Suuri menetys, suuri mahdollisuus (päättynyt)

Oli kulunut muutama päivä tästä ikävästä päivästä, joka käänsi Viiman elämän päälaelleen. Naaras oli ensimmäistä kertaa ilman lauman tuomaa turvaa ja suojaa, se oli menettänyt alfan paikkansa veljelleen Varpulle. Nuori Loska oli seurannut entistä alfaansa. Tämä nuori uros toi Viimalle uutta voimaa ja uskoa seuraavaan päivään. Tumma hukka oli kulkenut etelään pois kahden suuren reviirin tieltä. Viima tiesi, että siellä ei olisi tilaa sille ja Loskalle. Ovela ei heitä laumaan huolisi, niin kauan nämä kaksi laumaa olivat kiistelleet ravinnosta ja elintilasta. Hukkien ainoa toivo oli löytää vapaata maata sekä muita susia. Kenties uusi lauma.

Viima oli pysähtynyt lehvikön varjoon levähtämään. Haavat olivat parantuneet jonkin verran jo, mutta silti hännäntyveen vihloi tuon tuosta. Niin syvälle Varpu oli upottanut hampaansa. Loska loikahteli joen rannassa ja yritti saalistaa kalaa itselleen. Nuoria lohenpoikasia oli uiskennellut rantavedessä ja nuori uros oli näistä innostunut. Viima katseli Loskan touhuja ja huomasi, että Loska ei ollutkaan enää niin pentu. Loska oli kasvanut aikuisen urossuden kokoiseksi. Se oli silti hieman hontelo, mutta selkeästi aikuistunut. Viima piti silti Loskaa aina pentuna, melkein jopa omana pentunaan.

[ Tuon sitten Kelmin tänne. ]

Kesäinen lämpö oli ajanut Kelmin lähimmälle joelle. Kevään aikana nopeasti kasvanut uros oli ollut tutkimassa aluetta yksinään, vaikka uroksesta kauan aikaa huolehtinut Tähkä olikin epäillyt, ajautuisiko nuorukainen saman tien vaikeuksiin. No, Kelmi ajatteli hyvillään, vaikeuksia hän ei ollut löytänyt vaikka olikin metsästänyt jännitystä!
Suurehkot tassut viistivät maata, kun Kelmi lähestyi rantaa. Hän laskeutui juomaan sammuttaakseen sen janon, jonka auringonpaiste ja turhan paksu turkki saivat aikaan. Talven tullen hän ehkä kiittäisi vielä turkkinsa paksuutta, mutta uros ei jaksanut sitä, että kesäturkinkin kanssa joutui kärsimään lämmöstä nopeammin kuin monet muut. Tähkä jaksoi maata auringossa kauan aikaa, Kelmi ei kyennyt siihen.

Kauempaa kuuluva räpiköinti herätti Kelmin kiinnostuksen. Uros kohotti päänsä, nuoleskeli vedestä märkää kuonoaan ja katseli ääntä kohti. Kauempana näkyi nuorehko susi hyppimässä, kenties hän yritti saada saalista. Oli miten vain, mutta toisen energisyys tarttui Kelmiin ja niinpä uros lähti jolkottelemaan toista kohti pirteästi, vesi loiskuen ympärillä. Suuresta koostaan huolimatta hän ei vaikuttanut uhkaavalta, sillä Kelmissä oli edelleen tiettyä pentumaisuutta, joka ei ollut vielä hävinnyt minnekään.

Vesi roiskui ja Loska oli melkein yltä päältä märkä. Se pysähtyi hetkeksi ja ravisteli vettä turkistaan. Uros vilkaisi taakseen ja varmisti, että Viima oli vielä paikallaan. Viima oli kuin olikin paikoillaan ja se lepuutti silmiään. Naaras oli vaipunut pieneen torkkuun. Loska käänsi huomionsa jälleen veteen. Sen vatsakarvan osuivat pintaan ja jalkojen lähellä parveili nyt hieman pienempiä kalaparvia. Loska louskutti vettä ja yritti tassuillaan osua kaloihin. Enää se ei välittänyt saisiko saalista, vaan uros nautti leikistä.

Yhtäkkiä kalat kaikkosivat ja Loska huomasi vedenpinnasta heijastuksen. Se oli toinen susi, joka näytti olevan täynnä samanmoista elämäniloa ja energiaa kuin Loskakin. Uros jäi tuijottamaan toista häntä hieman koholla ja pää kallellaan, kysyvä ilme kasvoillaan.

