Vuorten vaeltajat ((Kutsupeli Caramel.Fox))

//Elikkäs Caramel.Foxia kaivataan tänne, sudestasi ei ollut puhetta, mutta se ei ole mikään ongelma))

Kuu oli Hiilen vinkistä paennut tulipaloa vuorille. Se oli taivaltanut jo melko pitkän matkan, mutta ei ollut vielä kovin väsynyt. Aamuaurinko alkoi jo sarastaa kun narttu asettui suojaiselle paikalle lepäämään. Kuu joi pienestä vesilammikosta joka oli sateessa syntynyt. Narttu asettui loikoilemaan suojaisalle paikalle. Juuri kun se oli ollut ummistamassa silmiään se luuli kuulleensa jonkun tuleva. Tietenkään se ei voinut olla varma, sillä se oli aiemminkin luullut jonkun tulevan, vaikka kukaan ei ollutkaan sen lähettyvillä. Narttu nousi vikkelästi pystyyn. "Onko siellä joku?" se kysyi. Nyt Kuu oli varma, että lähellä oli joku. "Kuka olet?" Se kysyi heti kun oli varma lähistöllä olevasta sudesta.

Valkoturkki, kiilusilmä jolkotteli vuoristossa tyytyväisenä. Se oli näemmä saanut Kuoleman luottamaan itseensä, joten kaikki oli taas hyvin. Herranen oli välttynyt pahimmilta liekeiltä ja se oli sen mielestä hyvä asia.

Yhtäkkiä Naali kuuli ääniä ja sen valkoiset niskakarvat nousivat. Kookas susi murisi hieman ja lähestyi outoa hajua, kirsu maassa ja korvat hörössä. Pian sen eteen ilmestyi susi. Naaras näemmä.

" Jaahas, taas yksi pakolainen vai ? " Naali kysyi viileästi ja katso iarvioiden vierasta sutta jäätävällä kateella. Sen luonne oli viileä ja kylmä, joten miksi tämä tilanne olisi ollut poikkeus ?

Narttu katsoi urosta mittaavasti. "Riippuu siitä miten sen nyt ottaa." Kuu sanoin tyynenä. "Kuka sinä olet?" se jatkoi uteliiaana. "Ja mitä sinä teet täällä?" Kuu oli hyvin utelias tuon hukan suhteen. Narttu tassutteli hieman lähemmäs tuota urosta ja katsoi sitä tutkivasti. Se kallisti päätään höristi korviaan. Pieni pilke silmäkulmassaan se astui taas hieman lähemmäs tuota vierasta sutta.

//Viesti jäi aika lyhyeksi, kun inspiraatio on kadoksissa//

Naali tuhahti. Se halusi itse aina vastauksia, mutta ei antanut vieraille vastausta miltein koskaan. " Nimeänmi en paljasta helpolla " Valkoturkki sanoi kylmästi ja katsoi viileällä katseella Kuuta. Toinen kuulosti kiinnostuneelta, mutta se sai luvan odottaa ennen kuin saisi kaiken selville.

" Liekit ovat vallannet paljon laaksosta. Olen täällä säilyttääkseni henkeni " Naali sanoi ja ravisti turkkiaan. Sen ainoa ilo maailmassa oli Vesi, Ruusu ja sen oma elämä. Nuo kaksi sutta olivat sen parhaat ystävät, olivat olleet jo vuosia. Vain harva susi oli koskaan päässyt Naalin sydämeen. Ja vain kolme sutta sinne kuului. Ruusu, Vesi ja Kuoelma. Ja tietysti Naalin oma valtava ego.

Kuu kuunteli mietteliäänä mitä uros sanoi. "Vai niin." se vastasi lyhyesti. Se oli jo kerran aiemmin saanut saman kaltaisen vastauksen kysyessään kuka toinen oli. Narttu ei pitänyt siitä, että toiset olivat tylyjä sitä kohtaan.
Hukan ilme oli vaihtunut vakavaksi ja pilke sen silmäkulmasta oli täysin kadonnut. Kuu mietti olisiko tämä susi ilkeä, vihainen vai mitä se nartusta oikein halusi. Se mietti olisiko sen parasta lähteä paikalta vai jäädä. Ei narttu siinä mitään tehnyt, mutta olisihan uroskin voinut häipyä. Narttu kuitenkin päätti jäädä paikalleen ja odotti toisen seuraavaa liikettä.

Naali silmäili Kuuta vähän väliä syrjäsilmällä ja käänsi lopulta katseensa poispäin. " Siksi minäkin suuntasin tänne " uros totesi kylmästi ja sen katse oli jossakin hyvin kaukana, kaukana Kuusta. " Oletko sin' jo törmännyt tuleen ? " valkoturkki kysäisi nartulta ja höristi pikkuriikkisen valkoisia korviaan.

