Mahdollisia laumalaisia vai kenteis vihollisia ? - Loppu -

Surman kummatkin hyökkäykset epäonnistuivat, sen harmiksi. Toinen oli yllättävän ketterä. Surman heikkous oli juuri tuo ketteryys, jonka takia hän tunsi kuinka toinen sai otteen. Surma tuhahti ja alkoi rimpuilla. Hän ei voinut näykkiä toista kuonoon tai silmiin, kun kerran oli luvannut, ettei toista saanut vahingoittaa pahasti. Surma piti mitä oli luvannutkin. Nyt se yritti rimpuilla irti otteesta ja mietti kuumeisesti, toivoen että keksisi jotain nerokasta. Nyt se vilkuili Tuhoa ja yritti ottaa selvää, mitä toinen aikoi tehdä seuraavaksi. Se hymähti pienesti ja jatkoi rimpuilua kovemmin.

Tuho sai otteen Suramsta ja oli asiasta hyvilään. Toinen alkoi oitis rimpuillaa ja koska Tuho oli itse ehdottanut säännöt se pitäisi myös itse niistä kiinni sen oli parenpi iroittaa ote enennkuni tapahtuisi mitään peruuttamatonta täten se joutui iroittamaan otteensa Surmasta kun tuo alkoi rimpuilla liiakseen. Tuhon ketteryys oli ollut pitkänä valttia mutta oliko pitkään Surma oli ilmiselvästi hyvä vastus eikä "tappelun" loppua osannut arvella. Tuhon katse pysyi vastustajassa viimeiseen saakka valmistautuakseen toisen hyökkäykseen.

Surma hymyili ilkikurisesti tuntiessaan hampaiden irtoavan. Toinenkin piti siis lupauksensa. Tosin, näin tämä taistelu ei päättyisi koskaan. Täytyi vain päästä näyttämään, että olisi niskan päällä, niin ottelu päättyisi.

Surma hyökkäsi kohti Tuhon toista kylkeä. Hän kuitenkin muutti hyökkäyksen kohdetta viime hetkellä kohti toisen kaulaa, mikäli toinen oli väistämässä kylkeen kohdistuvaa hyökkäystä.

Mikäli tämä onnistuisi ja hän saisi otteen kaulasta, tämä yrittäisi selättää toisen ja päästäisi onnistuessaan irti, mikäli taas ei se perääntyisi toisesta ja jäisi odottamaan toisen hyökkäystä.

Toisen sitkeys oli ihailtavaa. Kovin moni ei vaivautuisi menemään näin pitkälle saadakseen yhden suden laumaansa.

Tuhon taktiikka ei nähtävästi yltänyt kyllin pitkälle sillä se oli todennut Surman hyökkäävän kylkeen joten väisti liikkeen mutta sai nartun kaulaansa kiinni. Myhäilevä älähdys kuului Tuhon huulilta kun narttu piteli sitä kaulasta ja yritti selättää. Tuho sen seijaan piti ruumiinsa jäykkänä täten se kykenisi pysymänä pitkäänkin tasapainossa vaikka toinen n vetikin kaulan suunnilta tuhoa selättääkseen tuon. Tuho ei halunnut luovuttaa joten se ei aikonut antaa nartun selättää itseään. vääntö laumalaisuudesta kestäisi pitkään tällä menolla joten tuhon tulisi tehdä pian ratkaisu siihen miten se aikoi saada Surman laumaaansa. Ei se tietnekään pitänyt itseään voittamattomana tätä vastusta vastaan. Se oli todennut jo nyt että Surma oli voimakas narttu ja se osasi taistelun taktiikan vaikke kyllin ketterä ollutkaan mutta ketteryyttä kykeni helposti kasvattamaan harjoittelemalla. Tuhon ruumis piti sen vakaasti pystyssä se ei siis aikonut päästää itseään maan tasoon sillä sehän olisi perjaatteessa häviö kaksikon säännöissä. Tuho siirtyi pian riuhtaisemaan itseään irti otteesta pyötämällä itsensä vastakkaiseen suuntaan surmasta täten pyrtävä liike tuntuisi Surman hampaissa ja ote irtoaisi helpommin. Jos tuho saisi nartun itsetään irti se koettaisi ketteryyttään käyttäen kiertää surmaa ympäri äkillisellä suunnan vaihdoksella se koettaisi saada otteen nartun kaulasta alta päin yrittäen tietenkin saada toisen selätetyksi. TAistelu oli kova mutta niin oli palkintokin. Tuho tiesi menettävänsä paljon jos Srumaa ei saataisi laumaan.

