Sekä - että monen pelin yhdistelmä (loppunut)

¤ Sammal nyökkäsi Sammaleelle? :O¤

Sammal katsahti veikeällä ilmeellä Kauhua. "Etsimään Tuiskua, jonka jälkeen tahdon löytää muita laumasta lähteneitä," narttu vastasi ja heilautti harmahtavan ja mustan värin sekoituksen omaavaa häntäänsä läheltä Kauhua.

"Talvi saa sen uuden johtajan heikentymään. Mikäli alamme valmistautumaan talveen jo nyt, kykenemme ehkäpä kaatamaan sen idiootin pois jalustaltaan." Sammal lausui sitten ajatuksensa ääneen ja kiihdytti askelluksensa liitäväksi raviksi ja kiisi poispäin reviiristä n. 20 metriä, ennen kuin alkoi taas kävellä.

" Tuisku lähti kanssani pesältä samaan aikaan luultavasti sen jälkeen en häntä nähnyt. mutta ei hän kauas ole voinut mennä. Kyllä me samme kaikk ijärjestykseen yhdessä olemme vahvenpia. " kauhu snaoi ja hymisi ja lähti ravaamaan narttunsa perässä kauemmans reviiristä.

(lyhyyt XD teen ruokaa samalla Xd ja se taisi olal jokin ongelmallinen ajatus virhe XD heh. Ja Blacky voisi rehata sen tusiknu tänne XD saadaan monta peliä uhdellä topicilla XD )

Vaisto vei urosta eteenpäin.
Pitkästä aikaa Tuisku oli ilman lauman tuomaa suojaa, ja se oli joutunut lähtemään tappion kera. Kuitenkin Varpua oltiin ärsytetty monelta taholta, ja se jos mikä antoi Tuiskulle toivoa huomisesta.

Mutta se Rusko...Tuisku todella toivoi että oli tulkinnut silmäniskun oikein. Ei veli jättäisi sitä, ei ikinä, etenkään tuommoisen öykkärin takia! Ja mitä kaikkea Rusko oli kokenutkaan veljensä tähden... Ei Tuiskulla ollut mitään syytä ajatella uskollisesta Ruskosta näin.

Pian uros saavutti etsimäänsä; Sammalta ja Kauhua. Se juoksi parin luo häntä ilmassa liehuen. "Aah, löysimpä teidät! Ihanaa kun on tuttuja!" se haukahti pentumaisesti mutta kumartui heti kyyristyäkseen Sammaleelle ja Kauhulle. Sen korvat olivat niskassa ja se heilutti häntää kaksikolle. Kuitenkin pian mustaturkki nousi ja teki sen saman koiramaisen 'Mitä seuraavaksi?'-ilmeen, jonka oli tehnyt nuorempana Viimalle. Muisto pisti sen sydäntä ja Tuisku yritti työntää Viiman pois mielestään.
Nyt oli tulevaisuus tärkeämpää. Ja Mustaturkki uhmaisi henkeään seuraavan kerran Varvun kohdatessan: Sillä kerralla se tappaisi uroksen, tai ne tappaisivat toisensa.
Tuisku vannoi vieläkin kostoa Viiman puolesta, ja se ei ollut eläessään tuntenut niin suurta vihaa ketään kohtaan.

Sammal kuunteli Kauhun puheet vain puolella korvalla, sillä kauempaa tuli haju tai oikeammin tuoksu, mikä oli kiinnittänyt nartun huomion. Otus seisahtui veden loiskuessa tuulen voimasta tassuja vasten ja harmaa pää kääntyi tutkailemaan mahdollista tulokasta.

Sammal oli silminnähden iloinen nähdessään Tuiskun ja haukahti tuolle samaan tapaan, kuin Kauhulle hieman aijemmin. Enempiä miettimättä narttu kääntyi kokonaan ympäri ja talsi Tuiskun eteen.

"Juttelimmekin juuri äsken sinusta ja suunnitelmastani." Sammal totesi äkkipikaisesti ilmeen vakavoituessa hieman. "Oletan, että olet puolellamme, joten kerron asian suoraan. Olen päättänyt syöstä sen uuden johtajan, jonka nimeä en vieläkään tiedä, vallasta ja asettua mahdollisesti Kauhun kanssa alfoiksi." Sammal seposti yhtä äkkipikaisesti perään antamatta kenellekkään suun vuoroa mihinkään väliin. Paksunnetussa kohdassa Sammal esitti pettynyttä ilmeillään.

