Mahdollisia laumalaisia vai kenteis vihollisia ? - Loppu -

( Edit:// Eli kaikille halukkaille avoin peli pelin tarkoitus olisi siis joko törmätä laumattomiin luamaa etsiviin tai jopa hukkiin jotka ovat laumaa vastaan. Vihamiehiä on aina hyvä olla XD Ja toki myös niille jotka kuuluvat siihen väliin XD )

Lauma oli tavattu kokoonpanot suurinpiirtein toetutettu. Tuho tuo alfan poika oli saapunut ei kenenkään maalle etsimänä susia josita voisi olal jotain hyötyä. Aina oli kuitenkin varauduttava pahinpaan sillä vihollisia oli varmast ijoka puoella. Tuho tuhahti tyynesti katsellessaan aamunkoittoa joka valkeni laaksoon aamukasteen kera syksyisen tuoksun. Valta oli jäänyt muun lauman luo kun tuho oli lähtenyt liikkelle. Tuskni menisi kauaakaan kun kyllin suuri joukkio oli saatu kokoon että reviirin valtaus olisi mahdollinen. Lauma oli saanut betan joka oli Viima tuo msuta hukkanen joka herätti Tuhossa paljon kysymyksiä.
Sen sijaan Tuho ei valittanut isänsä päätöksestä sillä se tiesi että sillä ei koskaan olisi metästys ryhmää korkeanpaa paikkaa. Sillä oli kyllin suuri jäsen määrä nuoria osittain osaamattomia hukkasia joita sen tuli kouluttaa metsästystä varten. Noh tunnetusti tuho oli varsinainen kone metsällä. mutta se osasi olla myös vaativa ja rankkakin. Kyse oli kuitenkin saalistamisesta ei taistelemisesta.
Syksyisen tuulen saattoi helposti haistaa kun hukka herramme tuhisi itsekseen höyryävän hengityksensä kera. Tuhon tassut painautuivat kosteaan maahan jättäen painauman järven ranta hiekkaan. hivenen kupera karhumainen pää laskeutui järven pintaa kohti urosken juodessa veden pinnasta viilenän raikasta vettä. Pian hukkasemme nosti päänsä ylös ja katsahti koskematonta järveä jonka pinta hädin tuskin edes väreili. kuin tyhjyys oli vallanut koko laakson ketään ei näkynyt ei kuulunut. mutta oliko näin ?

Surma kulki nopeasti eteenpäin. Se oli kuljeskellut järven rannalla, kun se oli haistanut tutun suden, Tuhon. Pieni hymyn kaarre nousi sen kuonolle, kun se muisteli ensimmäistä tapaamistaan hukan kanssa. Häntäki oli pyydetty liittymään, mutta loppujen lopuksi päätynyt tekemään vain yhteistyötä heidän kanssaan. Hän halusi tietää, miten näiden lauman kokoamisaikeet oikein sujuivat. Viimeksi laumalaisia oli jo jonkin verran ja Tähkä ja Kelmikin olivat liittymässä. Lisäksi Surma halusi tietää lauman tulevista suunnitelmista niin paljon kuin mahdollista. Valta ei ollut luvannut pitää laumattomien aluetta koskemattomana, vain Tuho, eikä Surma tiennyt, kuinka paljon vaikutusvaltaa Tuholla oli laumassa. Oli siis muutamia asioita, minkä takia Surma nyt seurasi Tuhon jälkiä. Pian se huomasikin toisen veden ääressä juomassa. Surma kohensi ryhtiää ja häntä nousi kuin itsevarmuuden lippu, korvat osoittivat eteenpäin. Se yritti pitää saman muodon kuin ensitapaamisella. Tällä kertaa hänen ei kuitenkaan tarvinut olla niin välinpitämätömän oloinen. Se ulvahti toiselle merkiksi tulostaan ja lähti kävelemään tätä kohti.

