Muuta ajateltavaa. (Päättynyt)

[[Eli ainakin Caremel.Fox hukkaineen tännepäin~]]

Surma oli ajautunut lakson solaan. Hän ei itsekkään tiennyt, mitä oli hakemassa, vai oliko ollenkaan etsimässä mitään. Sen pää oli ollut yhtä myllerrystä päivän ajan. Niin paljon oli tapahtunut niin pienessä ajassa. Tarvittiin vain aikaa, aikaa jotta asiat selkenisivät.

Surma käveli joen rantaan ja kumartui juomaan. Ei hänellä jano ollut, kunhan sai jotain muuta tekemistä ja ajateltavaa. Hän oli metsästänyt aijemmin pienriistaa, mutta mielenkiinto laski täyttyneen mahan myötä. ' Vai toisen joukkueen johtaja...' Se mutisi itselleen. Pieni ylpeyden tunne valtasi taas hetkeksi Surman ja se hymyili ilkikurisesti. Nyt pitäisi vain tutustua muihin laumalaisiin....

Ajatuksen juoksun katkaisi toisen suden haju, jonka tuuli toi tullessaan. Vieras oli lähellä. Ei Surma paljoa päätä sillä vaivannut, hän pärjäisi, mikäli toinen olisi vihamielinen. Toinen ei myöskään hajun perusteella vaikuttanut kuuluvan mihinkään laumaan. Surma virnisti omille ajatuksilleen ja lähti kulkemaan hajua kohti. Se ryhdistäytyi täyteen mittaansa, ollen näin varsin kookas ja mahtava näky. Sen häntä nousi korkealle kuin itseluottamuksen lippu ja odotti mielenkiinnolla, kuka toinen oli. Vihdoin jotain muuta ajateltavaa.

[[Anteeksi kaikki tuosta ihmeellisestä otsikosta!! >__< En ole mikään maailman paras keksimään niitä. ]]

Ruoste nuuski ilmaa ja tunsi tuulessa suden oudon hajun.Hän hyppäsi rohkean näköisenä esiin kanervikosta ja murisi mutta mitä hän näkikään.Tuo viaras susi oli kaunis olento mutta ulkonäkö saattoi pettää.

Ruoste otti muutaman askeleen eteenpäin ja katsoi tuota viarasta suoraan silmiin.Ruosteen silmistä saattoi nähdä kiinnostuksen mutta se saattoi olla myös huono asia.

Tuulenpuuska heitätti lehden Ruosteen kuonolle ja se katkaisi myös katsekontaktin.

Surma katsoi hieman yllättyneenä tuota toista sutta, joka oli pompannut yhtäkkiä eteen kovinkin itsevarmana itsestään.

Surma pysyi paikallaan ja tuijotti toista takaisin. Tuo näytti olevan vielä kovin nuori, eikä ollut nähnyt luultavasti maailmaakaan kovin paljon, saati sitten tiennyt sen julmuudesta. Nuori susi näytti kiinnittävän huomionsa lehteen. "Jos olisin vihollinen olisin jo hyökännyt. Välimatkaa ei ole paljon, etkä kerkeäisi tehdä mitään, kun huomaisisit, että olet jo vainaa.." Surma lausahti tavalliseen tapaansa pitäen katseen nuoressa sudessa.

Ruoste vastasi äkäisesti: "Vaikka nuori olenkin se ei tarkoita että olisin heikko!Kuka sinä olet ja mistä tulet?"

Ruoste aavisteli että susi oli jo kokenut laumalainen ja kannattaisi välimatkaa aiakin kaksimetriä.
Ruosteen ruskeat silmät kiiluivat kun tuuli ulvoi sen korvienjuuressa.


(anteeksi että tuli näin lyhyt
)

((eipä tuo mitään.. ^^))

Surma hymähti pieni, ilkikurinen hymy naamallaan. Se astahti vierasta sutta lähemmäs. "Olen Surma, Vallan laumasta. Se, mistää tulen, ei ole oleellista, joten unohda se." Se sanoi ja istahti alas ja rapsutti takajalallaan korvaansa. Sitä ei huvittanut tapella tuon nuoren suden kanssa, sillä hän tiesi etukäteen, miten siinä kävisi. "Entä itse? En muista kaltaistasi sutta laaksossa. Taidat olla uusi, tai sitten olet vain hyvin pysynyt piilossa." Se sanoi ja katsoi suoraan nuoreen hukkaan.

