Lumisia maisemia. ( Kutsupeli Caramel. ) [P]

Kuolema oli jolkotellut jo jonkin aikaa, valkeasukkainen naaras palasi tapaamasta siskoaan, siskon tapaaminen olikin piristänyt sitä.

Naaras ihaili lumista maisemaa ja myhäili mielessään, kylmä tuuli yltyi taas ja narttu painoi korviaan luimuun, se ei ollut maistanut suden verta kuin viimeksi siskonsa... jospa olisi aika saada tuntua taas veren mausta. Nartulla oli suunnitteilla tapailla laakson muita laumattomia ja sitten liittyä Veren laumaan.

Kuolema pysähtyi seisoskelemaan hetkeksi ja vetämään sieraimiinsa raikasta kevään tuoksua.

Viilto käveli tyynesti koska hankikanto oli sille vielä sopiva. Siro naaras tunsi vieraan tuoksin, viihollinen vai ystävä ?

" Tule esiin, et voi piileskellä kauaa " Se sanoi ja murisi hiljaa. Se osasi olla karmiva omalla tyylillään. Naaraan niskakarvat kohosivat ja mtala murina kuului sen kidasta. Kellertävät hampaat paljastuivat ikeniä myöten.


Viilto huomasi pian vieraan ja alkoi kävellä hitaasti toista kohti.

Kuullessaan kehotuksen Kuolema nosti niska ja selkäkarvansa pystyyn, luimisti korvansa ja nosti päänsä ylös tähyilläkseen puhujaa, muttei kumminkaan sanonut mitään. Naaras nosti häntänsä uhmakkaasti pystyyn ja naaras askelsi kohti Viiltoa.

Kun sudet saavuttivat parin metrin välimatkan lausahti Kuolema; '' Parempi ettet yritä mitään, sillä sinusta ei jäisi paljookaan jäljelle. '' Kellertävissä silmissä oli tuttu sadistinen katse jotka nyt tutkailivat Viiltoa.
Kuolema piti jokaisen lihaksensa jännittyneenä valmiina syöksähtämään kimppuun jos toinen naaras näyttäisi pienemmänkin uhkaavan liikkeen, oi kyllä, Kuolema käyttäisi tilaisuutensa, aina.

Viilto kuuli toisen uhkauksen ja sen huulille levisi tuttu häijy hymy.

" Vai niin. Sinä et taida tietää kuka sinun edessäsi seisoo. Olen Viilto, Vallan laumalainen ja usko pois, minä jos joku osaan taistella " Naaras sanoi ja nuolaisi huuliaan. Toinen oli yllättänyt asenteellaan, toden totta. Voisi olla että jokupäivä Viillolla olisi oma lauma.


" Oletko koskaan kuulunut laumaan ? " Narttu snoi hieman jo hillitymmin, mutta varuillaan.

'' Kyllä minäkin osaan taistella, varohan vaan. '' Kuolema virnisti sadistisesti ja mulkoili Viiltoa. Kuolema mietti jos Sota oli tavannut Viillon, jos oli niin mitä silloin tapahtui? ja jos ei ollut niin mitä olisi tapahtunut?

Vaikka Viilto näytti rauhoittuvan hieman mutta Kuolema ei rauhoittunut, se piti niskavillansa pystyssä.

'' En ole. ''

" Vai niin. Niinhän sinä sanot. Hyvä on. Ajattelinkin että lauma elämää et ole saanut vielä maistaa... Hehe " Viilto snoi ja naurahti häijysti.



Viilto katsoi toista naarasta, ja sen takana olevaa lunta. Maasto ei ollut paras mahdollienn tappelulle, joten narttu ei aikonut lietsoa vihaa.

Kuolema rauhoittui, laski perseensä maahan mutta oli valmis puolustautumaan, jotenkin se ei jaksanut tapella juuri tänään, ainakaan nyt pitkän juoksun jälkeen sillä tuosta naaraasta voisi olla vastustakin, ja oikein kunnolla.

'' En minä laumaa tarvitse, selviän hyvin yksin. '' Kuoleman mustilla suupielillä käväisi mairea hymynhäive, kumminkin pirullisen näköisenä.

Viilto katsoi huvittuneesti toiseen ja hymähti. Toinen siis pärjäisi omillaan. Kenties.


" Miten ajattelit saada suuren saaliin ? Vai tyydytkö jäniksiin ja myyriin ? " Narttu sanoi ja höristi korviaan. Tämä alkoi käydä mielenkiintoiseksi.

'' Kyllä minä pystyn saamaan isompiakin jos oikein yritän. '' Kuolema virnisti ja vilkaisi sitten ympäristöä.

'' Tyydyn minä lajitoveriinkin. '' Virne levisi Kuoleman mustilla suupielillä ja narttu katseli Viiltoa kuin aamiaistaan, sitten heilautti häntänsä oikean takasensa vierelle ja tuhahti, kirosi loskaa joka kasteli turkkia ja sitten taasen siirsi katseensa Viiltoon.

Viilto nosti toista kulmaansa ja murahti. Minuun et upota hampaitasi Se mietti ja katsoi toista silmiin.

