((Korppi)) Päättynyt

((Noin ikkäästi, eli Mex Korpin kera tänne :3))

Varpulla ei ollut oikein mennyt hyvin viimeaikoina. Moni hukka oli kadonnut salaperäisesti laumasta, jättäen vain kourallisen susia jäljelle. Ja Varpu kun oli suunnitellut laumansa olevan suuri ja voittamaton. Vaan miten asia olikaan laumassa, aivan päinvastainen! Kookas alfa oli todella äreä ja huonotuulinen. Vieläpä kun oli talvi ja laumassa oli itsensä alfan lisäksi 4 muuta sutta. Ja ravintoa oli näin ollen hankala saada.

Varpu kahlasi lumessa lähellä reviirin laitamia. Se oli tullut vahvistamaan rajoja yksinään ja merkkaili ahkerasti kantoja, puunrunkoja sekä suurempia kivenlohkareita. Samalla alfa mietti, että hänen olisi parasta saattaa joku naaras tiineäksi, niin että naaras synnyttäisi pennut laumaan. Näin lauma saisi vaihvistusta. Ajatuksissaan ja uppoutuneena velvollisuuteensa, uros ei kuitenkaan huomannut, että lähistöllä oli vieras susi.

uudella vieraalla maalla liikkui Korppi neitomme valkean hangens kesekllä ei järin vaikeaa ollut huomioida mustaa hukaksta joka ei nyt ollut järin kookas mutta narttumaisen sero rakenteinen neit okyllä oli. omisti se pitkät nopeat jalat. Ja nyt se huomioi pian saapuvansa olevansa joknun hyvin vahvaasti merkatulla reviirillä. SE oli kyllä kuullut laaksossao levan paljon laumoja mutta ätmän lauman rajat olivat varsin selvästi esillä. Korppi kohotti aktseensa nhädäkseen merkkaajan. kas vain siellähän se oli ja hajunkin persuteella kyseessä oli itse alfa. sehän kävi mainiosti neidollemme.

Korppi asteli vielä lähemmäksi reviiriä se ei astunut liasinkaan tuon urosken merkatulle alueelle ei enennkuin tieätisi mikä mahtoi olal vastassa. Eripairiset silmät kiiluivat jännityneisyydesta mutta itsevarmuus piti korpin tiellään. se oli nyt kyllin lähellä Varpua jotta se kykeni puhelemaan tuolle. Hetken mili johteesta Korppi haukahti äänekkäsäti tuolel urokselle häntä puoellta toiselle vispaten.

Uros kuuli takaansa haukahduksen ja sen sileän tien se käännähti ympäri kuono kurtussa. Kuin refleksinä, murina kumpusi alfan kurkusta ja se huomasi tuijottavansa mustaa narttua. Häntä nousi nopsaan pystyyn ja kookas Varpu alkoi lähestyä hitaasti mutta varmasti kohti Korppia. Samalla Varpu tajusi, että susihan on narttu ja sehän on tullut näinkin töykeästi esille itsensä alfan eteen. Tästä saattaisi olla jotakin hyötyä Varpun laumalle.
"Mitä sinä täältä haet?" se kysyi murahtaen ja tuijotti pistävästi Korppia. Nyt piti pitää malttinsa, lauma tarvitsee lisää susia. Varpun pitäisi malttaa mielensä totisesti.

Korppi ei lumistanut korvaiaan toisen mruinoilel se siesoi itsepäiseseti paikallaan ja katsoi kun alfa lähestyi sitä " Sinähn se kohtelias oelt, en edes seis oreviirilläsi. arvon alfa " Se lausahti tosien eleistä ei voinut olal erimieltä se oli alfa se sen täytyi olla. Korpin eripair silmät suorastaan naulitsivat katseensa tuohon kookkaaseen Vereen ja tuijotti sitä nyt varsin salaperäisesti. " nimeni on korppi jos herra sallii minun esitätytyiä " Korppi p uheli varsin siistiin ääneen tuolel tumamlle alfalle. Alfa narttu ei tienynt mtiä mahtoi olal tulossatuo uros voisi käydä kimppuunkin jos olisi tarves mutta eipä tämä narttu koostaan huolimatta mikään voiamton höperöä ollut se katsoi alfaa yhä naulittuna.