Toinen vaikutti jostakin syystä riidanhaluiselta. Toisen asenne tulisi olemaan sille vielä kohtalokasta sille. Mutta se oli hänen elämänsä, ei hänen.

"Nimeni on Ruoste.Olen Haukan laumassa ja kyllä,olen aika uusi".

Ruoste tajusi että riita oli turha ja istahti myös maahan.Ruoho rahisin sen tassujen alla ja hän tunsi Surman katseen ja katsoi takaisin.

Surma näytti kauniilta mutta yös hieman vaaralliselta.Saattoi olla että rauha olisi tässä tapauksessa suositeltavaa.
Tuuli ulisi Ruosteen korvanjuuressa.

"No tuota..." Ruoste aloitti mutta ei osannut jatkaa.Sitä hieman nolotti mutta päällepäin sitä ei erottanut.

Ruoste kävi makaamaan ja tuiotti tuota Surma nimistä sutta sen kauniisiin silmiin ja odotti että jotakin tapahtuisi.

Haukan nimen kuuleminen sai Surman puremaan hampaitaan yhteen. Toinen kuului siis Haukan laumaan. Kuinka sääli. "Vai Haukan laumaan... Mikä asemasi on laumassa? " Se kysyi. Surma halusi tietää Haukan lauman suunnitelmista. "Haukka taisi vaikuttaa hyvältä sudelta, kun kerran laumaankin liityit..." Se sanoi kylmästi. Surma ei voinut sietää Haukka ja tämän laumaa. Sitä se ei tosin sanonut ääneen.

Siitä asti, kun se oli tullut laaksoon, heti ensimmäisenä hän oli saanut Haukan ja tämän suunnitelmat niskaansa. Tähän laaksoon ei tarvittu enään yhtään laumaa, olihan täällä jo neljä. Olihan hän Vallan laumassa, mutta se oli myös hyvä syy vihata Haukan laumaa. Olihan tämä vienyt laumattomien alueita. Nyt se jäi odottamaan miten toinen vastaisi hänen kysymyksiinsä.

"Laumassa en ole edennyt paljoa koska vasta äskettäin pääsinsinne"

Ruoste aavisti että Haukka oli Surmalle tuttu mutta ei hyvällä tavalla.

"Saanko sanoa neiti, että nuoruuteni ei ole este saalistukselle ja sensellaiselle"

Ruoste ei halunnut että Surma saisi hänestä pikkupennun kuvan ja siksi hän yritti näyttää rohkealta.
Se nousi ylös ja lähestyi Surmaa. Se heilautti hieman häntäänsä ja lipaisi kuonoaan.

"No...mitäs sinä Vallan laumassa puuhailet?"

Ruoste yritti aloittaa mukavampaa keskustelua.

Surma hymähti huvittuneesti vastauksen. Vai ei ole este? "Ei pidä olla vielä liian ylpeä, se voi koitua kohtaloksesi joku päivä..." Se vastasi yhä huvittuneena. Sisua näyttää löytyvän kyllä.

"Vai mitä puuhailen... No, olen toisen metsästysryhmän johtaja. Siinä on paljon vastuuta ja tekemistä.." Se sanoi hieman ylpeänä. "Sanoit, että nuoruus ei ole este? Osaatko sitten kunnolla saalistaa?" Kaikesta huolimatta Surma ajatteli toista vielä pentuna, vaikka rohkea onkin. Itse asiassa Surma ihmetteli miten Ruoste oli päätynyt edes elämään yksikseen ja vielä selvinnytkin siitä. Nämä ajatukset hän piti kuitenkin omana tietonaan, sillä hän ei halunnut veljeillä Haukan lauman kanssa. "Sääli, että noin lahjakas susi päätyi Haukan laumaan." Se huokaisi ja katsoi sitten Ruostetta.

"Mitä tarkoitat tuolla ?" Ruoste ihmetteli päässään Surman sanoja ja mietti mitä tuo ylpeä susi tarkoitti.
"Kuten sanoin nuoruun ei ole minulle este elämässäni.Osaan saalistaa siinnä missä muutkin ja olen selvinnyt ilman emoa ja laumaa hyvin" Ruoste ei pitänyt Surman asenteesta mutta hän saattoi vain kuvitella.Toinen oli kaunis ja kiinnostava mutta saattoi olla hyvin vaarallinen suuttuessaan.