Syvän hiljaisuuden rikkoi tuttu mutta silti tuntematon haju narttu sudesta. Surma oli tullut lähistölle ja Tuhomme oli huomannut sen Tuho valpastui oitis ja kohensi ryhtiään kun toinen ulvahti merkiksi saapumisesta. " Hyvää huomenta arvon Surma " Tuho lausahti. Niin Surma nyt ei kuulunut laumaan saati ollut varmasti sinänsä arvoltaan muuta kuin itsensä alfa, mutta tuholla oli omat syynsä kunnioittaa tuota narttua.
" mikä tuo sinut tänne aamuvarhasella ? " Tuho kyäsisi sitten heilauttaessaan häntäänsä toiselle tervehdykseksi.

Surman päästyä tarpeeksi lähelle se vastasi Tuhon esittämään kysymykseen: "Itseasiassa ei mikään erikoinen. Satuin huomaamaan sinut ja ajattelin tulla kysymään parista asiasta." Se sanoi ja odotti hetken ennenkuin vapautti kysymys tulvansa: " Miten olette edistyneet lauman kokoamisessa? Oletteko saaneet alueita vallattua ja jos olette, niin mistä? Haluan varmistaa, että Valta on samaa mieltä meidän kanssamme siitä, mistä sovimme. Tein sopimuksen sinun kanssasi, enkä ole varma, aikooko itse Valta vallata laumattomien alueita. Onko sinulla paljonkin päätösvaltaa laumassa, että voit varmistaa mitä lupasit? Lisäksi kuulisin mielelläni laumasi suunnitelmista, mikäli vain kerrotte." Se sanoi asiansa vakavana, arkailematta taikka häpeilemättä tippaakaan. "Aivan, meinasin unohtaa, tarvitsetteko apuani missään asiassa? Täytyyhän minunkin täyttää omat lupaukseni.." Surma sanoi ja tällä kertaa naurahti pienesti.

Koska Tuholla oli myös huumorin tajua se ei voinut oilla nauramatta susimainen hyminä kuului sen suusta jolloin tuo kuvasti huvittunutta oloonsa. " Puhut paljon ollaksesi narttu " Tuho totesi huvittuneena mutta ei kuitnekaan ivallisesti. Se oli tehnyt surman kanssa sopimuksen ja aiko pitää siiät kiinni. " Laumamme on kasvanut mukavasti parilla jäsenellä viimenäkemästämme, muun muossa Viima niminen susi liittyi meihin ja on Beta sutemme. Emme ole varsinaisesti päättäneet milloin valtaamme alueen, mutta tällä hetkellä se pysyy alueenne ulkopuolella ja uskoisin sen myös sinne jäävän. Mutta mitään varmaa en osaa tuohon vielä sanoa sillä mitään ei ole päätetty, voit luottaa kutiein siihen että sinua informoidaan varmasti ensinmäisenä. Jos en minä niin sen tekee joku muu ryhmästäni. " tuho lausui tuolle nartulle sitten ja jatkoi pian perään " Niin no sen verra nminulla on valtaa että olen alfan poika ja johdan tällä hetkellä ainutta metsästys joukkoa ja Valta on minulle kertonut nämä tiedot ja hän näki sinusta myös että sinuun voi luottaa. en siis toimi täysin oman pääni mukaan. jos toimisin tuskin olisit enää siinä. " Tuho sanoi ja istahti alas. Tuho ei tarkoittanut mitään pahaa vaan sen kieroutunut mieli vain muotoili asian tuohon tapaan.
" Se mitä voisit tehdä voisti olal yhä avuksi samaisessa asiassa kuin muutkni laumalaiset. tarvitsemme lisää jäseniä että kykenemme valtamaa naluetta mahdollisesti jopa taistelemaan siitä. " Tuho saneli sitten. Se toki vastaisi lisä kysymyksii jos Surmalla niitä olisi.
Mutta ei Tuho ollut vielä lähdessä ei tokikaan mielellään se jäis surman seuraan ja ehkä paikalle eksyisi muitankin ?

Surma kuunteli tarkasti, mitä toinen kertoi. Toisen sanat eivät paljoa hätkäyttäneet sitä. Hän kin olisi sanonut asiansa suoraan samalla tavalla. Noilla tiedoista oli aina hyötyä tulevaisuudessa.

