Jäähyväiset - loppunut

// Mex kera Vallan, ei muita tällä kertaa. //

Lumihanki oli paikoitellen erittäin syvää, mutta siltikin ruskeaturkkinen narttu puski sen läpi. Rikkosiiven vakaa kulku suuntasi järvelle päin, neitokainen näki jo tasaisen laakean alueen, joka oli järvi. Mutta matkaa sinne yhä olisi. Susinarttu ei oikein tiennyt, miksi edes tarpoi näin määrätietoisesti järveä kohti. Kenties se oli kaipuuta takaisin kotiseuduille, jossa suuret vesistöt hallitsivat alueita. Rikkosiipi oli jo tehnyt päätöksensä. Narttu jättäisi laakson ja laumansa. Susi vain mietti, miten kertoisi Kirvalle, ja miten saisi Vallan, alfansa, ymmärtämään. Rikkosiipi huokaisi, jatkaen toivottoman pitkältä tuntuvaa matkaansa aina vain eteenpäin. Hengitys höyrysi ilmassa, suden taivaltaessa eteenpäin sitkeästi.

Vihdoin järvi oli edessä. Lumihanki madaltui, ja narttu käytti sen heti hyväkseen, käyden makuulle valkeaan hankeen. Tiukalle kerälle käpertyen susi lepäsi, keräsi voimiaan, joita lumihangessa tarpominen oli kuluttanut. Nyt olisi huonoin mahdollinen hetki lähteä liikkeelle, kyllä Rikkosiipi sen tiesi. Talvi olisi vaikea yksinäiselle sudelle, mutta edes eloonjäämisvaisto ei voittanut kaipuuta synnyinseuduille. Rikkosiipi halusi kevääksi kotiinsa, ja tiesi, että se tarkoittaisi raskasta vaellusta läpi talven.
Susi nousi seisaalleen, turkkinsa ravistellen. Kaunis ulvonta kohosi ilmoille, kun narttu kutsui alfaansa. Rikkosiipi ei tiennyt, millä suunnalla Valta oli liikkeellä, joten jäi korvat valppaasti pystyssä kuuntelemaan, josko saisi vastauksen. Mikäli vastausulvonta kuuluisi, narttu lähtisi jolkottelemaan alfaansa kohti.

Järven rantamailta kuului tuttu ääni vallan korviin. Tämä sai herran valppaaksi ja lähti tuo oitis laumalistaan tapaamaan. Tuskni sitä turhan päiden kutsuttaisiin paikalle. VAlkea kooaks eläin kulki hangessa polkuja pitkin varsin sulavasti ja lepposiin liikkein. Hukak herramme saapui pian jäljille joita Oli Rikkosiipi tämä kutsuja kulkenut. VAlta nuuhkaisi ilmaa kuni varmsitaaksene ettei kyse ollut mistään vakavasta, ja ajtkoi sitten matkaansa kohti kutusjaa.
järven rannalla se huomioi neitokaisen ja kiiruhti tuon luokse. " Onko jokin pielessä ? " alfa kyäsisi rikkosiiveltä. Valta ei ollut ulvonut sillä oli ollut kyllin lähellä ehtiessään nopeast paikalle. Valta pisti merkille että Kirva ei ollut paikalla. Noh ehkä neitosella oli jotian tärkeäpää asiaa joten alfa katsoi aiheeksi kuunnelal toista.