"Miettimäni ajan kohta on talvi. Se johtaja ei saa pidettyä laumaansa kurissa voimakeinoin silloin, jos aikoo ruokaa saada ja metsästys on hankalaa, jos puolet laumasta mököttää sille. Lisäksi ajattelin sinusta betaa jos vain suostut salaliittoomme." Rouva höpötti vieläkin yhteen putkeen ja oli valmis selittämään asian yksinkertaisemmin, mikäli tarve vaatisi.

Kauhulla ei ollut mitänä lisättävää tai moittitavaa Sammaleen snaoille joten se vain asteli kohti tuiskua todeten tuon selvinneen pakomatkasta kunnialla. Huonomminkin olisi voinut käydä. Sekin olsii varmasti vielä edessä " Hän on Veri. " kauhu lausui sitten se ei tajunnut että ei ollut aijemmin mosien nimeä sammaleelle maininnut.
kauhu katsoi tuiskuun odottaen tuon vastausta.
Se kuullsoti joksneki utooppiselta ja voittamattomalta ajatuksesta että nämä kolme hukkaa syökysisvät talven tulle Varvun posi vallastan ja nappaisivat Viiman lauman siis Varvun lauman itselleen Ja kauhusta tulis ilauman Alfa ja Sammaleesta alfa narttu ja Tusikusta sitten Beta. Kaikki kuullsoti niin järjestetyltä mutta loppuen lopuksi se ei tulisi olal yhtä helpsot itoteuttavaissa.

Tuisku kuunteli sekin vakava ilme kasvoillaan,ja vallasta syöksemisen kohdalla sen ilme muuttui virneeksi. Sen kuullessa mahdollisesta betan paikasta nuori uros nousi alkaen heiluttaa häntäänsä. Tuuhean hännän vauhti kuitenkin hiipui kun Tuisku muisti, että vallan mukana tulisi myös suuri vastuu. Oliko näin nuoresta ja kokemattomasta sudsta betaksi? Se ei ollut edes kaatanut suursaaliita...Paitsi ehkä yhden kauriin, mutta senkin kolmen suden voimin.

Veren nimen kuuleinen puistatti Tuiskua ja sen kasvoilla vieraili hetken katkeruus ja viha tuota sutta kohtaan.

"Arvon Sammal ja Kauhu," mustaturkki aloitti jo sanomaan 'arvon', "En tiedä onko minusta betaksi, mutta olen hyvin otettu että ajattelitte todella minua siihen asemaan." Moinen ei tarkoittanut mitään muuta kuin luottamusta. Luottamusta, jota Tuisku tarvitsi joka päiväisessä elämässä niin Ruskon vakoilun kuin Viiman löytämisen kohdalla. Sitten, hyvin avoimesti uros kertoi "Ja haluan teidän tietävän, että Rusko jäi laumaan petturiksi," Tuisku lisäsi hivenen ylpeyttä äänessään, "...Saadakseen tietoja. Se miedän riitamme oli siis vain näyttelyä." Ja lopulta Tuisku tuli aiheeseen, joka sen mietä oli kalvanut armottomasti, mikä oli piinannut sen omaatuntoa ja kylvännyt silmitöntä raivoa Varpua kohtaan:
"Entäs Viima?"

Sammal mietti hetken. Se oli jättänyt oikeastaan tarkoituksellisesti Viiman suunnitelman ulkopuolelle, mutta nyt nartun tekikin mieli liittää tuo jotenkin suunnitelmaan. Sammal päätti ensin etsiä Viiman ja jutella tämän kanssa.

"Minä etsin hänet ja juttelen suunnitelmastamme. Mikäli hän ei halua mukaan, ei se mitään. Ja sinusta tulee kyllä oiva beta, kunhan jaksat yrittää." Narttu vastasi sitten reippaalla ja innostuneella äänellä miettien Ruskoa. Se taisi se Tuiskun kadonnut, nyt löydetty veli. Epävarmana asiasta Sammal antoi veljeys asian olla.