"Jos pidät Haukan laumaa minulle sopimattomana niin mikä on syy" Ruoste halusi tietää kaiken tuosta Surma nimisestä sudesta.

Surma naurahti pienesti. Ei ivallisesti, vaan myötätuntoisesti. Olihan se itsekkin ajatellut juuri samoin nuorempana. Ruoste vaikutti muutenkin paljon Surman kaltaiselta.

"Kun tulin tähän laaksoon, Haukan laumaa ei ollut, vaan hän suunnitteli vasta sitä ja minä en kuulunut mihinkään laumaan, vaan olin laumaton... Kun kuulin, että laaksoon tulee uusi lauma, joka vie laumattomien alueita laumansa käyttöön, päätin, että yritän estää sen keinolla millä hyvänsä, mutta kuten huomaat, olen hieman epäonnistunut tehtävässäni, mutta en aijo lopettaa yrittämästä. Sitäpaitsi, olen pitkävihainen, joten jos hankkiutuu minun kanssani vihoihin, saa kärsiä siitä pitkään." Se vastasi ja virnisti lopulta iloisesti. Jos Ruoste menisi kertomaan nyt Haukalle kuulemastaan, se ei sitä hetkauttaisi. Haukka luultavasti tiesi hänestä jo. Surma ei jaksanut murehtia asiaa enempää. "Luulen, ettet ymmärrä mitä sanon, koska kuulut Haukan laumaan.." Se katsoi sitten kysyvästi nuorempaa hukkaa.

"Tota en sinusta ole tiennyt" Vastasi Ruoste joka nyt entistä enemmän kiinnostui Surmasta.

"No...Haukan lauma oli tällähetkellä sopivin minulle mutta ajattelin että voisin joskus vaihtaakkin laumaa."

Se katsoi Surmaa ja virnisti iloisesti. Sen silmät kiiluivat ilosta ja turkki väreili tuulessa. Nuoruus ei haitannut sitä vaan Ruoste hypähti leikkisästi kohti Surmaa.

((Sori kesto (jälleen)! ))

Surma hymähti vastaukseksi. Mutta toisen kommentin jälkeen se vakavoitui asteen verran. Se tökkäsi tassullaan toista rauhoittumisen merkiksi. "Laumaan liittyminen ei ole leikin asia. On muutamia asioita, jotka täytyy ottaa tosissaan ja laumaan liittyminen on yksi niistä." Surma sanoi vakavana. Toisella näytti olevan vielä paljon oppimista. "Laumaa ei vaihdeta ihan noin vain. Kun alfa hyväksyy sinut laumaan, hän olettaa sinun silloin olevan yksi perheenjäsen. Kyllä laumasta voi lähteä, mutta silloin sinusta tulee petturi. Pettureita ei katsota hyvällä. Laumasta on järkevää erota vain silloin, kun alfa vaikuttaa kusipäältä, muuttuu sellaiseksi tai lauma ajaa asiaa, mikä ei kiinnosta/koske sinua. Itse liityin Vallana laumaan, koska hävisin vedon ja kerran lupasin liittyä, mikäli häviäisin, niin silloin myös pidän lupaukseni. Minulle se on täällä olevista laumoista paras, sillä he eivät koske laumattomien alueisiin, joten sen lauman riveissä voin toteuttaa omiakin suunnitelmia. Kaikki hyötyvät." Surma toivoi, että Ruoste ymmärtäisi, mitä hän tarkoitti. "Lisäksi, jos vaihdat laumaa noin vain, sinua voidaan luulla vakoojaksi tai muuksi vastaavaksi." Se vielä lisäsi.

Saarnan jälkeen se heilutti pienesti häntäänsä. Ruoste oli sympaattinen kaveri, jolla oli vielä elämä edessä. Ajan kanssa tämäkin vielä huomaisi, että maailma ei ole niin helppo ja mukava paikka.

"Tiedän kyllä kaiken tuon. Vaikka en ole kokenut elämässäni paljoa osaan silti ymmärtää sen vaaroja. Äitini kaapattiin kun olin pikkupentu ja lähetettiin ihmisten koe-eläimeksi. Sen jälkeen en ole äitiä nähnyt. Olen oppinut selviytymään,koska isä on ollut aina kadoksissa, yksin. Minua luullaan aina kokemattomaksi ja typeräksi ja se loukkaa minua mutta kosa en voinut oppia vanhemmiltani paljoa täytyy minun aina esittää vahvaa ja selviytyä"
Tämä oli aihe joska Ruoste harvoin puhui eikä halunnut sitä kaikille kertoa. Se kuitenkin uskoi että Surma oli luotettava.

