Korppi (suoritettu)

((Tilanne on seuraavanlainen: Hahmosi on Viiman reviirin rajalla. Rajavartiossa ollut laumalainen ilmoittaa ulvomalla alfalleen, että rajoilla pyörii tuntematon susi ja Viima saapumassa paikalle.))

Huutava ujellus kävi puiden latvoissa. Tuuli oli yltynyt melkein myrskyisäksi. Tällaisia tuulenpuuskia ei ollut ollut vähään aikaan. Ajottaisen puuskat vaikeuttivat metsästystä sekä paikantamaan lähistöllä oleilevia susia. Tällä kertaa myrskyisästä tuulesta oli kuitenkin hyötyä, sillä nuoren naarassuden ollessa rajakierroksella, tuulenpuuska toi reviirin liepeiltä tämän kuonoon vieraan suden hajun. Naaras ei epäillyt ilmoittaa alfalleen, että kyseessä saattaisi olla tunkeilija, joten tämä ulvaisi kutsuhuudon puita vihmovaan tuuleen.

Viima oli juuri sillä hetkellä betansa, Katalan, kanssa suunnittelemassa seuraavaa metsästysretkeä, kun hänen korviinsa kantautui vaimea ulvonta kaukaa reviirin rajoilta. Siltä seisomalta Viima säntäsi juoksuun kohti vastatuulta. Aukeilla näytti ikään kuin tuulenpuuskat olisivat repineet turkkia Viiman yltä. Alfa ei pysähdellyt, vaan laukkasi hurjaa vauhtia eteenpäin. Reviirin rajalla oli jonkin verran matkaa, mutta Viima oli varma, että ehtisi hyvissä ajoin katsastamaan tilanteen.

[ Selkkis o/ ]

Kova tuuli pörrötti Korpin mustaa turkkia. Susi oli kääntänyt selkänsä tuulelle, ja katseli siis kohti Viiman lauman reviireitä. Lauman sudet vainuaisivat uroksen varmasti nopeaan. Korppi oli vain tyytyväinen asiasta, koska ei tarvitsisi turhia odotella, että joku huomaisi. Mustaturkki oli kuullut jonkun ulvovan kutsun, näyttävästi alfalle.
Korppi asteli hiljakseen lähemmäs Viiman lauman rajoja, sinne oli kuitenkin vielä vähän matkaa. Tältä aukelta kaikki huomaisivat mustaturkkisen jo kymmenien metrien päästä, eikä hän pääsisi yllättämään. Korppi ei halunnut yllättää; hän halusi tehdä sopivan sisääntulon ja halusi tulla hyväksyttävän laumaan.

Nuori naarassusi, joka Viimaa oli kutsunut, seisoi kippuraisen risukon takana ja tutkaili näkökenttää. Vielä ei näkynyt liikettä missään. Pian susi havahtui, kun aukealla seisoi vieras uros. Viiman laumalainen ei uskaltanut liikahtaa, sillä tämä oli vielä niin nuori ja kokematon tunkeilijoiden suhteen. Hän näki parhaakseen lymyillä ja odottaa alfaansa.

Oksat katkeilivat ja sammal pöllysi, kun Viima viiletti viimeisiä satoja metrejään. Hän saattoi haistaa jo laumalaisensa ja pienen hajun tunkeilijasta. Hän alkoi hidastamaan tuntiessaan laumalaisensa hajun vahvempana ja huomasikin tämän kyyhöttävän risukossa. Viima asteli itsevarmana nuoren suden ohitse ja heilautti häntäänsä merkiksi hyvästä työstä. Ja samalla alfa havaitsi mustan uroksen. Keltaiset silmät pistivät mustasta turkista esiin ja naaras hidasti tahtiaan. Hän otti pieniä viipyviä askeleita ja laski päätään korvien mennessä samalla luimuun. Häntä sojotti pystyssä uhkaavasti, kun Viima lähestyi askel askeleelta vierasta sutta. Turvallisen välimatkan päähän jäätyään Viima jäi tuijottamaan.

Vihdoin Korpin näkökenttään pyyhälsi (myöskin) mustaturkkinen susi. Oliko tämä alfa? Sinisilmäinen mustaturkki halusi ottaa selvää. Korppi otti vielä muutaman askeleen kohti toista, jättäen välimatkaa kuitenkin kunnioittavasti. Uros veti korvansa hiukan taaksepäin, muttei luimistellut mitenkään vihaisesti. Häntäkin laskeutui kintereiden korkeudelle. Siniset silmät käväisivät toisen keltaisissa, eivätkä jääneet tuijottamaan. Korppi ei ollut tyhmä.

"Olet siis lauman alfa?" Korppi kysyi. Uros antoi leukansa jäädä rennosti vähäsen auki. Mustaturkki koetti ilmentää mahdollisimman epä-uhkaavaa, koska jos toinen olisi kovin varovainen tai äkkipikainen, voisi hän saada häädöt reviiriltä aika äkkiä. Yleensä nartut olivat tervetulleempia laumoihin uusina, kuulemma.
"En aijo aiheuttaa hötäkkää..." Korppi lisäsi. Laumattomana eläessään hänestä oli tullut vähän varovaisempi laumallisia lajitovereitaan kohtaan.

