Alfa kokoaa laumaa uudelle reviirille - Loppunut ? -

"Minä voi avustaa."

Katala astahti askelen eteenpäin välittämättä siitä, miltä se muista näyttäisi. Se katsoi senmtään olevansa lähes beta ja tekisi mieluusti töitä sen aseman puolesta. Sen piti vakiinnuttaa asemansa myös muiden susien silmissä ja varmistaa, että nekin tajuaisivat, ettei sen edessä kannattanut seisoa. Lisäksi se oli juuri katsellut omien pentujensa kasvamista edellisessä laumassa ja osallistunut niiden hoitoon. Jollain tavalla ajatus uusista pennuista ja niiden kasvun seuraamisesta valoi siihen uskoa ja turvallisuutta. Sen elämässä voisi olla muutakin, kuin pelkkä taistelu betan paikan puolesta. Lisäksi Katala tiesi pennuista. Betana se oli katsonut melkein kaikki Kiteen synnytykset ja auttanut kaikkien pentujen kanssa, kun ne olivat syntyneet. Sitten tuli Sammal, jonka pentujen isäksi se oli lupautunut.

"Tietenkään en voi olla pesällä koko aikaa, kun on muita velvollisuuksia, mutta autan mielelläni aina, kun siihen on mahdollisuus. Olen seurannut montaa synnytystä sivusta ja auttanut monien pentujen kanssa edellisessä laumassani. Jos Säde hyväksyy minut, niin olen mieluusti avuksi hänellekin."

Ruskeaturkki veti syvään henkeä sulkien silmänsä hetkeksi, ja hymähti Turrelle. "Kiitos, tule vain," se sanoi kääntyen pesiä kohti ja tuijottaen hetken Katalaan ilkikurin välähtäessä sen silmissä: "Enköhän minä pärjää arvon Turrenkin kanssa, Kiitos," sen sanottuaan Säde astahti sekin eteenpäin, rauhallisesti, ja antoi Turren kulkea halutessaan edellä. 'Minun on isompi kuin sinun', tyypillistä. Säde ajatteli, Eikö egonne mahdukkaan samalle pallonpuoliskolle?

Ruskeaturkki ei ollut vielä päässyt ihan perille urosten maailmasta, ja muutenkinhan Katala vain näki loistavan tilaisuuden. Siinä kaikki.

Turre vilakisi Katalaan " Emmeköhän me pärjää ilman sinuakin. keksi jotian muuta tekemistä " Vanha herra lausahti. vaikak turre oli itse toipilas se kykeni suorastaa naukomaan päätään tok isen toipuminen veisi aikaa, mutta ei sekään ikuisuutta ollut. Se asteli peseä koloon jonka Säde oli kaivanut se asettui pesäkoln suua uakon lähettyvilel täten pitäen mahdollseit ulkopuoliset poissa. SE auttaisi Sädettä tarpeen tullen mutta antoi toisen nyt aluksi hengähtää ja rentoutua. Turre kohotti kulmiaan välillä vilkuilelen pesästä ulos. S e oli saattanut maailmaan enemmän kuni yhden pentueen elämänsä aikana se oli hoitanut pentuja yhdessä tuollosien puolisonsa kanssa sen lisäksi ollut sijais isänäs laumaan saapuneelle nartun pennuille. Turren laumassa beta hoiti omat pentunsa itse eikä turre moittinut m osita yhtään. Turre ei epäillyt AKtalan taitoja hoitaa pentuja mutta ei pitänyt siitä ett ätuo moine neläin yritti väen vängällä tunkea itseään mukaan varsinkin sinne missä turre jo oli. turr epitäisi itsensä Betan tittelissä kuolemaansa saakka. Joten Katala saisi tappaa Turren päästääkseen tuosta eroon. Ja siitä ei varmasti tulisi kovinkaan helppoa. Kookas turre kun oli eikä se nyt nini ovimatonkaan ollut ja oiva taistelija sekin oli vaikkaink oli laumansa aikoinaan menettänyt sitähän ei KAtala tiennyt eikä tulisi tietämäänkään. Turren lieventynyt alfamainen olemus astui jälleen esini sen huolehtiessa säteestä ja eteneväst äsynnytyksestä.

Turre ego tosiaan oli sen verran suuri että se ei mahtunut AKtalan kanssa samaan luolaan joten tuota ei tarvittu siellä. Asiansa kaksikko selvittäisi mtiä luultavammin turren parantumisen jälkeen.

Kaiku katsoi isäänsä silmät pyöreinä. Katala oli juuri saanut betan paikan, samoin Turre. Tai tosin Turre taisi olla vanhempaa beta tyyppiä. Mutta nyt nuo molemmat olivat auttamassa lauman ainoaa kantavaa narttua! Kaiku oli ymmällään ja vilkaisi nyt Säteeseen, joka kertoi pärjäävänsä hyvin vain Turren kanssa. Hmph..