Surma oikeastaan jo tiesi, mitä Tuho tulisi pyytämään häneltä. "Jos tapaan susia, jotka etsivät laumaa mihin liittyä, suosittelen teidän laumaanne. Onhan tuo parempi kuin Haukan lauma. " Surma sanoi ja sylki lähes Haukan nimen. "Voin antaa teille neuvon: älkää olko Haukan, saati sitten hänen laumansa kanssa tekemisissä pätkän vertaa." Hän oli ottanut laumattomien alueen suojelun jonkin sortin elämäntehtäväkseen. Onneksi Surma tunsi Savun. Parempi kaksi kuin yksi neljää laumaa vastaan, tai itse asiassa kolmea, jos Valtaan ja Tuhoon oli yhtään luottamista. "Vai Viima..." Surma mietti ääneen. Jotenkin tuo nimi oli tutttu. Hän oli kuullut sen joskus mainittavan, siitä Surma oli varma.

tuho kallisti päätään hyväksyvästi surmalle " kiitos. Uskon että isäni on aivan samaa mieltä siitä että kaltaistasi sutta tarvittaisiin laumassamme varmasti. tiedät aina olevan tervetullut vaikka vain talveksi jos sikseen on. En usko että Valta pitää sitä huonona ideana. " tuho saneli toisen toistaessa Viiman nimen tuho avasi suunsa sanoakseen jotain mutta jätti kutienkin sanomatta. Surma oli Tuhon mielestä varsin huomiota herättävä eläin kaikin puolin jopa omalla tavallaan viehättävä. " Tiedätkö paljonko jäseniä Tuon Haukan laumassa on ? " Tuho kysi oli hyäv olla perillä siitä millaisia mahdolliia vihollisia oli samalla alueella olevan.
Tuhon koko ruumis oli jykevä kaikni puolin urosmainen ja koookas. Se ei kutienkaan tarkoittanut sitä että tämä uros hyökkäisi oitis vastustajan kimppuun Tuho käytti pitkään taktiikkoja estää toisen hyökkäys ja iski vasta kun toinen olisi väsynyt. No tuon ajattelu ei liittynyt surmaan mitenkään. Tuho piti suramsta omalla kierolla tavallaan. Tieto toisen avuliasuudesta vahvisti tätä tunnetta ja paljon.

Surma naurahti pienesti Tuhon ensimmäiseen toteamukseen. Vallan täytyisi olla erikoinen alfa, jos antaisi hänen tulla talveksi lauman suojiin ja saisi vielä häipyäkin kevään tullen. Jos Surma liittyisi mihinkään, se panostaisi laumassa oloon ja hierarkiassa nousemiseen täysin. Sehän olisi heikkouden merkki, jos ei talvesta yksin selvinnyt. "Katsotaan lähempänä talvea, millainen tilanne mahtaa silloin olla..." Surma tyytyi vastaamaan hieman salaperäisesti.

Surma mietti hetken ennenkuin vastasi Tuhon kysymykseen: "Haukan lisäksi laumassa minun tietojeni mukaan on Karhunkaataja niminen susi, joka aluksi oli suunnitelmassa mukana, mutta taisi sitten pettää meidät. Lisäksi lauman betana toimii Turre niminen uros. Hänkin on tai oli, en ole enään varma, kun en ole nähnyt tätä vähään aikaan, suunnitelmissa mukana. Eli soluttautujana. Olen kuullut muutamia muitakin nimiä, mutta en sano niitä, koska ne ovat vain arvailuja. Lauma kasvaa koko ajan, mitä tosin ihmettelen suuresti. Minulla ei ole muuta tietoa toistaiseksi. ." Surma pahoitteli hieman tiedon puutetta.

Kaikin puolin Tuho vaikutti oiken järkevältä sudelta, joka sanoi asiansa juuri niin, miten ne olivat, eikä jäänyt kiertelemään. Itse asiassa Tuho muistutti Surmaa itseään paljon, joten hän ymmärsi toista hyvin.