Korppi oli vastannut tuijotuksella tuijotukseen. Harva susi uskalsi tehdä niin laumassakaan. Olihan Varpu kooltaan massiivisempi, mitä tavallinen uros. Silmät leiskuten Varpu porasi katsettaan Korpin erivärisiin silmiin. Jokin pieni, aivan pienen pieni, minimaalisen mitättömän pieni ajatus tulvahti alfan mieleen. Tässä se olisi. Tämä se olisi!
"Oletpas sinä nokkava narttu. Kun olet tänne asti tullut, niin sinulla lienee jotain muutakin kerrottavaa, kuin nimesi," uros saivarteli Korpille ja urahti lopuksi. Tästä tulisi hyvinkin mielenkiintoista.

Ja kas vain Veri piti äksyn luonteensa yhä esillä. narttu pysyi yhä rajan toisella puolella eikä liikahtanut vaan ptii eripari silmänsä kookkaassa uroksessa. Se ei pelänynt tuota ei lainkaan miksi pelkäisi. toinen oli kookas ja uros mitä sitten. Netiokaisemme lipiasi huuliaaan. " Ja sinä et ilmeiseti aijo kertoa nimeäsi liankaan, etkä itsekkään ole mikään siveyden sipuli. " korppi lausahti tuolle takaisin yhtä piikikkäästi kuin Veri puhui sille. Korppi piti yhä katseensa uroksessa sitä mihinkänä siirtämättä. " Jos tarkkoja ollaan minä voin liikkua tällä puolen aivan vapaasti ilman että tarvitsisi sinulel siitä erikseen raportoida. Mutta kun kerran kysyt ja näytät olevan vailla vastausta kysymykseesi. Etsin itslleni laumaa joka tarjoiasi minulel haastetta muullakin tavoin kuin tämä tiukka ja kylmä talvi tuppaa tekemään. " korppi lausahti sitten tuolle kookkalle urokselle yhä lauman reviirin ulkopuolella pysyen.

Varpu hätkähti. Ja se oli jo jotain, sillä eipä ollut kukaan ulkopuolinen vastannut samalla mitan takaisin urokselle! Mutta se ei aikonut näyttää nartulle, että olisi mennyt hetkeksi ymmälleen. Nopsaan Varpu kokosi itsensä ja kurtisti kuonoaan. Aikamoinen sisusäkki tämä Korppi kyllä oli, se täytyi myöntää. Taktisesti ajatellen, Korppi oli juuri sitä ainesta, mitä Varpu kaipasi laumansa vahvistukseski.
"Vai pitäisi minun vielä itseni esitellä. Eikös se riitä, että lienet hajusta jo päätellyt olevani tämän reviirin alfa? Vaan jos oikeasti nimeäni tahdot tietää, olen VERI!" Varpu lausui hitusen yliampuvan itsevarmasti murahdellen.
Varpun spekulaatiot laumansa vahvistamisesta näki pitkästä aikaa päivänvaloa, kun Korppi oli kertonut hakevansa laumaa.
Loistavaa! Suorastaan ilmiömäisen loistavaa! Varpu ajatteli mielessään ja taisi julmasti irvistävään kuonoon ilmestyä pieni ovela hymynkare. Kookas uros otti muutaman itsevarman askeleen kohti Korppia ja myhäili mielessään. Tästä se hänen laumansa voitokkuus lähtisi.
"Laumaa, joka toisi haastetta sinulle? Kuulehan narttu, edessäsi seisoo laakson vahvin alfauros! Laumani on kokenut hieman tappiota, syystäkin! Sillä kun valtasin tämän lauman, se oli täynnä kapisia pelkureita jotka lähtivät litomaan vahvimman edessä. Mokomat jäniksen perikuvat!" alfa lateli ja murahti perään. Totisesti, laumansa jättäneet sudet olivat Varpun mielestä heikkoja ja mitättömiä susia eikä hän olisi niitä edes kaivannutkaan rivistöihinsä.
"Uskallatko ottaa haasteen vastaan, narttu?" Varpu vielä lisäsi pienoinen kiero hymynkare huulillaan. Tästä se alkaisi, hänen laumansa voitokkuus!