Vieraan lopulta huomatessa Kelmin, uros pysähtyi aloilleen ja heilutteli häntäänsä ystävällisesti. Kelmi ei huomannut tummaa narttua rannalla, vaan sen sijaan heitti eturuumiinsa alas sen verran kuin veden pinta antoi myöten. Hän haukahti pari kertaa härnäävästi toiselle urokselle ennen kuin nousi ja pyrähti vesi loiskien kauemmas. Kelmin tapoihin ei kuulunut turha varovaisuus, mistä uros oli saanut pari kertaa kovan opetuksen - eikä asia siltikään näyttänyt jääneen Kelmin mieleen.

Hieman keuampana Kelmi kääntyi vieraan puoleen häntä edelleen heiluen. Harmaa turkki oli lähes kokonaan märkä vedestä ja vesi sai turkin normaalia painavammaksi, mutta moinen asia ei haitannut Kelmiä. Hän nautti siitä, että sai nyt kenties mahdollisuuden riehakkaaseen leikkiin ja siitä, että nyt hänellä ei sentään ollut kuuma!

Loskaa ei tarvinnut kahteen otteeseen leikkiin pyytää, sillä uros vastasi heittämällä itsekin etutassunsa veteen ja poukkoilemalla ympäriinsä. Häntä liehui korkealla ilmassa ja huulet oli vetäytyneet poskiin. Loska nautti uuden leikkitoverinsa läsnäolosta ja kävi tökkäämässä kuonolla Kelmin poskea. Voi onnenpäivää! Loska irroitteli kunnolla ja pyrähti täyteen juoksuun rantaviivaa myöten. Vesi roiskui ja kimmelsi auringossa, kun pitkäkoipinen hukka kiisi rantavedessä. Sitten se hypähti ympäri ja löi etutassunsa veteen jälleen ja jäi odottamaan, seuraisiko uusi leikkitoveri perässä.

((Tässähän on varsin loistava parivaljakko! :D))

[ Kyllä! ;) ]

Kelmi innostui silminnähden huomatessaan, että hän oli saanut uuden tutttavuuden mukaan leikkiin. Hän ei ehkä ollut yhtä nopea ja ketterä kuin toinen, mutta massiivisemmasta koostaan huolimatta Kelmi pysytteli melko hyvin mukana. Vesi räiskyi korkealle kun Kelmi hypähteli pitkin loikin Loskan perässä, pysähtyi hieman kömpelösti juuri ennen kuin törmäsi pysähtyneeseen leikkitoveriin ja kääntyi vähemmän sulavasti toiseen suuntaan. Nuorukainen ei vielä aivan hallinnut tassujaan, joten liike oli ajoittain melko hullunkurisen ja jopa epävarman näköistä. Kukaan ei voisi kuitenkaan kiistää, etteikö Kelmi selvästi nauttinut tilanteesta!

Vedessä oli raskasta juosta, joten pian Kelmi kääntyi enemmän rantaa kohti ja hypähti vedestä maalle. Juostessaan Loskan ohi hän haukahti ja yllytti toista seuraamaan, ennen kuin seisahtui kuivalla maalla ja puisteli vettä turkistaan. Vieläkään hän ei huomannut jo melko lähellä olevaa Viimaa, vaan sen sijaan heitti jälleen etutassut maahan ja heilutti häntäänsä villisti.

Loska seurasi Kelmiä pois vedestä ja ravatessaan ravisteli vettä. Se jos mikä näytti erityisen hullunkuriselta. Hetkeksi Loska oli unohtanut Viiman, mutta Kelmin haukahdukset olivat saaneet naaraan heräämään. Viima nosti päätänsä ja huomasi Loskan telmivän tuntemattoman suden kanssa. Se nousi pystyyn ja jolkotti lehvästön varjosta näkyviin kohti Loskaa. Matkalla Loskan luo se päästi kurkustaan matalaa urinaa, ilmoittaen että oli myös läsnä.

Loska pysähtyi ja jäi katselemaan Viiman suuntaan anovasti.
"Loska, varovaisesti! Kuka tämä vieras hukka on?" Viima hieman torui varomatonta ja ennakkoluulotonta Loskaa. Nyt ei nimittäin olisi paras mahdollinen hetki ottaa lisää takkiinsa. Loskan pää kellahti hieman vinoon ja sitten uros vasta tajusi, että eihän tämä ollut vielä tutustunut kunnolla toiseen. Niinpä nuori Loska tepasteli nyt Kelmiä kohti kieli suusta roikkuen. Viima seurasi vierestä hyvin tarkasti. Loska nuuhki varovasti kuono pitkällään Kelmin suuntaan.
"Minä olen Loska, tulen laaksosta sillä minut ja Viima häädettiin laumasta vähän aikaa sitten", Loska aloitti avoimesti ja heilutteli häntäänsä ylhäällä.