"Sitten minun täytyy onnistua saamaan hyökkäyksemme juuri Ruskon ja Veren jutteluhetkeen. Olisiko ideaa? Ruskoa ei saa sekoittaa suunnitelmaan mitenkään, vasta myöhemmin, jotta hän ei vahingossakaan puhu sivusuunsa." Sammal höpötti taas ja sen aivokäyrät olivat jälleet toiminnassa ja miltei jopa savusivat nopeuttaan.

Kauhu oli jäänyt jotenkin asian ulko puolelle sen rakas ei huoamnnut sitä ajatuksiltaan juuri lainkana. No eihän Kauhu odottanut että voisi olla jatkuvasti Sammaleen kanssa kiehnata ja telmiä. Oli tapahtunut paljon vielä hetki sitten Kauhu ja Sammal eivät voineet olal yhdessä lauman takia ja nyt nyt ne voisivat olla aina yhdessä. KAuhusta oli tullun nallekarhu. sE haluasisi vain telmiä Sammaleen kanssa. Mutta sen miesmäinen olemus ei kyennyt sanomaan sitä äneen. Kauhu katsahti Tuiskuun Mutta ei sanonut mitään, pian se siirsi katseensa suunnitelevaan Samaleeseen. " Talveen on kuitenkin vielä aikaa. Eikö meidän tulisi mielummin etsi Viiman entisiä jäseniä mukaamme että pärjäämme Verta vastaan. " Kauhu lausui sitten kunnes Sammal puhui Viimasta. Kauhu kunnioitti yhä Viimaa mutta ei uskonut että viima halusi palata entisille alueilleen ainakaan niin helposti. Kauhu ei kutienkaan maininnut asiaan sen koommin mitään.

Viiman mukaan pyytämisenen tarkoitti nuorukaiselle vain yhtä asiaa: Se lähtisi piru vie mukaan! "Minä lähden mukaasi, ja varmaan öh..." Tuisku ei tiennyt, miksi kauhua nimittää joten se käytti uroksen omaa nimeä. "Kauhukin tulee." mustaturkki kuunteli Kauhun sanat lauman kasvattamisesta. Ei hullumpi idea. Ja Tuiskun kasvoille tuli melkein sama ilkikurinen hymy kuin sen veljellä, kun se muisti kenet ainakin velipoika haluaisi mukaan: "Ainakin se Tuuli olisi hyvä laumalainen. Hän on hieno narttu, kuten saimme todeta." Tuisku tiesi Ruskon tunteista sitä narttua kohtaan, ja muutenkin Tuuli uskoutuisi varmasti niille jotka olivat lojaaleja Viimalle. Aivan kuten Rusko ja Tuiskukin.

Veren ja Ruskon kohtaaminen taas oli urokselle kysymysmerkki. Sen saisivat viisaimmat organisoida, mutta vain Tuiskun pienimmätkin eleet olivat kuin sanoja Ruskolle: Ne olivat tunteneet toisensa niin pitkään, että osasivat jo "keskustella" salaisesti ilman edes käpälän heilautusta. Katseet ja toiminnat riittivät. Ja Ruskohan voisi salaa tavatakin nämä hukat ja sopia suunnitelmasta.

Sammal katsahti Tuiskun sanojen johdosta Kauhun suuntaan. Narttu hyökkäsi sitten hetken mielijohteesta tuota kohden veden roiskuessa ympäriinsä ja koetti kaataa tuon veteen.

"Tietenkin Kauhu tulee mukaan." Sammal vastasi Tuiskulle, vaikkei olisikaan onnistunut kaadossaan ja valmistautui jo mahdolliseen vastaiskuun. Vaikka talveen olisikin vielä pitkä aika, niin eikö se olisi ihan hyvä? Tarpeeksi aikaa etsiä Tuuli ja muut sudet auttamaan.

"Jos talveen on pitkäaika, on meillä sen verran aikaa etsiä liittolaisia. Lauman sisällä Rusko saa hoitaa muiden laumalaisten käännyttämisen, mutta vain luotettaville tahoille. Sinä, Tuisku, ymmärrät varmasti..." Sammal pälätti taas, mutta empi sitten. "...veljesi kieltä paremmin kuin me muut. Mitä jos tehtäisiin valehyökkäys Veren reviirille ja toivotaan, että Rusko on siellä." suuri suinen narttu lopetti ja katseli kahden suden reagtiota.

