Alfa kokoaa laumaa uudelle reviirille - Loppunut ? -

Kaikki tapahtui nopeasti. Turre meni ehkä vähän asiallisuudesta poikkeavasti utelemaan Katalalta melko vaikeasta asiasta. Säde ymmärsi itse täysin Katalan ja Kaiun reaktion: Tämä alue Katalan mielessä saattoi olla arka, muistoja täynnä. Turre jos kuka oli väärä henkilö kysymään siitä, mutta narttu oli silti sitä mieltä, että kysymys oli ihan konkreettinen.
Säde katso ihaillen Kaikua. Sen asenteen takia se vähän nyrpisti ensin nenäänsä, mutta ihailu isänsä puolustuksesta vei voiton.
Vaikka luulisi, että mokoma nyt osaa itseään puollustaa, Säde mietti.
Haukka sai tilanteen kontrolliin, ja astui askeleen lähemmäs Säteen täyttä luottamusta. Nartulla oli aina ollut kokenut ja varma alfa, ja sen mielessä oli käynyt, oliko Haukasta hyväksi alfaksi. Joskin huutamiseen ei tarvinnut hallitsevan suden alentua, jos se oli varma asemastaan, mutta ei Säteellä ollut mitään varaa kritisoida sen reaktiota: Se olisi sitäpaitsi itse tehnyt ihan samoin.

Alfan siirryttyä kauemmas Säde olisi halunnut mennä tutustumaan muihin, mutta silmäluomet tuntuivat raskailta ja sille alkoi tulla nälkä.
Vasta nyt narttu alkoi hävitä väsymykselle, ja vaikka synnytys oli ollut nopea ja helppo oli se silti vienyt voimia.
Hetken mietittyään Säde haukahti kutsuvasti suuaukolta.
Kutsu oli Katalalle. Ei Kokolle tai Kaiulle, vaan yksin juuri tuolle punaruskeaturkkiselle urokselle.

Turre kohotti katseensa alfaansa joka oli tullut väliin kommentoimaan. " Pahoittelen kysymystäni, mutta en ole tappelemassa kenekään kanssa mistään. se oli vain toteamuskeni asiasta johon olisi mielenkiintoista saada vastaus. " Turre totesi ja katsahti katlaaan josta pian uhmakkaaseen nuorukaiseen. Kaiku teki tosiaan vaikutuksen myös vanhaan Turreen tuolla asenteella pentu tulisi pärjäämään pitkänkin aikaa. Tosin turrea ei miellytätnyt lainkaan Katalansilmille hyppely tavalla tai toisella asia käytäisiin läpi kunnes olisi sen aika. Turremme siirsi katseensa Säteeseen joka haukahti kutsuvasti katalalle. Varoittava katse kiiri kuitenkni turren silmistä kohti katalaa. vaikkei se tavallaan epäillytkään toisen tekevän mitään pahaa. Kunhan näytti tuolel paikkansa joka oli turren alapuoella.

Turre ei kommentoinut aijenpaa enää millään tapaa se seurasi alfansa liikkeitä pää hivenen matalemmalla kuin aijemmin. Kokoon Turre sen sijaan halusi itsekkin tutustua paremmin mutta nimen omaan ilman että AKtala tunki kuonoaan paikalle. Turre ei yksin kertaisesti voinut sietää AKtalan käytöstä millään tasolla se tiesi että tuo tulisi palauttaa maanpinalle ja pian, mutta sen hetki ei ollut nyt.

Haukan tuodessa alfan paikkansa ilmi sanoillaan ja teoillaan tilanteen rauhoittamiseksi, Kaiku luimisti tälle alistuvasti korviaan. Nuorukainen lipaisi huuliaan rauhoittavasti ja painoi hieman päätään, välttäen katsomasta Haukkaa suoraan silmiin. Kaiun kermanvärinen turkki oli yhä pörhöllään, mutta asento kieli uroksen kuitenkin rauhoittuneen.
Katalan siirtyessä lähemmäs poikaansa Kaiku kosketti tätä nopeasti kuononpäällään, kuin varmistaakseen että tämä todella oli siinä. Suklaanruskeiden silmien katse siirtyi lopulta takaisin Turreen ja pää painui jälleen hivenen. Nuorukainen vilautti nopeasti, lähes huomaamattomasti, valkeaa hammasrivistöään Turren päättäessä lauseensa. Mielenkiintoista saada vastaus.. Kaiku toisti mielessään ja hymähti.