" Se on sinun valintasi " Tuho totesi sitten talveen puhuen. Tuho oli tietoinen siitä että Valta oli alfa omaa laatuaan eikä ollut niin tiukka säännösitä kuin moni muu. Mutta ei kuitenkaan kommentoinut asiaansa sen enenpään se olisi nähtävissä jos sikseen tuli. " Eli haukka on pahin vihollisemme tähän menessä. Olen kuullut että Tämä vanhenpi alfa oliko hän Ovela nimeltään ? On varsin omissa oloissaan viihtynyt jo pitkään joten hänestä tuskin on ainakaan toistaiseksi mitään harmia. Ja tämä lauma joka tietojeni mukaan on kokenut vallan vaihdoksen sitä johtava uusi uros on kuulemma hivnene itsekseskeinen ja phamainen. luulen että sen kanssa tulemme ottamaan yhteen enemmän kuin kerran. Sillä tiedän että isäni ei laumastaan saati tulevasta reviiristään niin vain luovu." Tuho saneli. Sillä ei ollut mitään salattavaa Surmalta olihan tuo kuitnekin yhteistyö kumppani tavalla tai toisella vaikkei Tuhon siais luottaa kaikkea tietoja tuon suden armoille ei se ryhtyisi valehtelemaankaan.
" En ole tavannut karhunkaataja tai turre nimistä sutta ainakaan vielä. Mutta kerron jos näen heidät ja saan jotain tietoa heidän puuhistaan. On ikävää jos tuollaisia susia on täällä jotka kääntävät kesken suunnitelman selkänsä ystävilleen. Minuun voit luottaa meidän väliset keskustelut menevät korkintaan Vallan tietoon jos on tarvetta siihen, muuten ne jäävät meidän väliseksemme. " Tuho jatkoi.
Hukkamme siirtyi kumara asennostaan hivenen taaksepäin sillä roolaaja oli unohtanut tuon lammen pintaan roikkumaan. Tuho istahti alas ja katsoi Surmaa huvittuneesti. " Jos totta puhutaan niin voisni tehdä melkeinpä mitä vain saadakseni kaltaisesi neidon laumaamme uskoisin sinun pääseväsi asenteellasi jopa pitkälle laumassamme. Vaikak tämä Viima nykyinen Betamme onkin entinen alfa, sinä olet minusta oivallisenpi betaksi. " Tuho saneli ja vinkkasi susimaisesti silmäänsä Suramlle.
No ehkä Tuho oli hivenen ihastunut Surmaan mutta ei sen luonne antanut periksi että se tuolle sen kertoisi.

Surman mielenkiinto nousi uusiin lukemiin, kun tämä sai tietää muista laumoista. Tämä kuunteli hiljaa ja imi itsensä lisää tietoa välillä myötäilen toisen sanoja. Oli hyvä, että oli joku, johon oikeasti voi luottaa. "Jos sinäkin osottaudut petturiksi, mitä hieman kaikesta huolimatta epäilen, niin saat vastata siitä minulle tai sanoa se nyt valmiiksi.." Surma katsoi Tuhoa kulmiensa alta, se ei sanonut tuota ei ilkeyttään. Se oli kyllästynyt petetyksi tulemiseen ja oli nyt sen takia varovaisempi.

"Vai olisit valmis tekemään mitä vain?" Se kysyi Tuholta ja alkoi jo miettimään kaikkea 'mukavaa' mitä voisi pyytää toisen tekemään, että hän liittyisi tuohon laumaan. Sekin tuli yllätyksenä, että tuo Viima oli ollut alfa aikaisemmin. "En ole tavannut tai kuullut ketään Viima nimistä laumatonta täällä, joten hän kai tuli yhtäkkiä ja liittyi teidän laumaanne. Jos yhdessä laumassa oli ollut vallankumous, voisiko entisiä laumalaisia olla ympäri laaksoa? Olen kuullut Viima nimen vain kerran enkä satu muistamaan missä." Surma mietti epäselvästi itsekseen ja kaikenlisäksi ääneenkin.

