Sekä - että monen pelin yhdistelmä (loppunut)

Tuisku katseli kuollutta vasaa. Se tuntui niin väärältä. Heikot, vanhat ja sairaat piti syödä, ei niitä joilla oli vielä tulevaisuus. Vasasta olisi ollut enemmän hyötyä aikuisena.
Tuisku ei vosi syödä sitä. Se tuntui vastenmielseltä, ja Tuisku tappoi poikasia syödäkseen vain ja ainoastaan pakon edessä.
Ja nyt ei ollut pakko. Vasa oli kuollut melkeimpä turhaan.

Uros katseli karibunaarasta joka päästeli hämmentyneitä, mustaturkin korvaan surullisia ääniä. Se lähti takaisin laumansa luo pysähdellen välillä katselemaan taakseen.
Tuiskun mielessä vilahti ajatus mennä keskustelemaan aiheesta Kauhun kanssa, mutta uros kumosi sen heti. Kauhu ei muutenkaan tuntunut pitävän Tuiskusta kovin paljon.
Vähän vastenhakuisena uros meni vatsalleen ja alkoi repiä ison karibun jalkaa. Ruokahalun katoamisesta huolimatta Tuisku pakotti itsensä syömään, se tarvitsi voimia. Uros vilkaisi nopeasti Sammalta silmiin, kuin viestiäkseen mielipiteensä vasan kuolemasta, mutta keskittyi sitten tärkeimpään asiaan: Syömiseen.

KAuhumem ei ajatellut asiaa samalal tavalla kuin sen serualaiset. Riista oli tappaa niin kauan kuni sitä oli mahdollisuus saada sillä joku muu tappaisi se silloin. Kauhu ei välittänyt Sammaleen ja Turiksun katseista mitään vaan tarrasi itse vasaansa kiinni ja alkoi syödä nauttien ateriastaan vallan mainiosti. Sitä kuitnekin alkoi pikku hiljaa ärsyttämänä moinen touhu eikä se enää ollut hiljaa. " katseenne kertoo kaiken teidän mielestänne minun o lisi ilmeisesti pitänyt päästää vasa menemänä että joku muu olis ivoinut tappaa sen `" kauhu murahti. Kauhu oli saamassa omaa luonettaan para aikaa takaisin. se oli tähän menessä vain kierellyt ja kaarrellut vastustajia. Nyt se oli suin päin lähtenyt kaataman ensin aikusien karibun ja sitten vasan ja olisi varmasti tappanut toisenkni kookkan vasan jos siihen olis itullut tarve. Kylmä ja ilkeä KAuhu saattoi menettää luonteensa vuoksi Sammaleen. Nartun jota hukkasemme rakasti eniten elämässään. Kauhu sen sijaan mulkaisi kertaalleen kahta muuta ja käänsi sitten selkäänsä loukkaantuneena kaksikolle ja ryhtyi syömään vasaansa yksin.

Sammal murahti matalasti ja siristi silmiään. Kauhu ei ollut omaitsensä. Ei, päinvastoin sen täytyi olla. Toisen täytyi olla juuri omaitsensä, eikä mitään muuta. Sammal tarrasi kärttyisenä täysikasvuiseen yksilöön ja veti yhtälailla vihaisena siltä nahkaa ja lihaa pois. Nartun hampaiden voima saattoi yllättää Tuiskun ja Kauhun, sillä se oli yhtävoimakas, kuin täysikasvuisella uroksella ja samalla myös näytti sille. Yleensäkun nartut olivat sitä heikompaa sukupuolta, mutta Sammal ei niihin kuulunut.

Kurkussa tuntunut patti katosi mitään sanomatta ja sen tajutessaan Sammal oli mielissään. Tästä seurasi myös se, ettei narttu tuntenut enää asemaansa uhatuksi ja nousi siksi makuulta. Katse siirtyi Kauhuun, eikä se ollut mikään lempeä. "Miettisit asiaa vasan äidin kannalta. Samoin olisi voinut käydä mei.. minun pennuilleni, joskin, ilves tai karhu olisi voinut tappaa sen nälissään. Sen vasan äiti on jossain tuolla, koska tämä se ei ole. Mieluummin olisin tappanut sekä vasan, että sen äidin. Silloin kumpikaan ei olisi jäänyt kaipaamaan toista." Sammal puhui vakaasti ja lipsautti melkein sanat "meidän pentumme".