Katse siirtyi nyt mustaturkkiseen Ruoskaan, joka oli astahtanut lähemmäs. Kaiku liikautteli korviaan vaistomaisesti, olettaen tuon uroksen tahtovan vain hyvää. Kermaturkki heilautti tuolle häntäänsä, kunnes Säteen haukahdus saavutti myös Kaiun. Kutsu oli osoitettu Katalalle. Kaiku vilkaisi isäänsä hieman hämillään. Aikoisiko se mennä vasta synnyttäneen laumalaisen luo, jonne sitä ei vielä hetki sitten huolittu? Asiat tuntuivat tosiaan tapahtuvan nopeasti. Nuorukainen kallisti päätään katsellessaan Säteen pesäkolon suuntaan. Miltähän pennut näyttivät?

Ruoska tarkkaili nopeasti etenevää tilannetta edelleen. Kun Kaiku suklaan ruskeineen silmineen katsoi Ruoskaa ja näki iloisen hymyn tämän huulilla niin mustaturkki kallisti päätään ja hymyili takaisin, mutta nosti kuitenkin päätään pennun katseen kääntyessä.Ruoska katsoi kärsimättömästi Kaikua joka oli tehnyt vaikutuksen jo moneen täällä olevista susista. Herra odotti asian jatkuvan yhä mielenkiitoisemmin. Mutta uros puuskahti ja katsoi toisaalle kun asia alkoi hiljalleen päästä loppuunsa.

Haukka oli kauemmas mentyään seisahtunut ja seuraili nyt tapahtumia mietteliäänä. Se aikoi katsoa, miten laumalaiset pärjäisivät yksikseen ja olla puuttumatta asiaan, jollei se ollut välttämätöntä.

Säteen pyytäessä Katalaa luokseen, Haukka seurasi Katalaa katseellaan. Katse oli kuin Haukalla, terävä ja tarkkaavainen. Oli kuin uros olisi saalistanut Katalaa, mutta katseesta saattoi kuitenkin havaita ennemmin huolen, kuin saalistusvietin. Haukka oli huolissaan Katalasta. Toista ei hyväksytty piireihin kunnolla ja siitä voisi seurata ongelmia. Mikäli niin kävisi, se olisi Turren ja Katalan välillä ensimmäisenä, siitä alfa oli varma.

Katalan mentyä, mikäli tämä oli mennäkseen, uros haukahti oman kutsunsa Kokolle.

Katala oli niin keskittynyt Turrelle irvistelyyn, ettei se aluksi tajunnut Säteen kutsuvan sitä. Se vilkaisi kolon suulla seisovaa narttua ensin vain pikaisesti, mutta kun kävi ilmi, että narttui tuijotteli tänne, se palautti tähän katseensa ja lakkasi irvailemasta. Katalaako narttu kutsui? Hetken aikaa uros näytti olevan vähän hämillään, mutta lopulta se päätti vastata kutsuun silläkin uhalla, että oli ymmärtänyt väärin. Se jätti Kaikun varmistettuaan, ettei Turresta ollut pojalle vaaraa, irvisti vielä betalle vastaukseksi tämän eleisiin ja jolkotti sitten Söteen luokse. Ilmiselvästi Turren alapuolella Katala ei katsonut olevansa, eikä Säteenkään. Haukka oli antanut ymmärtää, että se oli säteen kanssa jokseensakin saman arvoinen. Se ei kuitenkaan isotellut nartulle sen enempää, kuin mitä oli Katalalle ominaista. Uroksen tapoihin kuului kulkea häntä pystyssä ja itsevarmana.

"Oliko teillä minulle asiaa?" uros kysyi päästessään Säteen lähelle. Se lipaisi huuliaan ja katseli hiukan muualle varmistaakseen, ettei Säde erehtynyt luulemaan, että äskeiset ärinät olivat nartulle tarkoitettuja. Muisti se kyllä sen, miten Säde oli sille aiemmin vastannut, mutta ei auttanut valittaa. se halusi ystäviä tästä laumasta, eikä vihamiehiä.

