sillä olihan tuo uros samalla puolella kuin Turre. Turre kuitenkin oli havainnut pienen epäilyksen Haukassa Turre kohtaan joten halusi selvittää asian heti miten. Turrelle sellainen peli ei kävisi alkuunkaan.

Haukka katseli arvioiden Kaatajaa, eikä hetkeen kiinnittänyt huomiota Turreen. Tämän pyytäessä lupaa puhutella urosta hetken kuluttua sopi sille mainiosti. Siksipä harmaasusi käänsikin päänsä Turreen lähes heti muka hämillään. "Sopiihan se." Haukka vastasi muka hetken mietittyään.

Esittäminen oli vaivatonta, joten siitä tuskin huomaisi mitään. Oikeasti uros tiesi Turren huomaavan Haukan käytöksen muuttuneen aijemmasta. Se ei luottanut Turreen, kuten ennen ja tuo beta huomaisi sen helposti. Olihan se entinen alfakin.

"Karhunkaataja, olet mukana joukossani. Lisäksi sinulla on oikeus esittää mielipiteesi laumasta, sen jäsenistä ja reviirin perustamisesta. Olet myös vapaa lähtemään milloin haluat laumasta, kuten muutkin sen jäsenet." Uros kääntyi Kaatajan puoleen hyväksyen tämän laumaan hieman kirein hampain. Sitä se ei kuitenkaan näyttänyt. Tämä ei kuulunut suunnitelmiin, joita se oli muutaman päivän laatinut. Mutta kerran Turre laumattomia löysi, niin tulisi ne käyttää hyödyksi samoin tein.

Kaataja kuunteli mahdollisesti tulevan alfansa Haukan puhetta. Kun uros sitten hyväksyi Kaatajan laumaansa, suuri hukka vastasi toiselle kiitollisella katseella. Sanoja ei massiivinen harmaa hukka lausunut, sillä yksi katse kertoi paljon enemmän. Vaikkei Kaataja ollutkaan mikään suuren luokan esittäjä, tämä osa oli sille helppo. Juuri näin olisi uros käyttäytynyt, jos olisi halunnut täysin vilpittömästi Viiman tai Ovelan laumaan. Joten niin uros käyttäytyi nytkin, jotta suunnitelma toimisi, kulkisi eteenpäin omia uriaan. Etsien itse oman tiensä.
"Kiitos, alfani. Siirryn sivummalle, niin voitte rauhassa keskustella keskenänne."
Kaataja sanoi matalalla äänellään, siirtyen hivenen taaksepäin. Mikäli kumpikaan ei vastaisi mitenkään ihmeellisesti - kuten kieltäisi urosta poistumasta paikalta - Kaataja peruuttaisi kauemmas, kunnes kääntyisi ja jolkottelisi vielä jonkin matkaa. Niin ettei näkisi mitä Turre ja Haukka tekisivät, ei kuulisi selkeästi toisten puheita. Suuri uros mietti asioiden saamaa käännettä. Haukka vaikutti hivenen... liian hämilliseltä. Ainakin ollakseen hyvä alfa. Kaataja oli ollut beta entisessä laumassaan, tai jokin sen tapainen, vaan varsinaista valtaansa ei hukka ollut koskaan käyttänyt. Mitä nyt huolehtinut että kaikki saivat ravintoa, kaikilla olisi hyvä olla. Sekä tietenkin johtanut metsästysretkiä aina henkilökohtaisesti. Muutoinkin Kaataja oli ollut aina mukana kaikissa vähääkään voimaa vaativissa asioissa - sen sijaan lauman sisäiseen juonitteluun ei hukka ollut koskaan syyllistynyt, sekaantunut. Vaan saisipahan uros nyt kokemusta siitäkin asian laidasta, sillä mitään muuta tämä kiero suunnitelma ei sisältänyt. Pelkkää juonittelua lauman sisällä, kunnes koko lauma tuhoaisi käytännössä itse itsensä. Toivon mukaan ilman verisiä taisteluja.

Jos jostakin syystä urosta käskettäisiin pysymään paikallaan, Kaataja tekisi niin, ja jäisi paikalleen, odottaen täysin rauhallisesti, mitä tulevaisuus toisi tullessaan.

Turre katsoi omalla tyylillään Kaatjaan, se ei tosin ollut epäröinytkään toisen käyttäytmistä Haukan aikana. Se tiesi että Kaataja olisi ainakin yksi niistä jotka auttaisi Turre loppuun saakka oli valinta mikä hyvänsä.