Nuorukainen taisteli mielessään ajatusta vastaan, että tämäkin ilmoittautuisi vapaaehtoiseksi kaitsemaan tulevia pentuja. Vai osaisiko tämä edes katsoa nuorempiensa perään? Oli se itsekin vielä pentu. Aikuinenpas..

Ruoska seisoi edelleen paikoillaan rauhallisesti.Vaaleasilmä halusi tietää laumalaisista enemmän ja olisi ilomielin vapaaehtoinen kertomaan itsestäänkin.
Uros käveli alfansa luo ja kysyi hiukan kuiskaten. "Milloin laumalaiset esittely alkaa?"Kun Ruoska oli kertonut asiansa niin hän perääntyi takaisin sinne mist ätulikin kertomaan asiansa.


Mustaturkki katsoi Katalan tuloa pesälle. Näytti siltä että hän epäonnistui avuntuonnissa. Nojaa...Ruoska ajatteli ja käänsi päätään katsoen lauman nuorinta.
Ruoska tuuni mielessään ja odotti Haukan vastausta.

Haukka vilkaisi Katalaa, jonka oli jotenkin jopa olettanut loikkaavan esiin laumasta. Säde ja Turre kuitenkin yksissä tuumin päättivät torjua ehdotuksen ja Haukka hyväksyi sen. Säde valitsi itse pentujensa holhoojat ja tämä ilmeisesti hyväksyi Turren. Alfa aikoi itsekin osallistua pentujen kasvatukseen ja varmistaa niiden mahdollisen uskollisuuden itselleen.

Ruoskan sitten kuiskatessa sille kysymyksen, huokaisi Haukka raskaasti. Eivätkö laumalaiset osanneet sitä itse? Entä mitä velvollisuuksia muka Katalalla oli? Ei yhtikäs mitään Haukan mielestä. Ruoskan sanat huomioon ottaen susi katseli laumalaisiaan.

"Hyvä on. Jospa pitäisi jonkin laisen nimen huudon ja pienen tutustumis hetken. Turre ja Säde voivat rauhassa olla pesillä." Haukka aloitti. "Metsästysryhmän johtajan, Karhunkaatajan ilmaantuessa ilmoitatte ensin hänelle, että minulla on asiaa. Kun olen jutellut hänen kanssaan, valitaan ensimmäinen metsästysryhmä ja mahdollinen kakkosryhmän johtaja. Saa nähdä." Jatkoi alfa miettien samalla miten alotettaisiin.

Haukka päätyi nimen huutoon, joka alkaisi Kokosta, seuraavaksi Vainu, Ruoska ja lopuksi Katala, koska Säde ja Turre olivat pesässä. "Jokainen sanoo aluksi oman nimensä ääneen ja muut ovat hiljaa." Haukka sanoi ja katsoi sitten Kokoa. Se saisi sanoa nimensä ensin ja muut luvan olla hiljaa.

Katala luimisti korviaan, kun Turre puhui sille tuohon sävyyn. Täysin tietoisena siitä, että se olisi röyhkeää, se paljasti hampaansa betalleen osoittaen, ettei pitänyt sitä tuumaakaan itsensä yläpuolisena. Säteelle se sen sijaan oli rauhallinen ja nuolaisi kirsuaan. Sillä ei ollut mitään narttua vastaan ja koska Turre oli vielä Haukan mielestä beta, Katala taisi tällä hetkellä jakaa lauman seuraavaksi korkeimman suden arvon Säteen kanssa. Kaikki muut olivat sen alapuolella, mutta Haukkaa ja Sädettä sen pitäisi kohdella kunnioittavasti. Turrea se ei takuulla kohtelisi. Ei äskeisen jälkeen.

No, tämä oli hyvä alku. Jahka se saisi ajettua tuon röyhkeän betan irvikuvan pois, se voisi tulla taas betaksi itse.

Katala oli tyytyväinen yleiseen tilanteeseen, vaikkakin vähän loukkaantunut siitä, miten sitä kohdeltiin. Se oli tarjonnut apua ja tuo paskamainen beta ja Säde katsoivat asiakseen irvistellä sille. Mikäli muutkin laumassa olisivat samanlaisia, Katala hylkäisi tämän lauman ja etsisi onneaan jostain muualta. Haukka nyt ainakin vaikutti asialliselta ja Katala toivoi voivansa ystävystyä alfan kanssa. Ihan puhtaasti siitä syystä, että se vakiinnuttaisi Katalan paikan korkealla arvossa, ja siitä syystä myös, että Haukka vaikutti mukavalta. Vähän kokemattomalta alfalta tosin. Katala lipaisi huuliaan vähän huvittuneena, kun se mustaturkkinen laumalainen tuli puhumaan Haukalle ja Haukka näytti vähän kyllästyneeltä. Se ei kuitenkaan ollut ilkeää huvitusta, vaan sellaista lempeämpää.