Koko näytti aina vähän orvolta, kun Katala oli muualla. Kookas uros seisoskeli aloillaan, häntä enemmän tahi vähemmän koipien välissä ja mulkoili sudesta toiseen. Kun Haukka kutsui sitä, se lähti matalana lähestymään uutta alfaansa. Päästyään vähän matkan päähän uros pysähtyi, heilutteli häntäänsä hiukan ja uikahti tervehdyksen. Se ei voinut ymmärtää, mihin alfa sitä haluaisi. Katalan kanssa kaikki aina halusivat puhua. Katala oli viisas.

Säde heilautti tervehdykseksi häntäänsä, eikä antanut millään solullaan ymmärtää että se alistuisi Katalalle, mutta käyttäytyi ystävällisesti. "Kyllä," se sanoi ja madalsi ääntään niin ettei kukaan muu turhaan kuulisi, vaikkei siitä haittaakaan olisi; "Anteeksi käytökseni. Se oli typerää. Sinä halusit ymmärtääkseni vain auttaa" Säteen kasvoilla ei ollut enää ilkikurista tyytyväisyyttä. Se oli pikemminkin pahoitteleva ja lempeä. "Olen Säde, kuten varmaan jo tiedät.."
Ruskeaturkki istahti suuaukolle ja vilkaisi ohimennen Katalan silmiin, niin nopeasti, että tuskin toinen sitä edes huomasi. "Olisitko niin kiltti ja toisit jonkn pienen nisäkkään? Älä ymmärrä väärin, en halua pomputtaa sinua"
Narttu ei tosiaankaan tarkittanut anteeksipyynnöllään, että saisi Katalasta juoksupojan. Tämä oli sen 'rauhanmerkki', mitä tosin miltei kukaan ei huomannut tai osannut tulkita.
Kosto olisi osannut...

Turrelle oli käynyt varsin selväksi että sen tulisi selvittäää välinsä katalan kanssa että lauman yhteis henki säilyisi hyvänä. Koko lauma kärsisi betan ja Katalan välisestä Kinasta. Täten Turre halusi kuitenkin ensin puhua kahden Alfansa Haukan kanssa. Se halusi tietää mitä mieltä haukkaitse oli asiasta. Halusiko tuo Katalasta vai turresta itselleen betan. Todennäköisesti jos Haukka valitsee Katalan betaksi Turre väsityy moisen tielät mutta jos haukka sen sijaan valitsisi turren Turre näyttäisi Katalalle paikkansa joka on toistaiseksi Betan alapuolella. Turra suorastaa otti päähän katalankäytös kerrakseen toinen kuvitteli olevansa automaattisesti muiden yläpuolella kun se oli tullut laumaan.
turren mielestä se ei kuitenkaan mennyt niin. Se ei kutenkaan jaksanut enää vatvoa asiaa tässä hetekssä. Turre katsahti katalaan joka suuntasi kohti Sädettä se tisi että Säde tietäisi itse mitä tekisi joten Turrella ei ollut asiaan kommentoimista millään tavalla. Eikä se pitänyt katalaa uhkana laumalle ei lainkaan.
Turre seurasi haukkaa ktaseellaan smaoin muita laumalaisia. Se vilkaisi jopa kaikuun kun tuo irvisteli ja mutisi itsekseen. Turre ei kuitenkaan komemntoinut toisen nenille hyppimistä mitenkään.
Turre hoitasi asian myöhemmin.

Kaiku seurasi katseellaan isäänsä, mutta piti Turren tiukasti näkökentässään. Se ei oikein tiennyt miten suhtautua Turreen tai tämän asemaan laumassa. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti pennun mittakaavassa. Entinen alfa menetti paikkansa, piti etsiä uusi lauma ja osa perhettä oli kadonnut. Haukka oli myös saanut kermaturkin ajattelemaan jälleen suhdettaan isäänsä, väritys ei tosiaan oltu peritty kummaltakaan vanhemmalta. Kaiun pääkoppa tuntui olevan yksi sekamelska.

