Muuta ajateltavaa. (Päättynyt)

"Totta, mutta jos tapaamme ja mukana on muita laumalaisia, on oltava kuin olisimme vihoissa..." Surma vastasi. "Muuten tulee potkaistuksi ulos koko laumasta..." Se lisäsi. Surma ajtteli asiaa omalle kohdalle. Se ei haluaisi tulla potkaistuksi pois laumasta, kun oli saanut niin hyvän aseman siinä heti aluksi. Nyt se panostaisi laumaansa kaikella voimalla, mitä sillä oli.

"Ymmärrän"[i] se vastasi ja hymähti. Kuitenkin se tunsi jotakin Surmaa kohtaan muttei itsekkään tiennyt mitä.

Pelkoa? Rakkautta? Ahdistusta? Vai niitä kaikkia?

Surma nyökkäsi.
"Kun erkanemme, muista, että sinussa ei saa olla minkäänlaista hajua minusta. Muuten voi tulla ongelmia, meille molemmille. Pystytkö hoitamaan tämän?" Se sanoi äkisti ja katsoi toista vakavana. Tämä ei ollut leikin asia ja Surma tiesi, että Ruoste ymmärsi sen. "Minä teen samoin. Minusta ei löydy tapaamisen jälkeen, yhtään hajua sinusta." Se vielä lisäsi. Vaikka Surma ei ollut varma, oliko hänessä vieraan lauman hajuja, oli parempi varmistaa asia.

"Ei hätää! Osaan kyllä tämän alan"[i] Se sanoi ja vinkkasi silmää.

"Voitko vielä hetkeksi jäädä kanssani ?" Se kysyi.

Surma kallisti pienesti päätään. "Eiköhän se käy..." Se vastasi, vaikka se ei tiennyt, mitä toinen ajoi takaa. Hetken se istui paikallaan, miettien, kunnes se hymyili karmivaa hymyään. "Tiedätkö Haukan suunnitelmista mitään?" Se kysyi edelleen hymyillen. Se halusi saada edes jonkin vihjeen, mitä Haukka tekisi tai tiesiko Haukka edes hänestä vielä. Tietämättömyys ahdisti sitä. Se ei sopinut Surmalle. Tieto tuo valtaa... Niin kuului sen motto. Surma ei valitettavasti voinut tehdä vielä mitään tehtävänsä suhteen, sillä se oli luvannut Vallalle, että laittaisi tehtävänsä vähäksi aikaa takaa-alalle.

Ruoste höristi korviaan kun kuuli mitä Surma kysyi. Ajoiko Surma sittenkin takaa jotakin muuta kuin ystävyyttä?

Sitä alkoi hieman epäilyttää tuon kauniin mutta arvaamattoman nartun aikeet. Se ei halunnut paljastaa Haukasta mitään ja jos Haukka kuulisi sen paljastaneen jotakin veri roiskuisi turhaan. Kuitenkin Ruoste piti Surmasta...Erittäin paljon.

"No hänellä ei ole suurempia suunnitelmia mutta pelkkää lauman vahtaamista ei ole luvassa. Kuitenkaan hän ei suunnittele mitään tärkeää" Sanoi Ruoste.

"No...Valta varmaankin suunnittelee taas jotakin. Mutten halua udella." Se totesi Surmalle ja hymyili. Sen olisi tehnyt mieli hypähtää kohti Surmaa ja nojata lievästi tuohon kauniiseen turkkiin. Kietoa häntä toisen ympärille, ilmaista onnensa.

Se ei kuitenkaan toiselle kävisi. Surma vaikutti siltä ettei toisen lauman jäsenen kanssa saisi veljeillä, eikä eenkään mitään muuta. Ystävyys oli nyt päämäärä minkä Ruoste halusi toteuttaa.

((Tarkoitatko Valtaa?? ^^' ))

Surma huokaisi. " Aivan..." Surma mumisi puoli ääneen miettiessään. "Ei siis mitään erikoista. Eli voin olla rauhassa ainakin vähän aikaa, kun ei tarvitse pelätä vastatoimia... Harmillista... Kaatajakaan ei ole.... " Se ajatteli ääneen joka loppua kohden muuttui vain epämääräiseksi muminaksi. Sen ajatuksen juoksun kuitenkin keskeytti toisen "kysymys".
"Valta ei suunnittele mitään erikoista." Se vastasi ja hymyili taas vinoa hymyään. Se ei voinut sanoa enempää. Se ei aiheuttaisi harmia omalle laumalleen...

((Oi anteeksi))


"Hmm" Hymähti Ruoste. Se lähestyi Surmaa ja oli pian vain muutaman hännänmitan päässä Surmasta.Tuosta kauniista olennosta jolle Ruoste oli melkein menettänyt sydämensä. "Hyvä niin"[i]

Surma nyökkäsi pienesti. "Niin kait..." Se ei osannut sanoa muutakaan. Surma katsoi kysyvästi Ruostetta, joka alkoi lähstymään sitä. "Mitä?" Se kysyi, kun toinen näytti katsovan sitä. "Sanoinko jotain väärin?"

"Ei et tietenkään" Se sanoi nopeasti. Sen silmät kiiluivat kuin meripihka. "Minä...tuota...Tykk..." Se änkytti koska ei saanut sanaa suuhunsa.

" Tai no ei mitään." Se totesi. Valehteli.

Ruoste hymyili hieman naaraalle ja totesi rauhallisena;


"Noh...Päästän sinut nyt karkaamaan luotani...Toivottavasti näemme taas!" Uros sanoi ja alkoi kävellä pois.


" Ai niin! Ennen kuin unohtuu!" Se sanoi ja juoksi surman luo. *LURPS* Kuului kun ruskoturkki noulaisi naarasta.

[i]"Minä rakastan sinua Surma...Toivottavasti näemme taas. Ulvahda niin olen jo luonasi " Sanoi uros. Se tapaisi Surman taatusti uudelleen.






// Ruoste lähtee nyt seikkailemaan Haukan luo. Voimme järjestää toisen Pelin jossa Surma ja Ruoste voisivat taas tavata. Siihen asti...Heippa ja Suur kiitos MAHTAVASTA pelistä ^^ Laita vielä lopuksi Surman reaktio jne niin peli loppuu onnellisesti//

(( Kylläpä kesti. Anteeksi kauheasti! ))

Surma hymyili karmivaa hymyään. Surmakin kääntyi jo poistuakseen, kun toinen palasi ja nuolaisi tätä. Se katsoi toista hetken hieman hölmistyneenä, saaden kuitenkin ilmeensä pidettyä jotenkin normaalina. "Tuota... Kiitos?" Se vastasi. Miten muutenkaan tuohon pitäisi vastata? "Uskon, että näemme vielä." Viimeiseen kommentiin se nyökkäsi päätään. Surma heilautti häntäänsä ja kääntyi lähteäkseen. Tehtävät kutsuivat sitä.

((Kiitos itsellesi! ^^ ))