Suuri menetys, suuri mahdollisuus (päättynyt)

Haukahtaen Kelmi seurasi Loskaa ja viiletti vauhdikkaasti Vallan ja Viiman ohi välittämättä näistä sen enempää. Hän ei ollut yhtä nopea kuin Loska, mutta pitkin askelin kookkaampi susi seurasi perässä ja lopulta pääsi rantaveteen asti. Saman tien tuntiessaan veden tassujensa alla nuorukainen hypähti pari kertaa silkasta ilosta loiskuttaen vettä joka puolelle. Nopeasti hän joi, ennen kuin räiskytti vettä Loskaa kohti ja kirmasi jälleen karkuun vesi räiskyen. Jo hieman kuivunut turkki kastui nopeasti uudestaan ja muuttui raskaaksi, mutta Kelmi ei siitä välittäny. Hän ei leikin ohella jaksanut huomioida mitään muuta.

Viima oli kääntänyt huomionsa Valtaan ja oli tyystin unohtanut Loskan. Nartun mieli kirkastui, kun Valta oli ehdottanut Viimalle betan paikka. Ja vielä näin nopeasti. Mustaturkki oli hyvin otettu. Sitten se alkoi miettimään länteen avautuvaa aarnimetsää.
"Laakson läntinen puoli on minulle hyvinkin tuttua seutua, mutta laakson ulkopuolella en ole koskaan ollut. Synnyin näet laakson läntisellä puolella reviiriään pitävään laumaan ja kasvanut siinä aina alfaksi asti. Kunnes..." Viima pysäytti kesken lauseen ja riiputti päätään alakuloisesti. Mieltä kirveli vieläkin tämä tappio. Ovelan kanssa rajakiistakahinat eivät olleet mitään tämän rinnalla, että tuli häädetyksi omasta laumastaan jota johti. Narttu kuitenkin nosti katseensa taas ylös Valtaan ja jatkoi: "Kunnes veljeni saapui takaisin synnyinmailleen ja syrjäytti minut vallasta."
Viima piti hiljaisen hetken ja antoi katseensa kulkea aarnimetsän kaukaisuuteen.

Loska oli jälleen elementissään. Vesi roiskui ja hukka oli jälleen aivan liti märkä. Se ei haitannut uroksen menoa. Vähän väliä sekin pysähtyi latkimaan raikasta vettä jaksaakseen riehakoida jälleen. Leikin tiimellyksesä Loska päästeli tyytyväistä murahtelua ja kimeitä haukahduksia. Sitten se hoksasi vedessä pienen lohiparven, hieman syvemmällä rannasta. Loska katsahti Kelmiin ja ampaisi lohien perään näykkien vettä ja huiskien tassuillaan.

Valta antoi kelmin ja Loskan leikkiä omiaan miksi se puuttuisi kahden leikkeihin. Valta sen sijaan kuunteli vimaa sen kielen päällä oli kysymysk Kunens mitä, mutta Viima selsosti asian loppuun itse. Vallan korvat luimistuivat hetkeksi mutta kaikkosivat sitten pian Höristyen pystyyn. Olihan sei loinen että oli saanut viiman kaltaisien suden laumaansa. se arvosti viimaa todella. vaikka yhäkään ei tuntenut tuota kylliksi. ei ainakana vielä.
" Aina täytyy etsiä iloja asioista, ja minulel suuri ilo ja kunnia on saada sinut ja Loska luamaani. " Valta sitten lausahti pienen hiljaisuuden jälkeen.
HErramme katsahti viimaan ja hymyili tuolle omitusitesti. Valta oli yhä hieman sekaisin ´tilanteesta viakak se ei valla n alfamaiseen luontoon kuulunut. Ken sitä tietää mitä kaikeka vallalla on mahdolsiesti mielessään onhan sitä vanhalla uroksellakin Kevättä rinnassa.
" minä olen menossa tapmaan muuta luamaa haluatko tulla samaa matkaa kanssani järven rantaan " Valta lausui Viimalle jahilnetyi sitten.