Katalan päästessä Säteen pesäkololle ehjin nahoin, Kaiku pystyi rentoutumaan täysin. Nuorukainen nuolaisi huuliaan hitaasti ja painoi takamuksensa maahan. Kokokin oli hävinnyt viereltä jonnekin. Kaiku käänteli hetken päätään, ennen kuin tajusi Kokon keskustelevan jostain Haukan kanssa. Mitähän se oli? Uroksen pää kallistui taas hieman sen miettiessä vastauksia omiin kysymyksiinsä.

Ruoska ei enään katsellut tätä hukkien etenemistä vaan käänsi katseensa pelkästään niihin.
Koska uroksesta alkoi tuntua ettei tällä olisi mitään tehtävää sille niin tämä istahti oitis, veti
henkeä sisään ja puuskahti raskaasti odottaen.

Haukka tarkkaili nyt Kokoa, joka tuntui olevan hämillään alfan kutsusta ja hyvinkin alistuvainen.Siitä hyvästä uros laskeutui istuma-asentoon ja nuolaisi huuliaan rauhoittaakseen tilannetta.

"Mitenkäs sinä voit? Entäpä mitä mieltä olet laumasta?" Haukka uteli.

Säde, joka näytti väsymyksestä huolimatta hyväkuntoiselta, halusi Katalan metsästävän jotakin pientä nartulle hiukopalaksi. Katala ei harkinnut kovin kauaa, kunnes myöntyi. Hän ei tuntenut näitä saalistusmaita, mutta joen ympäristöstä saisi varmasti vesimyyriä tai metsästä kaniineja. Ainakin hän oli haistanut useamman kaniinin kulkiessaan tänne päin. "Minä haen sinulle ruokaa. Mene sinä lepäämään", Katala totesi ja kääntyi. Viime hetkellä ruskea susi kuitenkin kääntyi takaisin, luimisti vähän korviaan ja lipaisi huuliaan ollakseen mahdollisimman turvallisen näköinen: "Millaisia pentuja sinä muuten sait?"

Siitä ei ollut kauaa, kun Katala oli toiminut isänä omille pennuilleen ja se oli huomannut pitävänsä siitä. Nyt sitä kiinnosti nähdä, millaisia penikoita Säde oli tuonut maailmaan.

Koko oli vieläkin ihan hämillään siitä, että itse alfa oli kiinnittänyt siihen huomiota. Haukan rauhoittavat elkeet saivat kuitenkin aikaan sen, että aran oloinen kookas uros uskalsi viimein vastata: "Minä voin ihan hyvin, johtajani. Ja minä pidän laumasta. Vaikka se onkin ollut vähän ilkeä veljelle", Koko vastasi kiertelemättä ja vilkaisi Katalaan ja Säteeseen. Noilla oli meneillään joku keskustelu. Koko olisi halunnut olla siellä vahtimassa, varsinkin kun Turrekin näkyi olevan vielä paikalla. "Susi kuuluu laumaan ja minä olen iloinen siitä, että te kelpuutitte minut osaksi omaanne", Koko sitten jatkoi ja onnistui kuin onnistuikin riistämään katseensa irti veljestään.

Säde nyökkäsi kiitollisena Katalalle. Ehkä siihen voisi tutustuakin.
Narttu kääntyi kolmikkonsa puoleen ja väisti niin, että Katala näkisi ne. "Kaksi urosta, yksi narttu. Tummanruskea uros on perinyt isänsä ulkomuodon, ja on kookkain. Mustassa nartussa taitaa olla meitä molempia, ehkä isäänikin..." Säde katsoi huolen häivähdys silmissään pienintä poikstaan, "Ja sitten tämä harmaanruskea uros..." Katala varmasti ymmärsi mitä narttu tarkoitti: Se oli hiljainen, selvästi heikompi kuin muut ja varmasti nuorin. Mutta Säde pitäisi huolta, että se selviäisi.
"Suurikokoinen Kosto, mustaturkkinen Vinha, ja hintelä Usko"
Säde käpertyi pentujensa ympärille ohjaten ne uudestaan nisille. "Noniin, olet oikeassa. Alan nyt lepäämään".