Voi Haukka-parkaa, mihin oli päänsä tunkenut.

Koko oli vähän hämillään, kun alfa katseli sitä. Se oli kuitenkin tietoinen siitä, että sen veli oli keplotellut itsensä harvinaisen korkeaan asemaan olemalla alfan silmissä aktiivinen ja siksi Kokokin yritti vähän terästäytyä. Se nousi seisomaan vähän paremmin ja lipaisi huuliaan, heilauttaen häntääntä puolelta toiselle laiskasti: "Olen Koko."

Säde tepasteli rauhaisasti pesäkoloon, asettuen makaamaan lähelle suuaukkoa kuullakseen nimet. Se läähätti jo entistä kiivaammin, mutta oli onnellisempi kuin koskaan. Vihdoin, vihdoin se hyvittäisi kuolleelle sulholleen tapahtuneen: Se antaisi mahdollisen uros-pennun periä isänsä nimen.

Ensimmäinen supistus, ja narttu selvisi siitä kunnialla, joskin purren hampaita yhteen. "Arvon Turre, se on menoa nyt..." se sanoi katsoen betaa. Lopulta toisen ja kolmannen supistuksen yhteydessä tuli ensimmäinen pentu maailmaan, ja Säde nuoli sen heti puhtaaksi ohjaten sen nisilleen.
Tässä vaiheessa Säde oli jo kaatunut kyljelleen ja alkoi väsyä. Hetken päästä kuitenkin tuli toinenkin pentu, äskeistä tummempi, ja lopulta viimeisten supistusten saattelemana tuli vielä kolmaskin. Säteen perusteellisen nuolemisen jälkeen kaikki kolme olivat tiiviisti sen vatsaa vasten, rivissä, ilmeisestikin terveinä ja hyvinvoivina.

Säde huohotti raskaasti, ja oli tyytyväinen, ettei kukaan muu ollut tullut sitä häiritsemään. Kuitenkin, vaikka Säde selvisi ilman apua synnytyksestä, sitä rauhoitti ajatus uroksesta pesän oviaukolla. Niinhän sen kuuluukin mennä, eikö niin? narttu ajatteli tyytyväisenä, Uros vahdissa, pennut nisillä ja emo huohottaen kuin viimeistä päivää.

Turre oli istahtanut luola pesäkolon suu aukolle knu säde kertoi sen olevan menoa turre nousi seisomaan ja astahti sädettä lähemmäksi. Turren oli vaikea uskoa että Säde oli ensikertalainen sillä synnytys oli nopea ja kolme tervettä elävää pentua olivat löytäneet tiensä emon nisille. Turre katsahti sädettä ja kolmea pentua josta siirsi katseensa suu aukolle. * Kerron Haukalle kaiken olevan kunnossa ja pyydän heitä tuomaan sinulel jotain syötävää * turre lausui Säteelle ja astahti kolon suu aukolel " Arvon Haukka, laumamme on saanut kolme tervettä pienokaista, emo voi hyvin ja toivoisin jonkun etsivän säteelle jotain syötävää. Ehkäpä Katala olisit hyvä siihen ? " turre ilmoitti Haukalle ja ehdotti katalaa metsästämään säteelle jotain syötävää. Turre odottaisi haukan vastausta enenkuni palaisi pesän sisälle.

Turren palattua pesäkoloon se astahti lähemmäksi Sädettä " onenksi olkoon, olet nyt tuore emo, ja kaikki näyttää olevan kunnossa. Betana pidän huolen siitä että saat tarvitsevan levon ja olen apunasi niin kauan kuin haluat. " turre saneli vasta synnyttäjälle ja sitahti alas . se poistuisi luolasta jos säde niin pyytäisi. Turren takapäätä hieman kolotti mutta se voi jo olosuhteisiin nähden hyvin. tapahtuneesta oli vasta lyhyt aika kun turren veren kierto oli palannut ja antanut uuden mahdollisuuden elää elämäänsä jälleen täysillä. Turre oli sen sijaan velkaa Kokolel jonka hoitaisi pois alta kun säde olisi levännyt kylliksi.
Turre katsoi pentuja musitellen millaista oli joskus aikoinaan sen valvoessa entisen puolisonsa synnytystä. synnytys oli ollut tuolloni todella vaikea ja osa pennusita oli kuollut synnytyksessä. nyt asiat oli kuitenkin tosiin. Turre tiputtaisi kyneeleen jos se siihen kykenisi. se olisi vain ilosta.

