Sekä - että monen pelin yhdistelmä (loppunut)

"kalan maku vie aikansa että totut sihien " Kauhua sanoi Sammaleelle ja katsahti tusikua " Ota sinä toki tuo loppu minä voin syödä myöhemminkin " Kauhuu sanoi se kokoi yhä Tusikun hivenen uhkaksi itselleen mutta ei yksin kertaisesti jaksanut enää vaivata päätään mosiella hukaksella.
Kauhu katsoi sammalta joka oli juuri hörppinyt vettä järvestä. " Voisimme tämän alku aterian jälkeen lähteä etsimään jotian hivenen maukkaanpaan neitimme mieleen " kauhu ehdotti ja hiljeni sitten odottamaan toisten mielipiteitä.

Tuisku hymähti kun Kauhu neiditteli Sammalta välikohtauksen jälkeen. "Mennään ihmeessä, kaikkienhan pitää saada jotain syödäkseen", se sanoi nuolaisten vielä pari vespipisaraa kyljeltään ja nousi. Hetken Tuisku tuijotti kelmeän keltaisilla silmillään kalan jäännöstä, ja sitten- todettuaan sen syömäkelpoiseksi -hotkaisi sen muitta mutkitta suureen kitaansa.

Saalistuksen jälkeen uroksella olisi vastuulinen tehtävä kerätä joukkoja Sammaleen ja Kauhun laumaan. Sitä vähän epäilytti kaksikon suunnitelmat, ihan vähän vain, mutta jos se auttoi Viimaa niin Tuisku olisi mukana.
Sammaleen huuhtoessa pahaa makua pois Tuisku ei voinut olla hymyilemättä. Voi noita narttuja, se ajatteli leikillään vilkuillen sitten tilanteen herraan, Kauhuun odottaen seraavaa siirtoa.

Sammal torhistautui silmin nähden lopettaen kalan maun huuhtomisen ja korvansa innostuksesta pystyyn nostaen. Mahtavaa! Oikeaa ruokaa oli vihdoin tarjolla. Tummanharmaa susi heilautti häntäänsä iloisena asteli sitten lähelle rantaviivaa ja nuuski ilmaa. Sammal kierteli hetken rantaviivaa ja tarkisti heidän olevan toisella puolen reviiriä, jonka jälkeen narttu kierähti vedessä kastellen itsensä läpimäräksi.

"Mennään, kun vielä ehdimme. Karibut aloittavat pian siirtymisensä." Sammal sanoi ja hypähti rannalle ravistelemaan itseään. Sen tehtyään narttu tunki kuononsa maahan ja valmistautui saalistukseen innostuksesta sekaisin.

Kauhu katsahti kertaalleen Sammalta joka kierähti vedessä. AKuhu laski kuonoaan maahan ja aavisti että Karibut tosiaan olivat pian tekemässä siirtoaan. * Aivan, mennään * Se sanoi pian Sammaleen perässä. Kauhun asekleet olviat salaperäiset hiljaiset ja suorastaan mystiset hukas astelessä lammen ranta viiva kohden veden pinnan vain värähdellen. Kun ranta heinikko oli saavutettu hukak herra laski uudemman kerran kuononsa maata vasten. se oletti että muut tulivat joko perässä tai kertoisivat minne suuntaan kukin oli lähdössä.

Tuisku ei ymmärtänyt kastautumista. Eikö märkä turkki haissut kauemmas? No, jokatapauksessa mokoma ei ollut pakollista ja uros lähti astelemaan muiden perään.

Tuuli toi senkin kirsuun tuoksun, joka sai vaistot hereille. Mustaturkki yritti nähdä olivatko karibut jo likellä, mutta vielä ei näkynyt. Tuisku käveli kevyin askelin, turvautuen lyhyehköön heinikkoon, vaikka siitä ei ollut suuren ja mustan suden kohdalla juurikaan apua.

Sitten, noin puolen kilometrin päässä se näki liikettä. Karibuja? Tuisku mietti. Se alkoi vilkuilla Kauhuun ja Sammaleeseen jonkinlaisen suunnitelman toivossa: Se itse ei ollut oppinut kunnolla saalistamaan suuria saaliita, vaan Viiman oli ollut tarkoitus opettaa sitä.
Mutta vahvuus ja nopeus, sekä kova kipukynnys saattoivat korvata kokemattomuutta.