Tuhon ilme muuttui hetekllisesti pettyneeksi. " Vai et sinä tuon vertaa minuun voi luotttaa. Sanoinhan jo että en oel sellainen joksi minua luulet joko luotat minuun tai häivyt " Tuho tisukaisi. Tuhon ei ollut tarkoitus sanoi sitä niin suoraan mutta se oli sitä mieltä jos Surma ei luottaisi tuhono sen mielestä yhteistyötä olisis turha jatkaa tämän enenpää. Tuho oli luottanut Surmaan tähän asti melko hyvin mutta senkin luottamus alkoi heitelllä toisen sanojen takia. Tuho nousi seisomaan näyttääkseen eleillään ollakseen tosissaan. " ja tiedoksesi minä en leiki kenenkään kanssa eikä minun kanssani leikitä " Tuho jatkoi yhtä tuimaa nsävyyn kun oli sanonut ensinämäisenkin luaseensa.

Surma pudisteli pienesti päätään. Toinen oli suuttunut hänen sanoistaan. Toisen mielentila pisti Surman hieman rauhattomaksi. "Halusin vain varmistaa..." Se puhui nyt rauhallisella äänellä ja peitti pienen säikähdyksen. Ei hän ollut odottanut noin voimakasta reaktiota toiselta. "Ja hienoa, sittenhän me ymmärrämme toisiamme." Surma vielä lisäsi, kun toinen tiuskaisi, ettei tämän kanssa leikitty. Surma jäi istumaan. Hän ei voisi estää toista sutta lähtemästä, toinen olisi vapaa lähtemään, mikäli tunsi niin. "Minä olen millainen olen, enkä voi asialle mitään. Minulla on omat syyni, miksi olen muovautunut tällaiseksi tai miksi olen näin varovainen. Olen oppinut elämään näin, koska silloin olen pärjännyt. Harva ymmärtää minua ja tunteitani ja toivoin sinun ymmärtävän edes hiukan, mutta jos en kelpaa itsenäni, niin sitten on parempi, että eroamme tässä ja nyt..." Surma laukoi takaisin ja korotti ääntään hieman aikaisemmasta. Nyt se oli hiljaa ja katsoi muualle, sillä se oli häpeissään. Se ei ennen ollut sanonut sitä vaivanneita asioita ääneen, ei itselleen eikä kenellekkään muulle ja nyt pienen tunteen purkauksen seurauksena hän oli suorastaan huutanut kaikille, jotka vain sattuisivat olemaan tarpeeksi lähellä. Surma painoi päänsä alas pitäen katseen tiiviisti maassa. Pelkotila tekee ihmeitä.

//*Järkyttyi itsekkin Surman sanoista* O__o //

Tuho kohotti kulmiaan viileästi " Ehkä on parenpi että unohdamme tämän riidan alun ennenkuin se menee tämän pidemmälle, ymmärrän sinua hyvin. ja toivon sinun myös ymmärtävän minua. " Tuho lausahti ja astahti lähemmäksi Surmaa pökätäkseen tuota kuonollaan. Tuho ei halunnut riitaa Surman klanssa ei missään tapauskessa ei siksi ettäkö se menettäisi hyvän yhteistyö kumppanin vaan ihna jostina muusta syystä. Syvä hiljaisuus raukesi järven rantaan eikä mutia susia näyttänyt oelvan lähimaillakaan. KAksikko taisi olal kahden.
" olen pahoillani " tuho sanoi se ei ollut koskaan pyytänyt anteeksi keneltäkään siksi tämä lause sai suden itsensä hämmentymään.

"Kyllä minä ymmärrän" Hän vastasi ja tunsi pienen tökkäyksen.
Surma kohotti hämmästyneenä katseensa maasta vasta, kun toinen pyysi anteeksi. Moni olisi jo lähtenyt kävelemään hänen puheistaan, mutta ei Tuho. Eikä hän olisi ikinä kuvitellut Tuhon kaltaisen suden pyytävän anteeksi, mutta kerta se oli ensimmäinenkin. Oli helpottavaa tietää, että täällä oli edes yksi susi, joka ymmärsi tätä oikeasti. Surma hymyili pienesti, vaikka olikin yrittänyt estää sitä. Se pudisti nyt päätään. "Ei sinulla ole mitään syytä pyytää anteeksi. Minä voisin pitää vain suuni kiinni." Se sanoi. Hän ei halunnut menettää hänelle tavalla tai toisella tärkeitä susia, jonka takia tämäkin tunteen purkaus oli saanut alkunsa.