NArttumme katsoi Verta mietteliäänä. " Toki minulel riittää tieto siitä että olet alfa, mutta mielleäni puhuttelisin lafaa Nimellä arvon Veri " Korppi puheli sitten tuolel takaisin pitäen äänen sävynsä tiukakna kuten teki varpukin. Kun toine ryhtyi kertomaan laumasta korppi päätteli siitä etät kyseessä oli melko pieni kokoinen luama ainakin näin alkutekijöiksi. noh ei sen lauman koko ratkaissut vaan juruikin sen sisältö ja alfa itsestään. Korppi piti myös mielessä että kun laumassa oli vähän jäseniä oli helpo kavuta korkealle. Näin ollen korppi astahti askeleen lähemmäksi Varpua yhä tiukasti katseen uroksessa pitäen. " Se ei kuullsota edes pahalta haasteelta, mutta en mielläni kuuntelisi sinun nartuttelujasi. Vaikak oeltkin vahva, ja kookas ja kaikin puolin mahtava uros ja vielä alfakin pyytäisin sinua sen verran kunnioittamaan minua etät puhelet minua nimelläni sen sijaan kuin käytät narttu sanaa. se halventaa minua enkä ole sellainen mitä nähtävästi näytyä kuvittelvasi. " Korppi puheli se seisoi yhä varvun reviirin ulkopouolella ja tuijotti tuota lafaa samaisella ilmeellä mitä oli pitänyt jo jonkin aikaa. Tuskni harva lähtisi vaatimaan tässä vaiheessa varvulta mosita vastaavaa.

Korppi oli hyvin vaativa, mutta sai Varpua hieman nöyrtymään. Tosin vain pikkiriikkisen verran, aivan huomaamattoman hitusen verran. Tätä alfa ei tietenkään näyttänyt. Tulisi olemaan vaikeaa alkaa kutsumaan Korppia tämän nimeltä, sillä alfa Varpu oli koko elämänsä aikana käyttänyt naarassusista 'narttu'-nimikettä. Juurikin sen halventavan sävyn takia. Nyt alfan pitäisi oppia kutsumaan tätä mustaturkkia Korpiksi, jos mieli vahvistusta laumaansa. Uhrauksia oli siis tehtävä tulevaisuuden nimissä. Varpu nieli tämän erittäin vaivalloisesti, mutta päätti yrittää.
"Hyvä on, hyvä on, nar.... Korppi. Liityt siis laumaani? Loistavaa, erittäin loistavaa," alfa takelteli ja myhäili matalalla äänellään. Korpista saattaisikin tulla laumalle yksi pelastava tekijä. Toki Varpuhan on se suurin lauman pelastaja, hänhän Korpin laumaan hyväksyykin. Hän myöntyi tuon nartun edessä ja teki uhrauksen koko lauman puolesta! HÄN, VARPU, lauman ALFA!

Varpu tuijotti tiukasti takaisin Korppia ja lähestyi jälleen pelottavan kookkaana kohti toista. Tämän hän tekisi vain muodollisuuden vuoksi. Pientä vastenmielisyyttä tuntien, Varpu haisteli Korpin läpikotaisin, samalla jättäen omaa hajuaan narttuun, että laumalaiset tietäisivät Korpin nyt kuuluvan laumaan. Kun alfa oli kiertänyt tumman naaraan, se seisahtui tämän eteen yhä kuonollaan irvokas ilme.
"En yleensä ole näin suopea nart... naaraspuolisia kohtaan, mutta voit olla varma, että vastedes olet kovan kurin alaisena," Varpu murahteli mukamas mahtailevasti.