((Jos joki on niin leveä ettei siitä voi esim. Hypätä yli niin nuorukaisemme yrittää olla kastumatta korkeutensa ansiosta))

Sammal kastautui vain siksi, ettei halunnut jättää rannalle omaa "täysipäiväistä" hajuaan, jos aikoi liittyä Varpun laumaan. Turren ja Tuiskun Varpu tunsi ja jos nartun hajua olisi tuoreeltaan noiden seurassa, Varpun vakoojat osaivat saman tien yhdistää ne toisiinsa. Sammaleen lyhyt turkki ei valunut vettä kauaa ja aloitti kuivumisensa hyvin äkkiä paahtavassa auringossa.

Maata nuuhkaistessaan maata narttu havaitsi tuoreita hajuja tuulessa. Päänsä kohottaen neiti katsahti Tuiskuun ja sitten tuon katseen suuntaan. Puolikilometriä matkaa laumaan ja ne olivat seisahtuneet laiduntamaan. Jos he lähtisivät täysin avonaisessa maastossa niitä jahtaamaan, saalis olisi taattu tyhjyys. Pitäisi olla ovelampi. Kenties piirittää? Ei.

Sudet eivät pääsisi karibujen toiselle puolelle millään ilveellä ilman, että saaliit lähtisivät karkuun ennen aikojaan. Sammal turhautui, muttei näyttänyt sitä. Sen sijaan narttu laski päätään ja katsoi tummilla silmillään laumaa.

"Emme voi kiertää, emmekä jahdata. Väsyisimme ennen aikojamme, emmekä siis saisi saalista. Josko odottaisimme niiden siirtoa, jos kellään ei ole parempaa ideaa?"

Kauhu seisoi paikoilaan pitäen itsensä tuulirajan ala puoellla lauma tosiaan oli seisahtuntu paikoileen eikä olisi kovinkaan helppoa seltä lähteä yhtä etsimään. Samamleen ehdotuskeen Kauhu van nyökkäsi. " Tai sitten minä menen tuonne ja ajan sielät yhden teitä kohti ja te iskette kiinni. Jos kierrän kyllin kaukaa lauman nisitä lähtee enemmän kuni yksi kulkemaan tänne suuntaan jolloin te saatte varmasti ainakin yhden kiinni. " Kauhu saneli. Kauhu oli melko hyvä metsästäjä olihan se katalna jukkoihinkin päässyt aikoinaan. No nyt sen oli kutienkin selvittävä ilman katlan muuta joukkoa. joka tuskin suurta ongelmaa tuottaisi.

((Ehkä tämän pelin nimi kannattaisi vaihtaa? Eihän nyt ole enää kyse pelkästään Katalasta ja Sammaleesta :D))

"Kauhun idea kuullostaa hyvältä. En ehkä tiedä paljoa Karibuista, mutta voin kyllä sanoa että jos ne juoksevat päin niin saan kaadettua yhden" Tuisku lausahti. Sillä oli voimaa kaataa hoikka naaras tai muuten heikko yksilö, mutta sarvipäät saattaisivat olla sillekin jo liikaa.

Tuisku alkoi hiljalleen suunnitella yksityiskohtia. "Sovitaanko niin, että jos arvon Kauhu ajaa ne meitä päin, niin minä kaadan ja arvon Sammal antaa armoniskun?" se kysyi hetken päästä vilkuillen molempiin.
Kauhu oli hyvä taktisoija, joten se saisi ajettua lauman kaksikon syliin, Tuisku oli voimakas ja kaataisi, Sammal oli varmasti ketterä ja nopea liikkeissään ja hoitelisi lopun. Selvä se, kunhan tämä kävisi muillekin.

((Lyhyt :/))

¤Tuli tässä mieleen, että katsoin paripäivää takaperin ohjelman, jossa kerrottiin karibuista. Siihen astin olin luullut karibuja peura eläimiksi xD Että juu, ei tässä mitään...¤

Sammal katsahti Tuiskua pisteliäästi. Vai ei narttu saisi osallistua kaatoon millään muulla tavoin kuin armoniskulla? Röyhkeää. "En aio vain seistä tumput suorina vieressä, kun sinä kaadat niistä yhden." Sammal sanoi suoraan ja pisteliään loukkaantuneella äänellä, kuitenkin hiljaa, jotteivat karibut kuulisi. "Voit joko itse antaa sen armoniskun tai kaataa kanssani jonkin ison yksilön. Emme saata pitkään aikaan saada lisää ruokaa." Sammal tuhahti sanojen päätteeksi ja astahti uhmakkaasti Tuiskua kohden näyttäen selvästi loukkaantuneisuutensa.