Tuho pysyi hiljaa ja istahti alas katsoen Surmaa " Älä suotta syytä itseäsi. " tuho sanoi ja piti katseensa yhä Surmassa hyyillen jopa hieman viekkaasti touolle otukselle. Tuhosta oli löytynyt myös pehmeä puoli jota tähän meneessä kukaan muu laaksosta ei tiennyt kuin surma.
Tuho ei kyennyt ajattelemaan mtiään järkevästi se vain tajuamatta pökkäsi Surmaa uudelleen kuonollaan piritääskeen tuota.

Surma päätti ottaa neuvosta vaarin päätti unohtaa äskeisen.
Tuntiessaan uudemman tökkäisyn, tämä päätti tökätä takaisin ja hypähti kauemmas. Surman 'sisäinen pentu' puski pintaan. Sitä ei ollut aikaisemmin nähnyt muut, kuin hänen isänsä ja veljensä kauan sitten ja nyt tietenkin Tuho. Sen häntä heilui pienesti puolelta toiselle ja se oli painanut etutassunsa maahan. Nyt se odotti, tulisikö toinen mukaan leikkiin. Surman leikit vain eivät olleet nykyään enään niin kovin varovaisia vaan pikemminkin niistä oli tullut rajuja.

Tuho joka ei ollut koskaan ryhtynyt leikkiin kenekään kanssa kohotti kulmaansa toisen polkiessa maata. Tuhon häntä heilahti puolelta toiselle hiljaa kunnes se heittäytyi etu raajat eteen päin suunnattuna ja murahti lempeästi Surmalle ryhtyäkseen leikkiin tuon kanssa. Tuho ei ei enää itsekkään tienynt missä mentiin miksi se ol iryhtynyt leikkini entä jos joku näkisi sen tuossa tilassa. Noh tuho ei jaksanut enä ävaivautaua miettimään asiaa sen enenpää.

((Anteeksi kesto!))

Kun toinen selvästi oli mukana, Surma heilautti häntäänsä ja murahti takasin, kuin merkkinä, että oli tulossa. Se lähti juoksuun ja tarpeeksi lähellä se yritti huitoa etuassuillaan toista. Se tähtäsi toista niskaan ja kylkiin. Se joko ei osuisi tai osuisi, mutta kummassakin tapauksessa se hypähtäisi hieman sivuun ja odottaisi mitä toinen lähtisi jatkamaan.

((Lyhyys. . . *Raapustaa samalla äikän ainetta* ))

Surma tarrasi Tuhoa niskasta Hukkasemme naurahti huviituneesti. " vai sellaista peliä " Se totesi niskassa oelvalle nartulle ja käännähti äkillisesti ympäri joko toinen irrottiais ottenesa heilahduksen myötä tai roikkui perässä. joka tapauksessaj os Tuho onnistui se lask ieturuumiinsa kohti maata ja ja kenasi päätään sivulle eikä mennyt aikakaan kun tuho liikkui ensin oikeaan sitten vasenpaan hämätäkseen Surmaa ja menikin sitte täyttä vauhtia eteenpäin kohti suoraan toista ja koetti tarrata tuota hennsoti kauluksesta. Tuhon leikki oli ehkä hivenen kovakouraista sen ikään verrattuna mutta tuho oli ymmärtänyt että Suram oli samaa luokkaa leikkimisen kanssa.