Toinen näytti hyvin kauniilta, hieman kosteassa turkissaan ja seisoessaan loskan keskellä. Naaraan sydän pampahti muutamaan kertaan kunnes se ravisteli päätään ja tuhahti taa kerran. Se ei antanut itsensä tuntea mitään narttuja kohtaan.

'' Onko jokin vialla? '' Naaras kysähti. Kuolema oli oppinut tuntemaan tuonlaisen päänpudistuksen jotain oli yleensä vialla ja kyseinen susi ajatteli jotain sopimatonta tai mielestään tyhmää, niin se oli.

Naaras ravisteli turkkiaan ja pieniä vesipisaroita lenteli sen turkista, jos Viilto oli tarpeeksi lähellä lensi pari pisaraa sen naamaankin.

Muutama tippa lensi sen kidan viereen ja Viilto nuolaisi nämä pois välittömästi. Se ei ikimaailmassa kertoisi tuolle sudelle sen oudoista mieltymyksistä.

" Ei mitään. Olen vain hieman... Erillainen " Narttu sanoi ja hymähti. Se oli vinkki ja enempää ei tulisi. Joko toinen saisi arvata loput tai jättää asian kokonaan pois päiväjärjestyksestään. Narttu häpesi osittain erillaisuuttaan ja outoa mielentilaansa.


Se oli tavannut jokunen kuukausi itten Metka nimisen suden jok oli liikuttanut sen sydäntä, huonoin seurauksin. Narttu oli meinannut tappaa Metkan, mutta antoi sen mennä pois Vallan reviiriltä ilman ruhjeita.

Kuolema nuolaisi mustia suupieliään. Vai niin.

'' Onko sinussakin kannibalismia? kätket pentuja? olet tappanut alfasi? '' Kuolema esitti ensimmäiset vaihtoehdot, sen mielestä tämä '' leikki '' oli hauska. '' Vihaat urospuolisia? Rakastat veljeäsi? Olet saanut pennut isäsi kanssa? Olet varastanut jonkun pennun? '' Kuolema jatkoi ja naurahteli vaihtoehdoilleen julmasti. Tosin melkein kaikissa oli jonkinlainen yhteys. Kunnes Kuolema osui oikeaan sattumalta '' Pidät naaraspuolisista enemmän kuin urospuolisista? '' Naaras virnuili tapansa mukaan tämänkin vaihtoehdon jälkeen. '' Luettelenko muitakin vaihtoehtoja? ''.

Viilto naureskeli ensimmäisille vaihtoehdoille. Sen huulille oli muodostunut jo melkein nauru, mutta sitten se kuuli vastauksen " Pidät naaraspuolisista enemmän kuin urospuolisista " sen hymy hyytyi. Se louskautti leukojaan muutamaan otteeseen ja luimisti korviaan. Tämä oli ollut niitä mukvia aiheita.


" Onhn minussa kannibalismiakin. Onko Sinussa jotakin erikoista tai erillaista ? " Viilto kysyi uteliaasti.

'' Kannibalismi, ja vahva sellainen. '' Kuolema oli silminnähden tyytyväinen kannibalisuuteensa ja ilkeyteensä, se virnuili kylmästi.

'' Miten sinä nyt niin tuon yhden kysymyksen kohdalla hermostuit? Osuinko oikeaan? '' Kuolema tarkoitti kysymystä ' pidät naaraista enemmän kuin uroksista ' .
Naaras pörhisteli niska ja lapakarvojaan näyttääkseen entistä isommalta ja vilautti pari kertaa varoitukseksi valkeaa hammasrivistöään Viillolle.

Viilto tuhahti ärtyneesti Kuolemalle.

" Hah, naurattaakin ajatus. En pidä edes uroksista ! En pidä KENESTÄKÄÄN muusta kuin Vallasta !! Hän on alfani " Narttu huusi ja se murisi toiselle. Vain Valta oli ainoa susi johon Viilto oli voinut luottaa.


Toisalta se ei kehdannut myöntää, edes itselleen, pitäväsä nartusta. Sen elämä oli ollut yhtä kaaosta pian vuoden verran, eikä se toivonut ketään ylimääräistä nuuskiaa siohen enään mukaan.

'' Minulle et huuda nartunkuvatus ! Ja häivy sitten sinne Valtasi koipiin etten tapa sinua siihen paikkaan! '' Kuolema näytti kasvavan isommaksi sen pörhistäessä joka ikisen karvansa kuin pelästyneellä siilillä, hampaat irvessä Kuolema ärisi ja murisi kumeasti juuri huutaneelle nartulle ja otti uhmakkaan askeleen edemmäs. Kuolema oikein toivoi toisen hyökkäävään tai tekevän liikkeen jotta narttu saisi syyn hyökätä kimppuun ja maistaa Viillon verta, ja haaveissaan raadella ja syödä koko suden.

Viilto räyhähti kuuluvasti Kuolemalle. Se ei missään nimessä hlunnut kuulla alfaansa pilkattavan.