"Kauhu, sinä voit lähteä" Sammal sanoi ja viittasi karibu laumaa kohden. Sanat oli lausuttu paljon kunnioittavammin ja rakastuneemmin, kuin aiemmin Tuiskulle.

Kauhu kallisti päätään pitikö kaksikon alata kinaamaan asiasta. Tehköön kumpi nyt mitä hyvänsä. Kauhu siirsi katseensa laumaan ja tuhahti hiljaisena kunnes sai käskyn armaaltaan. Noh kauhu ei alun perinkänä ole ollut tottelevaista tyyppiä saati osannut kaikkia kunnioittaa saat i alistua. Se ei alistunut Sammaleelle mutta lähti kulkemaan kohti laumaa kiertäen sen taakse jotta voisi häätää edes osan siitä kohti kaksikkoa.
Kauhun matala liike helpotti tuulen kulkua ilman hajuja. Kauhun saapuesssa lauman taakse se pärähti esini heinikosta jolloin koko lauma sätkähti lauman niin sanottu johtaja äänteli varsin äänekkäästi häätääkseen laumaansa pois pedon kynsistä. Matala murina kuului Kauhun suusta tuon tuijottasessa kohti suoraan kookasta uros karibua joka potki maata peruuttaen sitä mukaan mitä kauhu tuli lähemmäksi äännelleen yhä äänekkäästi. Muu lauma kolsiteli sekaisesti kohti Smamalta ja Tuiskua vauhdilla. Kauhu sen sijaan koetti keksiä keinoa mitä teksii päälle käyvälle urokselle. Ei kai sen auttaisi kuin tappaa moinen. tosin yksin se voisi olla aika haaste sillä tämä yksilö oli varsin kookas ja ärhäkkä tapaus.

((Minäkin sain tietää vasta kun googletin sen. Et ole ainoa (x))

Mustaturkki kyyristyi entistäkin enemmän ja littasi korvansa Sammaleen reaktiolle. "Anteeksi, en tarkoittanut sitä niin, arvon Sammal", se lausui kunnioittavaan sävyyn, vaikka ihmettelikin räyhäystä. Kylläpäs hän on vihaisella päällä, Tuisku ajatteli mutta työnsi asian mielestään kun Kauhu alkoi toimia. Sitä ärsytti muiden mielipiteet suunnitelmien laatimisesta: Oliko nyt sitten hyvä, että kaksikko saattaisi jopa törmätä toisiinsa yrittäessään mahdollisesti samaa yksilöä? Ainiin, mitä yksilöa tässä nyt oltiin kaatamassa? Kylläpä on isot egot kun mokoma vetää herneen nenään pelkästä ehdotuksesta... Tuisku mietti yhä äkäisesti mutta päätti, ettei sen tarvitsisi ottaa moiseen kantaa. Kun Viima olisi jälleen ruorissa, se ei olisi enää näiden kahden armoilla- toistaiseksi.

Karibut varmaan aistivat susien läsnäolon. Nyt pitäisi toimia. Äskeisestä tuhahtelusta oppineena Tuisku ei kysynyt, mitä seuraavaksi. Sitä kyllä vähän hermostutti, koska saalistuksen pitäisi- ainakin tässä tapauksessa -olla ryhmätyötä. No, eiköhän neiti ilmoita päätöksensä. Katsotaampas: Mikä noista on kaikkein maukkain, niin, että se kelpaa hänen arvolleen?

((Oookei, mitä siitä 'Aiheen mielestään työntämisestä'? ))

Sammal rentoutui ja luimisti korviaan, kun Kauhu oli lähtenyt jahtaamaan laumaa kaksikkoa kohden. "Anteeksi. Olen vain tottunut siihen, että minua ymmärretään. Siis niin kuin ymmärretään, että olen kuin uros: Teen asioita monella tapaa kuin urokset. Määrään ja pidän liiankin itsestään selvänä joitain asioita." Tuiskulle osoitettu, alistunut, vieläpä yllättävän alistunut anteeksi pyyntö ja katseen kohdistuminen kauempana olevaan Kauhuun.