Uusi haukahdus oli kiirimässä ilmaan, mutta sen sijaan Kelmin suusta kuuluikin vain outo vingahdus, kun Viima tuli muristen paikalle. Hieman häkeltyneenä Kelmi luimisti korviaan, mutta koska tilanne ei kovin uhkaavalta vaikuttanut, uros uskalsi heilauttaa häntäänsä pari kertaa kuin tervehtiäkseen Viimaa. Hän laski hieman päätään ja kuunteli nartun sanoja Loskalle.

Loskan tullessa lähemmäs haistelemaan myös Kelmi kurottautui toista urosta kohti. Häntä heilui taukoamatta ja Kelmi näytti olevan liian innoissaan voidakseen keskittyä ainoastaan yhteen asiaan kunnolla.
Kelmi höristi korviaan Loskan sanoille. Viima? Häädettiin laumasta? Vaikka uros ei paljoa laakson asioista aina tiennytkään - ihan vain siksi, että hän ei jaksanut kovin paljon kiinnostua niistä - niin sen verran hän tiesi, että toista suurta laumaa oli johtanut Viima. Oliko kyseessä sama susi?
"Viima?" Kelmi kysyi uteliaasti ja katsoi töykeän avoimesti narttua, ennen kuin muisti edes osan Tähkän puheista ja käänsi katseensa vanhemmastaan pois. "Minua sanotaan Kelmiksi ja olen Vallan laumassa", hän jatkoi. "Meillä ei ole vielä kunnon reviiriä, mutta Valta saa meille varmasti vallattua sellaisen ajallaan!" susi jatkoi ja hänestä huomasi, että hän oli ylpeä voidessaan sanoa kuuluvansa Vallan laumaan.

Viima asteli lähemmäns, kun Kelmi alkoi puhumaan. Naaras halusi itsekin myös nuuhki vieraan, vaikka olikin varovaisempi kuin Loska. Naaras muistutti koko ajan itseään siitä, että nämä kaksi olivat nyt laumattomia ja virheisiin ei ollut näin ikään varaa. Kelmi kuitenkin vaikutti varsin harmittomalta urokselta, vaikka olikin suurikokoinen. Loska sai Viiman siitä vakuuttuneeksi.

Loska tungetteli yhä tuttavallisemmin nuuskimaan Kelmiä ympäriinsä ja tönäisikin välillä etutassullaan toista. Viima pysytteli sudenmitan päässä uroksista ja tyytyi haistelemaan kauempaa. Kun Kelmi oli kertonut Vallasta, Viima kiinnostui.
"Valta, kuullostaa mielenkiintoiselta. Teillä siis ei ole reviiriä vielä? Joka siis tarkoittaa, että voimme vapaasti kulkea täällä?" Viima varmisti. Rajakahinoihin se ei tahtoisi, eikä tulla enää häädetyksi. Ajatus Vallasta ja lauman kasaamisesta sai totta tosiaan Viiman kiinnostumaan. Mustaturkki tahtoisi ehdottomasti tavata tämän Vallan jossain vaiheessa, mutta silti epävarmuus virheliikkeistä kaihersi naaraan mieltä. Entä jos Valta rökittäisikin Viiman ja Loskan ja ajaisi nämä pois? Viiman haavakin kun oli vielä melko tuore.

Loska ei moisia muodollisuuksia näyttänyt ajattelevan, vaan heitti jo uutta leikkipyyntöä ilmoille. Se loikahteli innoissaan ja mölähteli välillä. Kävi läpsäisemässä etutassullaan Kelmiä ja tökki kuonollaan tätä kaulukseen.

Mahdollisimman huomaamattomasti Kelmi nuuhkaisi myös Viimaa tämän tullessa lähemmäs, muttei näyttänyt muuten olevan kovin kiinnostunut nartusta. Loska näistä kahdesta oli se, jonka sai helpommin leikkiin mukaan, ja se oli tärkeää Kelmille!
"Kyllä", Kelmi vastasi iloisesti. Hän oli hyvillään siitä, että hän itse pääsi kerrankin pätemän jotain tiedoillaan, joita ei ollut aivan hirvittävästi kasaantunut uroksen pääkoppaan. Hän ei vielä ollut niin vanha, että olisi loppujen lopuksi ollut kovin kiinnostunut siitä, mitä aikuiset sudet laumassa suunnittelivat. Kunhan hänen uteluihinsa vastattiin, hän olisi tyytyväinen.
"Valta kerää vielä lisää laumalaisia mukaan, ennen kuin valtaamme alueen", uros jatkoi. Hänen mielenkiintonsa kuitenkin herpaantui nopeasti Loskan esittäessä jälleen leikkiinkutsua ja toista kertaa ajattelematta Kelmi yhtyi saman tien mukaan. Tuttu haukahdus kumpusi uroksen rinnasta hänen vuorostaan tönäistessä hontelompaa Loskaa, ennen kuin Kelmi ryntäsi pari askelta kauemmas energisesti.