Kauhu kuunteli tusikua ja Sammalta kunens molskahti veteen sammaleen ansiosta. pian märkä herra nousui seisomaan ja ravisti turkkaian ja katsahti rakkaaseensa. " Mistä hyvästä tuo nyt oli " Se lausui leikilläään ja suorastaan sukelsi tuon nartun luo räiskyttäen vettä kernaasti tuota kohden.

Aikansa vedessä läträttyään kauhu seisahtui ja katsahti tuiskua ja Sammalta vuoron perään. " Niin Talveen on vielä tovi aikaa, ja meillä pitäisi olal rutkasti aikaa. Suosittelen että odotamme kuitenkin vielä sen verran että Veri saa hoidettua alku touhunsa posi alta. täten näemme paljonko laumalaisia sieltä vielä katoaa paikalata.
Ja sammal, luulen että Ilosta olisi meille jotian hyötyä ainakin jollian tapaa. " Kauhu puhui sitten ja hilejnytyi.

Tuisku nyökkäsi Sammaleen sanoille. Se ehti nipin napin itse pois Kauhun roiskuttaman veden alta. Tuiskukin ryhtyisi leikkiin, kun kaikki oli puhuttu selväksi.

Sammal ei väistänyt, sillä hellepäivä oli mukavampi viettää viileässä vedessä. Lisäksi vesi puhdisti hieman likaiseksi ennättänyttä turkkia ja sitä ei pariin päivään tarvitsisi nuoleskella. Narttu oli kiitollinen.

Kastuttuaan lähes läpikotaisin Sammaleen kuonon alle muodostui "karvahana" ja tuo näytti eriskummalliselle. "Eipä paljoa mistään." Susi vastasi ja olisi ihmisenä vihellellyt ja vaihtanut painoa jalalta toiselle. Sutena narttu laski toista korvaansa ja väläytti ilkikurisesti hampaitaan Kauhulle.

"Minä en." Sammal murahti oman kantansa suoraan murjoen oman mielipiteensä alle Kauhun mielipiteen. "Veri on haavoittuvainen nyt, kun sillä ei ole susia tai betaa ympärillään tukemassa. Se läskiperse saa katua päivää, jona syntyi." narttu jatkoi matalalla ja mahdollisesti hyvin vaientavalla äänensävyllä. Sillä oli suunnitelma.

"Teidät Veri on jo tavannut, minua ei. Vesi huuhtoo Viiman hajun pois ja teen hajuni muutenkin erinlaiseksi pyörimällä jossain sammalikossa tai vastaavassa. Sen jälkeen aijon mennä kutsumaan Verta tasan rajoille, kuten Viimaakin. Enempää en tässä vaiheessa tiedä, mutta päätäni ette käännä." Sammal puhui suunnitelmansa puhki ja aikoi valmistautua kohtaamaan Veren ja liittymään väliaikaisesti toisen laumaan.

"Lisäksi, jos ujuttaudun sen idiootin suosioon pienellä taktiikallani, " hännän huiskautus molempien nenän alitse flirtti ilme, "Saatan saada jopa alfanartun paikan ja..." narttu vaikeni tajutessaan mitä puhui. Se vilkaisi Kauhua ja mikäli toinen ei ollut reagoinut alfanartun paikkaan mitenkään jatkaisi: "Saisin liikuskella rajojen ulkopuolella ja niin päin pois miten haluan. Olisin oiva tiedonlähde. Sillä välin te, ystäväiseni, keräätte Viiman kannattajia, tai siis meidän kannattajiamme kokoon. Luvatkaa parempi, avuliaampi, kiltimpi ja mahdollisesti pystyvämpi johtaja pari heille. Mikäli pyytävät nimiä, kertokaa Kauhun nimi. Ei minun. Huhu EI saa kiertää."