Hetkeen Sammal ei kyennyt tekemään muuta kuin seisomaan. Vaikka lauma porhalsi kohti, oli Kauhu vaarassa jäädä isomman karibun alle. Ei, toinen ei saisi kuolla. Nartun ilme tummeni suorasanaisesti rakkauden sokeudesta. "Kauhu!" Narttu huudahti ja pinkaisi kohden karibulaumaa. Kauhu oli pelastettava, ei saanut miettiä hetkeäkään. Olikohan Kauhu edes oikeasti vaarassa? Ei voi olla totta, jos se ei olisikaan vaarassa. Sammal hidasti selkeästi vauhkoontuneiden pakoeläinten tullessa vastaan ja koetti parhaansa mukaan väistellä edestakaisin poukkoilevia elukoita. Ne pelkäsivät narttua yhtäpaljon, kuin susi niitä juuri sillä hetkellä.

Muutama sorkka viuhahti hyvin läheltä, mutta loppujen lopuksi lauma jakautui kahtia ja Sammal sai käytävän siihen väliin. Sumein silmin narttu loikkasi suoraan yllättynyttä karibua kohden, joka ahdisteli Kauhua. Pitkän matkan kulkenut Sammal ei saanut tarpeeksi voimaa loikkaansa, jolloin se jäi vain keikkumaan hampaat karibunkyljessä kiinni.

Tuisku tuijotti kauhuissaan suurta karibua ja Kauhua. Se havahtui Sammaleen huutoon ja nousi täyteen kokoonsa juosten Sammaleen rinnalla lähemmäs. Sekunninmurto-osan epäröityään, pitäisikö kaataa nyt äkkiä joku vai auttaa uutta alfaa, Tuisku juoksahti suuren karibun eteen pitäen sen huomion itsessään. Sammal roikkui sen kyljessä, ja jos uroskaribun kruunu heilahtaisi hetkeksikin pois tieltä, olisi Tuisku sen kurkussa. Nyt kun uros ahdisteli eläintä, Kauhulla oli aikaa tulla pois sen tieltä ja tehdä oma siirtonsa.

Koska muu lauma ehtisi melko varmasti tällä välin pakoon, susien täytyisi luultvasti kaataa tämä. Joskin Tuiskun silmiin pisti kauempana emostaan eksynyt vasa, joka "määki" epätoivoisena juoksevien lajitovereittensa keskellä...

((Noniin, salaperäisyydet kuuseen se vasa kuolee.))

( Meivätkö roolti jossian välissä sekaisin vai jäinkö minä välistä XD no minä roolaan nyt tähän väliin XD )

Kauhu katsahti tuota vauhkoontunutta luamaa sivusilmällä mutta ei kyennyt keksittymään moiseen kovinkaan pitkään kun sammal syökäshti suuren uros karibun kylkeen. " Sammal ! " Kauhu huudahti eihän KAuhu varsinaisesti pulassa ollut mutta nyt Sammal oli pulassa vai oliko ? Tusiku porhalsi kaksikon luokse yhtä nopeasti kuin sammalkin oli iskenyt itsensä karibuun. Kauhu murahti matlaasti ja seurasi KAribun sarvien liikkeitä kunnes se siirtyi vikkelästi sivu aseklineen sivuun " Sammal irrota ottessi ja västy" Kauhu huusi ja siinä samassa tuo iski kaiken voimansa kohti karibua tällä kertaa se suuntasi kohti tuon pömpöttävää vatsaa. jos Sammal ei ollut kuunnellut KAuhua se varmasti kaatusii karibun mukana maaha tai jäisi pahimmassa tapauskessasa sen alle. Kauhu toivoi kuitenkin parasta ja sai karibun kaatumaan maahan jolloin kauhu piteli mahdollisimman pitkään tuota paikallaan ollessaan tise vaarassa saada tuon elukan jalosita osuman. Tuiskulla olisi nyt mahdollisuus tappaa karibu joko yksin tai sammaleen avustuksella Kovin pitkään kauhu ei kutienkaan kestäisi.

Sammal oli ilmeisesti analysoinut tilanteen väärin, jos Kauhulla ei ollutkaan oikeasti mitään vaaraa. Kuitenkin rakkaansa menettäminen ja rakkaus saivat pienimmätkin asiat kääntymään päälaelleen nartun päässä ja se teki siksi hätäisiä päätöksiä.