Loska otti leikkiinlähdön jälleen ilolla vastan. Lämmin ilma ei haitannut menoa, sillä veteen pääsi aina pulahtamaan tarvittaessa. Uros ryntäsi Kelmin perään ja alkoi jo itsekin päästelemään haukahduksia. Viima tyytyi seuraamaan urosten temmellystä sivusta ja meni juomaan rantaveteen. Naaras lipoi virkistävän kylmää jokivettä kielellään ja mietti Valtaa ja tämän laumasuunnitelmia. Ehkä tässä olisi Viiman mahdollisuus päästä Loskan kanssa jälleen lauman turviin. Mustaturkki aikoisi kysyä Kelmilstä, josko tämä veisi kaksikon Vallan luokse. Mutta sen aika ei olisi vielä, urokset saisivat nauttia temmellyksestään ja vapaudestaan vielä hetken. Naaras kulki takaisin lehvistön varjoon ja meni makuulle. Sieltä se katseli kuinka Loska jälleen kerran lähti räpiköimään rantaveteen Kelmin edellä.

Heti kun Kelmi oli jälleen antautunut hippaleikkiin Loskan kanssa, uros unohti Viiman olemassaolon. Hän yritti vain pysyä vikkelämmän Loskan perässä ja aina päästessään kyllin lähellä tökkäisi toista urosta kirsullaan härnäten, ennen kuin pyrähti kauemmas.
Kuivalla maalla juokseminen sai Kelmin hengästymään pahemmin ja kärsimään jopa kuumuudesta, joten uros oli vain hyvillään kun Loska suuntasi takasin rantaveteen. Kelmi hyppäsi veteen niin, että se räiskyi pitkälle ja innostuneena kiepsahti matalaan veteen kastellen itsensä lähes kokonaan. Vesi räiskyi Kelmin pyörähdellessä siinä, ennen kuin uros nousi seisomaan ja puisteli vettä turkistaan hyväntuulisesti. Osoittamatta merkkiäkään väsymyksestä Kelmi hypähti Loskaa kohti niin, että toinenkin kastuisi kunnolla mikäli ei ehtisi alta pois ajoissa.

Loska nautti täysin rinnoin. Se nautti olostaan ensimmäistä kertaa laumattomana. Uros näki Kelmissä uuden ystävän, ystävän jollaista ei vielä ollut koskaan elämänsä aikana tavannut. Viima toki oli eri asia, sillä Viimassa Loska näki keinoemon. Viima oli ehkä tärkeämpi emona, kuin Loskan biologinen emo Kide. Nuori aikuinen loiskutti vettä elämänsä kyllyydestä ja välistä haukkoi Kelmin loiskuttamaa vettä hampaisiinsa. Kilpaa ne tökkivät toisiaan kuonoillaan ja Loska tuuppasi välillä etutassullakin Kelmiä.

Viima oli levännyt kylliksi varjossa ja mietti jo lähtöä. Se jolkotti myös rantaveteen kintereitään myöten ja haukahti. Loska pysähtyi sijoilleen ja katsahti Viimaan.
"Mitä nyt?" Loska kysyi naaraalta. Viima katsoi odottavasti Kelmiin ja heilautti häntäänsä ystävällisesti. Sillä Kelmille mustaturkilla oli asiaa.
"Anteeksi jos keskeytän teidän leikin, mutta kuule Kelmi. Voisitko viedä meidät tämän Vallan luokse?" Viima kysyi nuorelta urokselta.

Kelmi oli niin keskittynyt leikkiin, ettei hän huomannut Viimaa ennen kuin Loska lopetti leikkimisen. Vasta silloin uros käänsi itsekin päänsä narttuun ja kuunteli korvat hörössä tummaturkin puheita. Nartun sanojen päätteeksi Kelmi heilutteli häntäänsä innoissaan.
"Tietenkin!" Kelmi vastasi - ja jäi saman tien miettimään, missä Valta mahtoi olla. Tähkä olisi varmasti tiennyt, mistä uroksen olisi löytänyt, mutta hänellä ei ollut oikeastaan minkäänlaista tietoa. Ulospäin Kelmi ei kuitenkaan näyttänyt sitä, että hän tunsi itsensä epävarmaksi, vaan lähti reippaasti kohti rantaa ja siellä puisteli itsensä kuivaksi.
"Seuratkaa vain minua", uros jatkoi ja heilautti vielä molemmille häntäänsä.