Narttumem pysyi paikallaan toisen nuuskiessa " Kiitos Veri alfani " Se lausahti lieväst i päällän kumartaen se oli nini huomaamaton ja pien iele että sitä tuskin itseään täynnä oelva alfa huomaisi. Noh nartussa oli maan pinnalle palauttamista mutta ei sen koommin että korppi oli helpsoti alistettavissa ehei. vaikak toinen oli kookas ja varsin itseriittoinen ei se saanut korppia hätkähtämään. " en minä kuria pelkää, luama ilman kuria ei olsii lauma silloinhan jokainen voisi liikkua miten mielii. turhauttavaa " Korppi puheli ja astahti viimenkin uudelle reviirille jonka Veri oli juuri hiljattain vahvistanut varsin vahavaksi. mustaturkki katsahti alfaansa yhä eripairilla silmillään " ja kiitos että hyväksyit minut joukkoos supeaan. haluaisin kutienkin vähän tietää milalisia susia on vastalla " Hukak kysyi tuolta uroskelta sitten pitäen yhä piikkittävän sävynsä esille tuskinpa se siitä kovin nopeasti muuttuisi. saattais imoni ihmetellä miten korpin kaltainen narttu ol iläpäissyt tien laumaan jota johti varsin vaativa alfa.

Varpu oli tosiaankin niin itseään ja mahtavia suunnitelmiaan täynnä, ettei huomannutkaan Korppia hetkeen. Hän tajusi vasta taas palata "maan pinnalle", kun musta naaras puhutteli tätä. Varpu mietti hetken, miten hän summaisi tämän neljän suden laumansa.
"Tarkoitatko niitä kojootteja, jotka ovat vielä suurempia pelkureita, kun eivät uskaltaneet lähteä laumasta?" Varpu saivarteli taas murahdellen.
"Saatpa nähdä, millaisia vätyksiä ja kieroja pelkureita ne ovat. Juonittelevat selkäni takana ravinnostakin!" alfa jatkoi ja kurtisteli kuonoaan samalla. Ehkäpä Korppi lyöttäytyisi mielipiteineen Varpun puolelle ja saisi näin ollen statukselleen vahvistusta! Se jos mikä auttaisi pitämään Varpun alfana pidempään.

jopa korppi murahti ääneen tuon alfan puhuessa. " No jopas on väkeä hehän ovat selvsäti vailla pientä palautusta maan pinnalle, mikäli alfani sallii minä tekisin sen mielleäin. Tiedän nimittäin milalista on kun alamaiset tärsivetä kauhusta kun alfa kävelee ohitse. elin aikoinani sellaisessa mutta koksa silloin alfani ei ollut minusta riittävän pontettiaalinen enä nähnyt mitään syytä jäädä ja nini saavuin tänne. ja toivon löytäväni sinsuta arvon Veri sen oikeain.. alfan " korppi puheli se oli naruahtaa omia sanojaan mitähän sekin neito mahtoi ajatella se toivoi vain että Veri ei ottaisi asiaan kovin suurta tarkkaavaisuutta. sen oiekan... alfan. vai minkä höh höh. voi neito polostia kun tieätisikin.

Varpu suorastaan loisti! Hän sai kaipaamaansa mielistelyä (ei ehkä suoraa, mutta juuri sellaista asenteellista mielistelyä), joka nostatti suden itsetunnon pilviin. Korppi oli kultakimpale tähän laumaan, vihdoin joku ymmärsi Varpun näkökantaa laumasta! Uros pörhisti rinnuksiaan ja näytti oikein ylväältä. Kookas alfa nautti tämänkaltaisesta huomiosta ja mielistelystä. Sillä oli sentään merkitystä lauman kannalta! Ei sellaista surkeaa matelua, jota Varpu sai esimerkiksi Kokolta. Koko. Sekin turha ja kömpelö susi. Kompasteli omaan pehmeyteensä, hah!