Irti! Napsahti Sammaleen päässä juuri ajoissa Kauhun kehotuksen jälkeen, mutta suutoimi hitaammin. Karibun rojahtaessa nurin ehti Sammal vain katsoa pelästyneenä, kun se jo kieri kaukana karibusta kohti pelästynyttä vasaa. Vasta kuuden viiden metrin päässä nartun vauhti pysähtyi täysin ja päästään sekaisin ja sitä keikutteleva susi yritti saada selvää tapahtumista.

"Tuisku, nirhaa se!" Sammal huudahti, mutta sulki suunsa yhtä nopeasti. Mikä hänen ääntään vaivasi? Ääni rohisi ja kurkkuun koski todella pahasti. Ilmalennossa oli toki ilmat lähteneet, mutta ei kai se näin pahasti ääneen vaikuttaisi? Luitakaan ei tuntunut olevan poikki, sillä jokainen jäsen liikkui normaalisti nartun niitä kokeillessa samalla, kun nousi ylös.

¤Järjestys todella taisi mennä sekaisin, mutta jatkakaamme entisellä: -mex-, Blacky, minä¤

( jotta järjestys pysisi entisenä pistän tähän väliin lyhyesti )

Kauhu piteli otetaan ja toivoi Tusikun otimivan noepasti. ....

((Juu minä taisin hätiköidä jossain välissä O.O))

Tuisku ei Sammaleen huudahduksen jälkeen epäröinyt hetkeäkään, vaan kun sarvikruunu heilahti sekunnin murto-osan ajaksi pois, se ponnisti täydellä voimalla eläimen kurkkua päin kita ammollaan ja raastoi sen auki. Karibu päästi hätäisiä ja korisevia ääniä sen alkaessa pikku hiljaa tukehtua omaan vereensä. Mutta Tuisku hivuttautui sen selkään ja nappasi tukevasti kiinni niskasta, alkaen riuhtoa sitä itseensä päin. Karibu ravisteli susia irti kimpustaan, ja huitoi sarvillaan mutta vaikka se saisikin mustaturkin irti niskastaan olisi sen peli jo menetetty.
Tuisku halusi yleensä tappaa nopeasti ja kivuttomasti, mutta tällä kertaa se varmistaisi ettei karibu jäisi eloon. Se tukehtuisi ellei Tuisku ehtisi lopettaa sen kärsimyksiä.

Sitten uros muisti. Sammaleen äänihän oli ollut vähän...erikoinen. Sillä hetkellä hukka ei ollut kiinnittänyt itse ääneen huomiota kun oli kuullut sen. Toivottavasti mitään kovin vakavaa ei ollut tapahtunut.

Kauhu iroitti otteensa karibusta kun tuisku hyökkäsi sen kaulaan. karibu huusi tuskaansa kauhu oletti että Tuisku saisi tuon otuksen hengiltä jolloin Kauhu voisi mennä Sammaleen luo. Kauhu juoksi kohti Sammalta vilkaisten karibua. se menisi auttamaan Tuiskua jos Sammal olisi kunnossa. Se uskoi koookkaan uroksen saavan jo melkein kuolleen otuksen hengiltä ilman apuakin.
kauhu veti korvansa taakse katsoessaan sammalta " oletko kunnossa ? " kauhu kysyi rakkaaltaan. Se ei halunnut menettää tuota eikä se niin aikonutkaan tehdä tai niin se toivoi.
Uroksen koko ruumis oli jännittnyt siltä varalta että karibu lähitisikin hädissään juoksemaan heitä kohti. Kauhu vilkaisi kertaalleen tusikua ja karibua " Tapa se " Se huusi hetken mielijohteesta. se ei halunnut että karibu teksii enää mitään vahinkoa jos se oli selalista saanut jo aikaan.

Sammal veti henkeä rauhallisesti sisään, mutta tunsi kurkussaan ilkeän paineen. Paine ei ollut vaarallinen, mutta vaikeutti hetken aikaa hengittämistä. Ulospäin hengittäessä se ei vaikuttanut niin kovalle.

"Olen ihan kunnossa, vie vain hetken saada henkeä kunnolla." Sammal vastasi ja irvisti sitten kivusta. Puhuminen oli vaikeampaa, mutta ääni oli sentään normaali nyt. Tuiskuun Sammal ei kyennyt kiinnittämään enää huomiota, sillä kammo omasta heikkoudesta kasvoi nartun sisällä.