Kaiku kohotti katseensa itseään huomattavasti suurempaan suteen, setäänsä Kokoon. Nuorukainen heilautti häntäänsä ja lipaisi huuliaan hyväksyvästi. Suklaanruskeiden silmien katse kiersi jokaisessa odottaen, että nämäkin esittelisivät itsensä. Kaiku antaisi ensin vuoron muille, ennen kuin itse kertoisi nimensä. Se päätti painaa nimet tarkasti mieleensä, muistaakseen jokaisen lauman jäsenen. Viiman lauma oli ollut aikoinaan niin suuri, että Kaiku ei ollut edes ehtinyt tavata kaikkia sen jäseniä. Se pystyi ehkä tunnistamaan suurimman osan, mutta nimistä se ei ollut niinkään varma.

"Kaiku", susi esittelisi itsensä viimeisenä, katsoen sitten uutta alfaansa. Hetken se miettisi, esittelisikö itsensä Katalan poikana, Kokon veljenpoikana, mutta päätti vaieta asiasta vielä toistaiseksi.

Haukka pisti merkille varsin selvät ja kärkkäät eleet, jotka Katala välitti betalle. Ilmiselvästi Katala ei halunnut betan selviävän seuraavaanpäivään tai ainakaan asemassaan. Haukka jätti Katalan rauhaan ja nimien käytyä alfa kohottautui täyteen mittaansa nähdäkseen paremmin Kokon ja lopulta Haukka laskeutui omalle, hieman röhnötys tasolleen.

Kevyesti keinahtelevin askelin uros suuntasi Kokoa kohden. "Tervehdys Koko." Alfa jutusti. Toinen oli sanonut ensimmäiset sanansa Haukan kuullen vasta äsken, kun oli kerrottu omat nimet. "Missä olet elellyt alunperin?" Haukka uteli sitten. Se aikoi tutustua Kokoon paremmin.

Kaiku Kokon vierellä näytti varsin kiinnostavalle myös. "Entä sinä? Mitä edelliselle laumallenne tapahtui?" Haukka uteli. Edelliselle laumallenne - jutulla alfa tarkoitti sekä Kaiun, että Katalan edellistä laumaa, koska ei ollut varma oliko Koko ollut kyseisessä laumassa, vai ei.

Katala pisti merkille, ettei alfa alkanut ärhennellä sille. Jopas, sehän voisi oikeasti pitää tästä Haukasta. Viisas susi. Hyvin tietoisena erittäin korkeasta asemastaan Katala sitten esittäytyi muille lyhyesti sanomalla nimensä. Se painoi muidenkin nimet mieleensä ja erityisesti Ruoskaksi esittäytynyt musta uros kiinnosti sitä. Katala näki siinä potentiaalia vaikka mihin. Jos se aikoisi saada tämän lauman puolelleen, niin sen pitäisi tutustua paremmin kaikkiin sen jäseniin. Siihen narttuunkin, jahka se tulisi esille pesästä. Katala voisi kyllä viedä sille ruokaa, ihan niinkuin Turre oli ehdottanut. Se oli hyvä saalistamaan.

Nyt ei kuitenkaan ollut ihan vielä aika mennä metsälle. Haukka lähestyi Kokoa ja Kaikua ja Katala meni Haukan perässä vahtiakseen alaisiensa sanomisia. Koko näytti vähän häkeltyneeltä, kun itse alfa tuli sitä katsomaan ja lipoi huuliaan ja vei häntäntä takajalkojensa väliin. Se mietti, miten vastaisi johtajansa kysymykseen. "Minä elin veljeni ja Viiman laumassa alunperin, mutta eksyin nuorena, kun tuli myrsky. Sen jälkeen liikuin pitkään laumattomana ja etsin tietäni takaisin", Koko vastasi. "Sitten löysin sen ja liityin veljeni ja hänen poikansa seuraan", susi lopetti ja vilkaisi ensin Katalaa ja sitten Kaikua ja heilautti häntäänsä. Katalakin heilutti vähäsen häntäänsä ja höristeli korviaan tyytyväisenä.

Alfa osoitti seuraavan kysymyksensä Kaikulle ja Katala odotti mielenkiinnolla, kuinka pentu vastaisi. Katala halusi tietää, miten paljon poika oli valmis kertomaan heti ja miten paljon se tajuaisi pitää omana tietonaan.

Totta tosiaan, ensimmäiseksi synnytykseksi tämä oli edennyt mainiosti. Yhä väsyneenä mutta hiukan pirteämpänä Säde höristeli korviaan ulos päin. Jahas, taas se pykyri on vauhdissa. Anteeksi vain, Katala, mutta minä ja Turre seisomme sinun tielläsi, vaikka kuinka nuoleskelisit arvon Haukkaa! Säde ajatteli äkäisenä ja päätti aloittaa keskustelun pentujen nukkuessa. "Arvon Turre?" se sanoi hiljaa etteivät muut kuulisi- vaikka nuo olivatkin kuuloetäisyyden ulkopuolella. "Haluatko, että teemme mitään sen Katalan suhteen?" narttu sanoi yhä hiljaa. Mikään sisällissota ei tulisi kuuloonkaan, järjestystähän betat ja korkea-arvoiset pitivät. Mutta narttu haluaisi vähän selventää mielipiteitään Katalan päässä, ystävinä tai ei, se olisi hänestä kiinni. Kun Säde olisi taas voimissaan, oikea taistelu arvoista voisi alkaa- mitä toivottavammin, suullisesti, mutta ei Säde epäröisi hetkeäkään taistelua, jos tilanne niin vaatisi. Se ei pelännyt tuota kieroa sutta, mutta ei muuten pitänyt siitä erikoisemmin. Ja tosin, ystävyys sen kanssa ei olisi kenenkään muun kuin Katalan eduksi.
Hmm..Katala, mikä nimi. Kunhan tästä tervehdyn, otan selvää, onko sillä nimellä perää"