Surma ei saanut Tuhoa selätetyksi. Tuhon yrittäessä riuhtaista itseään irti, Surma yritti vielä saada toisen maahan, mutta turhaan. Hän päästi irti ja perääntyi hiukan. Surma seurasi vastustajaansa katseellaan koko ajan. Valitettavasti mieli oli nopeampi kuin keho, eikä kerennyt kuin seisahtua hetkeksi, kun toinen oli jo kaulassa kiinni, yrittäen selvästi kaataa hänet. Surman harmiksi tämä onnistui. Kun Surma tunsi maan allan hän välittömästi ärähti nyt tosissaan ja erittäin varoittavasti. Hän ei halunnut olla siinä tilanteesa yhtään pitempään.

Hän oli huono häviäjä, erittäin huono häviäjä. Surma oli jo hiukan valmistautunut häviöön, mutta silti tappion nieleminen oli vaikeaa, erittäin vaikeaa. Laumaan liittyminen ei paljoa haitannut, vaan juuri tuo kirottu häviö.

Siinä samassa kun Surma oli selätettä Tuho loikkasi pois. Se tiesi voittaneensa mutta ei kommentoinut asiaansa millänä tavalla. Se kumartui auttamaan Srumaa koska koki tuon ystäväkseen. Surma oli ärähtänyt ja Tuho oli ymmärtänyt myös miksi. Sillä ei Tuhokaan ollut hyvä häviäjä. Sillä jos se olisi hävinnyt se olisi todenn äköisesti tehnyt samoin kuin Sruma. Vaikak tuho oli hyvillänä siitä että Surma olisi nyt mahdollinen laumalainen Tuho antoi toisen puhua ensin ennenkuin snaoisi yhtään mitään. Sillä oli ystävällinen katse silmissään kun se katsoi Surmaa auttavaisena.

Surma nousi välittömästi ylös. Se ei sanonut hetkeen mitään, yritti vain hillitä kiukkuaan. Se ravisteli päätään ja huokaisi. Pian ärtymyksen tilalle kuitenkin nousi huvittuneisuus. "Tämä ei jää tähä." Se vastasi pienesti naurahtaen. Jotenkin koko tapahtuma oli huvittava. "Nyt kai sitten kuulun laumaanne..." Se mietti ääneen.

Jossakin mielen sopukoissa Surma oli vieläkin katkera häviöstä, mutta yritti olla huomioimatta sitä. Sittenpähän voitto maistuisi makeammalle, kun ottelu otettaisiin uusiksi. Katsottuaan Tuhoa Surman kuonolle nousi virne. Toisen ilme ei näyttänyt sopivan ollenkaan aijempien kokemusten pohjalta sudelle. Mutta olihan tämän kohtaamisen aikana sattunut monta asiaa, mikä ei sopisi sen omalle luonteellekkaan.

tuho hymisi itsekseen knu tuho puhui etttä tämä ei jäänyt tähän. huvittunut ilme sen kasvoilla nousi susimaiseksi virneeksi " niin, ETsitään seruaavaksi valta ja kerrotaan hänelle. En usko että hänellä on mitään sitä vastaan. En minä voi sinua tietenkänä tieten tahtoasi pakottaa laumaan jos et siihen todella tahdo ?! " Tuho lausui tuolle neitokaiselle. Se saisi vallan kutsuttua paikalla mitä helpoimmi ulvomalla . mutta nyt olisi ensin varmennettava oliko Surma mielellään tulossa luamaan vai tulisiko se vain koska se on pakotetttu siihen.