Rikkosiipi kuunteli, muttei kuullut vastausta. Narttu odotteli, josko alfalla vain olisi tärkeämpää tekemistä, ennen kuin ehtisi vastata. Susi oli jo toistamassa kutsunsa, kun kuuli askeleet ja kääntyi katsomaan. Valtahan se sieltä saapui. Ilmeisesti alfa oli ollut aivan lähellä, kun näin nopeasti saapui paikalle. Valta kysyi, oliko jokin asia pielessä. Rikkosiiven teki mieli sanoa, että kaikki oli pielessä, mutta se ei ollut totta. Kaikki oli ihan hyvin. Jos ei laskenut mukaan sitä pakottavaa tarvetta, joka hallitsi jokaista nartun liikettä. Kaipuuta kotiin.
"Kaikki on ihan hyvin", Rikkosiipi sanoi hiljaa, painaen päätään alemmas. Häntäkin vaipui matalemmalle, kuin narttu varoisi vahingossakaan olevansa uhmakas. Susi katseli hetken järvelle, ennen kuin kääntyi takaisin Vallan puoleen.
"Laumasi on hyvä ja olet loistava alfa. Mutta en pysty elämään täällä, sillä vahvana mielessäni on muisto kotiseudustani. Minä kaipaan takaisin tuttuun ympäristöön. En tunne tätä laaksoa, en näitä susia. Joskus tuntuu, kuin en tuntisi täällä mitään. Saaliitkin ovat erilaisia", narttu aloitti. Lopussa lievä huvittuneisuus pääsi ilmoille. Tosiaankin, saaliseläimet olivat erilaisia ja käyttäytyivätkin eri tavalla. Rikkosiipi ei voinut väittää, etteikö erilaisuus olisi kiehtonut aluksi uteliasta mieltä. Mutta pikkuhiljaa tunne siitä, ettei ruskeaturkkinen susi sopeutunut tänne, alkoi vallata alaa. Ja sitä myötä kaipuu takaisin synnyinlaumaan, josta tunsi jokaisen, jossa verisiteitä oli.
"Toivon, että pidät lupauksesi. Laumaan liittyessäni pyysin sinua vannomaan, että voin lähteä Kirvan kanssa, jos siltä tuntuu. Nyt joudun lunastamaan tuon lupauksen, sillä meidän on mentävä. Olisin voinut lähteä puhumatta kanssasi, mutta kunnioitan sinua liikaa kääntääkseni selkäni selittämättä. Niinpä pyydän, että päästät meidät lähtemään takaisin perheemme luokse", Rikkosiipi jatkoi. Narttu uskoi vakaasti, että Valta antaisi kaksikon lähteä, jos Rikkosiipi sitä pyytäisi. Nyt susi vain koetti muotoilla viestinsä sekä pyynnöksi että eräällä tavalla käskyksikin. Rikkosiipi ei aikonut hyväksyä kieltävää vastausta, ja yritti pehmeästi tehdä sen selväksi. Siksi susi turvautui kauan sitten annettuun lupaukseen, että laumasta voisi lähteä, jos siltä tuntuisi. Narttu ei kumminkaan pystynyt käyttämään pelkkää kiristystä ja lupauksen muistutusta, suden oli pakko myös pyytää ystävällisesti. Sillä Valtaa Rikkosiipi kunnioitti, mutta oli tässä asiassa ehdoton. Suden olisi päästävä lähtemään.

Valta heilautti häntäänsä kun oli kuullut kaiken olevan hyvin, mutta kun Rikkosiipi ryhtyi kertomaan mikä mieltä painoi valta näytti harmistuneelta. " Tietenkin pidän lupaukseni, enkä minä halua olal esteenä onnellesi. On ikävää että et vihitynyt täällä ja haluat lähteä. Mutta haluan kutienkin että teidät että voi milloin vian tulla takaisin. En aijo estää sinua lähtemästä en aijo anella perääsi teet itse päätöksesi jäätkö vai lähdetkö. " Valta lausui tietnkin siitä oli surullsita että niinkin hieno susi kuni Rikkosiipi lähtisi pois ja Kirva tuo itse sulokkuuden huippu. Noh ei valta vastustaisi jos kaksikko päättäisi lähteä. Valtaa kutienkin mietitytti etät mahtoiko Kirva olal samaa mieltä. " Oletko puhunut Kirvan aknssa jo asiasta, onko hän halukas lähtemään ? " Valta kyäsisi tyynenä ja ymmärtäväisenä. nuorukaiselle ei varmasti olisi helppoa kertoa tälläistä kirva kun on tähän saakak näyttänyt viihtyvän laumassa.

Valta vaikutti harmistuneelta kuullessaan Rikkosiiven päätöksen. No jaa, kaipa narttu oli osannut sellaista odottaakin. Ei sen puoleen, susi ei ollut tehnyt mitään merkittävää lauman eteen. Vain kuulunut siihen. Ilmeisesti alfaa kumminkin harmitti, kun laumalainen halusi lähteä. Toisaalta Rikkosiipi ymmärsi Valtaa täysin. Kuka haluaisi, että perheestä jäsenet lähtevät pois? Sillä sitähän lauma oli, perhe. Tai sitä sen pitäisi olla. Rikkosiipi ei kumminkaan ollut löytänyt perhettään tässä laumassa. Susi oli nauttinut - aluksi. Mutta pikkuhiljaa ahdistus oli kasvanut. Narttu kaipasi takaisin synnyinlaumaansa, vaikka yhäkin alfana saattoi olla oma veli. Veli, joka oli dominoiva ja alistava. Ja silti Rikkosiipi koki, että siellä olisi parempi elää.
"Kiitän sinua, Valta. Haluan sinun tietävän, ettei vika ole laumassasi. Minä en vain löytänyt etsimääni täältä, en löytänyt itselleni perhettä. Olen pahoillani", Rikkosiipi lausui hitaasti. Susi kuunteli Vallan kysymyksen Kirvaa koskien. Niin, narttu olisi vaikean paikan edessä. Narttu myönsi itselleen, että Kirva oli ollut täällä onnellinen, onnellisempi kuin kotiseuduillaan. Ja susi ei millään haluaisi viedä Kirvaa takaisin veljensä laumaan, jossa kaikki vain höykyttivät nuorta urosta. Mutta samoin Rikkosiipi tiesi, ettei voisi jättää Kirvaa tänne ja lähteä itse. Kirvan olisi tultava mukaan.
"En ole puhunut hänen kanssaan vielä. Tiedän, että Kirva on ollut onnellinen täällä, ja minua kaduttaa, että joudun riistämään laumaanne kuulumisen onnen häneltä. Mutten voi jättää häntä tännekään, Kirva ei pärjäisi yksin. Toivon vain, ettei Kirva vihaa minua heikkouteni tähden", Rikkosiipi vastasi, lopussa ääni hiipuen. Nartun ryhti painui. Niin, susi oli huomannut veljensä ilon ja onnen, nähnyt, miten Kirva löysi ikäisiään ystäviä, leikki ja peuhasi. Nautti elämästään, kuten jokainen nuori susi. Mutta nyt Rikkosiipi riistäisi kaiken Kirvalta, ja pakottaisi veljen vaeltamaan uudestaan. Narttu vain toivoi saavansa veljeltään joskus anteeksi.