Jonkin matkaa Kelmi kulki melko vauhdikkaasti haistellen ympäristöä ja yritti kovasti saada jostain Vallan - tai edes Tuhon - hajun kirsuunsa. Vanhoja hajuja löytyi ja toivoen, että uros oli lähettyvillä, Kelmi kohotti kirsunsa taivaalle ja kutsui alfaansa. Nuorukaisen ääni oli jo melko kantava ja ulvottuaan hän jäi kuuntelemaan ympäristöä.

[ Laitan nyt Mexille yksityisviestiä, että Valta saa astua mukaan kuvioihin kun ehtii. :) ]

((Okei, Mexin kanssa olemmekin jo sopineet, että Viima ja Valta kohtaavat. ))

Viima oli hyvin kiitollinen Kelmille. Samalla naaraassa väreili pieni jännitys. Miten Valta ottaisi tämän ja Loskan vastaan? Toivottavasti yhtä hyvin kuin Kelmi. Loskaa hieman harmitti leikin loppuminen, mutta aavisteli jo mitä Viimalla oli mielessään. Niinpä nuori aikuinen seurasi Kelmiä ja Viimaa. Ehkä Loska saisi vielä näitä leikkituokioita lisää.

Viima kulki Kelmin hännillä ja seurasi ympäristöään. Se painoi mieleensä maisemat jotka vaihtuivat, jotta osaisi kulkea takaisin rannalle. Ihan varmuuden varalta, jos Valta ei olisikaan mieltynyt näistä kahdesta hukasta. Kelmi oli ulvaissut ilmoille kumean ulvonnan, jolla ilmeisesti tiedusteli muiden hukkien olinpaikkaa. Viima kuunteli korvat höröllä, josko kuulisi myös vastauksen.

Valkea uros oli kuullut Risskosiiveltä että Sola olisi hyvä reeviri auleeksi, joten Vallan tuli katsastaa pikka. Sen kuono kertoi kuitenkin että solalla oli muitakin. Yksi näistä hajusita oli tuttu. Se oli kelmi. Pian Vallan korviin kantautui kumea ulvahdus joka sai sen valppaaksi Kelmi kutsui Valtaa. Valta nosti kuononsa kohti taivasta ja ulvahti vastaukseksi matalan ja voimakkaan ulvahduken. ulfahdus kertoi että Valta oli kuullut toisen kutsun ja oli tulossa paikalle.
Valta kiihdytti askeliaan ja ei mennyt kauaa kun sen näköpiiriin tuli kuva kolmesta hukasta. " Kelmi, onko kaikki kunnossa " Se lausahti alfamaisesti sekä huolehtivasti. Kelmi oli Vallalle kuni oma poika vaikka olikin vasta liittynyt laumaan. VAlta nyt vain oli sellainen etät piti kaiksita lauman nuorimmista hyvää huolta kuin omistaan. Valta katsahti arvokkaasti Viimaan ja Loskaan. Loska oli sille tuntematon eikä Viimakaan mikään järin tuttu ollut Valta oli vain kuullut että Viima oli oman laumansa Afla. Tai oli pikemminkin. " Mutta mikä suo meille tämän kunnian arvon Viima? " Valta lausui sitten kysyvästi lausahtaen viiman nimen. Eihän se tietnekään varma voinut olla että juuri tämä musta susi olisi paljon puhuttu viima.
Valta tutki katseellaan Viimaa sivuuttaen loskan täysin tuo musta otus toi Vallalle omituisia tunne tiloja se ei tinnyt mitä tehtä tai mitä sanoa. Ehkä Viima tarkentaisi tilannetta itse sen koommin kysymättä. Pian Valta kuitnekni käänsi katseensa takaisin kelmiin " mitä sinulla oli asiaa, kun kutsuit. " Valta kysyi sitten nurukaiselta.

Tyytyväinen olemus laskeutui Kelmin harteille Vallan ulvahtaessa vastaukseksi, että hän oli tulossa paikalle. Uros tunsi onnistuneensa tehtävässä hienosti ja odotellessaan alfaansa paikalle hän käännähti Viiman ja Loskan puoleen, heilutellen kaksikolle häntää tyytyväisenä. Pian he pääsisivät tapaamaan Vallan, eikä Kelmilläkään ollut mitään asia vastaan: uros piti kovasti alfastaan.
Vallan saapuessa paikalle Kelmi otti pari askelta urosta kohti iloisesti. Uroksen häntä heilui ja hän näytti hymyilevän susimaista hymyään nähdessään tutun ja tärkeän suden. Pirteästi nuorukainen tervehti Valtaa, ennen kuin teki tilaa hänelle ja väistyi Viiman sekä Loskan edestä pois.