Turremme ei kommentoinut enää mihinkään se tuhahti tyytymättömästi itsekseen. se astahti p arisen askeltaa kohti pesistä johtavaa positumistietä. kunnes se käänsi katseensa Haukkaan. " Haukka, minä menen etsimänä Kaatajaa, puhun kanssasi paluuni jälkeen kahden jos vain sopii ? " Turre saneli se ei piitannut enä äkaiujusta , AKtalasta tai kenestäkään musuta juuri sillä hetkellä vanha hukka halusi ajatella nyt hetken itsekseen taphtunutta. ja sen tulisi saada taka jalkansa kuntoon enennkuin se oli i loppussa kokonaan. Turre suorastaan otti päähän koko Katalan tulo laumaan mutta sillä ei ollut valtuutta alkaa märismeään mosiesta vaikka moisen mielipidettä kuunneltiikin. Turre sen sijaa odottaisi vastauksen Haukalta enennkuni katoisia minkään laista huomiota pyytämättä pois reviiriltä etsimänä kaatajaa.

Kaiku seuraili Katalan tilannetta tarkasti, vaikka näyttikin rentoutuneelta istuessaan yksikseen. Säteen sanat eivät kantautuneet pennun korviin, mutta Katalan tehdessä lähtöä Kaiku nosti takamuksensa maasta valmiina toimintaan. Korvat olivat suuntautuneet täysin Katalan ja Säteen suuntaan, jopa Turre oli unohtunut hetkeksi. Kermaturkki otti pari askelta isänsä suuntaan, kuullakseen paremmin tämän vielä kääntyessä Säteen ja pentujen puoleen. Kaiku laski päätään ja painoi korvansa vasten kalloa, tekeytyen mahdollisimman pieneksi. Häntä varovasti heiluen se lähti kohti Säteen pesäkoloa, vaikka tiesi ettei asia sille millään tavalla kuulunut. Pentu oli vain pentumaisen utelias.

"Oletko lähdössä johonkin?", Kaiku kuiskasi isälleen muutaman metrin päästä, kuitenkin lähestymästä liikaa Sädettä tai tämän pentuja. Nuorukainen painautui mahdollisimman pieneksi ja viattomaksi, heilautellen välillä häntäänsä rauhoittavasti. Uteliaisuuttaan se kuitenkin nosti hieman päätään, tähyillääkseen Säteen pentuja, muttei ehtinyt nähdä niistä hännäntöpöäkään. Kaiku siirsi katseensa takaisin isäänsä, hieman arastellen tietäessään ettei välttämättä saisi olla tässä juuri nyt.

Ruoska kiinnitti huomionsa kuitenkin Katalaan joka sai luvan mennä katsomaan juuri syntyeitä nuorukaisia. Mustaturkki hymyili ja muisteli omaa aikaansa nuorena.... Hän meinasi jopa naurahtaa kun näki Kaiun menevän luvattomasti katsomaan tilannetta kun tuli heti herralle mieleen kaikenlaista nuoruudesta. Ruoska ajatteli mitä voisi tehdä kun kaikilla oli jotakin tekemistä niinpä taas kerran uros hengitti sisään ja puuskahti raskaasti ulos.

Haukka kuunteli Kokon vastausta ja ymmärsi toisen kiertelemättömyyden enemmän hyväksi, kuin pahaksi puoleksi. Alfa laski hieman päätään ja nuolaisi huuliaan toivoen Kokon rentoutuvan täysin. Kuitenkin Katalaan suuntautunut katse kiinnitti Haukan huomion. Ilmeisesti toinen oli perin huolestunut veljestään.

"Kutsu vain Haukaksi. Katala on alempiarvoinen kuin minä tai Turre. Hänellä ei ole lupa käyttäytyä liian korkea-arvoisesti ja oletettavasti siksi Turre on hieman kärttyinen hänelle. Toivon kuitenkin asioiden muuttuvan paremmiksi jonkin ajan kuluttua." Haukka puhui Kokolle ystävällisesti ja rennosti, kuten myös avoimesti.

Turren udellessa Haukalta lupaa poistua, uros nyökäytti. "Kyllä se sopii, mene vain."