Sammal luki Katalan pentujen varaisäksi, mutta Kauhun niiden oikeaksi isäksi. Vaikka se oikea isä olikin yksi saasta lisää maailmassa.

Tuisku tosiaan vähän yllättyi Sammaleen leukojen voimista, mutta se oli muutenkin todennut että sen alfa oli huomattavan voimakas narttu. Onneksi oli. Ja uros oli myös sitä mieltä, että Sammaleelta ei tahdonvoimaakaan puuttunut, päättäväisyydestä puhumattakaan.
Pienimuotoinen "perheriita" oli kytemässä alfojen välillä. Tuisku oli ehkä molempien beta, mutta tähän se ei puuttuisi. Tämä oli niiden välinen asia. Katalan ja Sammaleen pennuista - Niin, eihän Tuisku tiennyt mitään tästä otto-isä salaisuudesta - se oli huolissaan. Missähän ne olivat? Toivttavasti kunnossa.

Mustaturkki jatkoi syömistään näytellen neutraalia. Silti se oli vähän hermostunut tilanteesta.

Kauhu repi vasasta palasia syödäkseen. Sen silmät suorastaan paloivat kun se nosti katseensa Samamleeseen joka puheli sille. Toki Kauhu oli pistänyt nartun voimakkuuden mieleensä siksihän se tuosta pitikin. Niin päättäväinen, voimakas kaikin puolin juuri sellainen kuin Kauhu olisi voinut kumppaniltaan odottaa. Se oli lähes jopa valmistautunut sammaleen "nalkuttamiseen" Hukkamme piti katseensa puhuvassa nartussa ja tuhahti pian. " Niin, ehkä olisi, mutta ottaen huomioon nämä eläimet ovat saaliita ja meidän on syötävä pysyäksemme hengissä etät voisimme suojella pentuja sekä muuta luamaa. En käsitä miksi ihmeessä te kumpainenkin edes kuvittelette että säästäisin vasan tappamatta äitiä. mutta jos se teidän mieleksenne on niin voin tappaa koko luaman. Minusta on käsittämätöntä ajatella asiaa tuolta kantilta. Tietenkin minä tapan mahdolliset saaliit ennen kuin kilpailija ehtii tehdä sen. Ja koska haluan pitää perheestäni ja luamastani huolta aijon tulevaisuudessakin saalistaa ikää katsomatta. ajatelkaa järkevästi.... " Kauhu totesi lievästi kiukkuisesti. Hukkamme oli närkästynyt jopa sammaleen puheesta. Ehkei uros ollut oma itsensä mutta sitä ketutti miten tuisku näytti toimivan lähes yhtenään sammaleen mieleen. Kauhu kun oli kuitenkin lievästi mustasukkaista tyyppiä se ei voisi kuuna päivänä antaa kenekään koskea sammaleeseen. Tuskin edes katalan. Vaikka katalasta oli tullutkin kauhulle pienen puheen jälkeen tärkeä susi entisestä laumasta. Kauhu oli kuitenkin nyt omien aatteidensa alfa ja mahdollisesti jopa pian oman luamansa alfa. Siksipä se halusi että sitä kuunneltiin.
Kuitenkin tämän kiukunpuuskan jälkeen kauhu käänsi selkänsä Tuiskulel sekä Sammaleelle ja astahti pois päin raadoista joita sudet olivat syöneet. Tuiskuun Kauhu ei tottanut enää kontaktia muuta sammaleeseen Kauhu sen sijaan loi pistävän katseen " Sinun jos jonkun pitäisi se tietää " Kauhu lausahti ja otti muutaman askeleen lisää sille riiti. Se aikoi tehdä seuraavaksi jotian ihan mutua kuni kuunnella nalkutusta.