"Valta", Kelmi aloitti tärkeällä äänellä ja katsoi alfaansa lähes palvoen. Hän oli aina ottanut mallia vanhemmista susista ja pitänyt heitä kaikkitietävinä, eikä tehnyt asiassa poikkeusta etenkään alfansa kohdalla.
"Viima ja Loska halusivat tavata sinut, ja lupasin tuoda heidät sinun luoksesi. Viimalla on asiaa sinulle", uros selitti ja käänsi sen jälkeen katseensa Viimaan, jotta narttu saisi itse jatkaa.

Viimaa jännitti ja hermostutti. Valta olisi saapumassa ja kohta nähtäisiin, mitä uros tuumi näistä kahdesta. Nartulla oli hieman epävarma olo ja tätä ahdisti ajatuskin siitä, jos ne Loskan kanssa joutuisivat jälleen pakenemaan. Loska ei ymmärtänyt ottaa stressiä tilanteesta, vaan nuori hukka seuraili Kelmiä vääjäämättä.

Eikä aikaakaan kulunut, kun Valta oli saapunut paikalle. Kaikki oli vielä hyvin, eikä uros ollut murahtanut tai tehnyt muutakaan uhkaavaa. Viima melkein äimistyi, kun Valta puhutteli tätä tuttavalliseen sävyyn. Mustaturkki luimisti korviaan hieman kunnioittavasti, sillä röyhkeä se ei tahtonut olla. Niin paljon oman lauman menettäminen painoi entisen alfan mieltä. Loskakin oli jättänyt Kelmin tuijottelun, kun Valta oli saapunut ja matki Viiman alistumista, tosin Loskamaiseen tapaan monin verroin ja ylitsevuotavasti. Loska vierähti maahan selälleen ja vingahti.
"Kuulin, että olet kasaamassa laumaa. Mietin, että voisimmekohan Loskan kanssa liittyä, jos vain suotte?" Viima aloitti hyvin harkitusti. Se laski päätään hieman alas korostaakseen aikomuksensa olevan vain hyvät.

Vallan ilme oli jotain enennnäkemätötä. Se ei todellkaan teinynt itä se olisi tehnyt ensinmäistä kertaa sen johtaja ajoilal sen eteen tuli tilanne jolloin se ei tienynt mitä se olisi snaonut. Entinen suuren lauman alfa pyysi tälät uudelta tulokkaalta ottaisiko se Viiman ja toisen suden laumaansa. Valta oli hetken hiljaa ja katosi Kun kaksi hukkaa olivat alistuneet sille. Loska varsin yliampuvasti Vallan mieleen. VAlta katsahti kelmiä mutta ei puhuntu mitään se käänsi katseensa takaisin Viimaan ja loskan. " Turhaa kuamrtette, ja sinä oelt ilmeiseti tämä loska? Nouse ylös kiitos " Valta sanoi ystävällisesti. Ei se osannut tai ei tienynt mitne olisi reagoinut tilanesee se katsoi viimaa harksivasti ja tarkkavaisena. Se ei halunnut kysyä mitä oli tapahtunut viiman omalle laumalle se aintaisi tuon kertoa asian itse. VAlta katsoi yhä hiljaisena kahta hukkaa kunnes se nyökkäsi. " Olette kumpainenkin tervetullut laumaani. reviiriä minulla ei vielä ole, sillä haluan kasata kylliksi laumaani jäseniä että voisin vallata itselleni alueen. " Valta sitten sanoi sillä oli omituinen tunne se haki jatkuvasti aktsekontaktia viimaan. tuossa entisessä alfassao li jotain mikä sai vanhan herran jalat tutisemaan. Se ei tieynnyt että ehdottaisiko tuo Viimalle Beta nartun pakkaa vain mitä se tekisi valta parka meni totaalsitesti sekaisin. Mtta se ei voinut olal kuin tyytyväinen että Viima oli halunnut tavata juuri Vallan. Sen katsee kuitenkin pian siirtyi kohti Kelmiä. " Olet oiva susi Kelmi. sinun kaltaisiasi tullaan tarvitsemaan paljon. Hienoa " Tuho snaoi nuorukaiselle. Ehkä Kelmilläkin olisi mahdollisuukisa päästä laumassa korkenapii tehtäviin.
Valta ei yhäkän kyennyt snaomaan viimalle ja loskalle mitään se vain suorastaan tuijotti kahta hukkaa. se oli todellakin sekaisin. se ei kyennyt ajattelmaan mikä olisi voinut ajaa vanhan alfa nartun pois alueeltan.