Turre katsoi Haukkaan ja odotti tovin että Kaataja olisi hivenen kaenpana kuuloetäisyydeltä. " Niin arvon alfa, haluan vain tietää syyn mikä saa sinut käyttäytymään minua kohtaan jollain tapaa epäröiden. Mietin vain että itse käskit minu etsiä jäseniä lamaan ja kun teen saan erittäin nyrpeän vastaan oton " Turre snao ja katsoi toista kysyvästi mutta osittain vaativasti. Turre oli tehnyt haukalle hyvin selväksi ettei olisi mikään ajo koira jota käskytettäisiin mennen tullen ja palatessa. Se ei voinut käsittää miten Haukka saattoikaan käyttätyä Turre kohtaan tuolla tavvalla. " Tarkoitan vain että jos haluat voin lähteä kävelemäänkin laumastasi mutta tuollaista käytöstä en alfaltani odota enkä aijo sellaista katsoa " turre snaoi ja jäi sitten odottamaan vastausta.

"Ei Turre, ei se sinusta johdu." Alfa ehti rauhoittelemaan hätääntyneenä Kaatajan mennessä kauemmaksi. "Olen tyytyväinen toiminta valmiuteesi ja epäilyksesi kyllä osuvat oikeaan. Epäröin oikeastaan kaikkea juuri nyt." Haukka selitti matalalla äänellä.

Haukka sätti itseään päänsä sisällä. Kuinka hän näytti Turrelle kaiken niin selvästi? No kiukkunsa takia tietenkin.
Haukka huohahti ja veti ilkeät ajatuksensa sivuun. Nyt sen kaikki merkit epäröinnistä olivat tiessään ja se esitti valmistautuneensa puhumaan Turrelle.

"Olen tavannut muutamia susia, jotka opettivat minulle harkitsemattomuuteni. Olen päättänyt, että suunnitelmaani muutetaan. Haluan koko lauman kokoon ja juttelemaan asioista." Haukka puhui Turrelle hiljaa totuudella, sillä halusi kuulla toisen mielipiteen ensin.

// Hyppikää vuorojeni yli, kunnes Kaataja jälleen palaa keskusteluun mukaan. (: Turha minun on pelata sitä, kuinka mokoma hukka vain seisoskelee ja odottelee. (; //

' Suunnitelmaa muutetaan ' Turre toisti mielessään mitähän se mahdollisesti tarkoitti. Noh turre katsahti osittain kaatajaan ja pian takaisin Haukkaan. " aivan, jos sopii arvon alfalta näin kahden kesekn kysyä että miten aijot muuttaa suunnitelmaasi " Turre kysi reilusti. Olihan silläkin oikeus tietää mit äoli tapahtumassa jos kerran Betaksi oli päässyt.

Joko Haukalla oli tiedossa ongelmia Turren ja Kaatajan operaatiolle tai sitten kyse oli aivan jostain muusta. Lauman kokoaminen kävisi varmasti toistaiseksi hyvin helposti kun jäseniäkään ei ollut mitenkään suuri määrä. Turre seisoi alfansa edessä melkoisne massiiviseen olemuksena. Ei mitenkään toista alentavana vain ryhtinsä suorassa pitäen katsoen alfaansa väli ajoin.

Haukka katsoi hyväksyvän oloisesti Turrea. Saihan sitä toki kysyä, mutta ikinä ei tiennyt saisiko vastauksen. Tällä kertaa Haukka päätti luottaa Turreen. "Haluan puhua lauman reviiristä. Elämmekö ilman reviiriä, eli siirtolaisina vai lohkaisemmeko jostain palan reviiriä. Haluan kuulla kaikkien mielipiteen asiasta, sillä Viima ei suostunut auttamaan ja haluaisin tutustua lauman jäseniin paremmin ennen Ovelan luokse menoa." Haukka selitti Turrelle suunnitelmansa hiljaa.

Haukka saattoi puhua liikaa, mutta se halusi vain tulevan laumansa parasta. Ei siis sen vakavampaa.