Sammal laski päätään alistumiseksi. Se ei jaksanut tapella Kauhun kanssa ja toisen sanat satuttivat syvästi. Toinen muistutti jollain tasolla Lyijyä, Sammaleen ex:ää. Mutta oli lempeämpi ja mukavempi. Välillä.

Sammal oli syönyt tarpeeksi, sillä ruokahalu tippui sen sileän tien, kun Kauhu käänsi sille selkänsä. Tuska värähti Sammaleen sisällä, sillä näky muistutti tuota päivästä, jolloin Lyijy oli jättänyt nartun. "Ajattelisit itse! Olet valmis tappamaan koko lauman peuroja vain kolmen suden takia, joille olisi riittänyt hyvin tuo iso uros. Mutta jos olet tuota mieltä, niin ihan sama minulle." Sammal murahti vastauksen ja kääntyi Tuiskun puoleen.

"Jos jaksat, syö tuo toinen peura pois. Minä lähden valmistautumaan suunnitelmaamme" Sammal puhui toiselle mahdollisimman ystävällisesti, kuin saman arvoiselleen ja kääntyi vielä katsomaan Kauhua. Sitten narttu käänsi selkänsä toiselle ja läksi mahdollisimman hitain askelin kulkemaan reviirin rajoja kohden.

Tuisku kyyristeli raadon luona. Se ei viitsinyt syödäkään. Se oli laittanut hännän koipien väliin, ja yritti tavoittaa Kauhun katsetta. Se ei ollut tarkoittanut ärsyttää.
Sammaleelle se vain nyökkäsi ja nuolaisi uskollisesti lihaa, muttei halunnut syödä, ja oikeastaan alkoi ollakin aika täynnä. Sitä paitsi senkin pitäisi mennä toimittamaan tehtävää.

((Lyhyt -.-'' Tämä on varmaan kohta loppu?))

Kauhu älähti itsekseen sammaleen sanoille. Sille oli tällä hetkellä se ja sama mitä mieltä kukin oli kauhu toimi mielestän oiekin. Noh ehkä aisia olisi ollut eri jos Kauhulla ei olisi msutasukkaisuuden tunnetta siitä että Tusikulla ja Sammaleella olsi jotain silmäpeliä. jokatapuksessa Kauhu ei antanut Tusikun saada katsekontaktia itseensä vaan tylysti se suuntasi omille teilleen. Ja jatkaisi suunnitelmaa omalta osaltaan. Tokikin se välitti sammaleesta ja toden teolla rakasti tuota neitoa mutta joskus sitä oli riideltäväkin vaikkikn hyvinkin pienestä asiasta. kauhu suuntasi siis pois aivan toiseen suuntaan kuin Sammal tai missä Tusiku olekseli.

( Kauhu siis pois saavat sammaleen aknssa myöhemmin selvittää eripuransa XD ja Tusku ja kauhu tapaavatkin jo pian tämän jälkeen XD )

Sammal katsoi taakseen. Miksei Kauhu yrittänyt edes pysäyttää tuota? Narttu loukkaantui ja painoi päänsä maata kohden. Muistot jylläsivät nartun nenän edikse ja ensimmäinen suunnitelman poikanen laaksosta lähtemisestä kävi mielessä. Sammal huiskautti hännällään hyvästit Tuiskulle selkeästi järkyttyneenä ja läksi.

¤Tämän voisi lopettaa tähän? Ja -Mex-, tämä tapahtuma olisi voinut johtaa siihen Lyijyn ja Sammaleen kohtaamiseen ;D¤

¤ Voi kyllä xd ei lainakaan paha aajtus Kauhu ottaa itseensä että on saattanut sammaleen ongelmiin ja rypee itse säälissään ja haluaa tappaa lyijyn XD ¤

((Tuisku jää surkuttelemaan vasaa. Sen osalta tämä jatkuu Tuulen ja Solan tapaamiseen, sitten kohtaamiseen Loimun, Toskan ja Kauhun kanssa. Btw, on Mexin vuoro vastata ;D Kiitos pelistä!))