Liittymispeli - Aamu (suoritettu)

((Peli alkaa siitä, kun Aamu on havaittu Viiman reviirin rajalla ja Viima on hälytetty paikalle.))

Sade vihmoi harmaalta ja raskaannäköiseltä taivaalta alas huutavaa vauhtia. Kesän ensimmäiset rankkasateet olivat saapuneet laaksoon yllättäen. Yhtä synkeännäköinen kuin sää, oli myös Viima, sillä hänen laumastaan oli lähtenyt nuori tiineä narttu. Narttu oli liittynyt laumaan, joka vaelsi paljon ja oli kulkenut laakson läpi. Viima oli tästä suuttunut, sillä hänen laumansa koki jälleen karvaan tappion. Ja nyt joku oli vielä tunkeutunut reviirin läheisyyteen.

Viima pääsi paikalle, jossa yksi hänen laumalaisistaan oli ulvonut alfan paikalle. Nuori uros heilautteli häntäänsä ja vingahteli, kun Viima saapui. Mustaturkkinen alfa heilautti häntäänsä vastaukseksi ja kulki muuten välinpitämättömästi nuorukaisen ohitse ja alkoi saman tien nuuhkimaan sateista ilmaa. Tosiaan, joku vieras susi liikkui reviirin rajoilla.

Aamu liikuskeli hermostuneena ympäriinsä odotellen että joku susi laumasta huomaisi hänet. Hän oli kyllästynyt laumattomana olemiseen, jatkuvaan nälänhätään ja pelkoon että hän kuolisi jonkun suden tappamana. Vaalea susi näytti onnettomalta sateen riepomana ja hätääntyneenä siitä ettei häntä hyväksyttäisikään laumaan.
Aamun tepastellessa ympäriinsä kantautui yhtäkkiä ulvonta hänen korviinsa. Hän pysähtyi seisomaan ja höristi korviaan. Ulvonta olisi varmasti ilmoitus alfalle siitä että joku oli tunkeutunut reviirille.

Viima eteni kohti vahventuvaa tuoksua, kunnes huomasi vieraan suden. Alfasta tuo valkea susi näytti kovin hermostuneelta ja levottomalta ja jostain kumman syystä, tämä laannutti hieman Viiman kiukkuista mielentilaa. Aivan kuin valkea vieras susi olisi tasapainoittanut Viiman mieltä. Toisaalta sen saattoi tehdä myös suden haju, sillä Viima huomasi sen olevan narttu.
"Miksi kuljeksit reviirini rajoilla?" Viima heilautti häntäänsä ja riiputti päätään hieman, korvat pystyssä sojottaen. Alfa teki terävän havainnon siitä, että tuo susi ei kuulunut kaiketi mihinkään laumaan hajusta päätellen. Ja tämä jos mikäs kiinnitti mustaturkin huomion. Mahdollinen uusi lauman jäsen saattoi seisoa hänen edessään.

Aamu pysähtyi nähdessään mustan suden tulevan luokseen. Hän päätteli että kyseinen susi olisi alfa ja hän meni hieman matalammaksi. Alfa ei näyttänyt uhkaavalta ja Aamu rentoutui hieman.
Kuullessaan suden kysymyksen mitä hän teki tämän reviirillä, vaalea susi vastasi alistuvasti: " Tahtoisin liittyä laumaasi... ", Aamu vilkaisi nopeasti alfaa ja laski sitten katseensa maahan. Hän oli varuillaan jos susi hyökkäisi hänen kimppuunsa.

Alfa tuijotti tiukasti valkeaan narttuun ja nosti päätään. Suunpielet taittuivat kaarelle, aivan kuin susi hymyilisi. Viima lipaisi muutaman kerran nopeasti huuliaan ja haukotteli raukeasti. Stressi oli poistunut mielestä ja Viima saattoi hieman rentoutua kuullessaan toisen tahtovan laumaan. Ja se jos mikä, sai Viiman mielen tasaantumaan.

"Vai tahdot laumaani. No, sinulla kävi onni, sillä saavuit sopivasti paikkaamaan erään petturinartun paikan." Viima virkkoi ja haukotteli jälleen. Stressi oli tehnyt sen hyvin uupuneeksi ja uupumus iski vasta nyt täydellä teholla, kun Viima sai pois mielestään lauman ongelmakohdat. "Minä olen Viima, lauman alfa." Viima lipaisi jälleen suunpieltä ja kävi haistelemaan Aamun turkkia. Haisteltuaan tarkasti uuden jäsenensä, alfa pudisti turkistaan vettä pois. Sitten hän kääntyi Aamua kohti ja vilkaisi suuntaan, josta oli tullut. "Tulehan, niin vien sinut laumani reviirille."

Narttu huomasi toisen nartun hieman kuin hymyilevän ja tunsi että hänellä olisi hyvät mahdollisuudet päästä laumaan jollei hän pilaisi sitä jollakin pikku seikalla. Aamu rentoutui ja lipaisi huuliaan kerran. Susi näytti kuitenkin vielä mielistelevältä, ettei toinen kuvittelisi häntä kurittomaksi.

"Vai tahdot laumaani. No, sinulla kävi onni, sillä saavuit sopivasti paikkaamaan erään petturinartun paikan." musta susi kertoi. Alfa kertoi olevansa Viima ja määräsi Aamun seuraamaan häntä. Vaalean nartun mieleen läikähti vain ajatus: ' Ei enää nälän tunnetta, yksinäisyyttä ja vaaraa tulla toisen suden tappamiksi. ' Tai no, olihan vaara tulla laumassakin jonkun tapetuksi jos ei käyttäytynyt kuten piti, mutta Aamu oli varma että hän käyttäytyisi mallikelpoisesti. Narttu lähti seuraamaan kuuliaisesti johtajaansa ja katsahti taivaalle. Pilvet olivat väistyneet ja aurinko oli tullut näkyviin.

Viima katseli helpottuneesti uutta tulokastaan. Vihdoin lauman naaraskanta alkoi elpymään. Susi käännähti ympäri ja sadepisarat turkissa kimmelsivät esiin työntyneen auringon loisteessa. Ehkä tulevaisuus ei näyttänytkään niin ankealta, mitä alfa äsken kuvitteli. Lauman jäsenmäärä oli sittenkin kasvussa ja kohta normaaleissa mitoin. Viima lähti jolkottamaan kohti pesäluolia ja vilkaisi taakseen varmistaen, että Aamu seuraisi häntä.

((Anteeksi vastaukseni pitkitys, sillä podin rasittavaa kesäflunssaa >.<''. Voit vielä halutessasi vastata tähän peliin, mutta osaltani liittymispeli olisi tässä. Sitten vain rakentamaan uutta peliä. Mukavia pelihetkiä! ^^))

Aamu seurasi kuuliaisesti alfaa. Nartulla oli korvat terävästi pystyssä ja tämä nuuhki innoissaan. Hän tunsi kuonossaan muiden susien hajun muttei nähnyt vielä ketään. Aamu jolkotti hiljalleen Viiman takana, pohtien minkälaisia susia hänen laumalaiset olisivatkaan. Elämä omegana ei varmasti olisi kauhean miellyttävää, mutta Aamu uskoi kestävänsä sen jotenkuten.

((Eipä tuo mitään, ymmärrän kyllä että sinulla on elämää tietokoneen ulkopuolellakin. :D Kiitos mukavasta pelistä!))