Vihdoin, vähän Kauhun huudahduksen jälkeen, Tuiskun paino ja karibun lähestyvä kuolema painoi sen rysähtäen maahan. Tuisku lennähti taaksepäin eläimen kaatuessa, lennähdyksen voimasta sai siltä niskat nurin, mutta koska kaatuessaan- ja kuollessaan -karibun pää oli heilahtanut taaksepäin, sen sarvikruunun haara viilsi pienen naarmun Tuiskun oikean silmän alapuolelle.
Hetken karibun päällä maattuaan kita yhä napakasti kiinni sen niskassa, Tuisku totesi eläimen kuolleeksi.
Sitten se kuuli kauempaa 'määkäisyn'. Muu lauma oli jo kauempana, ja vasa oli jäänyt pahasti jälkeen. Mustaturkki tuijotti sitä ensin innostuneena jahdin aiheuttamasta huumasta, mutta sitten sen hurjuus heltyi, ja se jopa sääli mokomaa rääpälettä.
Koska Sammal ja Kauhu eivät varmaan ihan ymmärtäisi jos uros auttaisi vasan takaisin omiensa luo, päätti Tuisku auttaa sitä antamalla sen olla.

Kuitenkin uroskin hölkkäsi Sammaleen luo painuen askel askeleelta alemmas ja lopulta vatsalleen kyyryyn maahan, korvat luimussa.
Sekin olisi esittänyt kysymyksiä toisen johtajansa kunnosta, mutta Kauhu oli tehnyt sen jo ja Tuisku tuli siihen tulokseen, että sen keltaisten silmien huolestunut ja kunnioittava katse riitti, kun sen apua ei pyydetty.

Kauhu nyökähti Sammaleelle. " Hyvä sitten. " se totesi toiselle kun toinen kertoi olevansa ihan kunnossa ja että hengityksen tasaantuminen veisi hetken. Ei kolmikolla ollut kiire mihinkään. Kauhu sen sijaan ei tajunnut miksi Turiku ei tappanut vasaa kun siihen kerran olisi kyennyt. Sillä ravintoa olisi silloin ollut kyllikii myös seuraavalle päivälle tarvittaessa. vaikak Kaadettu karibu olikin ollut suurikokinen. " Ateria odottaa kultaseni, autanko sinut sinne ai kykenetkö itse kävelemään. " kauhu saneli Sammaleelle. Sillä Turiku näytti olevan kunnossa eikä tuosta tarvinnut siis huolehtia. Vaikka kauhu tunsi peinät mustasukkaisuutta Tuiskun vuoksi se ei kuitnkaan jättänyt tuota huomiotta.
kauhu olisi itse tappanut vasan mutta antoi tuon mennä koska Sammaleen tila oli sille tärkeänpi kuni lisä ravinto. TAlvi teki tuoloaan mutta siihen onneksi olisi vielä aikaa joten sitä enenn hukkien tulisi löytää joko lisää väkeä suunnitelmiinsa taikka jokni suojainen paikka. Vaikak Sammal menikin VArvun luo joutuisi Kauhu ja tuisku etsimään itselleen suojaisan talvi paikan. Kaksikolla tuskin tulisi suurta ongelmaa ruuan saalistukseen jos ravintoa olisi edes hivenen.

Sammal hengitti syvään ja rauhallisesti. Kipu tuntui yhä, mutta Kauhun tarjotessa apua, oli vähällä, ettei Sammal karjaissut päin naamaa olevansa kunnossa ja osasi kävellä itsekin. Narttu veti kuitenkin - tosin kivuliaasti - syvään henkeä ja lähti astelemaan kohti kaadettua karibua. Kävely oli itsepäistä ja Sammal tajusi ihmettelevänsä, miten Kauhu kesti sitä.

Tuiskun kohdalla narttu laski päätään, korviaan ja häntäänsä, minkä lisäksi nuolaisi huuliaan osoittaakseen, ettei ollut minkäänlaista hätää eikä matelu ollut tarpeellista.

Tuisku heilutti korvat luimussa häntäänsä Sammaleelle ja Kauhulle, mutta ei vain alistuvan vaan myös iloisen näköisenä. Se ei ollut ihan varma, halusivatko Kauhu ja Sammal syödä ensin, joten se vain astui hivenen taaksepäin ja antoi näiden päättää.