Turre katsoi Haukaa kuuntelevana. " Oletan että Ovela vastaa samalla tavalla kuin Viima, sillä sattumalta törmäsi erääseen laumalaiseen eikä hän ainakaan ottanut kovinkaan terve tulleena vastaan vaikka en heidän rajoilla ollutkaan. Mutta ideasi on hyvä. Itse sanoisin että alueen valtaaminen saattaisi käydä työlääksi sillä laumattomia on kuitenkin paljon enemmänk uin mietä jäseniä. Minun mielipiteeni on siis että elämme niin kauna siirtolaisina kunnes saamme tarpeeksi jäseniä alueen valtaamiseen. " turre vastasi se olisi vastannut näin huolimatta lainkaan siitä mitä se oli suunnitellut. Sillä ei ollut todellista tietoa itse Ovelasta mutta se oletti ovelan olevan samaa mieltä kuin Viimankin. " Mielestä olisi parenpi jos tapaat ovelan yhdessä muun lauman kanssa sen varalta että he vastaavat samoin kun Viima " Turre totesi.

Eli iäisyyden, Haukka puhisi ajatuksissaan. "Niin on minustakin parempi ja en enää oikeastaan tiedä sanojesi perusteella, kannattaako lähteä nedes näyttäytymään Ovelalle vaan olla lohkaisematta mistään suunnasta aluetta. Sitten saisi elää vain ainaisessa pelossa. Ja jos Ovela ja Viima päättävät alkaa vallata lisäalueita, voimme puolustaa niitä, jottei meidän tarvitsisi vaeltaa pois alueilta." Uros puhui Turrelle nyt sopivaan ääneen.

Ei Haukka voinut tietää sen sanoissa piilevän osatotuuden sen omista aikeista, miten olisikaan. Ei se itseään ajatellut vaan tulevaa laumaansa suuruuden hulluna johtajana. Palvontaa uros ei kaivannut, vaan luotettavaa henkilöä ja tukea. Ei sen enempää.

"En tiedä, kaikki on nyt päässäni niin sekavaa." Haukka huokaisi lopulta ja käänsi katseensa Karhunkaatajaan. "Jospa etsisit sittenkin lisää laumalaisia, jotka haluaisivat selvitä talven yli. Minä teen samoin."

turre jopa kunnioitti Haukan puheen sävyä. se oli juuri sitä mitä Turre oli odottanut. Turrekaan ei sen puoleen halunnut mainetta ja mammonaa vaan se halusi että sitä kunnioitettiin sellaisenaan. Eikä Turre muutenkaan pitänyt epälevästä sävystä. Noh asia oli ratkaistu ja luamaliaisa etsittäisiin lisää. Turre käänsi katseensa Kaatajaan. ja pian takaisin Haukkaan " Niin itse sinä päätät tapaatko ovelan vai et, mutta minä suosittelen sitä sitten yhdessä laumasi kanssa sen sijaan kuin menet sinne yksin. " Turre totesi se toisaalta ymmärsikin Haukkaa ei lauma perustaminen ollut niin helppoa miltä se näytti. " Teen näin. Otanko kaatajan mukaan vai onko sinulla hänelle tehtävää ? " Turre kysyi ja vilkaisi sitten Kaatajan suuntaan uudelleen.

Haukan sanat kuitenkin pysyivät tiukasti Turren mielessä niistä saatoti olla tulevaisuudessa hyötyäkin.

Haukka nyökkäsi hetken mietittyään. "Ota Kaataja mukaasi, mikäli hän haluaa. Lisäksi aijon harkita ehdotustasi", tuo vastasi Turrelle nyt jo normaaliin äänen, joten Kaatajakin kuulisi sen ja siten myös tietäisi, ettei tarvinnut enää seistä sivummalla.

Haukka haukotteli rauhoittavasti, oikeastaan enemmän väsymyksestä ja astahti hieman taaemmaksi Turresta. "Sattuuko kummallakaan olemaan nälkä, sillä voisimme etsiä syötävää, kun lähes koko lauma on nyt koossa?" Haukka kysäisi toiveekkaasti.

Kaataja seisoskeli sivummalla, heilutellen häntäänsä puolelta toiselle. Uroksen katse vaelsi ympäristössä, vaikkei vihertävän harmaat silmät mitään erityistä ympäristöstä tavoittaneet. Hukan kuullessa Haukan - alfansa, Kaataja korjasi itse itseään ajatuksissaan - kehotuksen palata takaisin, uros kääntyi ympäri, ja jolkotteli kaksikon luokse. Kaataja ei varsinaisesti alistunut Haukkaa, uutta alfaansa, mitä nyt tuijotteli sivummalle. Haukan kysellessä, oliko Turren tai Kaatajan nälkä, hukka käänsi katseensa Haukkaa kohti, vaikkei katsekontaktia hakenutkaan.
"Toki voimme etsiä syötävää, jos teidän on nälkä, arvon Haukka."
Kaataja vastasi, ei mitenkään erityisen mielistelevästi tai nuoleskellen, pikemminkin vain kohteliaasti. Uros kun halusi tehdä selväksi - sekä itselleen että muille laumalaisille - olevansa aivan pohjalla, alimpana hierarkiassa. Jos tässä siirtolaislaumassa sellaista edes oli. Kaataja vilkaisi Turrea, joka käyttäytyi oudon yliolkaisesti Haukkaa kohtaan. Toisaalta uros arvosti Turren itseluottamusta, mutta ihme kun Haukka ei laittanut pahakseen Turren - Kaatajan mielestä - melko epäkohteliasta käytöstä. Vaan uroksen mietteet olivat sen omia, samoin kuin oli myös hukkasen maailmankuva muiden maailmasta poikkeava.

