"Kolmikko tapaus" ¤Kutsupeli¤ Sabusisko: Papu & Caramel.Fox: Ruoste - jäässä-

Ruoste seisoi jämäkästi eikä liikauttanut korvaansakkaan. Se tuijotti sutta silmät kiiluen.

"VASTAA !?" Se huusi hukalle.


Sen maltti oli lopussa ja sen teki mieli hyökätä päin sutta ja kiristää viimeinenkin vastaus sen huulilta.
Silti se malttoi mielensä. (Vielä)



//Sry lyhyt//

Ruoska oli juonikas ja sanoi " Antaa palaa".Mustaturkki odotti herran juoksevan tätä kohti,mutta koska välimatkaa on niin vähän niin Ruoskan suunnitelma on:...

Kun Ruoste aikoo hyökätä niin Ruoska väistää astumalla vain rauhallisesti pois tieltä mikä aiheuttaisi sen että iskusta epäonnistunut Ruoste menettää juostessaan verta sekä kompastuisi juurikkoihin. Voi olla että Ruoste on kuitenkin viisas ja pysyy tyynenä saa nähdä...

*Grauh!!* Kuului uroksien vierestä kun Papu haukahti.
'' Nyt saa riittää! Vihaan uroksien tappeluita! Vihaan tosiaan! Lopettakaa!''
Papua pelotti enemmän kuin hän oli vihainen. Papu meni matalaksi...
'' Lopettakaa....'' Hän aneli. Papu käveli hitaasti, kunnes seisoi uroksien välissä.


((sorge lyhyys...))

Ruoste ajatteli mielessään että Ruoskalla oli jotakin itsensä pääopassa. Se ei aikonut hyökätä, päinvastoin. Herra istahti ja katsoi Ruoskaa ja nosti toista kulmakarvaa.

Se haukotteli ja venytteli nurmikolla. 'Huoh'

"No. Alatko laputtaa vai jäätkö siihen pällistelemään koko loppu iäksesi ?" Se totesi virnuillen.

Se tunsi kuinka kitkaa oli ilmassa, sen ja Ruoskan välillä. Riitaa, sotaa, eripuraa, veren makua ?

Ruoska naureskeli itsekseen ja sanoi " No nyt alat tajuta,oppia ymmärtää. Hyvä ettet käynyt sotaan nyt ja varsinkaa neidin läsnäollessa. Ja en aio lähteä täältä ennenkuin myönnät olevasi alaarvoisempi. En pyydä sotaa vaan kompromissia. Ellet halua loppusi tulevan lähiaikoina.En tarkoita että tappaisin pelkästään sinut vaan on minullakin elettävää vielä vaikka olenkin sokeannäköinen,matalaääninen hukka.Haluan vielä löytää vaikka mitä joten eiköhän rauha välilämme olisi vain parempi." Ruoska hengähti syvään ja voisi kuulla kuinka sen kurkku rähisi samalla kun ilma vetäytyi tämän kehoon.Hukka oli nyt sanonut sanottavansa ja jäi hiljaa katsomaa kaksikkoa sokeannäköisin silmin.

Papu huokaisi helpotuksesta *huoh*. Papu rauhoittui ja rentoutui.
''Tämä teidän ''Riita'' on sitten loppuun käsitelty, onhan?'' Papu varmisti.
Hänen naamalle levisi leveä hymy, sekä pieni hihitys. '' Mentäisiinkö pojat palvomaan tuota kaunista kuuta, joka yllämme paistaa?'' Papu hihkaisi. '' Voitaisiin unohtaa menneet murheet ja riidat. jooko?''
Papu oli jo valmis lähtemään. Oliko muut?

Ruoste hymyili Papulle.





"Se olisi kunnia, arvon neiti" Se sanoi kohteliaasti ja kumarsi Papulle.

Kuu hohti taivaalla ja Ruoste astahteli lähemmäs Papua, mutta pysähtyi kolme metriä Papusta.
Se hailautti häntäänsä ja hymähti.

"Kaunista. Eikö vain...Papu" Se kysyi ja virnisti.

Ruoska äimistyi ja ennenkuin kaksikko huomasikaan niin hukka oli tipo tiessään.
Mustaturkki antoi asian olla ja lähti kohti Haukan reviirejä. Hän nukkuisi siellä ja lähtisi aamun koittaessa taas vaeltamaan rajoille.

//Ehe jos ei haittaaa niin Ruoska loppettaa tästä.Jatkakaa vain ^^//

Papu ja Ruoste eivät huomanneet Ruoskan häipymistä, kun he kävelivät kuun valaisemaa polkua pitkin pienelle purolle juomaan vettä.
*Hrrrh* Vesi oli jäätävän kylmää, mutta kelpasi varsin hyvin juotavaksi.Samalla he saalistivat pari lintua ja lepakon purtavaksi. He jatkoivat matkaa, kunnes löysivät pienen suloisen luolan, jonne he päättivät jäädä yöpymään.