Silmäkulmastaan uros vilkaisi vasaa, joka yhä määki peloissaan. Se ei uskaltanut kulkea susien ohi, mutta tosaalta lauma oli toislla puolella. Tuisku höristi korviaan kuullessaan isomman karibun äänen, ja näki laumasta ergaantuneen naaraan. Tämä oli varmaan vasan emo. Tuisku luimisti uudestaan korvansa ja tavallaan toivoi, etteivät Kauhu ja Sammal kiinnittäisi huomiota; Olivathan karibut silti jonkin matkan päässä, ja tässä oli ravintoa nenän edessä.
Mustaturkki oli kuin ei huomaisikaan vasaa ja sen emää, ja tuijotteli kysyvästi muihin.

Kauhu piti sammaleesta juuri sen jääräpäisyyden takia. Kauhu huomioi että Sammaleen teki kipeää liikkua mutta toinen ol ihalunnut itse kulkea ilman apua joten Kauhu ei puuttunut asiaan ellei Sammal itse pyytäisi apua. Sen sijaan KAuhu oli hivenen pettynyt Tusikunu jokoa oli tullut kaksikon luo sen sijaan kuin olisi voinut tappaa vasan. Kauhu oli huomioinut myös vasan emän joka oli tullut paikalle vasaansa hakemaan. Kauhu ei kuitenkaan elehtinyt mosien eteen mitenkään. Sillä se näki että myös Tuisku oli huoamnnut asian. Kauhu ravisti itsekeen päätään ja katsahti ruhoa jonka kolmikko oli juuri hiljattain kaataneet.
kauhu kuitenkin pian ärähti sanomatta mitään ja suuntasi kohti Vasaa syöksyen täyteen vauhtiinsa. Murina kumpusi kauhun suusta kun tuo loikkasi kohti vasaa joka paniikissa pyöri vain ympyrää panikoituneen huutonsa kera. Ei mennyt kauaa kun Kauhu oli kaatanut vasan joka makasi hengettömänä maassa. Kauhu mulkaisi vasan emää ja murahti matalasti se ei siis aikonut kaataa moista koska toinen oli aikuinen sekä näytti trerveeltä yksilöltä. Pian se jopa siirtyi k auhumaiseen raviin ja juoksi pakoon susi kolmikon ateriointi paikkaa kun oli todennut että vasa polo oli kuollut.

Kauhu tarrasi vasasta ja lähti raahaamaan sitä toisen aterian luokse. ´Kauhun mielestä Vasan liha oli parenpaa kuin täysikasvuisen. Kauhu mulkaisi tusikuun sanomatta mitään ja ryhtyi pian syömänä vasan lihaa komemntoimatta enää muiden olotiloihin sillä kaikki näyttivän olevan elossa ja kykenevät liikkumaan. Kauhua suorastak etutti.

Sammal seisoi nyt isomman ruhon kohdalla ja katseli sitä empien. Kykenisikö kivun takia narttu syömään kunnolla? Sammal kuuli vasan emän tepastelevan lähemmäksi, tai ennemminkin se oli jäykkää ja vastentahtoista liikkumista. Tuskin se olisi tullut, jos vasa olisi osannut suunnistaa emänsä luokse, tai jos emä ei olisi haistanut vasaansa ja kuullut sen pelokkaat kiljahduksen.

Sammal katsahti vasaa kohden ja meinasi avata suunsa estääkseen Kauhua tappamasta sitä. Sen sijaan narttu ei saanut pihaustakaan kuulumaan tunnekuohun vallassa ja sumein silmin tuo katsoi, kuinka Kauhu alkoi riuhtomaan kuollutta, pientä lasta Tuiskun ja Sammaleen eteen.

Sammal tunsi pistoksen. Vasa oli ollut vasta niin pieni ja sillä olisi pitänyt olla mahdollisuus pidempään elämään isona ja vahvana. Mutta ei kuitenkaan. Sammal rauhoitti itseään ajattelemalla sen olevan vain elämän kiertokulkua. Heikoimmat menehtyivät ja vahvimmat selvisivät. Nartun ei olisi pitänyt ajatella niin.

Sen silmiin nousi kuvajainen Kaikusta, Nuuskusta ja pienoisesta Ilosta. Kaikista kolmesta.

Karkottaakseen kuvan, Sammal tarrasi ison karibun vatsasta ja riuhtoi kivusta välittämättä sen pois lihan päältä. "Tuisku, saat päättää minun puolestani kummasta syöt. Minä syön tästä." Sammal sanoi mahdollisimman selkeästi, vaikka ääntä painoikin "patti" kurkussa.