Surma naurahti. "Minulla ei ole mitään laumaan liittymistä vastaan. Sitäpaitsi lupaus on lupaus. Voin silti jatkaa tehtävääni, vaikka kuulunkin laumaanne. Itse asiassa siitä on vain hyötyä teille." Surma vastasi. Tehtävällä hän tarkoitti tietenkin Haukan lauman tuhoamista. "En malta odottaa, että näen muutaman laumalaisen ilmeen, kun he kuulevat minun kuuluvan nyt laumaan." Se sanoi hykerrellen. Se vilkaisi Tuhoa. Sen paha tuuli oli pyyhkiytynyt suurimmaksi osaksi jo pois. Nyt se odotti, mitä toinen aikoisi vastata tai tehdä seuraavaksi.

Tuhomme nyökkäsi Surmalle " Hienoa " Se lausui ja siinäpä samassa hukkamme nosti kuononsa kohti taivasta ja ulvahti kutsuvasti vallalle parikertaa. SE tiesi että valta kuulisi kutsun ja tulisi paikalle piankin. ulvonnassa Tuho kertoi että asia oli tärkeä. " Toivotaa näin, mutta uskon että on hyvä jos kerrot myös Valllalle tehtävästäsi ettei tule hänelle yllätyskia " Tuho sanoi Surmalle ja ulvahti vielä parisen kertaa.

Hivenen kauenpana Valta oli ollut tutkailemassa laumattomien aluetta kunnes se kuuli poikansa ktusuvan. Valta kohotti päätään ja käänsi korvat äänen suuntaan. ja ulvahti takaisin kertoakseen että oli kuullut kutsun ja tulis ipaikalle. Niin valkea kookas hukka alfamme suuntasi kohti Tuhoa ja Surmaa liikkuen vakaasti ja tasasiest. Kookas uros tavoitti pian kutsujan jonka Seurassa Sruma oli.
Valta pysähtyi kaksikon kohtaan " Kutsuit Tuho " Se lusui matalalla ja rauhallisella äänellä. Oli olltu hyvä että Valta oli olltu lähimaastossa muutois se ei olisi välttämättä kuullut kutsua. Vanha herramme käänsi katseensa Tuhosta Surmaan ja pian takaisin Tuhoon " Mitä asiasi koskee " Valta lausui katsoen kysyvästi kumpaakin.

Tuho oikaisi itsensä ja kumarsi lievästi alfalleen . " Tässä on Surma, ja hän liittyisi laumaamme " tuho kertoi se kertoisi kyllä miten he olivat päätyneet tähän ratkaisuun mutta antaisi alfan ensin itse kommentoida asiaan.

Valta katshahti Srumaan mietteliäästi. Se olitavannut tuon suden aijemminkin mutta silloni se ei ollut kiinnostunut laumaan liittymisestä suram kallsiti päätään pitäen katseensa Surmassa. " Mikä sai muuttamaan mielesi Surma ? " valta kysäisi sitten matalaan ja rauhalliseen sävyynsä. Sillä ei ollut m itään vastaan Sruamn liittymistä mutta se halusi kuulla Surmalta itse mikä oli muuttanut tuon mielen.

Surma nyökkäsi. Ei hän aikonut pitää mitään salassa. Tuhon ulvottua Vallalle kutsun ja kun hän näki vaalean suden tulevan ensimmäinen ajatus oli: ´Se oli nopeaa toimintaa..´

Surma pysyi hiljaa kunnes siltä kysyttiin, miten hän oli päättänyt muuttaa mieltään. Sekin kumarsi pienesti. Oli hän niin monesti ollut samassa tilanteessa. Tosin hän oli silloin ollut alfan, siis isänsä kanssa ottamassa uusia laumalaisia vastaan, mutta ikinä hän ei ollut yrittänyt pyrkiä mihinkään laumaan. Ilkikurinen hymy nousi sen naamalle automaattisesti. " Löimme Arvon Tuhon kanssa vetoa, hävisin ja liityin. Tosin mielipidettäni vielä kysyttiin, joten en ole pakotettu mihinkään. Huomasin, että laumaan liittyminen ei häiritse tehtävääni tuhota Haukan lauma. Tietääkseni teillä Arvon Valta ei ole minkäänlaisia liittoja Haukan kanssa?" Se katsoi suoraan valtaan, ei uhkaavasti vaan näyttääkseen että oli tosissaan ja varmistaakseen kysymyksen vastauksen.