Kaataja ei tiennyt, mistä kaksikko oli puhunut, muttei välittänytkään. Jos asia olisi tärkeä, Turre kyllä kertoisi Kaatajalle. Jos taas asialla ei ollut mitään väliä suunnitelman kannalta, ei se kiinnostanut hukkaakaan.

// Lyhyeksi jäi. //

Turre nyökkäisi Haukalle ja asteli kohti KAatajaa. Haukan kysyessä ruuasta Turre nosti päänsä hivenen korkeammalle. " Mikä ettei. " Saalistus kun oli Turrelle kuin leikkiä. Turre rakasti saalistamista eikä sillä ollut mitään syytä peittää mieltymystään Haukalta saati Kaatajalta.

Turre heilautti tyynenä häntäänsä. Se ei ollut milloinkaan alistunut kenellekkään eikä se aikoisi sitä tehdä nytkään. Vaikka Haukka olikin alfa Turre oli tehnyt toiselle hyvin selväksi mikä Turre oli susiaan ja Haukka oli hyväksynyt moisen. Turre ei ollut ylimielinen saati millään tapaa toisia aliarvioiva. Se oli täysin oma itsensä kuten sillä oli tapana.

Kaatajan kanssa Turre ehtisi puhua asioista myöhemminkin. Tärkeintä oli nyt rakentaa haukkaan luottamus sidettä. Vaikka Turre ei niin itse Haukasta pitänytkään ei se näyttänyt lainkaan tunteitaan alfalle. Sillä Jokaisen laumassa eläjän tulisi kunnioittaa alfaansa sen verran ettei näyttäisi vihan tunteita toista kohtaan. Tosin Turre ei Vihannut Haukkaa. Se vihasi Haukan suunnitelmaa.

Leppoisaksi osottautunut Turre loi Kaatajaan katseen. " Jahka olemme syöneet ja levänneet lähdet kanssani etsimään uusia jäsenia, ellet sitten itse halua jotain muuta " turre lausahti ei millään tapaa käskevästi vaan omaperäisesti kysyen. Turrella kun ei ollut tapana käskytellä. Se toivoi kuitenkin saavansa pian tietoja Savulta, Surmalta tai Kaatajalta oliko uusia hukkia operaatioon tullut. Sen Turre kuitenkin ehtisi hoitamaan myöhemminkin.

Turre katsoi kysyvästi kaksikkoon kuin odottaen että alfa kertoisi minne he lähtisivät saalista etsimään. Vaikak talvella saalistus olikin vaikeaa johtuen hangesta sekä eläimistön vähyydestä saattaisi saalistus reissu jäädä jopa tyhjin suin. Mutta se selviäisi vasta kun siitä ottaisi selvää.

Turren ollessa hyvin mielissään saalistamaan lähtemisestä sai Haukan jopa kummastumaan. Toinen tuntui aidosti iloiselle, eikä sen lisäksi hangoitellut omilla mielipiteillään, kuten ennen.

"Mielestäni pitäisi ensin etsiä jonkin näköiset jäljet jostain lähettyviltä, mieluummin tuoreet ja hieman isomman riistan jättämät." Haukka totesi hieman itsekseen, mutta kyllä sanat oli suunnattu sen laumanjäsenillekin.

Sen enempää sanomatta uros siirtyi nuuhkimaan maata hieman edemmäksi ja siirtyi sitten ympäristöään tarkkaillen matkaan. Jälkiä se ei vielä havainnut vanhoja enempää.