Hukka ikään kuin irvisti hymyillen, paljastaen koko hammasrivistönsä.
"Alan pitää jo luonteestasi, nar.... Korppi. Tätä laumani kaipaa, monia vahvoja susia!" Varpu myhäili tyytyväisenä ja lähti kävelemään kohti ydinreviirin suuntaa.
"Tulehan niin näytän, missä pesäpaikkamme ovat, niin näet nuo typerät pelkurit."

Enemmän kuin tyytyväisenä, Varpu asteli erittäin ylväästi hangessa. Jokaisella askeleella Varpu tunsi ajatuksensa yhä varmemmaksi ja vesipitoisemmaksi. Kevät saisi tulla jo, sillä Varpulla oli erittäin loistava suunnitelma. Narttujen tullessa kiimaan, Varpu liehittelisi Korpin ja näin lauma saisi oikeanlaisia jäseniä, Varpun itsensä geeniperimää yhdistettynä Korppiin. Pennuista tulisi kunniakkaita. Aivan varmasti tulisi, isänsä kaltaisia selviytyjiä!

Korppi kohensi siroa ruumsitaan ryhtiin kun Ceri kertoi pitävänsä sen luonteesta. No sehän oli mukava kuulla, olisi järin epämiellyttävää olal uamassa jossa ei tulsi itoimene alfansa kanssa. Eikä Korppi nähnyt huojoa piirteitä juurikaan tuossa kookkaassa Veressä. Korppi lähti kulkemaan Veren perässä sillä ei viitsinyt kävellä tuon vierelläkään. ydin reviiriä korppi odotti innolal nähdessä millaisia matoja siellä todella olisi. Ystäviä se ei tosin odottanut saavansa eikä korppi tienynt varpun kevään suunnitelmistakaan. Mutta kierolal nartulal oli omat juttunsa eikä se kävisi niin helpsoti herra alfalle niinkuni tuo sen kuvittelisi.
" Onko reviirisi suuri, minä kun en ole nähnyt kuni vasta tämän puoeln rajoista varsin vahvaana siksi kysyn. " Se lausahti sitten Verelle titenkin se halusi teitää oliko reviiri suuri vai pieni. vaikkei reviriin koolla olisi mitään merkitystä sitähän kykeni aina laajetnamaan.

Alfa seurasi omia jälkiään tovin, kunnes kääntyi umpihankeen oikaistaakseen niityn kautta. Se katsahti taakseen, kun Korppi oli esittänyt kysymyksen. Varpu virnisti ovelasti, tai oikeastaan irvisti, sillä tempperamenttinen hukka ei osannut edes hymyillä.
"Reviirini kattaa suurimman osan laakson läntisestä puolesta", se sanoi ääni ylpeyttä täynnä. Toisaalta, Varpu ei ollut tehnyt tämän reviirin eteen juuri mitään. Viima oli taannoin rajoista kiistellyt Ovelan kanssa melko useaankin otteeseen ja näin ollen tehnyt suurimmat reviirin laajennukset. Varpu silti antoi ymmärtää, että juuri HÄN oli itse reviirinsä vallannut niin laajaksi. Eli kaikki kunnia siis Varpulle, vain ja ainoastaan Varpulle.
Kookas uros kahlasi yhä eteenpäin lumessa. Tunti jos toinenkin kului ja ne muutama valoisaa tuntia olivat jo tummenneet kaamokseen, vaikka oli vielä päivä. Silti hämärä ja pimeys ei haitannut Varpua, sillä alfalla oli erittäin tarkka hajuaisti. He eivät olleet vielä lähelläkään pesiä, mutta aika kuluisi varmasti joutuisasti. Ainakaan Varpu ei laittanut pahakseen Korpin seuraa. Sillä Varpu näki Korpissa oivan "salaliittolaisen", joka tuki Varpun näkemystä. Ja sitä Varpu kaipasi. Se korosti tämän egoa ja tästäkös uros nautti. Jos joku susi sai uroksen egoa kohennettua, niin se oli jo melko paljon. Yleensä Varpu oli HYVIN tarkka seurastaan.