Naarastakin kiinnosti kookas, musta susi. Myös nuorempi susi, Kaiuksi esittäytynyt, herätti siinä kiinnostusta. Pentu olisi lauman tulevaisuus, uros turva.
Mutta eniten koko laumasta, heti Haukan jälkeen tietenkin, sitä kiinnosti tämä iäkkäämpi ja turvan tunteen tuova betauros, Turre. Ensinnäkin, se voisi vaikuttaa Säteen tulevaisuuteen, toiseksi, narttu piti sen olemuksesta. Rauhaisa se ainakin oli. Ehkä se voisi tutustua lähemmin betaansa, mikä saattaisi olla molempien eduksi. Ja ehkä jonain päivänä Säde saisi vihdoin kertoa erää karun totuuden, jonka se oli havainnut vasta tiineyden viimepäivien koittaessa, juuri muutamaa sekuntia sen jälkeen kun Sulka-niminen susi oli lähtenyt sen pesältä...

((Spooky...Mitä karmeaa narttumme pitääkään päässään? Mitä MINÄ pidän päässäni sen pään menoksi? xD EDIT: Nyt Trishakin tietää...))

Turre katsahti katalaan joka näytti jatkavan nuoleskeluaan alfaa kohti. Herra on hyvä ja nuoleskelee sitten Tuo peli ei vain tule vetämään pitkään. Turre ajatteli itsekseen kunnes Säde keskeytti sen puheet. se käänsi päänsä neitokaiseen kulmat kohotettuna. " Se mitä katala kuvittelee itsetään on hänen kuvitelmaansa paikalleni hän pääsee kuolleen ruumini ylitse. Jos minulta kysytään. Toki laumalaisten mielipidettä kysytään kumpi meistä on työhön sopivampi joka tapauksessa aijon pitää paikkani vielä pitkään. Kun tästä tervehdyn kunnolla olen valmis jälleen elämän haasteisiin. " Turre lausui Sätelle tuskin muiden kuuleville korville tieto tämä menisi. Turre ei jaksanut kommentoida Katalan touhuini ääneen mitään. Jos tuo ei saalista hakisi täytyisi Turren hakea se pikapuolin sitten itse. " Minä haen myöhemmin sinulle jotain syötävää jos pärjäät vielä hetken ? " Turre kysi poistumatta tuon luota kutienkaan Turren tulisi etsiä kaataja ja pian samoni tarvittiin saalista vastasynnyttäneelle.

Kaiku lipaisi huuliaan ja laski hieman päätään Haukan ja Katalan askeltaessa lähemmäksi. Uros heilautti häntäänsä ja vilkaisi nopeasti isäänsä, ennen kuin keskittyi kuuntelemaan Kokoa.
Nuorukainen ei vetänyt vertoja Kokon koolle, mutta alkoi jo tosiaan lähennellä täysi kasvuisen suden mittoja. Silti se joutui vain hieman kohottamaan päätään Haukan puhuessa vuorostaan nyt pennulle itselleen. Kaiku ryhdistäytyi alfan puhutellessa sitä, tuon kysyessä mitä oli tapahtunut edelliselle laumalle.
"Entinen alfamme syrjäytettiin vallasta", Kaiku mietti hetken ennen kuin jatkoi: "Joku ulkopuolinen". Ulkopuolisella uros tarkoitti, ettei tämä uusi alfa ollut kuulunut laumaan. Tai niin ainakin Kaiku itse sen oli käsittänyt.

Säde, Turre, Ruoska, Koko, Katala ja Kaiku. Sekä tietenkin uudet pienokaiset, Haukan laumalaiset. Alfa oli aiemmin puhunut myös Karhunkaatajasta, ehkä tämäkin kuului siis laumaan. Vaikka Kaiku itsekin oli vielä pentu, se ei voinut olla miettimättä miten onnellisia Säteen pennut varmasti olisivat. Niillä oli lauman turva, iso perhe. Vaaleaturkki muisteli hetken aikaansa Viiman laumassa, miten kaikki oli ollut vielä hyvin. Kaiku oli heti kuulunut laumaan, se oli syntynyt sinne Sammaleelle ja Katalalle kahden sisaruksensa kanssa. Missähän nämä muuten olivat nyt, Ilo, Sammal sekä Nuusku?