Valta kuitenkin astahti lähemmäksi Viimaa " On ilo saada kaltasenne susi laumaani. tervetuloa. Jos haluat kysyä jotain olen pelkkänä korvana " Valkea kookas susi herra sanoi Viimalle.

Korvat höröllä ja uteliaisuudesta pakahtuen Kelmi kuunteli aikuisten susien sananvaihtoa. Hän tiesi Vallan hyväksi alfaksi ja heilutteli ajatuksissaan hivenen huvittuneesti häntää uroksen todetessa, että kaksikko kumarteli turhaan. Kelmi piti Vallan toverillisesti tavasta johtaa susia, mutta siitäkään huolimatta hänen johtajuuttaan ei epäilty tai kyseenalaistettu - tai ainakaan Kelmi ei tehnyt niin.
Kelmi oli vilpittömästi iloinen sekä Viiman että Loskan puolesta kuullessaan, että heidät oli hyväksytty laumaan. Nuorukaisella ei käynyt mielessäkään, että kahden uuden laumalaisen esitteleminen alfalle saattaisi jotenkin parantaa hänen asemaa Vallan silmissä, mutta ilmeisesti niin oli tapahtunut. Kehut saivat Kelmin melkein pakahtumaan ylpeydestä, ja sen seurauksena hän paransikin hieman ryhtiään ja katsoi samalla Valtaa kiitollisena.
"Kiitos paljon", hän totesi häntä heiluen ja käänsi katseensa uusiin laumatovereihinsa. Kelmi oli iloinen siitä, että laumasta löytyi nyt hänen ikäisensä susi Loska, jonka kanssa ei varmasti tulisi tylsää!

Vallan kiinnittäessä jälleen huomionsa Viimaan ja Loskaan Kelmi jäi suosiolla taka-alalle seuraamaan tapahtumia edelleen uteliaasti.

Loska malttoi tuskin pysyä nahoissaan, kun kuuli Vallan siunauksen. Valta oli hyväksynyt Viiman ja Loskan. Nuori aikuinen pyörähti maasta nopeasti jaloilleen ja loikahti Kelmiä kohti. Loska oli suunniltaan onnesta. Se olisi taas laumassa ja sillä oli mitä parhain leikkitoveri. Onnensa kukkuloilla Loska kuitenkin muisti, että Valtaa piti kiittää. Uros ponkaisi Vallan luokse muutamalla suurella loikalla ja nuoli Vallan poskea samalla häntä liehuen niin, että koko takapää heilui ja tintaten tassuillaan maata.

Viima ei sentään ollut niin riehakas, iloinen se tosiaankin oli, mutta ei silti näyttänyt riemuaan yhtä läpipaistavasti kuin Loska. Naaras oli konservatiivisempi ja hillitympi, ehkä ikäkin jo painoi. "Kiitos Valta. Et tiedä mitä tämä merkitsee minulle ja varsinkin Loskalle. Loska tarvitsee lauman tuomaa turvaa ympärilleen", mustaturkki kiitti urosta. Viimaa miellytti Vallan olemus. Uros oli hyvin hienovarainen ja jotenkin kunnioitusta herättävä. Vaikka Valta olikin jokseenkin hieman pelottavakin. Viiman mielestä siis oivia piirteitä hyvälle alfasudelle. Naaraalle tuli yhtäkkiä mieleen Nahka. Jotain samaa se näki Vallassa ja Nahkasta, ehkä juuri tämä hienovaraisuus. Viiman mieli mustui. Se alkoi miettimään olisiko Nahka kunnossa. Varpun tuntien se pieksisi Nahkaa, koska uros oli niin arka. Mutta Viima ei voisi auttaa Nahkaa, ei enää. Mustaturkin pitäisi yrittää ajatella nyt tulevaa, miten ne Loskan kanssa pärjäisivät tästä eteenpäin. Se nosti katseensa Valtaan takaisin kelmeänkeltaisella silmillään.

Valta heiluatti häntäänsä kun Loska tuli ja lipaisisi sitä kuonosta. Noh alfa oli hyvillänä että joku piti siitä. VAlta ei kutienkaan lähtenyt nuolemaan takaisin. se suuntasi katseensa viimaan. " Ilo ja Kunnia on täysin minun puolellani " Valta sanoi ja astahti parisen askelta sivusuuntaan. Pian olisi aika kokoontua lauman kanssa. paikalla olisi tyylikäs komppanija susia. suurin osa oli kyllä nuorta väkeä mutta sehän oli vain parenpi. Valta kohtoti katsetaan Solan suuntaan. " Eräs vasta liittynyt laumaiseni ehdotti tätä paikaa reviriiksi. täytyihän se tulal ktsastamaan ja sitten sattumalta kuulin kun Kelmi kutsui. Suurelle laumalle tämä ei riitä mutta toki tällä alkuun pääsisi. " Valta sitten puheli kuni vanhalle tuttavalleen.