Laumaan liittyminen ei ollut leikkiä. Se otti arvoasemat tosissaan ja tällä hetkellä hän olisi omegana, jos pääsisi laumaan ja hänen oli käyttäydyttävä sen mukaisesti. Se vilkaisi Tuhoa nopeasti. Se oli puhunut totta joka sanassa ja halusi jo heti näyttää minkälainen susi hän oli, ettei epämiellyttäviä yllätyksiä tulisi myöhemmin. Nyt se odotti, mitä Valta tai Tuho vastaisivat.

tuho seruasi tilannetta nyt sivusta se ei puuttunut Sruman ja Vallan keksusteluun mitenkänä sillä itesi että sillä ei enää ollut sanavaltaa puuttua asiaan.

Valta sen sijaan käänsi katseensa Surmasta Tuhoon kun narttu kertoi vedosta jolla Tuho oli voittanut laumalaisuuden Suramn kanssa. Tuho oli pätevä taistelia sen tieisi jopa Valta itse. Valta myös päätteli alfamaisesti että jos kerran tuho oli taistellut toisen laumalaisuudesta sen täytyi olla hyvä asia. Kun valta kuuli Surman suunnitelmista se kallsiti hivenne karhumaista kalloaan. " Vai tuhota HAukan lauma. Ei huononpi idea. Itse en tästä laumasta vielä tiedä mitään mutta sinulal taitaa olal syysi siihen ? Hyävksyn sinut täysin laumaani vaikka sinulla on halua tuhota vieras lauma. Pyydän sinulta kuitenkin pientä lykkäystä asian suhteen sillä meidän täytyy saada reviiria sitä ennen kuntoon ettei tule sitten sitä hetkeä että jäämme tyhjin käsin. uskon että laumamme on mukana suunnitelmassasi. Meillä ei ole Tämän Haukan kanssa minkään laista peliä eikä sellaista ole. " Valta puheli sitten Surmalle. alfamme heilautti häntäänsä ja ktashati Tuhoa joka pysyi alistuvassa tilassa koska se tiesi että sen oli turha hangotella vastaan.

Tuho kuunteli alfaansa uteliaana ja odotti.

Surman mieliala nousi kun tämä oli hyväksytty laumaan. "Kiitoksia. Voin kyllä lykätä tehtävääni. Se on kuitenkin pitkä aikainen suunnitelma, eikä sillä kovin kiire ole." Surma vastasi ja heilautti häntäänsä muutaman kerran. Se muisti jopa kumartaa pienesti. 'Riippuen täysin siitä, kuinka paljon kannattajia Haukka saa vielä kerättyä.' Se lisäsi vielä mielessään.

Surma ei voisi taata Haukan laumalaisen tai jopa Haukan turvallisuutta, mikäli näkisi heitä. Luultavasti Haukan lauma tiesi jo Surmasta ja hänen suunnitelmistaan, nyt kun Karhunkaataja oli pettänyt hänet. Erityisen mielissään Surma oli, kun Valta ei ollut tyrmännyt Surman suunnitelmia. Se sai sen kunniottamaan alfaansa nyt enemmän, kun tämä kuitenkin antoi toisille hiukan liikkumisvaraa.

Nyt se kuitenkin unohti toistaiseksi Haukan ja hänen laumansa ja katsoi Tuhoa. "Nyt sitten olen virallisesti samalla puolella..." Se sanoi pirteästi.

Valta nyökkäsi Surmalle " Laumallamme ei toistaiseksi ole varsinaista Reviiriä eli liikumme toistaiseksi ryhmänä missä milloinkin. Olen miettinyt ja aijon ottaa puheeksi Betani kanssa että jos sijoittaisimme reviirimme aarnimetsän suunnille mikäli tämä Haukka ei ole sinne saakka levittäytyt. Meillä ei ole liittolaisia musita laumoista emmekä usko niitä ottavankaan paitsi hätä tapauksessa saatamme joutua turvautumaan Ovelan laumaan, mutta nyt se ei ole tarpeellsita. Laumassamme on noin kymmen kunta jäseniä joten mitä luultavammin aloitamme reviirin valtauksen pikimmiten ja nyt kun sinäkin kuulut laumaan ja laumassamme ei toistaiseksi ole Omegan sijaa saat itse valita jäätkö laumalaiseksi vai halutko vastaan ottaa saalistus ryhmän jäsenyyden taikka sitten toisen joukkueen johtajuuden. Tuho johtaa ensimmäsitä joukkuetta ja täten harjoittaa nuorempia jäseniämme salasitys ryhmän jäseniksi. Valinta on sinun ? " Valta selitti sitten luamastaan. Se vaistisi mielellään kysymyksiin jos sellaisia tuli.