VAlta kuutneli toisen puhetta ymmärtäväsienä " tiedän mitä tarkoitat, eikä sinun tarvitse pahoitella tilannetta löydät vielä etsimäsi, mutta Kirva hän on vielä nuori ja välittää sinsuta paljon. ja on totta että hän on näyttänyt oelvan onnellinen täällä. Oeltko miettinyt kuitkaan sitä etät kriva voisi mahdollsiesti jäädä tänne jos hän saisi itse valita. Onhan hän jo sentään kaksi vuotias. " Valta puheli tuolel sitten lempeästi tienkin se halusi kaksikolle parasta ja teisi milalista oli kun riistettiin otian missä oli onenllinen.

Rikkosiipi kuunteli Vallan puhetta rauhallisena, miettien. Valta kysyi lopulta, voisiko Kirva jäädä tänne, sillä uros oli jo parin vuoden ikäinen. Rikkosiipi katsoi Valtaa hetken. Pilailiko valkoinen uros näin karusti nartun kustannuksella?
"Sinä tiedät Kirvan. Hän ei selviäisi, hän hankkiutuisi ongelmiin ja tappaisi itsensä siinä sivussa. Kirva ei pärjää yksin", Rikkosiipi lausui surullisesti. Narttu ei uskonut veljensä kykyyn selvitä, sillä nuori susi oli aivan liian luottavainen. Kirva ei selviäisi, kuka tahansa voisi käyttää nuorta sutta hyväkseen. Veli kaipasi valvontaa ja selkeitä rajoja, muutoin ei tuo pärjäisi. Jos Rikkosiipi lähtisi, Kirvan olisi tehtävä samoin. Nartusta ei olisi vierittämään Kirvasta koituvaa vastuuta muiden harteille, sillä Rikkosiipi oli huomannut, että veljen etujen huolehtiminen oli raskasta. Kenties siksi susi kaipasi kotiseuduilleen. Verisiteet antaisivat Rikkosiivelle luvan kiertää lupaustaan sen verran, että narttu voisi vierittää vastuuta myös muiden harteille. Täällä se ei onnistuisi.
"Kirva on kasvanut eri tavoin kuin Tuho. Siinä missä poikasi selviää kunnialla tilanteesta kuin tilanteesta ilman ohjausta, Kirva ei pärjää hetkeäkään yksin. Veljeni kaipaa jatkuvaa ohjausta, sillä koskaan hän ei ole joutunut tilanteita yksinään kohtaamaan. Voin syyttää vain itseäni, mutta yksinäni Kirvan kanssa eläessäni olen yrittänyt varjella häntä kaikelta. Siksi veljeni ei pärjää maailmassa, sillä tyystin erilaisena hän on sen oppinut näkemään. Kuka tahansa pystyy käyttämään veljeni hyväuskoisuutta hyväkseen, siksi en voi Kirvaa jättää tänne", Rikkosiipi kertoi surullisena. Kyllä, narttu tiesi, että oman huolehtivaisuutensa takia Kirva oli niin helposti hyväksikäytettävä. Jos Rikkosiipi olisi koskaan voinut antaa veljensä kärsiä edes hiukan, olisi nuori uros nyt välttymässä suuremmalta kärsimykseltä. Narttu vilkaisi entistä alfaansa. Ruskea susi painoi päätään, sillä epäili Vallan halveksuvan moista käytöstä. Narttu tunsi itsensä lyödyksi. Se ei ollut halunnut kenellekään pahaa, vain hyvän elämän laumassa. Nyt sen oli lähdettävä ja revittävä onnellinen veljensä mukanaan. Paljon ilkeämmin ei enää voisi toimia.

