Ontuen - vapaa - jatkuu rajoilla

"En minäkään sitä kuvitellut, mutta lupauduimme silti auttamaan ja autammekin parhaan kykymme mukaan - myös silloin, jos meidän täytyy käydä laumojen reviirillä", Tähkä tokaisi vielä lempeästi mutta kuitenkin sävyllä, joka ei jättänyt tilaa vastaväitteille. Toki hän arvosti sitä, että Yö mietti myös heidän turvallisuuttaan eikä saman tien usuttanut heitä muiden susien alueelle hakemaan ruokaa samalla kun narttu itse istuskeli turvallisesti piilossa. Kun Tähkä lupasi jotain, hän myös pitäytyi lupauksessa niin hyvin kuin vain oli mahdollista ja sitä paitsi, saisivathan hän ja Kelmikin ruokaa siinä sivussa.
Kun asiasta oli sovittu, Tähkä seisahtui ja alkoi haistella tarkemmin ilmassa leijuvia tuoksuja. Vaikka narttu oli niin tarkkaavainen kuin se oli mahdollista ja kuulosteli ympäristöä mahdollisimman hyvin, mitään ei näyttänyt osuvan kohdalle. Se oli äärimmäisen turhauttavaa ja tuskallista, eikä todellakaan motivoinut kolmikkoa jatkamaan matkaa. Ehkä Kelmin innostus oli jälleen se, joka sai Tähkän jatkamaan matkaa, vaikka kaikki vaikuttikin silkalta ajanhukalta ja tyhmänrohkealta hulluttelulta.
"Mennään tänne!" pentu haukahti ja hypähti pari askelta sinne, missä reviirin raja haisi voimakkaimmin. Saman tien pentu tosin kyyristyi, luimisti korviaan ja veti häntänsä takakoipien väliin alistuneena: hän ei halunnut tehdä enempää virheitä yhden saalistusreissun aikana, sillä eiväthän aikuisetkaan tehneet niin. He osasivat punnita eri vaihtoehtoja tarkasti ja tehdä oikean päätöksen ilman jatkuvaa häsläämistä.

"Ei kai meillä ole muuta vaihtoehtoa", Tähkä huoahti ja vilkaisi hivenen uteliaasti Yötä, joka oli jättänyt päätöksen hänen harteilleen. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään edes siitä, että hänelle päätökset olivat itseasiassa melko vaikeita asioita; Tähkä ei halunnut ottaa turhan suurta vastuuta kaikista susista. Vastuun kantaminen Kelmistä oli luonnollista ja väistämätöntä, vaikka Kelmi ei hänen oma pentunsa ollutkaan, mutta siinä samalla vastuun kantaminen myös vieraasta sudesta oli jopa pelottava ajatus. Tähkä ei halunnut, että tämän päätöksen takia Yö joutuisi kärsimään.
Tähkä vilkaisi vielä kahta sutta kertoen, että heidän ei auttanut ainakaan siihen jäädä seisomaan ja lähti astelemaan varovaisesti vieraan lauman reviirille. Nyt hän vasta olikin äärimmäisen tarkka siitä, mihin astui ja mitä ympäristössä tapahtui. Hän ei halunnut joutua yllätetyksi.

// Anteeksi taas tuhannesti kestosta... //

Tietty kaipaus mielessään Yö katseli Kelmin innokkuutta. Olisihan se ihanaa olla vielä pentu, vailla päättämisen vaikeutta tai vastuuta kenestäkään. Oi sitä onnea.. Yö havahtui ajatuksistaan siihen, kun Tähkä puhui.
"Sama se kai, kummalle reviirille menemme. Kaipa tämä on ihan yhtä hyvä kuin toinenkin", narttu sanoi epäröiden, ja lähti varovasti, kuin maa voisi yhtäkkiä purra, kävelemään eteenpäin.

// Hei, siirrän tämän tuonne Rajalle, eikös tämä sinne vähän enemmän nyt kuulu(?), linkki. //