Uros näytti Viiman silmissä melko vaarattomalta tapaukselta. Alfa näin olle nosti päätään ja korvat nousivat samaa tahtia myös pystyyn. Häntäänsä Viima ei kuitenkaan laskenut, sillä vaikka narttu oli melko varma toisen vaarattomuudesta, tahtoi hän pitää jonkinlaista uhoa yllä. Olihan hän alfa.
'Näyttää olevan suopeampi tapaus, kuin tuo edellinen uros, joka liittyi laumaani.' Viima tuumi samalla tarkkaillen Korppia.

Koska uros näytti pienoisia alistumisen merkkejä, otti Viima oikeuden mennä haistelemaan vieraan. Arvokkaasti alfa kiersi suden taakse ja alkoi nuuhkimaan kylkeä, kohti kaulusta ja siitä poskelle ja kuonolle. Sitten Viima kiersi eteen ja katsoi ilme tiukkana Korppiin.
"Kyllä, olen alfa. Mitä sinulla on asiaa tänne? Miksi liikut reviirini rajoilla?" Viima urahti syvän kurkkuäänen, joka oli hieman varoittava, mutta ei päällekäyvä.

Korppi antoi toisen mustaturkin tulla ja tutkia. Uroksesta tuntui hetken siltä, että hänellä saattaisi olla hyvät mahdollisuudet päästä laumaan, koska ei alkanut hyppimään toisen kuonolle. Keltasilmäinen narttu kertoi olevansa lauman alfa. Asiaa, Korppi voisi siis jättää pyyntönsä tähän.
En tosin tiedä, millainen lauma tämä on... en aijo kuitenkaan heittää tilaisuuttani hukkaan. Mustaturkki mietti.

"Saanko liittyä laumaanne, alfa?" Korppi katsahti alfaan, höristäen hiukan korviaan. Uros olisi hyvin kiinnostunut tästä vastauksesta. Hän oli saanut tarpeekseen yksin paikasta paikkaan poukkoilemisesta. Korppi lipaisi huuliaan ja jäi kuuliaisena odottamaan nartun sanoja tai tekoja.

Viima tuijotti edelleen urokseen. Se näytti olevan varma pyynnöstään ja alfa päätti testata hieman urosta. "Onko sinusta potentiaalista jäsentä laumaani? Laumani nimittäin on perheeni ja pidämme toistemme puolia. Onko sinusta siihen?" Viima jatkoi tuijotustaan edelleen urokseen ja näytti aivan, kuin narttu olisi hieman virnistänyt. Tämä tiesi melko varmasksi, ettei uroksesta olisi hänelle uhkaa. Ei sellaista uhkaa, kuin Taistosta, jonka kanssa oli ongelmia.

Korppi näytti miettivän hetken alfan kysymystä. Mustaturkki ei ollut tottunut kovinkaan perheelliseen elinympäristöön, mutta sellaiseen oli nyt haluamassa... parempi yrittää ainakin.

"Potentiaalia kyllä löytyy, sitä ei tarvitse alkaa etsimään." Uros vastasi varmempaan, lujempaan sävyyn, joka ei ollut uhkausta, vaan näytti vain itsevarmuutta.
"Luulisin, että minusta on siihen." Korppi sanoi totuudenmukaisesti, kiertelemättä tai kaartelematta. Vielä tässä vaiheessa olisi varmaan turha alkaa antamaan itsestään liian hyvää kuvaa. Uros loi hiukan toiveikkaan katseen alfan suuntaan.

Viima hymyili itsekseen. Juuri tätä hän kaipasi laumaansa. Ja mitä suurempi lauma pelaisi yhteen hiileen, sitä varmemmin Ovelan lauma ja reviiri olisi ahdingossa. Hyvä! Alfa ei kuitenkaan näyttänyt ulospäin tätä ajatustaan, vaan laski häntäänsä hieman. Hän kuitenkin tutki pistävällä katsellaan Korppia hetken, kunnes heilautti häntäänsä ja kääntyi ympäri.
"Olet tervetullut laumaani. Olen Viima. Tule, näytän sinulle pesäpaikkamme ja muut laumalaiset." Viima totesi samalla, kun otti askelia takaisin suuntaan, josta oli ilmestynyt.

Risukossa kyyhöttävä nuori susi loikkasi esiin ja ryntäsi haistelemaan uutta laumalaista häntä vispaten. Viima vilkaisi vielä taakseen ja väläytti hampaitaan Korpille. "Muistahan, että aloitat pohjalta. Olet omega ja sinun tulee kunnioittaa muita laumalaisia." Narttu urahti merkiksi, että nyt matka jatkuisi pesäluolille.

((Minun osaltani liittymispeli päättyy tähän. Voit vielä vastata tähän peliin ja sitten olet vapaa suunnittelemaan muiden kanssa pelejä hahmollesi. Kiitokset mukavasta liittymispelistä! ^^))

Alfa, Viima, hyväksyi Korpin laumaansa! Korpin kuonolle nousi hymy. Mustaturkki oli pitkästä aikaa iloinen ja nyt myös jännittynyt, millaisia muut laumalaiset olisivat ja näin edespäin. Nuorempi susi tuli katsastamaan urosta myös.
"Olen Korppi." Mustaturkki esittäytyi kummallekkin, lähtien seuraamaan Viimaa.

[ Kiitoksia kanssa n__n ~ ]