" Sinä kapinen luopio !! En tuhlaa energiaani kaltaiseesi säälittävään kirppuiseen rakkiin ! "Narttu tuhhti ja sen hampaat välähtivät uhmakkaasti. Sekin pörhisti turkkiaan ja pian se näytti todella suurelta ja uhkaavalta.

Toinen narttu oli sinänsä oikein kaunis. Luonteet olivat samanlaisia. Viillolla oli oma tapansa osoittaa rakkautta, ja jos se rakastuisi se tietäisi mitä tekisi.

'' No lähde sitten sen alfasi jalkoihin etten pakota sinua koskemaan turkkiini ! '' Kuolema naurahteli ja räyhäsi sitten taas toiselle. Tosin oli se kolmaskin vaihtoehto, jos Viilto saisi Kuoleman jotenkin rauhoitettua ja vakuutettua että Viilto on tarpeeksi '' hyvä '' Kuoleman ystävälistoille, saisi Kuolemasta ihan mukavankin ystävän rinnalleen.

Kuolema tosin ihaili toisen uhmakkuutta, vaikka piti kyllä itseään tietysti parempana, niinkuin aina. Kovin moni susi ei uskaltanut uhmata Kuolemaa. Mustan naaraan maine raa'asti tappavana kannibaalina oli kirinyt monen suden korviin ja he asiasta kuulleet yleensä kiersivät naaraan kuin ruton.

Viilto katsoi julmasti toista silmiin. Kukaan ei puhuisi Vallasta tuohon sävyyn.

" Minä en mene MINNEKKÄÄN !! SINÄ ET MINUA AJA POIS NIIN KAUAN KUIN MINUSSA PIHISEE HENKI !!! " Viilto räyhäsi. Se louskutteli leukojaan, vihaisen näköisenä.


" Ymmärrän että sinulla on sisälläsi kätkettyjä tunteita, mutta se ei oikeuta sinua koskemaan MINUUN " Narttu murisi.

'' No älä sitten mene, ei minua kiinnosta tania sinun kanssasi. Ei sinusta kumminkaan ole mikään sortin vastusta minulle. Ja minulla ei ole muita kuin vihamielisiä tuntieta sinua kohtaan, joten, Hei vaan. '' Narttu louskautti leukojaan yhteen pari kertaa ja murahtikin vielä varoitukseksi. Sitten kyyninen narttu käännähti ja lähti askeltamaan kauvemmaksi, kumminkin kuunnellen ja tarkkaillen ympäristöä jospa toinen yrittäisi hyökätä takaata päin. Kuolemalla ei ollut aikomusta lähteä kauaksi, se liikkuisi Solassa ainakin vähän aikaa joko seuran kanssa tai ilman.

Viilto hengähti keskellä lumista maata. Se oli hieman häkeltynyt kaikesta. Kaikki oli tapahtunut niin äkkiä.

" Odota... Älä mene " Naaras sanoi ja luimisti korviaan. Silti se röyhisti itsensä arvokkaalta näyttääkseen. Ei se halunnut Kuoleman lähtevän, mutta silti se oli hiemn varautunut tätä kohtaan.

(( Sori lyhyt))

'' Niin mitä sanoit? '' Kuolema käännähti hitaanpuoleisesti, pitäen tietenkin ryhtiään yllä edelleen.
Kuolema jäi katsomaan Viiltoa, mitä toinen halusi?

Kookas musta narttu korkein ja valkein sukin seisoi keskellä lunta, tuuli heilutellen ja hyväillen suden turkkia ja kasvoja. Kuolema urahti ja odotti toisen vastausta.

Viilto huomasi toisen kääntyvän. Hyvä.

" Kuulit kyllä " Se sanoi tyynesti. Mitä se oikein puuhasi ? Miksi se ei halunnut toisen lähtevän ? Nartun rinnassa sykki kummasti. Se ei kuitenkaan tunnustanut mitään itselleen. Sen häntä heilahti muutaman kerran.

Hitaasti, mutta varmasti se otti askelia kohti Kuolemaa. Narttu hengitti syvään ja kohotti katseensa nyt toiseen naaraaseen. Harmaa-ruskea turkki katsoi toista silmiin. Se kohotti kuononsa ihan Juoleman kuonon viereen, mutta vetäisi itsensä takaisin.


// Auts ! Juuri kun Viilto oli ottamassa itseään niskasta kiinni x3 //

Kuolema mulkaisi toisen häntää kun se heilahti, eikai toinen yrittänyt solmia jonkinlaista ystävyyttä? Tosin Kuoleman mielestä kyseinen narttu oli nipin napin sopiva sen kaverilistoille.

Nartun ottaessa askelia kohti valkeasukkaista mustaturkkia tämä luimisti korvansa ja murahti pari kertaa matalasti epäluuloisena ja mulkoili toisen lähestymistä. Kun toinen painoi kuononsa Kuoleman kuonon vierelle nosteli narttu mustia suupieliään näytellen hampaitaan, kun ei muutakaan keksinyt. Ja jäi sitten hieman hölmistyneesti mutta kiukkuisena katselemaan Viiltoa.

'' Mitä yrität ?! '' Lausahti Kuolema vihdoin karheasti ja käheästi.