KElmi ja Loska siaisvat leikkiä keskenänä miten halusivat. Valta ei sihien puuttunut.

Kelmi oli huomannut Loskan loikkauksen ja jäi hieman harmistuneena seuraamaan, kuinka uros kiittikin ensin Valtaa siitä, että he olivat päässeet uroksen laumaan. Toki Kelmi ymmärsi näiden kahden suden helpotuksen ja ilon, sillä etenkin Tähkä oli näyttänyt kokeneen samanlaisia tunteita kuullessaan Vallalta, että he olivat laumassa. Kelmi taas oli ollut vain iloinen siitä, että hän sai kasan uusia ystäviä yhdellä kertaa.
Vaativasti Kelmi haukahti Loskalle, loikkasi läpsäisemään toista etutassullaan ja pinkoi karkuun. Häntä ei kiinnostanut Vallan ja Viiman puheet reviireistä, sillä oikeastaan Kelmi ei aivan vielä ymmärtänyt kaikkea sellaista kunnolla. Tähkä jaksoi aina muistuttaa siitä, kuinka hänen pitäisi edes ajoittain yrittää aikuistua ja keskittyä, mutta hän ei ollut vielä edes vuotta. Ei hänellä ollut mikään kiire olla koko aikaa aikuismainen!

Viima silmäili myös solaa, kun Valta oli kertonut reviirisuunnitelmistaan. Tämä sai naaraan irti kurjista huolista entistä laumaansa kohtaan. Mustaturkki suuntasi katseensa nyt kohti tulevaisuutta. Vanhana alfana tästä varmasti oli apua Vallalle. Tai eihän Viima tiennyt, oliko Valta ollut koskaan alfana. Se heilautti häntäänsä ja katsahti takaisin Valtaan.
"Sola on hirmu pieni kylläkin, mutta eiköhän se aluksi sovi. Tosin solan jälkeen on Ovelan lauman reviiri lähellä. Oletko vielä matkannut länteen?" Viima kysyi ja katseli nyt aarnimetsän suuntiin. Siellä mahdollisesti voisi olla tilaa ja suojaisaltakin metsikkö vaikutti. Sitten naaraalle tuli mieleen, että ehkä tällä olisi mahdollisuuksia elää Vallan rinnalla. Viima ei valittanut, Valta oli vallan mukava uros ja tämän alfa-titteli sai Viiman vielä kiinnostuneemmaksi Vallasta.

Loska tuli Kelmin töytäisemäksi ja muisti jälleen toverinsa. Se syöksähti Kelmin perään ja haukkui kimeästi. Ilo oli jälleen irti ja nyt Loskan ei tarvitsisi välittää edes Vallan läsnäolosta. Nuori aikuinen lähti kirmaamaan takaisin tulosuuntaan, sillä rantavedessä oli virkistävämpää leikkiä. Loska juoksi Kelmin ohitse ja samalla yritti töytäistä toista kuonolla kylkeen. Uros lähti alas viettävää rinnettä alas juoksemaan ja näki jo veden heijastelevan kirkkaana auringon alla.

Valta kohotti katseensa länen suuntaan. " En ole itse siellä käynyt mutta poikan Tuho on siellä tällähetkellä opettamassa erästä laumalaista metsästämään. Niin ei tämä mikään suuri siis ole tilaksi. Mutta odotan innolal mitä Tuho kertoo aarnimetsän seurudusta. Kun saavuin tänne en olisi uskonut että lauman keräämine kävisi näin helpsoti olen ollut täällä reipas viikon ja laumassani on jo mukavasti väkeä. Voin jopa pian alata suunnitelemaan alueen valtausta. Sinähän Tunet tämän paikan paremminkuin minä voisit ehkä opastaa minua täällä. ehkäpä sinua kiinnsotaisi jopa Betan paikka " Valta sanoi eihän se nyt voinut alfanartuksi koska ei loppuen lopuksi tuntenut viimaa. Eikä Valta ottanut alfanartuksi ketään muuta kuin suden jotai hän rakastaa. Valta oli niitä miehiä hän rakasti omaansa loppuun saakka vaikka sen kääntäisi kuinka päin.
Viima veti Vallan huomion täysin puoleensa se ei kiinnitänyt liankaan Loskaan ja Kelmiin huomiota.