(( Lyhyttä taas:S Ja anteeksi tuhannesti kestosta >////< ))

Kuu katsahahti hieman hämmentyneenä uroksen suuntaan. Se ei ollut osannut odottaa minkäänlaista kysymystä.Se mietti ensin mitä vastaisi, vai pitäisikö sen vain olla hiljaa. "Millä tavalla tarkoitat törmäsinkö tuleen? Se voi olla melko laaja käsite."
Nyt myös Kuun katse alkoi vaeltaa taivaankannella. Nartun silmät olivat lasittuneet, eikä se tajunnut enään mitään mitä ympärillä tapahtui.

//Juu ei mitään//

Naali tuhahti. Se ei ollut oikein tottunut syvällisiin susiin ja siksi se ei oikein osannut sanoa tuohon mitään kelvollista. " No oletko sattunut näkemään sitä !?" uros tokaisi hieman ärsyyntyneesti. Se i ollut vain keksinyt parempaakaan tapaa sanoa, joten se päätyi typerimpään tapaan. Hieman nolsotuneena, Naali tähtäsi katseensa hieman Kuuhun, mutta sitten taas taivaan sinikanteen. Tähdet kiiluivat kaksikon yläpuolella, kauniisti tuikkien. Satumaista satumaisempaa.

Kuu vilkaisi hymähtäen urosta. "Tottakai olen nähnyt tulen ja sen kauniin lumoavat, mutta niin kivuliaasti tappavat liekit." se vastasi. "Oletko sinä nähnyt tulen?" se kysyi katsoen nyt tarkkaavaisesti urosta. Nartun huulille oli levinnyt lempeä susimainen virnistys ja sen silmäkulmassa oli taas pieni pilke. Lopulta se käänsi katseensa kauniille taivaankannelle jolla loisti tuhansia pieniä, kirkkaita tähtiä. Pieni tuulenvire puhalsi vuosriston halki ja Kuu värähti.

Naali kuunteli ja tuhahti. Jaa, niinkin se oli. " Olenhan minä. Ja muistot äivät mieleen. Savun kitkerä haju ja se tukahduttava kuumuus ja leijaileva tuhka ja noki... Toivottavasti en päädy ihan heti taas sen lähelle " Valkoturkki tokaisi ja katsoi Kuuhun mietteliäällä ilmeellä. Useita susia kuolisi tämän palon aikana, ja haavoittuneita sitäkin enemmän. No, Naali ei kuulunut laumaan, joten sille ei merkinnyt mikään muu kuin että se itse oli turvassa. Ja samassa susinaaran viekkaat kasvot muistuvat sen mieleen. Mi-mitä...!? miksi se... uros ajatteli hetken ja säpähti sitten. Miksi se oli alkanut ajatella tuota pahansuista typykkää... No, antaa olla. Vielä.


/ anteeksi kesto >//////< /

Kuu kuunteli tarkkaan toisen sanoja. "Niin" se sanoi, tai oikeastaan mutisi. Narttu katseli taivaalle haikeana. "Mitä sinä mietit?" se kysyi ja katsahti Naalin suuntaan. Sen silmät eivät kuitenkaan katsoneet tarkkaan, vaan sen kaste harhaili. Narttu katseli ympärilleen ja sen mieleen palasi muistoja. Muistoja kaikesta. Sen ei tarvinnut muistella kauan, kun se oli jo aivan onneton. Kuu tiesi ettei ole vielä tarpeeksi vahva käsittelemään asiaa. Se päätti lykätä muistelmiaan tuonnemmaksi ja katsoi taas Naalia.

" Mitäs mitä miettisin... " Naali tokaisi Kuulle, mutta heilautti sitten häntänsä ja pieni virnistys näyi sen huulilla. Valkoturkki pukkasi Kuuta kevyesti kuonollaan kylkeen. " Olen mielenkiintoinen tyttö " herra naurahti ja hypähti sitten hiukan taaksepäin. Se heilautti valkoista häntäänsä joka hohti pimeässä, kun kaikki muu oli tummaa.

(( Sori lyhyttä taas >/////< ))

Kuu hymähti hiljaa itsekseen. Se oli aina onnellinen saadessaan kehuja. Se hypähti Naalin perään.
Sen silmissä oli kirkas ja iloinen pilke, ja huulilla virne. Se oli pitkästäaikaa onnellinen. Sen murheet olivat tiessään.
Näin pienessä hetkessä voi suden mieli muuttua. Surusta hymyksi. Narttu pohti mielessään.