Tuho oli ryhditänyt asentoaan ja liikahti kohti alfaansa " Aarni metsä kuullsota mukavalta paikalta kun kävin Kirvan kanssa siellä en nähnyt mitään mikä olis iviitannut Haukkaan tai kehenkään muuhunkaan laumaan. " Tuho lausui sitten ja hiljeni. Surma kuului nyt laumaan ja Tuho oli tyytyävinen itseensä.

Surma kuunteli tarkasti ja painoi jokaisen tiedon jyväsen mieleensä. Surma oli tyytyväinen, kun hänen ei tarvinut jumittautua omegan paikkaan. Normaali laumalaiseksi se ei aikonut muutenkaan tyytyä, minkäs se luonteelleen voi, joten yksi vaihtoehto olisi joukkueen johtajuus, mutta Surma ei ollut varma mitä tämän työnkuvaan kuului tässä laumassa. "Mitä työtehtäviä ja velvollisuuksia joukkueen johtajalla on?" Se kysyi virnistäen ja katsoi Valtaa.

Surma vältti suoraa katsekontaktia, mutta ei kuitenkaan vältellyt lauman alfaa. Se osoitti näin, että se ei olisi uhka johtajalle ja että Surma olisi selvästi alemmalla arvoasteikolla. Surma heilutti häntäänsä rennosti puolelta toiselle. Se ei halunnut pilata tätä mahdollisuutta, miten hän oli nähnyt niin monen muun pilaavan olemalla liian nokkava alfaansa kohtaan. Nyt se jäi mielenkiinnolla odottamaan, mitä alfa vastaisi.

Tuho katsahti Valtaan kun Surma esitti tuolle kysymyksen tehtävistä. Tuho tiesi oman osuutensa mutta se olikin aivan eri kun sillä oli erillinen pohja ryhmän johtajana.
Valta istahti alas rentoutuakseen se ei koennut tosita uhkaksi vaikka ei suoraa kontaktia saanutkaan. " Metästys ryhmän johtajana tehtäviisi kuuluisi lauman ravinnon hanke, lisäksi ryhmääsi siirretään jo "koulutetut" sudet Tuhon ryhmästä jolloin sinulla on ryhmä jota johdt metästyksessä ja laadit heille selvät säännöt metästys järjestyksessä. Eli päätät itse kullekkin jäsenelle mikä hyökkäys menetlemä ikinä sinulla onkin käytössäsi. " Valta lausui. M;etästys joukon johtajana Surmalla olisi suuri valta päättää siitä mitä lauma siais syödäkseen ja kuinka usein. Tietenkänä tuon eri tarvitisis yksin olal vastuussa ravinnsosta sillä Tuholla oli oma joukkonsa ja tarvittaessa talven tulle n ryhmät voivat liittää yhtenäiseksi ja saalistaa suuremmassa ryhmässä. Tämän Valta kerotisi jos siihen tulisi tarvetta Tuho sen jo entuudestaan tiesikin. " Lisäksi sinulla on valta hyväksyä jo laumaan liittyneistä susista itsellesi jäseniä ryhmääsi jos koet heistä oelvan saalistukseen. yleisenä sääntönä minulla on ollut että loukkaantuneet sudet sekä kantavat nartut eivät osallsitu saalistukseen " Valta jatkoi sitten ja hiljenikin odottamana oliko Surmalla lisää kysymyksiä.