Kauhu kuunteli tarkkaan mitä Sammal puhui. se ei kutienkaan puhunut väliin Samamleen puhuessa alfanartun sijasta kauhun katseessao li pieni mustasukkaisuuden vivahde. Kauhu ei koskaan antaisi Varvun satuttaa sammlta ei millään tavalla se oli kuullut jo kerran miten tuo puhui nartuille ja nartuista.
"kuten haluat Sammal " kauhu lausui lievä msutasukkaisuus puheessan sen koommin kauhu ei puhunut enää mitään.

Tuisku heilutteli kevyesti häntäänsä. Se kuunteli tarkkaan Sammaleen sanoja ja pohti niitä. Sammal ikään kuin lukitsisi alfanartun paikan itselleen, ja sitten ei ollut muuta huolehdittavaa kuin nämä betan paikat.
Nopeasti Tuiskun mielessä kävi että Rusko voisi hoitaa betan paikan pois laskuista, mutta sitten uros ei ollut niinkään varma. Ei, ei veljestä ollut siihen...Vai oliko? Tuiskun ilme oli vakava ja se mietti kuumeisesti suunnitelman hyviä ja huonoja puolia.

Mutta ennen kaikkea: Sille kävi Sammaleen suunnitelma ja Ruskollekin pitäisi välittää tietoja. Ja Tuuli saattaisi tulla vastaan kun Kauhu ja Tuisku etsisivät puolellleen joukkoja.
"Tämä ideasi on loistava, arvon Sammal. Minä ainakin tunnen pari sutta, jotka voisivat olla suunnitelmissa mukana;" Tuiskun mielessä kävi niitten susien kasvot, "Ainakin se Tuuli ja Varjo, eräs minun ja veljeni ystävä..." Sitten mustaturkki lipaisi huuliaan. Nahka. Miten sen kävisi? Se muisti talvisen kohtauksen, joka oli lamauttanut Nahkan täysin. Ja tosin, se oli arkajalka. Mutta yksi susi silti lisää. "Niin ja sitten...öh..Nahka olisi ainakin meidän puolellamme?" uros lisäsi pari silmäystä muihin: Nekin olivat ilmeisesti nähneet Nahkan reaktion kaikkeen väkivaltaiseen.

Mutta se susi olisi varmasti Viiman puolella. Varpu tappaisi sen, ennemmin tai myöhemmin. Ja jos ei tappaisi niin ainakin hakkaisi sitä. Aivan kuten Nahkan menneisyyden alfa. Tuiskun sisällä kyti raivo kun se ajatteli Veren heittelevän Nahkaa ympäriinsä, solvaten samalla tämän heikkoutta...

Sammal katsahti yllättyneenä Tuiskuun. Toinen oli onnistunut saamaan nartun hämilleen jo toistamiseen. Kunnioittavasti Sammal katseli hetken Tuiskua, tuntien pienen tunteen sydämmessään. Tunnetta ei kyennyt lukemaan täysin, mutta se saattoi olla pieni ihailun poikanen.

Nahka sitä vastoin. Laumassa oli kiertänyt huhu arkajalasta, joka oli pelästynyt yhtä vaivaista sutta rajanmerkkauksessa.

Sammal katsahti Tuiskusta Kauhuun ja sitten vettä. Se laineili kolmikon jalkoja vasten, loiskutti vettä rinnukselle ja oli virkistävää. "Puhun Verelle Nahkasta. Sanon, että se on vain typerä arkajalka, jollainen ei sovi tähän laumaan." Sammal vastasi sitten vaitonaisella, mutta varmalla ja kuuluvalla äänellä.

Kauhu kuunteli kun tusiku puhui ja pian käänsi katseensa Sammaleeseen joka puhui nahkasta. Kauhu oli myös pistänyt silmään rajapartiossa että nahka oli ottanut melko helposti itseensä ja madellut maata vasten. Kauhu sen sijaan oli ollut yksi niistä joka oli häätänyt rajarikkurin tuolloin pois. Nyt kauhu mietti ihmeellisinpiä ajatuksia milloin mistäkin. sen mielessä kävi Sammaleen ja kauhun tulevaisuus, mahtoiko sammal olal tosissaan että astusii alfan tittelin paikalla kauhun rinnalla vai oliko kenties mukana kolmaskin pyörä. Kauhu hymähti ajatuksilleen ja vilkaisi tuiskua huomaamattomasti.
" Muista Sammal, en anna koskaan itselleni anteeksi jos Veri kohtelee sinua huonosti. Tapan sen ääliön omin käsin. ennemmin tai myöhemmin jos hän riistää sinulta hengen saa riistää sen myös minulta. Me valtaamme Veren tittelin ja sillä välin sinä lupaat minulel olla varovainen ja lupaat tavata minua välillä ? * kauhu lateli. se ei puhunut kovin yleisesti siten asia ei sinänsä koskenut tuiskua. kauhulle sammal oli henki ja elämä ja se ei tietäisi mitä se teksiisi jos menettäisi neitosen varsinkni jos Tusiku veisi Sammaleen Kauhulta.