KUn kaikkien nimet oltiin sanottu ja uudet kasvotkin vilautettu niin seisoskelin tyytyväisenä tietysti ilme ankeana mutta sisältä onnessaan oleva Ruoska kuunteli kaikkia mutta ei itse viitsinyt sanoa mitään ettei vaan mölläyttäisi mitään typerää.

(anteeksi lyhyys-_-´)

Haukka jotenkin ärsyyntyi Katalan seuraamisesta, sillä olisi mielellään keskustellut yksikseen susien seurassa. Lisäksi Katala tuntui rajoittavan kaikkien puheita, eikä mistään tuntunut saavan irti mitään. Typerää. Lisäksi Katala havitteli betan paikkaa, mutta sen pitäisi ensin hankkia luottamusside alfaan, jota ei sillä hetkellä ollut laumalaisen vertaa.

"Onneksi löysit veljesi, Koko. Ja vieläpä hänen poikansa seurassa, vaikka kyllä mietin, tuleeko, Kaiku, sinun värisi äidiltäsi. Olette niin erilaiset isäsi kanssa." Alfa totesi ohimennen ja Kaiun vastatessa samalla aiempaan kysymykseen heräsi Haukan kiinnostus. Se oli aiemmin viimetalvena koettanut saada yhteistyötä Viiman kanssa ja jos yhteistyö olisi sovittu, olisi Viimalla varmaan yhä oma laumansa. Haukka olisi nimittäin ottanut Viiman laumaansa vain hetkeksi, kunnes se olisi hyökännyt Veren kimppuun. Mutta niin ei ollut, joten unohdetaan se.

"Harmi. Osaatko Katala kertoa tarkemmin, hmmm?" Haukka vastasi sitten apealla äänellä ja osoitti viimeisen kysymyksen tarkoituksellisesti Katalalle hieman tyyliin: Puhutko, vai pakotanko, mutta kuitenkin ystävällisellä ja kohteliaalla äänellä.

Katala oli mielissään; Kaiku osasi puhua hyvin. Haukka ei kuitenkaan ollut tyytyväinen vastaukseen, vaan tivasi häneltä parempaa selitystä. Katala ei oikein pitänyt tilanteesta ja luimisti korviaan. Se ei ymmärtänyt, miksi äkkiä kaikilla tuntui olevan jotain sitä vastaan. Se oli luvannut auttaa Säteen pentujen ruokkimisessa, totellut Haukkaa ja kohdellut asiallisesti kaikkia. Se, ettei se nyt ollut yhtä hymyä koko aikaa, oli vain osa Katalan luonnetta. Ilmeisesti tässä laumassa ei hyväksytty, kuin tietynlaisia susia.

"Kaiku kertoi juuri niin, kuin asia onkin. Edellinen alfamme syrjäytettiin vallasta ja seuraaja oli hirviö. Minä en palvele sutta, jota en voi kunnioittaa", Katala totesi ja käänsi katseensa muualle. Juuri sillä hetkellä se ei kunnioittanut Haukkaakaan.

"Tietenkin pärjään" Säde vastasi, ja heilautti häntäänsä Turrelle. Hitaasti narttu sulki silmänsä uupuneena, mutta sitten havahtui. Joku sanoi 'Viima'. Missä se olikaan kuullut sen nimen? Kiinnostuneena Säde hivuttautui varovasti lähemmäs suuaukkoa, ja katseli ulos. Pennut ynähtivät, aivan kuin protestoidakseen että pitää levätä. Nopeasti, ehkä vähän huolimattomasti Säde tökki niitä kuonollaan ja nyhti itseltään pari karvatuppoa pentujen lämmöksi.
Korvat höröllään se tarkkaili muiden jokaista liikettä. Taas sen huomio kiinnittyi Katalaan, ja häivähdys myötätunnosta käväisi sen mielessä, mutta katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Kyllä, tuo uros oli kokoajan tarjonnut apua, mutta se yhdistettynä käyttäytymiseen Turrea kohtaan tarkoitti Säteelle vain yhtä asiaa: Pyrkyriä. Kyllä ruokaa sai aina tuoda, ilman miellyttäviä syitäkin, mutta jos Katala teki sen betansa kustannuksella niin ei narttu ollut halukas yhteistyöhön.
Eikö toinen voisi vain hyväksyä paikkaansa? Heti sitä ajateltuaan Säde tunsi olonsa vähän typeräksi. Eikö se itse voisi vain hyväksyä paikkaansa, tai ainakin olla kommentoimatta muita?
Joskin omista pyrkimisistäni on ollut tähän asti vain ja ainoastaan hyötyä laumalle, se muistutti itseään.