Kyynel vieräshti sen kuonoa pitkin ja tipahti kiven päälle. Sitten se katsoi nolona Surmaa ja virnisti hieman.

"No se oli sellainen tarina se..." Sanoi Ruoste hieman vaivaantuneena.


(Sori kesto)

Surma kuunteli Toisen lyhykäistä kertomusta. Vai että sillä tavalla. Surma ei itse voinut oikein kuvitella tapahtumia tai tuntemuksia, sillä hänellä ei ollut ikinä ollut samankaltaista vaikeaa lapsuutta. Se vain tyytyi virnistämään takaisin, ei ilkikurisesti taikka pilkkaavasti, vaan kannustavasti. Tosin, se ei ollut Surma vahvinta alaa ja yritys jäi todellakin yritykseksi. Se huokaisi pienesti. Se ei sopinut lohduttajaksi. Toisen lopetukseen se vain nyökkäsi.

"Mitkä ovat nyt tavoitteesi?" Se kysyi ja vaihtoi puheen aihetta. Se ei osannut olla samankaltaisissa tilanteissa kuten äskeisessä. Hyvällä tuurilla hän voisi saada jotain irti Haukasta ja sen suunnitelmista. Sitä hän ei tosin sanoisi ääneen.

"Tahdon ensin yletä laumassa. Sen jälkeen haluaisin saada paljon ystäviä ja ehkä jonkun tärkeämmänkin." Se sanoi ja punastui viimeisestä kommentistaan. No Ruoste ei ollut koskaan omistanut paljoakaan ystäviä eikä kukaan ollut koskaan äitiä lukuunottamatta rakastanut sitä. Kohta se täyttäisi lisää ikää ja ehkä silloin joku kunnioittaisi sitä.


"No...ystäviä minulla on hieman löytynyt mutta ei kukaan ole välittänyt minusta 'sillä' tavalla." Se sanoi ja punastui.

Surma naurahti. "Minulla ei ole ollut edes kunnon ystäviä. Mutta se on täysin oma vikani. En surkuttele menneitä. Mennyt mikä mennyt. Sitä ei voi enään muuttaakaa. " Se vastasi. Sitä ei todellakaan haitannut, että oli elänyt yksin. "Vai on tavotteesi nousta laumassa? Eikös se ole aika hankalaa, kun Haukan laumassa on kaikki korkeat paikat varattuna nuorille hukille? Tosin, betan paikasta en tiedä...." Surma ajatteli ääneen. "Kuka johtaa teillä metsästysryhmää? Pääset seuraavaksi luultavasti sinne, jos oikein mielistelet ylempiä." Se lisäsi vielä ja lopuksi naurahti. Surma ei ollut ikinä mielistellyt ketään, ainoastaan näyttänyt itse itselleen paikkansa, kun hän oli ollut Vallan puheilla.

" Olet sittenkin mukava susi" Sanoi Ruoste ja hymyili. Se oli ensin luullut Surmaa ilkeäksi tai agressiiviseksi mutta se osoittautuikin todella mukavaksi. " Sinunlaisesi varmaan on yhdessä jo jonkun kanssa vai ?" Kysyi Ruoste ja yhtäkkiä tajusi että tämä oli sopimaton aihe. "A-anteeksi hirveästi tuota minä..." Se empi. Sitä nolotti.

Surma olisi voinut nauraa ääneen toisen ensimmäisen kommentin jälkeen, mutta piti naamansa peruslukemilla. "Aivan moni ei minulle tule sanomaan tuollaista. " Se sanoi huvittuneesti. "Jos tietäisit minut paremmin, luulen että mielipiteesi muuttuisi." Se lisäsi. Toiseen kommenttiin Surman oli pakko nauraa ääneen. Se oli rentoutunut ja salli itselleen nauramisen. Hetken naurettuaan se sai vihdoin yliotteen itsestään. "En ole en. En ihan jokaista vastaan tulevaa kelpuuta ja luulen, että kenelläkään ei riitä hermot minun kanssani." Se sanoi naurahtaen. Olihan hän tavannut muutamia "kosijoita", mutta vaikka Surma toivoikin perhettä, ei hän voinut kuvitella sellaista tällaisena hetkenä. Oli liian levotonta.