Kookas uros katseli alfaansa ja nosti korviaan hiukan. Sen mielestä Katala oli hyvinkin korkea-arvoinen. Ei nyt tietenkään alfan tasolla, mutta Turre ei ollut ainakaan vielä palauttanut veljeä paikalleen. Sitä paitsi Katala oli ollut hyvä beta ja Turre oli sairas. Oli ihan luonnollista, että veli tavoitteli paikkaa Turren rinnalla, Haukan toisena oikeana tassuna. Turren tullessa uros luimisti korviaan ja käänsi katseensa muualle, jottei olisi näyttänyt uhkaavalta. Sillä ei ollut mitään vanhaa betaa vastaan niin kauan, kun se pysyi kaukana Katalasta. Ei sitä kaduttanut sekään, että se oli auttanut Turrea laaksossa. Koko ei halunnut kellekään pahaa. Se halusi vaan olla osa laumaa ja onnellinen.

Katala oli vähän yllättynyt, kun Säde esitteli sille pentunsa. Kolon perällä nukkuvat pennut näkyivät tänne vain pieninä myttyinä hämärässä, mutta Katala kuvitteli ne mielessään Säteen selityksien mukaisiksi. Tietenkin se oli sitä mieltä, että sen omat pennut olivat olleet hienompia, mutta nuokin olivat herttaisia. Ehkä nekin alkaisivat tuntua enemmän omilta, jos Katala joskus saisi katsella niiden perään.

"Hienoja penikoita", uros kommentoi sitten ja vilkaisi Sädettä häntäänsä huiskuttaen. Taas se oli aikeissa lähteä, kun Kaiku lähestyikin äkkiä pesää. Hetken aikaa uros meinasi käskeä poikaansa perääntymään, mutta päätti lopulta antaa tämän tutustua. Olihan Kaiku jo kasvanut melko isoksi. Joskus Katalan olisi annettava sille omaakin tilaa. Ja sitä paitsi Katalalla oli nyt tehtävä. Sen pitäisi hakea ruokaa Säteelle ja sen uros aikoi tehdäkin.

En koommin kirjoita Turrelle nyt peliä tähän joten se posiuti paikalta luvan saatuaan. XD kiitos todella mielenkiintoisesta pelista. Ja kun Trishalle passaa niin voisimme pelata pelin jossA Ktala sekä turre tapaavat ilman muita jäseniä ja selvittävät missä on raja XD

((Kiitos kun olit mukana, Mex! Ja itse aion sitten lueskella Turren ja Katalan kohtaamista, sen verran kiinnostavaksi niiden tuttavuus on edennyt. ;D))

Säde hymähti kiitokseksi Katalalle. Sen ennakkoluulot olivat pikkuhiljaa haihtumassa. Narttu katseli muuta laumaa: Turre, vanha beta oli lähtemässä. Koko, ilmeisesti Katalalle sukua oleva suuri uros jutteli alfan kanssa. Ruoska, mustaturkkinen susiuros näköjään pysytteli sivummalla. Säde etsi katseellaan Kaikua, ja hätkähti tajutessaan miten lähelle tuo oli tullut.
Sitä rauhoitti nuorukaisen ymmärrys ja alistuvat eleet, mutta heti Kaiun nostaessa päätään Säde vähän ahdistui. Se päätti vastata Katalan puolesta ja sanoi ystvällisellä äänellään: "Isäsi etsii minulle hiukopalaa. Sinun nimesi taisikin olla Kaiku, nuorsusi?"
Ruskeaturkki oli itsekin vielä nuori, mutta pentujen synnyttyä ja nartun itsenäistyttyä se alkoi tuntea olonsa paljon kypsemmäksi, kuin olikaan. Se käyttäytyi Turreen verrattaessa pikkuvanhasti, mutta itsensä mielestä oli tarpeeksi paljon Kaikua vanhempi ja kokeneempi käyttääkseen nuorsusi-termiä.

Pennut ynähtelivät unissaan, ja jo nyt Säde tiesi rakastavansa niitä. Minun lihaani ja vertani, se ajatteli katsellen Kaikua. Poika on varmasti isälleen yhtä arvokas, kuin omani minulle.
Pienen hetken Säde tunsi itsensä ylpeäksi Kaiun puolesta, vaikkei se ollutkaan sen oma poika.