Turre siirtyi nyökkäysten saattelemana ulso Säteen pesästä tuo saisi nyt levätä hetken pentujensa kanssa. Turre katsahti Haukkaan joka näytti haluvana ottaa kontaktia Kokoon mutta Katala tunki kuononsa mukaan. Turre tuhahti tyytymättömästi itsekseen tuskin kenekään sitä huomaavan. HErramme astahi parisen metriä kauemmas pesästä " Entä jos tämä Viima palaa laumaalueelleen ja kumoaa tämän hirviön ja palaaa laumansa alfaksi, jäätkö tänne havittelemaan betan sijaa vai palaatko takaisin vanhaan laumaasi ?" Turre totesi sitten kohottaen hieman toista kulmaansa se ei pilkannut katalaa saati sanonut mitään loukkaavasti se vain totesi ajatuksensa ääneen kohdisten kysymyksensä Katalaan. Turre ei kunnioittanut saati luottanut katalaan pätkääkään sillä AKtala ei ollut antanut pientäkään hyvää puolta esiin itsetään ainakaan turrelle.
Kokoon Turre tas loi kunnioittavan katseen sillä Kokon ansiosta turremme oli nyt tässä muutoin se olisi kuollut eikä tajunnut nosuta ylös. turren takapää oli vielä hivene arka mutta toipuminen edityi huomattavasti kun turre oli sapaunut lauman pariin. Aikaa se veisi vielä kyllä mutta tuskin turremme vielä näkisi loppuaan.
Turre piti Betan sijaa eikä suostuisi sitä noin vain jakamaan KAtalan kanssa Katala saisi luvan näyttää todellisen olemuksensa betana jos havitteli edes toista osaa siitä. Jos taas Katala halusi koko Betan sijan itselleen se joutuisi toden näköisesti tappmaan turren taistelussa koska muutoin Turre ei paikastaan luopuisi. Turren mottoon kuuli " Vain kuolleen ruumini ylitse" turre huomioi oitis että Katalan kunnioitus Haukkaan horjui. olihan turrekin tehnyt yhtä sun toista mutta se oli tajunnut ennen mitään toteuttamista kaiken uudelleen. Siksi sen tulisi nyt löytää Karhunkaataja.
turre pysyi hiljaa sillä sillä ei ollut mitänä sanottavaa tai lisättävää Haukka hoitaisi itse varmasti asiansa jos sikseen tulisi.

Kaiku pyöritteli asioita mielessään niin nopeasti, että käänsi katseensa pois Haukasta ja sulki silmänsä hetkeksi. Pentu ei tosiaan muistuttanut väritykseltään kumpaakaan vanhempaansa, mutta ehkä se oli peritty jostain kauempaa.. Uros tuhahti hiljaa ja katseli maahan. Se näki omat isot kermanvaaleat tassunsa, omat tassunsa. Ei Sammaleen tai Katalan. Edes Ilo tai Nuusku ei muistuttanut Kaikua.
"Minä.." , kermaturkki aloitti hiljaa, hiljentyen sitten kuunnellakseen isäänsä. Kaiun oma nimi kuulosti Katalan suusta ihan luonnolliselta. Mitä siis epäilemään? Kaiku katseli isäänsä kirkkaan ruskeilla silmillään eikä tiennyt mitä ajatella. Nuorukainen kunnioitti Katalaa, oli pitänyt tätä isänään koko pienen ikänsä ja aikoi pitää jatkossakin. Varmaankin. Muiden mielipiteet Katalasta vaikuttivat ikävästi myös Kaiun mielipiteisiin, mutta nyt alkoi jo riittää.

Turren kysyessä Katalan betan paikan havittelusta ja Viiman laumaan palaamisesta, Kaiku kiristi hampaansa yhteen. Se käänsi koko kehonsa kohti Turrea ja väläytti rivin teräviä hampaitaan. Sitä ärsytti. Sitä ärsytti niin paljon. Kaiun tuntemukset Katalasta olivat horjuneet hurjasti Haukan laumaan tullessa, mutta silti se halusi puolustaa isäänsä. Vaikka Turren äänensävy ei ollut millään tavalla loukkaava, Kaiku ärähti tälle niin että Säde ja Ruoskakin varmasti kuulisivat. "Eikö jo ala riittää..", uros ärähti uudemman kerran hampaidensa välistä, suoristaen sitten ryhtinsä. Tämä lipaisi huuliaan rauhoittavasti, piilottaen hampaansa. Korvat oli suunnattu huomattavasti iso kokoisemman Turren suuntaan, eikä katsekaan irronnut tästä ennen kuin jotain tapahtuisi.