Valkea alfa kuunteli ymmärtäväisenä toisen puheita. " ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, mutta siun on myös joskus ymmärrettävä se että et ole loppuelämääsi vastuussa krivan elämästä. hän on pian aikinen ja hänen on opittava elämään ilman huolenpitoa. ja tuhon kasvattajana minä tiedän että helppoa se ei ole. Tuhon menenisyys ei ole sitä miltä se näyttää. " valta lausahti hieman haikeana. Se oli ainut joka tiesi mikä tuhon kohtalo oli ollut mutta ei sen koommin aikonut puhua siitä. " mutta sinä teet päätöksesi ja toivon etät Kirva ymmärtää sinua. ja kuten on tullut ilmi olisi tyytyväinen jos jäsitin mutta koska alfana tiedän että onnellsiuutta etsien täytyy tehdä uhrauksia monellakin tapaa. joten toivon sinulel parasta. JA koska olette minulel kirvan kanssa kuin perheen jäsneiä en halua teidän olevan onnettomia. Mutta jos on niin että kirva ei haluaisi lähteä ja haluaa jääd ätänne, minä lupaan sinulel että kriva saa juuri selalisen elämän mitä sinä hänelle haluat. minä autan kirvaa miellelläni pärjäämään tässä maailmassa mutta valinta teidän. toivon kutienkin etät jsokus kuulisin miten te voitte. ja löysitkö sen mitä etsit " Valta luasahti hieman haiekana. vaikka valkea alfa olikin erikoista laatuaan oli silläkni tunteet. kriva ja rikkosiipi poistuisivat luamasta jättäisi se oman kokoisen aukkonsa laumaan ainakin vallan sydämemen.

Valta kertoi ymmärtävänsä narttua, mikä sai Rikkosiiven kohottamaan hieman päätään. Susi heilautti häntäänsä muutaman kerran, pikemminkin tavan vuoksi. Alfa puhui kauniisti ja sanoi sisarusten olleen perheen jäseniä. Rikkosiipi odotti, kunnes Valta oli sanonut sanottavansa, ennen kuin kohotti katseensa ensimmäistä kertaa alfansa silmiin asti. Narttu ei aikonut olla uhkaava, halusi vain painaa mieleensä tämän lempeän Vallan, joka oli tehnyt paljon kaksikon hyväksi.
"Kiitän sinua. Tiedän, että pystyisit huolehtimaan Kirvasta, mutta en pysty jättämään vastuuta teille. Lähdemme yhdessä Kirvan kanssa. Kenties veljeni palaa vielä ennen ensi talvea uudelleen tänne", Rikkosiipi puhui Vallalle, kiittäen alfaansa kaikesta. Narttu vilkaisi järvelle. Kaipuu poltteli suden sisällä, kaipuu seudulle, joka oli vuosia ollut koti. Paikka, jossa perhe eli. Vaikka Vallan laumakin oli tarjonnut hyvän korvikkeen perheelle, se oli aina ollut vain korvike. Oikea perhe oli kauempana. Rikkosiipi aikoi palata todellisen perheensä luokse. Kenties Kirva oli löytänyt itselleen perheen täältä. Ehkä veli palaisi takaisin, kunhan olisi varttunut ja oppinut.

Narttu vilkaisi Valtaa.
"Minun on parasta mennä. Etsin Kirvan ja poistumme suorinta tietä reviiriltänne. Kiitän kaikesta, olet tehnyt paljon hyväksenne. Kaikkea hyvää laumallenne, toivottavasti tapaamme vielä joskus", Rikkosiipi lausui jäähyväisensä, odottaen hetken, josko Vallalla olisi jotakin huomautettavaa. Mikäli ei olisi, narttu lähtisi loikkimaan aiempia jälkiään takaisin päin, ennen kuin risteäisi uudelleen syvään hankeen, suunnatessaan kohti kauempaa rajaa, jolla Kirva oli viimeaikoina liikkunut.

// Kiitos pelistä! //

Valta katsoi Rikkosiipeä kun tuo katsoi alfaa suoraan silmiin. Valta ei pitänyt tuota uhkaavana ei mitenkään päin vastoin se loi entistäkin syvemmän siteen tuohon laumasta postiuvaan netioon. Tienkin se oli aina harmillista mutta ei sitiä auttanut toinen oli päättäynt lähteä ja valta oli luvannut toiselle että saisi tehdä nini jos ei löytäisi paikkaansal uamassa. " Toivon niin. " valta lausahti lemepästi ja pukaksi sitten Rikkosiipeä rohkaisevasti ikään kuin hyvästeiksi rintakehälle.
Pian valta katsoikin mietn rikkosiipi positui etsimänä krivaa. ja palaisi alfa pian itsekkin reviirille.

( kiitos itsellesi vaikak haieka peli olikni XD )