Suuri uros katseli molemmista susista sivummalle, sillä sekä Haukka että Turre olivat Kaatajaa korkeammalla asemassa. Ja vaikka Turre tuskin ottaisikaan suoraa katsetta haasteena, ei uros halunnut koetella onneaan, vaan pelasi mielummin varman päälle. Lopulta Kaataja kumminkin vilkaisi Turreen, joka puhui urokselle saalistuksen jälkeisestä ajasta. Karhunkaataja mietti hetken verran, ennen kuin katsoi uudelleen Turrea, järjesteli sanojaan tarkasti, sillä yhäkin tämä laumaelämä oli outoa urokselle. Sillä siitä oli kauan, kun Kaataja oli viimeksi kuulunut laumaan, ja sitä kautta käytöstavat ja monet muut asiat olivat hivenen epävarmoja hukalle. Jossakin syvällä sisimmässä, vaistomaisella tasolla Kaataja tiesi, miten tuli toimia, vaan saattoivat vaistotkin olla väärässä. Niinpä uros pelasi varman päälle, siinä ei menettäisi mitään.
"Kyllä... beta?"
Kaataja lausahti matalalla äänellään, lisäten viimeisen sanan epävarmasti ja kysyvästi. Uros ei oikein tiennyt mitään tämän hyvinkin irtonaisen ja hajanaisen lauman toiminnasta, ja olikin siksi hämillään. Täysin normaalia käytöstä. Vaan pian Kaatajan ajatukset palasivat jälleen saalistukseen, kun Haukka ehdotti jälkien etsimistä. Niinpä uros kohotti kuononsa korkealle, haistellen ilmaa, joka ei tosin kantanut mitään saaliista kertovaa tuoksua Karhunkaatajan tummaan kirsuun.
Hukka jolkotteli sivummalle, haistellen välillä hankea ja välillä ilmaa. Mikään haju ei kumminkaan tavoittanut uroksen kirsua, ei ainakaan tuore jälki. Vanhoja jälkiä sen sijaan risteili tuon tuostakin Kaatajan reitillä, mutta niistä ei hukka välittänyt. Välillä heikko jäniksen haju kantautui haistelevaan kirsuun, mutta suuri uros etsi suurempaa saalista - olihan saalistajia ja sitä kautta syöjiä kolme. Uros etsi, jolkotteli hitaasti eteenpäin, kierrellen ja kaarrellen, seuraten välillä jotakin toista tuoksua, jonka vaihtoikin muuhun. Kaataja ei silti tavoittanut mitään mainitsemisen arvoista, sillä vanhat jäljet eivät auttaisi metsästyksessä.

Turre lähti kulkemaan hajuaistinsA mukana, se etsi hangesta jälkilä jotka olisivat tuoreita. TOsin niiät ei aivan heti Turren kuonnon löytynyt. *Mutta jäljistä huolimatta se haistoi jotain, jotain mikä saattaisi olla helppo saalis. Turre kulki kauemmas ja kauemmas alfasta ja kaatajasta.
Turre nuuski hankea mennen tullen ja palatessa, mutta mitään tarkkaa se ei saanut, lähistöllä oli käynyt useampiakin eläimiä, mutta yksikään änistä ei ollut tuore.
Turre mietti etsintänsä aikana, Haukan sanoja joka saattoi vaikuttaa operaatioon melko kovalla kädellä. Turren täytyi mahdollisimman pian ottaa asia esille muiden operaatioon kuuluvien kanssa. joukko oli varsin kattava. Sen sijaan kuin Turren tehtävänä oli tuoda laumaan jäsenia tämä oli kerännyt yhdessä monen muun suden kanssa vastustajia HAukalle.
Turre oli kuitenkin ikänäs toiminut alfana, ja päässyt laumattomaksi ja oppinut siten elämään nyt se halusi puoltaa laumattomien etua. Mutta Haukan idea toimia siirtolaisena oli hidaste hukkien toimintaan. Siirtolaisena Haukkaa ei voisi niin helposti häätää, toinen kun eli samalla tavalla kuin lauamttomat mutta eli yhdessä laumansa kanssa toisin sanoen pienenä ryhmänä.

Pian Turren ajatukset kuitnekin keskeytivät kun se löyi maasta tuoreet hirven jäljet. " Täällä on ollut hirvi ja nämä ovat tuoreet " se huudahti toisille että ne tiesivät että Turre oli löytänyt jäljet. Mikäli muut tulisivat turren löytämille jäljille Turre lähtisi oitis etsimään itse hirvea se tuskin olisi ehtinyt kauas. Turre toivoi että se nhuudahdus ei pelottanut sitä tiehensä.