Tämä Ruoskaksi kutsuttu uros herra katseli jotenkin huolissaan Kaikua kun hänen kuononsa avautui ja jotakin alkoi taas tapahtua Turren ja Katalan välillä.Se tuhahti ja nosti ylähuultaan kuin katsoen pettyneenä omia lapsiaan. Mustaturkin katse kyllä kääntyi kun Kaiku alkoi kävellä vihaisena kohti Turrea. Se hymyli ja ajatteli mielessään. Juuri kuin minä pentuna. Kävelin hiljaa kohti vihollista kunnes päästin ulos sen minkä pitäkin.Sitten aloin jo olla tyytyväinen kun korvissani soi tämä ärähdys montakin kertaa.Astahsin maahan ja sanoin hiljaa. Katsoin samalla nuorukaista joka olisi varmasti kuullut tämän.
Toisinaan Ruoska katsoi Turrea, nosti kulmaansa ja taas katsoi Kaikua.

((Sry. Lyhyys taas...))

Haukka katsahti Katalaa nyt hieman toista korvaansa laskien pahoittelevasti. "Ei ollut tarkoitus tunkeilla, minua vain kiinnostaa asia. Katsos, havittelin kerran yhteistyötä Viiman kanssa, mutta..." Turre keskeytti alfan ja uroksen naama kääntyi Turren suuntaan. Olisi tuokin voinut hillitä sanojensa käyttöä. Kaiun vielä hypätessä väliin ja ärähtäessä, sai se Haukan kohottautumaan omaan täyteen mittaansa ja astahtamaan kirkkaasti ja isosti Turren ja Kaiun väliin.

"Turre, sinä voisit miettiä sanavalintaasi hieman tarkemmin, sillä toivon jokaisen laumalaiseni kunnioittavan toista sellaisena, kuin onkin." Haukka murahti matalasti ja vaativasti, mutta silti niin turvallisen tutulla ja ystävällisellä äänellä. "Kaiku, ymmärrän, että haluat vain puolustaa isääsi, mutta en halua sinun tai kenenkään muunkaan loukkaantuvan juuri nyt." Haukka sanahteli entiseen sävyyn.

"Mikäli asia ei ole selvä, voitte poistua reviirin alueelta ja hoitaa kinanne siellä. Minua ei suorasanaisesti kiinnosta nähdä sinua, Turre, tappelemassa itseäsi nuoremman yksilön kanssa, enkä myöskään Katalan kanssa. MISSÄÄN TILANTEESSA!" Haukka saneli ehtonsa ja murahti loppuun epämääräisesti. Haukan osalta hetki oli ohi ja korkealla oleva häntä seurasi alfan perässä uskollisesti tuon kaikotessa hieman etäämmälle seuraamaan tapahtumia.

Äkkiä olikin tapahtunut ja paljon. Haukka pahoitteli vähän uteluaan ja Katala käänsi katseensa alfaan eikä ehtinyt luimistaa korviaan alistumisen merkiksi kuin puolittain, kun Turren ääni kuului läheltä. Vanha uros oli tullut ulos pesältä ja marssinut paikalle, melko suoraan loukkaamaan Katalaa. Se uteli, aikoiko Katala Viiman saadessa laumansa takaisin kenties jäädä tänne pyrkyriksi vaiko palata takaisin vanhan laumansa suojiin. Uros pörhisti jokaisen punaruskean karvansa, muttei saanut vielä sanotuksi sanaakaan, kun Kaiku yllättäen astui puolustamaan sitä. Kokokaan ei ehtinyt reagoida, vaan tuijotti veljenpoikaansa yhtä hämillänsä.

Katala ei ollut uskoa korviaan. Haukka keskeytti tilanteen pian ja sai Katalankin luimistamaan vähän häntäänsä koipien väliin, mutta katse pysyi silti pennussa. Kaiku oli puolustanut sitä. Kukaan muu, kuin Koko ja Viima eivät olleet koskaan puolustaneet Katalaa ihan vain Katalan itsensä takia. Ne olivat puolustaneet laumaa tai betaa, mutta Kaiku oli astunut vastustamaan korkea-arvoisempaa ja vahvempaa sutta puolustaakseen häntä. Katala oli pelännyt, että muun lauman nuiva suhtautuminen Katalaan olisi vaikuttanut ikävästi Kaikuunkin. Joskus kävi niin, että ne läheisimmätkin kääntyivät ulkopuolisten painostuksesta vastaan. Eivät olleet tarpeeksi rohkeita luottamaan omaan arvostelukykyynsä. Mutta Kaiku oli rohkea. Katala nosti ylpeänä päätään astuessaan poikansa vierelle, melkein kiinni sen kylkeen. Se ei vastannut Turrelle mitään, paljasti hampaansa vain ääneti sen merkiksi, että jos vanha uros kävisi Kaikun kimppuun, se saisi Katalan kaulaansa ennen kuin ehtisi katkoa Kaikulta karvaakaan.

Ja Haukka. Haukka oli hoitanut tilanteen oikein hyvin. Ehkäpä Katalan pitäisi vähän jutella Haukalle. Selittää menneestään, ikään kuin kiitokseksi.