Kauhu oli kovaluontoinen ja oli valmis tappamaan jos siihen tuli tarve, se pullustaisi perhettään ja laumaansa henkeen ja vereen viimeiseen pisaraan saakka.

Tuisku oli ehkä aavistuksen kateellinen Kauhulle ja Sammaleelle, kun nuo olivat löytäneet toisensa ja olivat niinkin onnellinen pari. Uros itsekin halusi joskus tuntea jotakin sellaista jotakuta kohtaan, mutta ei Sammalta. Sammal oli sille liian kunnioitettava hahmo, ja sitä paitsi: Sammal tuskin oli sekään yhtään kiinnostuneempi Tuiskusta. Kauhu oli sen elämänkumppani, ja Tuisku joskus vielä löytäisi omansa, piste.

Mutta hivenen apealta Tuiskusta tuntui ajatella, ettei se koko lyhyenä elämänään ollut tehnyt sellaista tuttavuutta. Ruskolla oli ollut jo kaksi "ihastusta", ja tähän nykyiseen Tuuleen se taisi olla korviaan myöten rakastunut. Huonompi puoli oli se, ettei tunne ollut molemminpuolinen. Ja Rusko tiesi sen. Mutta jos se vain saisi olla nartun lähettyvillä ja suojella sitä, niin kyllä se pärjäisi.
Ja Tuisku olisi yksin.

"No, onko asiat nyt sovittu?" se kysyi ja asteli itse veteen vähän varovaisemmin. Se kokeili vettä ensin tassullaan, ja sitten se näki sen. Mustaturkin korvat nousivat pystyyn, se sama tassu joka oli kokeillut vettä ilmassa ja tuuhea häntä kohollaan. "Oho, näin noita viimeksi ihan pienenä", se sanoi ihmeissään.

((Tuisku ei ole mikään 'täysikasvuinen hurja uros'. ;D Ehkä kooltaan suuri ja vahva, mutta mieleltään se on pentu. Ja eihän se ole kuin vajaa pari vuotinen kakara c(x))

Sammal laski korviaan Kauhun puhuessa sille. Oli liikuttavaa ja oikein ihanaa, miten Kauhu välitti. Kerrankin narttu tunsi löytäneensä oikean elinkumppanin, sellaisen, joka ei pettäisi. Ainakaan toistamiseen, vaikkei Kullan astuttaminen nyt varsinaisesti mikään petos ollutkaan. Mutta Sammal luki sen kärkkäästi sellaiseksi. Toisen päättäessä toivomuslitaniansa narttu talsi toisen luo ja nuolaisi hellästi kuonosta, mikäli kykeni.

"Minä lupaan olla varovainen, mutta helposti se ei minua hengiltä saa. Sillä on voimaa, minulla älyä ja notkeutta." Sammal sanoi itsevarmasti heilauttaen häntäänsä korkealla kaarteella ympäri. Tuiskun puoleen kääntyessään narttu nuolaisi huuliaan ja kävi sitten istumaan matalaan veteen. Värähdys hiipi nartun selkänikamia pitkin ruumiiseen ja tuo ravisti päätään karkoittaakseen sen.

"Luulisin niin. Minulla ei ainakaan ole enää mitään sanottavaa suunnitelmasta, mutta sitä ennen tahtoisin olla teidän seurassanne mahdollisimman paljon. Jään kaipaamaan teitä molempia niin kauan, kuin emme tapaa." Sammal ynähti kiitollisena Tuiskulle vastauksen ja katsahti sanojensa päätteeksi Kauhuun. "Etenkin sinua." Suden kasvoille kaartui pilkallisen virnistyksen tapainen ilme. Sammal ei ollut niin tyhmä, etteikö olisi huomannut pieniä kateellisuuden poikasi Kauhun käyttäytimisessä. Vaitonaisuutta, itsensä liiallista esiintuomista ja kaipaavien sanojen päästelyä Tuiskun ollessa lähes vieressä. Ai, ai Kauhu! Sammal imartui toisen huolenpidosta.