[[Olen todella, todella pahoillani tästä älyttömän pitkästä kestosta. :/ ]]


Surma hymähti, kun toinen kääntyi äkillisesti. Se päästi otteensa ja hypähti hiukan taaksepäin. Tuho oli jo tulossa kohti, eikä Surma kerennyt reagoida kunnolla ja toinen oli jo kiinni kauluksessa. Se urahti pienesti yllätyksestä. Nyt puhuttiin asiaa. Ei tarvinut varoa jokaista liiketta, eikä tarvinut kuulla sitä uikutusta mitä usein kuuli. Surman kuonolle nousi pirullinen hymy. Jos hän olisi itse nähnyt sen, kylmät väreet olisivat kulkeneet pitkin hukan selkää.

Surma hypähteli sivulta toiselle saadakseen toisen irti. Sen häntä heilui huimasti puolelta toiselle samalla kun se murahteli. Surma oli käyttänyt samaa tekniikkaa Savua vastaan. Tosin sillon oli ollut kyseessä oikea taistelu eivätkä jäljet olleet olleet hyvät. Haava oli jo parantunut eikä siitä ollut merkkiäkään. Surmakaan ei enään jaksanut eikä halunnut muistella sitä ja keskittyi irrottamaan toisen irti hänestä. Heti kun toisen ote irtoaisi, se hypähtäisi kauemmas. Jos toinen ei millään irrottaisi otetta, tämä jatkaisi, mutta hieman rajummin.

HArvemmin Tuho oli ollut leikissä näikin tosissaan mukana, sillä oli ensinäkni hyvin hauskaa eikä se ntarvinnut pelätä että se satuttaisi Surmaa. Tai tokihan uros voisi satuttaa jos niin olisi tarkoitus kuitenkaan se ei sitä halunnut. Metästys joukon johtajana sillä oli upea taito taistella josta se oli ylpeä nyt ei kuitenkaan oltu nini tosissaan että vastustaja pitäisi saada haaviotettua taikka sitten tapettua. Tuho menetti otteensa Surmasta tuon ripuilessa ankarasti.
tuho hypähti itsekkin kauemmas Surmasta ja kohensi ryhtiään huomattavasti * Kuule ystäväiseni. Mitä jos tekisimem pienen vedon. Jos otamme pienen erän säänöllä että toista ei saa satuttaa verisesti että eläminen vaikeutuisi. Ja jos minä voitan sinä liityt laumaamme ja jos taas sinä voitat teen mitä vain haluat sen saat itse päättää ? * Tuho saneli sitten eikä jatkanut leikkiä enennkuin Surma vastaisi kysymykseen joko kieltävästi tai myöntävästi. Tuho olisi enemmän kuin iloinen jos Surma liittyisi heidän laumaansa eikä uskoinut että Valllallakaan olisi siihen mitään vastaan pistämistä tokikin siitä tulisi keskustella itse alfan kanssa mutta ongelmia Tuho ei asiassa nähnyt Surma olisi enemmän kuin hyödyllinen laumassa.

Surma oli miettivinään hetken. Ei se ikinä jättänyt haastetta ottamatta. Se tasasi vain hengitystään hetken. "Selvä. Sovitaan niin. Mutta muista, jos liityn laumaanne, minusta tulee petturi surutta, mikäli veljeilette Haukan kanssa." Se vastasi pienesti virnistäen. Olihan se jättänyt alkuperäisen laumansakin surutta. Sillä ei ollut mitään menetettävää. Toinen näytti vahvalta ja hyvä kuntoiselta, tästä ei tulisi helppoa. Se otti paremman asennon ja lähti kiertämään toista.

Surma sitäpaitsi haluaisi nähdä eräiden laumalaisten ilmeet, jos hän liittyisi laumaan. Ensi tapaamisessa hän oli huomannut, kuinka jotkut suorastaan inhosivat häntä. Surmasta se oli oikeastaan vain jännittävää. Hauskaa suorastaan. Tiedä sitten, johtuiko se ilkeästä luonteesta vai mistä, mutta toisten ärsyttäminen oli erittäin viihdyttävä harrastus. Pieni ilkeä virnistys nousi väkisinkin sen kuonolle.