Kaiku lipaisi huuliaan rauhoittavasti ja vaihtoi painoa etujalalta toiselle. Se vilkaisi Katalaa nopeasti, heilauttaen tälle häntäänsä ennen kuin siirsi katseensa takaisin Säteeseen. Kaiku itse ei erottanut pentuja pesäkolon pimeydestä, mutta pystyi haistamaan ne. Haju oli jotenkin tuttu..
Kuullessaan oman nimensä kermaturkki otti pari askelta kauemmas pesäkolosta, antaen Säteelle ja tämän pennuille enemmän rauhaa. "Kaikuhan minä" uros virnisti susimaiseen tapaansa nyökäyttäen samalla päätään. "Montako pikkuista sait? Ovatko ensimmäisiäsi? Onko niillä jo nimet?" , Kaiku alkoi kysellä tiuhaan tahtiin omaan tuttuun tapaansa. Sillä oli tapana esittää uteliaisuuttaan paljonkin kysymyksiä tilanteessa kuin tilanteessa, eikä aina tajunnut pitää kuonoaan kiinni. Kaiusta oli tosiaan kasvanut jo aika iso susi. Uros yritti käyttäytyä parhaansa mukaan kypsästi, mutta pentumaisuus sai usein yliotteen.

Kaiku katsoi hetken muualle tajutessaan ehkä jopa kiusallisen kysymystulvansa. Suklaanruskeiden silmien katse kääntyi takaisin Säteeseen parin sekunnin hiljaisuuden jälkeen.
"Tai siis.. Olet varmasti väsynyt, voidaan toki jutella myöhemminkin?" Kaiku höristi korviaan lauseensa lopuksi, katsellen Säteen pesäkoloon. Oliko tuo tumma möykky pentu?

Ruoska päätti myöskin otta jalat alleen, mutta ensin luvalla.
Mustaturkki käveli Haukan eteen " Saanko luvan poistua?
luulenpa että minulla ei enään ole mitään tekemistä täällä. "

Lausahduksensa jälkeen vielä tarkistukseksi Ruoska katsoi
ympärilleen ja etsi mitä tämän olisi pitänyt tehdä mutta näki
vain susia joista yksi oli poissa. Kun uros käätyi takaisin ja
katsoi Haukkaa niin tämä vainnosti huulen pieltään yrittääk
seen vainomaisesti hymyillä.

Haukka katsoi miltei tuoreinta laumalaistaan, Ruoskaa arvioivasti, odottaen tuon kertovan asiansa ja nyökäytti kevyesti sitten päätään. "Mene vain. Taidan tästä itsekin poistua tutkimaan paikkoja." Haukka vastasi ja ilmoitti samalla muille poistuvansa itsekin paikalta olettaen, ettei kellään olisi mitään sitä vastaan.

Kokoa katsoen uros nousi ja nuolaisi huuliaan. "Toivottavasti tapaamme uudelleen pian." Haukka puhui hiljaa Kokolle, niin, ettei muut kuulisi sitä kovin tarkkaan. Asia sai olla Kokolle arvoitus, miksi se oli niin hiljaa lausuttu.

Ja Haukka poistui. Se jolkotteli hitaasti pois pesäkoloilta rajaa kohden.

[Katala ja Koko poistuvat paikalta. Tai Koko varmaan jää siihen seuraamaan muun lauman eloa, Katala katoaa metsästämään. Se tuo myöhemmin Säteelle saalistamansa rusakon.]

Säde huomasi Kaiun katselukohteen: Kosto oli möyrinyt tiensä vähän valoon päin. Vähän vaivaantuneena narttu nosti sen takaisin, ja hymyili Kaiulle. "Tuotanoin..On niillä jo nimet..Saat vilkasta myöhemmin, minun täytyy nyt levätä, nuori Kaiku" Säde puki kasvoilleen rauhallisen katseen, ja sanat eivät kuullostaneet vaivaantuneilta. Pikemminkin narttu näytti siltä, että oli vähän pahoillaan.

((Jos Kaiku lähtee Säteen luota, niin narttumme lähtee nokosille. :D))