Haukka nuuski maata tarkkaavaisesti hieman kauempana Turresta ja lauman tuoreesta jäsenestä. Alfa ei löytänyt mitään muuta, kuin vanhoja ja epätuoreita jälkiä. Turren yllättäessä havainnollaan uros kääntyi ympäri ja hölkkäsi Turren perään. Toisen ei selvästikään välittänyt Haukan alfa asemasta, mikä oli epäilyttävää.

Turre meni edelle, mikä oli kaikkein epäilyttävintä. Haukka kuitenkin esitti, ettei siitä ollut haittaa vaan seurasi itse perässä niin nopeasti kuin pystyi ja tarkisti välillä itsekin suuntaa.

¤Sorry lyhyys¤

Kaataja jolkotteli ympäriinsä, hakien jälkiä. Turre ja Haukka toimivat samoin, sen uros tiesi. Kaatajaa ei onnistanut, kaikki jäljet olivat vähintään päivän vanhoja, tuoreita ei löytynyt. Pian Turre kumminkin huikkasi, että oli löytänyt tuoreet hirvenjäljet. Suuri uros kääntyi saman tien ympäri, ja jolkotteli Turrea kohti. Harmaa susi jättäytyi viimeiseksi, kulki Haukan ja Turren jäljessä, haistellen ilmaa ja jälkiä. Massiivisen Kaatajan askellus oli kömpelöksikin luettavaa, mutta kyllä hukka helposti pysyi Haukan ja Turren tahdissa, joskin oli tarkoituksella jättäytynyt jälkeen. Eihän Kaataja halunnut epäkunnioittava olla, ei missään nimessä. Suuri susi oli alistunut kohtaloonsa omegana, eikä missään nimessä olisi hankkiutumassa muuhun asemaan - ainakaan Turren kustannuksella. Haukkaa uhmaamaan ei Kaatajasta olisi, eikä totuuden nimissä Turreakaan. Liikaa uros kunnioitti molempia - tosin täysin eri syistä. Haukkaa susi kunnioitti alfana, Turrea jonkinsortin ystävänä sekä betana. Mutta kunnioitusta se oli pienikin kunnioitus.
Kaataja katsoi edellään kulkevaa parivaljakkoa, joka olisi uroksen lauma tästä hetkestä eteenpäin. Se joukko, jonka eteen tehtäisiin työtä, joista jokaista autettaisiin ja Kaatajan tapauksessa jokaista kunnioitettiin ja alistuttiin. Uros ei voinut väittää, etteikö tämä laumaelämä aiheuttaisi tunnereaktiota, sillä sudesta tuntui, kuin jokin kauan kateissa ollut palanen loksahtaisi paikalleen. Kuin susi olisi jälleen kokonainen. Yksinäisyys olisi poispyyhkäisty, ja ylempänä olisi joku, joka sanoisi miten tehdään. Kaataja piti laumasta, piti laumaelämästä, oli se sitten varsinaista reviirillä asumista tai tälläistä siirtolaiselämää. Lauma sitä kumminkin oltiin, lauma se oli siirtolaislaumakin.

Turre piti katseensa hirven jäljissä tarkkaille nsivu silmällä ympäristöä. Se tosiaan ei kovin reagoinut Haukan alga tittelliin, muttao lihan se tuon tehnyt selväksi ensi kohtaamisella. Turre oli entinen alfa ja lauman kesken se saattoi näkyä. Turre mietitytti kovin Haukan aikeet, mutta se ei voinut nyt keskittyä moiseen ajatteluun. Täytyi elää tätä hetkeä ja toimittaa tiedot operaatio partiolle saalistuksen jälkeen. Turre käänsi katseensa Kaatajaan. Hivenn Turre mietitytti Kaatajan oitis alistuminen mutta Turre oletti sen kuuluvan suunnitelmaan.. Tarkoitushan oli e tehdä Haukalle selväksi että täällä ei laumaa tarvita. Mutta Turrella ja kumppaneilal oli edesään ongelma nimeltään siirtolais lauma. Jonka haukak oli Turrelle kertonut.

Turre pysähtyi äkkiseltään ja tuijotti kylmästi pusikkoon. " minulla on aavistus että tämä elukak piileksii aivan meidän lähellämme " Turre sanoi matalalla äänellä kaksikolle jälleenkään välittämättä siitä että HAukak oli alfa. Turre oli iäkäs ja suhteellisen hyvässä kunnossa, mutta välillä herraamme epäröi tuliko se näkemään seuraavaa kesää enää lainkaan. Ehkä Turrella olisi vielä aikaa jäljellä että kykenisi hoitamaan haukka asian pois alta tavalla tai toisella.