" haukka taitaa olla meille se pahin vihollinen joten en usko että haluamme olla mosien alfan kanssa tekemisissä. " Tuho totesi istten ja kiersi katseellaan kun Surma alkoi keitämään sitä. Tuho tiesi että petturia ei koskaan katsottu hyvällä mutta Surman osuus Haukan laumaan kroviasi ainakin kahden suden fyysisesn voiman. Sikispä Tuholle oli tärkeää saada Surma liittymään nyt oli enää edessä voitettavissa Surma.
Tuho laski päänsä alas seuraten toisen liikkeitä. Tuho ei itse liikahtanut eikä sävähtänyt paikaltaan. se odotti että Surma ovisi hyökätä jonka jälkeen se tekisi vastahyökkäyksen taktikoimalla sen siten että se väistäisi moisen neitosen hyökkäyksen käyden itse mahdollisesti toisen kylkiin kiinni saadakseen tuon kaatumaan. Surmassa oli vastusta jopa Tuholle vaikak Tuho olikni hyväk unotinen ja kokenut saalistaja ja kaikni puolin vahvakin. Pahin vastus Tuhossa saattoi olla se että sen kipukynnys oli korkea ja tahto vielä korkeanpi.

Surma oli tyytyväinen saamaansa vastaukseen.

Se kiersi vielä puoli kierrosta ennenkuin jännitti jalkojen lihakset ja pyrähti nopeasti juoksuun. Hän hypähti ja tähtäsi toista kylkeen. Suuri kohde, helpompi osua. Mikäli tämä isku menisi perille, Surma jäisi siihen. Mikäli ei, se hypähtäisi kauemmas, mikäli kerkeäisi ja hyökkäisi uudelleen, ellei toinen ehtisi hyökätä ensin.

Surma ei aikonut päästää toista helpolla, kun kyseessä oli niinkin vakava asia, kuin laumaan liittyminen. Kaikesta huolimatta Surma oli hyvin tarkka mihin laumaan liittyisi. Jos lauma ansaitsi sen luottamuksen, se olisi valmis uhraamaan henkensä sen puolesta. Lisäksi lauman johdolla täytyi olla auktoriteettiä, valtaa ja voimaa. Tällä hetkellä Surma ei epäillyt mitään noista puuttuvan Vallan laumasta. Lisäksi ainakin Tuho vaikutti luotettavalta ja mitä luultavimmin Valtaankin oli luottaminen.

Tuho oli odottanut toisen hyökkäystä joten väisti tuon ketterästi siirtymällä vastakkaiseen suuntaan Surmasta. Se tuhahti huvittuneesti vaikak tilanne oli todellakin vakavan asian puoelsta taisteleminen. Tuho ei aikoisi satuttaa Surma millänä tavalla että se vaikeuttaisi tuon elämistä. Mutta Tuholle oli suuri merkitys siitä että Surma saataisiin lalumaan ja sen eteen tulisi tehdä töitä. kun surma toisti hyökkäystään tuho kykeni väistämään täpärästi tuon matalaksi kyyristyneenä tuho loikkasi koko jäntevällä ruumiillaan kohti tuhoa saadakseen täten tosien oteeseensa täten olisi helpompi kontroloida toisen liikkeitä. Mikäli tuho ei osunut yrityksestään se tositaisi saman toiselta puolelta. Nopeat liikkeet ja ketteryys oli Tuhon valttikortti vaikak se olikookas ja kaikin puolin isokokoinen ei siltä notkeutta ja sitkeyttä puuttunut. Nuori hukka uros pitäisi otteensa Surmassa mikäli oli osumasta saanut otteen. Jos taas ei se siirtyisi takavasenpaan odottamaan Surman siirtoa ja taktikoituaan mahdollsiesn väistön siltä varalta.

Tähän saakka Tuho ei ollut vahingoittunut kuni kerran saalistus reissultaan ja sekin oli tuhon alottelijasuuden virhe kun se oli suin päin ryhtynyt taistelemaan suurta hirveä vastaan joka suojeli vasaansa. Mutta siitähän Tuho oli ottanut vain opikseen. Joka tapauksessa Tuho oli päättänyt että Surma olisi saatava laumaan jäseneksi keinolla millä hyvänsä.