Kauhu nyökkäsi sammaleelle tuon puhuessa, se tiesi että Samma olisi sisukas ja varsin notkea mutta ei koskaan antaisi tiselleen anteeksi jos Varpu teksii jotain sammaleelle. kauhu aikoi toimia nopeasti että näkisi sammaleen taas pian. Sammaleen silmäilessä Tuiskua kauhun silmä kulmaa nyki. Tosin se antoi asian tositaiseksi olla se ehtisi asista puhumaan myöhemminkin.
" Me voisimme lounastaa vielä viimeisen kerran ennenkuin erkaannumme toisistaan. " kauhu ehdotti. se aikoi jatkaa matkaansa tästä yksin Tusiku tekisi varmasti työnsä ilman kauhuakin. Kauhu sen sijaan halusi ajatella jotain muuta kuin tuiskua ja sammalta. Se ei ollut koskaan ollut niinkin rakastunut toiseen että oli tuntenut moisia msutasukkaisuus kohtauksia toista kohtaan. mutta asiat olivat nyt aivan toisin.
Kauhu oli aijemmin pitänyt tuiskua hyvänä ystävänään, nyt se ei kuitenkaan enää teinnyt miten olisi toiseen suhtautunut. eihän Tuisku olltu tehnyt elettäkänä sammaleen suhteen, ei ainakaan vielä. Sammal sen sijaan oli luonut Tuiskunu enemmän kuni yhden katseen. Kauhu oli aijemmin saanut sammaleen nuolaisun kuonolleen jao li aisasta varsin hyvillään.

Tuisku vilkaisi vielä nopeasti Sammaleeseen hymähtäen, ihan vain merkkinä siitä, että se oli kuullut. Kauhulle se jopa virnisti. "Hassua, että sanot noin..." se sanoi ja seisoi vielä hetken toinen etukäpälä kohollaan ja korvat höröllään, veteen päin suunnattuna. "...Koska toivottavasti pidätte kalasta!" se haukahti loikaten veteen tasapainoisesti ja hetken se teki nopeaita liikkeitä kalan ympärillä, kunnes sai sen hyppäämään pintaa kohden. Tuisku otti siitä lujan otteen hampaillaan- kyseessä oli ilmeisestikin suuri lohi, joka oli tullut matalempiin vesiin kutemaan.

"Siinä, jos ette halua niin minä syön sen" uros sanoi pudottaen jo kuolleen lohen muiden eteen, pakitti sitten alistuen vähän ja ravisteli turkkinsa.
Sammal ja Kauhuhan olivat nyt ylempiarvoisia. Ne saisivat aina syödä ensin. No, eihän se Tuiskua haitannut.
"Heh, tämä ei kyllä riitä kauaa, mutta ensihätään se minusta kelpaa. Meillä oli kotona päin noita paljon, ja ne loikkivat virtaa vastaan..." Tuisku höpötteli ja meni maakuulleen. Se alkoi nuolla märkiä käpäliään, ja toivoi että tästä olisi ollut jotakin hyötyä: Ainahan Tuisku ruokaa löysi, jos nyt Ei-kenenkään-maalla oli vaikeampaa.

Sammal katseli Tuiskun kalastusta yllättyneenä ja mielissään toisen terhakkuudesta. Kuitenkin toisen tarjotessa lohta nartulle, tuo nyrpisti hieman nenäänsä sen hajulle. Ei neiti ollutkaan ennen kalaa syönyt, eikä siksi osannut olla kiinnittämättä pahaan kalanhajuun huomiota. Sammal ei halunnut loukata Tuiskua, joten se otti lohen vedestä ja kantoi sen sitten rannalle.