*Huokaus* Papu haukotteli ja venytteli. '' Olen todella väsynyt... Taidan tästä mennä nukkumaan....'' Papu sai suustaan, kunnes lähti kävelemään syvemmälle luolaan... Lepakot lentelivät ulos luolasta... Papu lössähti maahan ja huokaisi...
Hän nukahti.

Ruoste vienisti ja katsoi Papua joka nukkui. Narttu ol ikaunis nukkuessaankin, mutta naarashan oli laumaton. Mitäköhän Haukka sanoisi tästä? No ei sen väliä.



Ruostettakin nukutti ja se käpertyi nukkumaan aivan Papun viereen. Se asetti päänsä Papun selälle ja sanoi:

"Hyvää yötä Papu...Nähdään aamulla" . Sitten se nuolaisi Papun poskea ja kävi odottelemaan unta.

// Anteeksi että tulen tas ^^'//


Yhtäkkiä Ruostetta kuvotti. Sillähän oli Surma. Miten se edes kehtasi ajatella muuta.

Tapahtunutta:

Ruoste tapasi Surma naaraan Solassa, ja rakastui. Surma kuului Vallan laumaan ja Ruoste taas kuului Haukan laumaan. Uros oli menettänyt sydämmensä tuolle kauniille olennolle. Hukat olivat eronneet rauhassa ja Ruoste päätti silloin että he tapaisivat vielä. Uros ei kuitenkaan vielä tiedä täyttyykö toive; Se ja Surma<3

Takaisin peliin:

Ruoste ajatteli asioita...Papu oli kiintoisa, mutta Ruosteella oli vahvoja tunteita Surmaa kohtaan.

'' Ruoste mikä hätänä?'' Papu näki ruosteen kauhistuneen ilmeen. Papu säikähti sitä ja hyppäsi kauemmas Ruosteesta.
Papu tarkkaili Ruostetta, mutta huomasi sitten kauniin ilman ulkona. ''Kaunis päivä tänään vai mitä?''
Papu lähti juoksemaan ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Papu kierähti maahan onnellisena ottamaan aurinkoa.
''Tule jo!'' Papu huusi Ruosteelle. '' Vai mikä nyt on?'' Huolestunut papu väänsi naamalleen hämmentyneen ilmeen.
Sitä kiinnosti, mikä Ruosteella oli hampaan kolossaan.

Ruoste hymyili naaraalle.


" Ei hätää. Olen ihan kunnossa !" Se hymähti Papulle ja rupesi telmimään maassa. Lehti putosi ruskoturkin kuonolle ja aurinko pilkotti pilvien takana. Mahtava päivä tulossa!







// Sorry lyhyys //

(( ihan hyvän kokonen teksti oli ^^))
'' Noh miksi sinulla oli sitten tämän näköinen ilme?'' *Papu tekee ilmeen joka näyttää tältä *
Papu hihitti. Papu nousi maasta ja käveli hitaasti kohti metsää, hän kääntyi ja sanoi: '' Mennäänkö etsimään jotakin pientä suu palaa?'' Papu kysäisi. Hänellä oli nälkä.

Ruoste katsoi naaraaseen ja tunsi lämpöä. Papu oli eloisa ja ystävällinen, ihanaa.







"Tottakai. Minuakin hieman hiukoo !" S vastasi hymyilen.

Hukat lähtivät tallustamaan syvään metsään, lehdet putoilivat, pimeys hiipi pikkuhiljaa lähemmäs ja lähemmäs, kunnes he olivat syvällä metsässä. '' Haistan pienen pupun... Tässä lähellä... Napataan se!'' Papu lähti seuraamaan hajuja, Ruoste seurasi perässä. '' Eh... Ei se tainnutkaan olla pieni pupu... Vaan iso karhu! '' Ruoste johdatti Papua pois päin noita hajuja, jotka haisivat karhulta. He juoksivat pusikkoon piiloon. '' Joko se meni pois?'' Papu kysyi. '' K-kyllä kai...'' Vastasi Ruoste. He kurkkivat pusikosta kurkottaen kaulaa, jotta näkisivät, oliko tuo karhu poissa. Vähän ajan päästä he olettivat karhun poistuneen jonnekkin muualle, jossa he eivät olleet. '' Huh... Onneksi se ei käynyt kimppuun.'' Papu puuskutti. '' Ehkä tällä kertaa ei mennä niin syvälle metsään. Eihän?'' He purskahtivat nauruun ja jatkoivat matkaa, jotta löytäisivät ruokaa.

Ruoste nuuski häntä heiluen maata ja asteli ties minne. Lehdet saivat poistua uroksen kuonon edestä.


" Hahaa! Tuolla noin, koivujen takana, siellä on pari peuraa!" Huusi Ruste Papulle.