Korppi seruasi alfaansa ja siirtyi pian umpi hankeen kahlamaan lähes tulkoon toisen vierellä. Korpin suuri ja mahdikas ego ei teitnekään vetänyt vertoja kookkaalle urokselle eikä sen tarvinnutkaan toinen kun kerran oli alfa. " Asia ymmärretty, minä varmaankin pääsen tutkimaan reviiriä myöhemmin tarkemmin, mutta ensitöikseni haluan tietnkin tavata nämä mutua maan matostet eli laumalaiset. " Korppi puheli alfalleen sen äänessä oli pieni pilkka kun se puhui mustia susista. koska yksinkertaisesti korppi piti itse itseään kaiken munu kuni alfan yläpuolella. " Tidätkö tässä pienesäs ajssa mitä nyt olen teidän arvon Veren kanssa viettänyt, voin todeta että kaltaistanne alfaa on vaikea löytää. " korppi lausahti.
illan pimetessä korppi neidon ilmät ryhtyivät komeasti kiilumaan eriparisuuttaan kuun valno nosutessa taivalle. lähes tulkoon muutoin msuta netioakinen kulki tasaisin askelin Veren rinnalla tajuamttaa ehkään että alfalla oli suunnitelma neitosen pään menoksi.

Pian alfa sai lisää aihetta ylpistyä. Se suorastaan loisti ylpeyttä, kun Korppi antoi kehuja, joista Varpu piti erityisesti. Se että Korppi oli jo heti mukana halveksimassa heikkoja laumanjäseniä. Ja myös se miten Korppi antoi mielipiteensä ilmi Varpun statuksesta. Alfan ego kasvoi kasvamistaan ja häntä nousi hieman tämän tunteen mukana. Ah, Varpun korvat rakastivat kuulla tämänkaltaisia imarteluja. Ne eivät olleet sellaista matelevaa lässytystä, vaan Varpun statusta ja Varpua itseään mairittelevia.
"Tietenkään minunlaisiani ei ole muita! Nuo kurjat pelkurit saisivat olla onnellisia siitä, että takaan heidän elantonsa vahvalla asenteellani! Vaan ei! Mitä saan takaisin? Pelkkää typerää vikinää!" Varpu sadatteli samalla, vaikka tunsi olonsa mitä mainioimmaksi sitten vähään aikaan. Alfa myös myönsi murahtaen, että Korpilla olisi mahdollisuus tutkia reviiriä. Varpun tapa kommunikoida on melko päällekäypää, joten normaalisti laumalaiset ottavat tämän tietenkin uhkaavana käytöksenä. Korppi ei ole siitä tuntunut olevaan moksiskaan, joten Varpu aisti tässä pientä haastetta.

((Lopetellaanko tämä liittymispeli tähän niin päästään eteenpäin? :3 ))

Todellakaan Korppi ei olut toisen päällekäyvästä kommunikoinnistam oksikaan. olihan se itse melko jääräpäinen ja ehkä jopa itsekäskin. narttu polo ei vain tiennyt mihin soppaan olikaan sekaantunut. se ei ollut tietoinen siitä että Varvun laumalaiset ja laumattovat entiset viiman laumalaiset suunnitellivat jootain suuren alfan pään menoksi. Noh korppi kuunteli alfaansa kulkiessaan tuon perässä nyökkäillen jopa hampaitaan väläyttääne. " kiittämätöntä väkeä " se totesi sitte npienen hiljaisuuden jälkeen. ja jatkoi matkaansa.

( jees. aloitatko sinä peliä vai alotanko minä ? )