Surma kuunteli jälleen tarkasti. Se olisi suuri vastuu, mutta hän oli ennenkin hoitanut samoja tehtäviä laumassa, joten mikään Vallan luettelemista asioista ei ollut tullut kovin yllätyksenä. Surma nyökkäsi aina välillä. Vallan lopetettua surma hymyili. Siitä pystyi näkemään, että paikka kiinnosti sitä. "Paikka kiinnostaa kyllä, mutta miten sitä ei ole annettu jo jollekkin, jos meitä kuitenkin on jo näin monta?" Surman oli vielä pakko kysyä. Se epäili, että paikassa saattaisi olla jokin haitta puoli, minkä takia kukaan ei sitä halunnut. Tietenkin voisi olla, että laumassa olisi paljon nuoria, tai epävarmoja susia. Surma syventyi mietteihinsä, mutta oli kokoajan kuulolla, mikäli tai kun saisi vastauksen hänen esittämään kysymykseen.

Valta siirsi tassujensa asentoa pitäen katseensa Surmassa. " Laumassamme on yli puolet parisen vuotiatita susia jotka kuuluvat Tuhon ryhmään joita valmennetaan para aikaa metsätäjiksi sillä heillä ei ole kokmusta asiasta. Tuhon metästys joukkoon kuuluu Kirwa, Loska sekä KElmi nämä kolme ovat kaikki noin parisen vuotiaita susia. Muut luamaan kuuluvat Ovat Viima Beta susi Rikkosiipi, Tähkä sekä Pajo ja kajo laumassamme ei siis juurikaan ole täysi kasvuisia uroksia minun lisäkseni lainkaan. Muut nartut ovat vanhenpia kuin nämä metsätys ryhmään kuuluvat eivätkä ole ilmoittaneet että haluaisivat olla osana metsätys ryhmää. Jos kerran paikka sinua kiinnosta se on sinun. Mielestäni olet oiva joukon johtajaksi koska olet kyllin kookas nartuksi lisäksi näytät hyvin voivalta ja vahvalta uskoisin sinun pärjäävän mainiosti asemassasi. " Valta puheli ja tyytyi sitten hiljenemään jällene. VAlta oli omalla tavallaan erikoinen alfa. LAuman kasaus vaiheessa se suositteli paikkoja jäsenilleen jotka joko hyväksyivät tai hylkäsivät tarjouksen täten Vallan mielestä oli helpompi kasata laumaa kun lauamssa olisi tärkeimmät piirteet selvillä.

Tuho ei vielkään puhunut mitään se oli oppinut että alfan pääle puhuminen ei ollut suotavaa eikä si´tä viitsinyt tehdäkkään.

Surma kuunteli. Kelmi ja Tähkä olivat hyvinkin tuttuja nimiä. Hän oli tavannut myös ainakin muutamia muista susista silloin, kun hän oli ryhtynyt yhteistyöhön Vallan lauman kanssa. Mutta nyt hän olisi lauman virallinen jäsen. Hänellä ei onneksi kestäisi kauaa, ennen kuin hän oppisi muut laumalaiset.

"Onko tämä nyt sitten sovittu?" Surma kysyi ja katsahti Valtaan.

Surma alkoi jo suunnittelemaan mahdollista asetelmaa, minkä kanssa he saalistaisivat. Hänen täytyi vain saada tarkemmat tiedot toisen joukkueen susista, itse laumalaisilta tietysti. Hän halusi tietää laumalaisten heikkouket ja vahvuudet, jotta voisi antaa oikean tehtävän kullekkin sudelle. Susia oli ehkä hiukan liian vähän, mutta tälläkin päästiin jo hyviin tuloksiin. Susia taatusti tulisi ajan kanssa lisää.

Valta nyökkäsi Surmalle " Kyllä, Lisäksi pyytäisin sinua saamaan laumaan mahdollisesti lisää jäseniä ne ovat tärkeitä nyt kun Haukkakin on samilla linjoilla. Tarvitsemme paljon uusia jäseniä että pärjäämme tulevaisuudessa paremmin muun muassa haukkaa vastaan. eli jos näet ja koet jonkun hyväksi laumalaiseksi kutsuminut joko paikalle tai tuo tämä kulkija luokseni. " Valta lausui sitten ja katsahti tuhoon tarkoittaen että tehtävä koskisi myös häntä.