Papu ja Ruoste hiipivät matalina lähemmäs, lähemmäs ja lähemmäs... He hyppäsivät kahden peuran selkään kiinni.
'' Nam... Hyvä saalis! '' Papu mussutti raakaa lihaa suussaan ja se kyllä maistui! *haukotus* Papu haukotteli. '' Mitäs tehdään seuraavaksi?'' Papu oli innoissaan.

Ruoste naurahti innokkaalle naaraalle. Onneksi naaraalla ei ollut kiimoja, koska muuten olisi saattanut tapahtua asioita jos toisiakin.


" Jäljitetään. Minä lähden edeltä ja sinä yrität jäljittää minut." Sanoi uros. Se rakasti jäljitystä ja oli siinnä varsin etevä.

Ruoste lähti jo juoksemaan täyttä vauhtia kun Papu vain katseli hämillään sen perään, hän ei oikein tajunnut pelin ideaa, mutta meni matalaksi ja... Hän loikkasi korkealle ilmaan, ja pinkaisi Ruosteen perään. Hän nuuski kaikkialta Ruosteen hajuja, ja seurasi niitä. Ruoste oli Papua paljon nopeampi, joten Papu jäi jälkeen, kunnes ei enään nähnyt Ruostetta...
Papu pysähtyi hengästyneenä nuuskimaan maata. ''Ruoste...?'' Papu vinkaisi. Aika oli kulunut jo iltaan ja metsä oli pimeä, Papua alkoi jo hiukan pelottamaan. '' Ruosteeh!!'' Papu oli toivoton, hän käpertyi kuusen alle allapäin peloissaan nukkumaan. Hän vain toivoi Ruosteen olevan kunnossa.

Uros oli innoissaan leikistä mutta alkoi huolestua naaraan kadotessa.

Ruoste alkoi kävellä takaisin ja kuuli Papun huudot.

" Ei hätää Papu, tulen sinne !!"Se huusi ja alkoi nuuskia vimmatusti.

Lopulta Ruoste löysi naaraan kuusen alta. Uros kävi makaamaan naaraan vierelle ja hymyili.

'' Ruoste! Missä oikein olit? Ehdin jo huolestua'' Papu oli iloinen tämän paluusta. Papu tunsi itsensä kovin turvalliseksi Ruosteen seurassa, kuusen alla. '' Ethän lähde enään karkuun, ethän?'' Papu kysäisi huolestuneena ja nousi pystyyn nuuskimaan. '' *Nuusk* Fasaani...'' Papu kuiskasi kyyryssä muristen. *Grrh* Papu käveli Fasaania kohti ja nappasi sen siivestä kiinni. Fasaani kirkui kovaan ääneen, Papun korvat eivät kestäneet sitä. '' Aaargh!!'' Fasaani pääsi karkuun.
'' Hitto!...'' Papua nolotti. Hän kömpi takaisin kuusen alle, meni matalaksi ja painoi päänsä käpälien alle. '' Äh... Ei minusta ole mihinkään täällä. Pakko päästä laumaan...''

Ruoste seurasi naaraan yritystä metsästää.

" Heh, no ei tuo niin kamalaakaan ollut. Kuitenkin, vaikka pääsisit laumaan ei se sinun taitojasi paljoakaan kohauta. Apua toki voit saada " Se naurahti.

Uros kävi makaamaan Papun viereen ja hymyili.

''Eh, olet oikeassa. Minun täytyy kehittää taitojani itse.'' Papu sanoi itselleen.
''Tuota... Ruoste, tahtoisitko opettaa hiukan minua metsästämään?'' Papu punastui, kun hän sanoi nuo sanat.
Hän nousi nolona, mutta hän oli tosissaan ja katsoi Ruostetta anelevin silmin. Hän tahtoi osata metsästämään kuin uros. ^^

Ruoste hätkähti, ja koki tuntevansa itsensä kunnioitetuksi.

" Heh, tuota...Tottaki minä voin yrittää !" Se vastasi ja virnisti naaraalle. Se alkoi näyttää mallia Papulle.

Ensin uros kävi matalaksi ja odotti että kaniini tulisi näkyville. Sitten Ruoste alkoi hiljaa hivuttautua lähemmäksi ja kuiskasi papulle " Ajan sen sinun luoksesi. Pysy matalana kunnes kani on tarpeeksi lähellä ".

Ruoste hypähti ylös ja ärähti lujaa. Kaniini alkoi juosta ja uros seurasi sitä. Ruoste oli kania nopeampi, mutta ei viitsinyt tappaa sitä jotta Papu saisi kokeilla itse. Kani lähestyi Papua ja Ruoste huusi naaraalle;

" Papu...NYT !!" Ja toivoi että naaras kuuli. Nyt Papun oli aika suorittaa verisin työ.