Kelmi oli saman tien mukana uudessa leikissä. Uros pyrähti lohien luo, jolloin osa puikkelehti kauhuissaan suurta sutta karkuun risteillen sinne ja tänne. Tähkän epätoivoiset opetukset ajoittain ylivilkkaalle sudelle metsästyksestä unohtuivat saman tien, sillä Kelmi ei malttanut odottaa tai suunnitella, jotta olisi saanut nyt edes jollakin tavalla harjoitella. Sen sijaan uros työnsi kuononsa veteen, louskutteli leukojaan ja läpsi lohia tassuillaan.
Pieni parvi erosi muista ja ui vauhdikkaasti kauemmas. Kelmiä ne eivät onnistuneet kadottamaan, sillä uros seurasi hyppien perässä, ennen kuin hän todella hukkasi kalat loiskimisen vuoksi: ne olivat eronneet toisistaan ja paenneet kaikki eri suuntiin.

Läähättäen Kelmi kääntyi katsomaan, minne Loska oli kalojen saattamana ajautunut.

Valta oli kutsunut Viiman ja Loskan tapaamaan muita tulevia laumalaisia. Tämä sopi Viimalle oikein hyvin, sillä tämä tapaamisen jälkeen he ehkä metsästäisivät jotain suurempaa yhteisvoimin. Nartulla olikin jo nälkä, sillä Loskan kanssa ne olivat vain syöneet pienriistaa josta ei vatsa täyttynyt. Viima heilautti häntäänsä Vallalle myöntäväksi vastaukseksi ja otti askelia Vallan suuntaan. Sitten mustaturkki muisti Loskan. Se ulvahti kimakasti muutaman kerran kutsuen Loskaa mukaansa.

Loska läträsi vedessä kieli pitkänänsä kalojen perässä. Kimakka ulvahdus ja toinenkin kantautui Viiman ja Vallan luota. Uros pysähtyi ja ulvahti takaisin. Se käänsi katseensa Kelmiin. "Viima kutsuu, pitää mennä," Loska sanoi toiselle. Nuori aikuinen loikahteli vedestä ja pudisteli vedet turkistaan.

Valta heilautti häntäänsä viimalle ja katosi miten Loska kipitti Viiman luo kuin kutsu kävi. Valta katsahti KElmiin " tule Eklmi menään järvelle. toki voit mennä edeltä jos haluat. Tähkä luultavasti on myös tulossa. " Valta lausui kelmilel kuni omalle pojalleen. Valta yksinkertiasesti piti nuorista pennusita tai sitten leikkisistä nuorista aikusiista. saman tekevääpä tuo.
Valta asteli kohti solan päätä josta siirtyisi sitten kulkemaan kohti järven rantaa. joko Kelmi mukana tai sitten ei. kelmi päättäisi itse menikö edeltä vai ei kuten valitsiis Loska ja Viimakin.
Vallalla oli yksi ainoa asia mitä se halusi testata laumansa kanssa enen nvarsinaista valtausta saati muutakaan yhteinen saalistus reissu olis itiedossa. Vallale oli tärkeää että suurin osa susista osasi ja kykenisi saalistamaan.

Kelmikin kuuli Viiman ulvahduksen ja Vallan sanojen myötä seurasi Loskaa pois vedestä. Rannalla uros puisteli turkkinsa mahdollisimman kuivaksi ennen kuin juoksi muiden luo pirteästi. Hän ei kulkenut aivan Vallan vieressä vaan hieman uroksen takana, ja kuunteli ympäristöään. Nuorukaisesta tuntui, että Tähkä oli jossain lähettyvillä itsekin ja tulisi varmasti järvelle.
Häntä heilahdellen Kelmi asteli kerrankin täysin hiljaa muiden mukana kohti järveä.