Siinä narttu koetti epätoivoisesti miettiä, miten sitä syötiin. Lopulta se luovutti ja katsoi Tuiskua pahoittelevasti. "En osaa syödä kalaa." Tuo sanoi sitten suorasti ja luimi korviaan pahoittelevaan sävyyn. Se olisi todella halunnut syödä lohta, muttei yksinkertaisesti tiennyt, mistä piti aloittaa. Päästä, keskiosasta, vai tuosta limaisesta peräpäästä. Sammal meinasi yökätä jo pelkästä ajatuksesta katsoessaan limaista pyrstöä.

Se piti kuitenkin ilmeensä kurissa ja soi epäilevän katseen Kauhulle. Osasikohan toinen syödä kalaa?

Herramem katsoi Tuiskun touhua ja pian akla olikin Sammaleen kantamisen johdosta rannassa. Kauhu katsahti tusikuun ja nyökkäsi ystävällisesti " minäkin söin matkani aikana tänne paljno kalaa. kauhu siirsi katseensa rakkaaseen Sammaleeseensa joka ilmoitti että ei osannut syödä kalaa Kauhu astahti kalan luokse ja tarrasi sen pään kohdalta kiinni ja asetti tassunsa sätkivän kalan päälle. "krunts" äänen jälkeen kalan pää oli irti ja kauhu tiputti pään maahan. ja katsahti sammalta " nyt sen voi syödä lähes kokonaan, itse en pidä pyrstön mausta, se on joksenkni lipevä " kauhu sanoi ja vilkaisi tuiskua oliko tuolal jotain lisättää. Toki jotkut rouskuttivat päänkin menemään mutta sitä kauhu ei suostellut siinä kun ei sen mielestä ollut mitään syötävää. kauhu repi kalaa aki kertoakseen sammaleelle missä hänen mielestänä paras osa sijaitsi. Kun kala oli onnistuneesti levitetty " pihviksi" kauhu antoi kalan sammaleelle. " Neitiseni on hyvä ja maistaa. " Kauhu sanoi imartelevasti ja ystävällisesti. se pyrki unohtamaan tuiskulle osoitetut katseet ja keskittyi nyt kalaan.
" olet varmasti sitten loistava kalastaja tuisku " kauhu totesi sitten kun oli siirtynyt kauemmas kalan lutoa jotta sammal vosii syödä kalan joko yksin kokonaan tai jättäisi siitä uroksillekkni jotain.

Tuisku vähän hämmentyi Sammaleen reaktiosta, ja onneksi Kauhu osasi opastaa sitä kalan käsittelyssä. Uros ei itsekään välittänyt päästä eikä pyrstöstä, ja liian suuret ruodotkin tuntuivat sen mielestä inhottavilta suussa. Mutta nälän tullen se söi kaiken- vaikka ei nähnyt kyllä ainakaan ruodoissa mitään syömäkelpoista.

"Nojaa, onhan sitä tullut kalastettua jonkin verran..." Tuisku totesi verkkaisesti Kauhulle jatkaen itsensä kuivaamista.
Oikeastaan Tuisku oli miltei kömpelö verrattuna nuorempaan veljeensä, sillä Rusko oli yllättävän ketterä kalojen kanssa. Siinä missä Tuisku onnistui saamaan tuurilla kolme, oli Ruskolla jo aika läjä kalaa.
Mutta sitähän mustaturkki ei tietenkään maininnut.

Sammal katseli tarkkaan, mitä Kauhu teki kalalle ja yllättyi siitä lähtevästä löyhkästä. Narttu soi rakkaalleen hyväksyvän katseen ja asteli sitten takaisin kalan lähettyville. Haju vain voimistui ja se sai neitokaisen nyrpistämään nenäänsä. Iljettävää. Kala haisi, näytti iljettävälle ja omisti inhan pyrstön.

Lopulta Sammal maistoi kalaa ja oli yökätä saman tien sen ulos. Vaivoin neiti sai pidettyä kalan sisällään ja nieltyä. Maistiaisen päätteeksi narttu hörppäsi järven vettä kyytipojaksi ja pahaa makua lievittämään. "Varsin oudon makuinen, mutta en söisi uudestaan, ellei ole pakko" Suorasukaisesti susi sanoi mielipiteensä ja väistyi kahden uroksen tieltä. Ne saisivat syödä koko iljetyksen mennessään.