Se katsahti Ruostetta. Toinen vaikutti sudelta, joka ensin sanoo asiat ja sitten vasta miettii. Päinvastoin kuin Surma.

" Ainakin pystyt nauramaan ääneen. Kaikki eivät siihen pysty vaan yrittävät olla 'Cooleja'." Sanoi Ruoste joka hymyili iloisesti. Se heilautti häntäänsä ja lipaisi kuonoaan. Se kierähti hilpeästi ja virnisti.



" No mitäs sinulla itselläsi on suunnitelmissa lähiaikoina ?" kysyi Ruoste kiinnostuneesti.

"Normaalisti esitän tai olen sellainen." Surma sanoi lyhyesti.

"Kertoisin Haukan laumalaiselle? Voin toki kertoa jotakin, mutta kaikkea ei Haukka saa tietää..." Se katsoi Ruostetta vakavana. "Suunnitelmiini kuuluu tällä hetkellä toisiin laumalaisiin tutustuminen, sekä metsästyksen organisointi. Lisäksi etsin laumaan uusia jäseniä." Se kertoi lyhyesti. " Tällä hetkellä tyydyn asemaani, enkä pyri korkeammalle, sillä alfa ja beta vaikuttavat päteviltä ja laumassa on jo runsaasti rohkeita susia.

Surma pyrki kertomaan vain sen, mikä saisi lauman näyttämään kaikinpuolin hyvinvoivalta ja vahvalta. Sitä se kyllä oli, mutta asia pitäisi tehdä selväksi myös toisen lauman jäsenelle.

" Ei sinun tarvitse esittää ainakaan minulle kovaa tai julmaa,ole vain oma itsesi. Ainakin minä kunnioitan sellaisia susia " Sanoi Ruoste matalalla äänellä. Se ei halunnut vaikuttaa miltään terapeutilta vaan normaalilta.


Se nappasi pienen ruohonkorren suuhunsa ja hyppäri ylös. Se katsoi Surmaa kiiluvilla silmillään rehellisesti ja vilpittömästi. Se ei halunnut esittää sille mitään,päinvastoin. Se halusi näyttää Surmalle hyvät puolensa mutta jos niistä tulisi ystävät halusi se kertoa myös itsestään nuo varjo kohdat.

Surma ei vastannut mitään toisen kommenttiin. Käyttäytymistä ei aivan noin vain muutettu. Se oli pinttynyt jo Surmaan ja sen pois saaminen veisi aikaa.

Toisen äkkinäinen liike sai Surman pomppaamaan välittömästi kauemmas ja oli valmiina puolustautumaan hyökkäykseltä, mutta huomattuaan, ettei vaaraa ole, se rentoutui jälleen. "Vanhat tavat..." Se sanoi. Sillä oli ollut enemmän vihollisia sen elämän aikana, kuin tapaamiaan susia. Surma katsoi toista. Olisihan toisella ollut motiivit hyökkäykseen. Ruoste tiesi, että hän oli Haukan laumaa vastaan, joten hän haluaisi varmasti päästä vaivasta eroon...

Surman pää kävi jo ylikierroksilla. Toinen ei näyttänyt uhkaavalta, vaan päinvastoin. Se päätti nyt vain olla ajattelematta asiaa liikaa ja vain olla välittämättä.

" Kuulehan Surma. Haluan kysyä erästä asiaa. Olenko mielestäsi ärsyttävä kirppu ?" Se kysyi korvat höröllä.

Se halusi tietää rehellisesti mitä Surma ajatteli siittä. " Sano rehelliesti. en loukkaannu vaikka ihaisitkin minua"

Ruoste ei tiennyt miksi mutta se halusi tietää.

Surma oli yhtä kysymysmerkkiä. Mistä toinen tuollaista keksi? "En ole kyllä ajatellut sinua ärsyttävänä kirppuna, vain erilaisena sutena kuin minä, mutta ei millään tavalla ärsyttävänä. Ehkä hieman outona, mutta sekään ei ole paha asia, vai?" se vastasi rehellisesti. "Ainoa huono asia on, että kuulut Haukan laumaan ja sekään ei ole itse sinun vikasi." Se lisäsi. "En tiedä yhtään, mistä tuollaista keksit, mutta eipä tuo luultavasti kuulu minulle..."