Tuho nyökkäsi Vallalle ja katsahti Sruaman. SE oli ylpeä että Suramn kaltainen narttu ol inyt lalumassa vaikak sen eteen olikni saantu tehdä töitä mutta se oli sen arvosita ihan taatusti.

Valta poistuisi paikalta jos kenelläkään ei ollut enää yksyttävää.

[[Tykkään muuten älyttömästi tuosta "toisen ryhmän johtaja" tittelistä... Tulen käyttämään sitä. ^^ ]]

Surma nyökkäsi myös vastaukseksi. Valta osasi näköjään suostutella toisia. Nytkin se oli viitannut monesti Haukkaan ja tämän laumaan. Ei siinä mitään, olisi Surma muutenkin yrittänyt saada laumalaisia lisää Vallan laumaan. Olihan tämä parempi kuin Haukan lauma. Surma tuntisi taatusti suurta mielihyvää, jos ja kun hän saisi napattua laumalaisen Haukan nenän alta heidän laumaansa. Vaikka Surma ei paljon piitannut muista susista, hoitaisi hän työnsä kunniallisesti ja tekisi nyt kaikkensa laumansa hyväksi.

Surma oli ylpeä itsestään, kun oli saanut suoraan ryhmänjohtajan paikan. Omegana hän ei olisi kauaa jaksanut maleksia. Näin säästyi paljon vaivaa. Nyt se odotti, että pääsisi tutustumaan muihin.

Valta nyökkäsi kaksikolle " Hienoa, tapaamme varmasti pian jälleen koko lauman eksekn, kun saan betani kanssa puhutta mitä teemme reviirin ruhteen. Siihen asti voit pidellä yhteyksiä vaikak tuhoon jos minua et tavoita. " valta lausui sitten alun moelmmin ja loppuakohden se pidättäytyi Suraman katseella ja pian alfasemme sitten posituikin paikalta valkea turkki tuulen muakna hennsoti heialhdellen.

Tuho siirsi katseensa vallasta Surmaan " tervetuloa siis laumaamme. Jos haluat miellelälni siirrän puoelt ryhmästäni sinulle opettettavaksi " Tuho sanoi ja naurahti sitten.

Valta nyökkäsi kaksikolle " Hienoa, tapaamme varmasti pian jälleen koko lauman eksekn, kun saan betani kanssa puhutta mitä teemme reviirin ruhteen. Siihen asti voit pidellä yhteyksiä vaikak tuhoon jos minua et tavoita. " valta lausui sitten alun moelmmin ja loppuakohden se pidättäytyi Suraman katseella ja pian alfasemme sitten posituikin paikalta valkea turkki tuulen muakna hennsoti heialhdellen.

Tuho siirsi katseensa vallasta Surmaan " tervetuloa siis laumaamme. Jos haluat miellelälni siirrän puoelt ryhmästäni sinulle opettettavaksi " Tuho sanoi ja naurahti sitten.

Valta nyökkäsi kaksikolle " Hienoa, tapaamme varmasti pian jälleen koko lauman eksekn, kun saan betani kanssa puhutta mitä teemme reviirin ruhteen. Siihen asti voit pidellä yhteyksiä vaikak tuhoon jos minua et tavoita. " valta lausui sitten alun moelmmin ja loppuakohden se pidättäytyi Suraman katseella ja pian alfasemme sitten posituikin paikalta valkea turkki tuulen muakna hennsoti heialhdellen.

Tuho siirsi katseensa vallasta Surmaan " tervetuloa siis laumaamme. Jos haluat miellelälni siirrän puoelt ryhmästäni sinulle opettettavaksi " Tuho sanoi ja naurahti sitten.

Surma katsoi kuinka alfa poistui paikalta. Sitten se käänsi katseensa Tuhoon ja naurahti pienesti vastaukseksi. "Minulle se kyllä sopii, kunhan tutustun muihin laumalaisiin." Surma tiesi, että moni susi ei kuuntelisi tuntematonta tuosta noin vain.

Surman sana ei paljoa painaisi, jos joku määräisi hänelle susia opetettavaksi. Sille se ei olisi ongelma, mutta muille voisi hyvinkin olla... Ei Surma tuntenut kunnolla muita kuin Kelmin ja Tähkän.